Älykkäillä ihmisillä ei ole juurikaan ystäviä

Minua kohtaan on kahta eri suhtautumista. Ulkonäön perusteella minut arvioidaan tyhmäksi, esimerkiksi kaupassa jos ostan jotain vaikeasti käytettävää konetta, mutta tutut hokevat miten olen fiksu ja viisas.

Se on aika vaikea tutustua uusiin ihmisiin, kun oletus on heti alkuun, että tuohan on täysin vajaa.

Liittyy myös vahvasti ikääni,olen yli viisikymppinen ja helvetin väsynyt ihmisiin ja elämään haluan mennä spa-osastolla lillumaan loppuelämäkseni,kun olen niin vanha ja väsynyt,nautinnot tärkeämpiä kuin ihmisten seura.

Vierailija kirjoitti:

Minun tuntemillani älykkäillä on järjettömän kokoinen ystäväpiiri, mutta he ovatkin myös sosiaalisesti älykkäitä.

Minulla ei ole juuri ystäviä, vaikka äo on korkea, sillä olen sosiaalisesti täysi uuno.

Sosiaalisesti älykkäitä, joopa joo. Hieno copetustermi kyllä keksitty taas, tyyliin no joo en ole älykäs enkä oikein ymmärrä helposti monimutkaisia asioita, mutta olenhan silti sosiaalisesti älykäs! Tuosta sosiaalisesta voisi ottaa tuon älykäs sanan kyllä pois ja jättää sen ihan vain muotoon sosiaalinen niin olisi todenmukaisempaa eikä näyttäisi niin paljon copetukselta.

"Älykkäillä" tuntuu olevan kapea käsitys sosiaalisista suhteista mitä tässäkin ketjussa näkee. Että pekästään juoruillaan ja puhutaan pskaa selän takana sekä otetaan kännikuvia someen. Ei ihme, ettette löydä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän arvostan hyväsydämisiä, kilttejä ja mukavia ihmisiä älykkäiden ihmisten sijaan. 

Valitettavasti niitä on vielä vaikeampi löytää kuin älykkäitä ihmisiä. 

Älykäs voi olla kiltti ja hyväsydämminen. Silloin vasta elämä onkin raskasta.

Tietenkin älykäs ja terävä voi olla hyväsydäminen ja oikeudenmukainen, mutta se on vielä harvinaisempaa löytää noita ominaisuuksia pikkuisesta joukosta.

 Itsellä on vaan tullut muutos arvoissa. Aikaisemmin tuli arvostettua valtavasti (lähes yli kaiken muun) älykkyyttä kavereissa ja muissa, nyt sellaista yleismaailmallista hyvyyttä ja viisautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuntemillani älykkäillä on järjettömän kokoinen ystäväpiiri, mutta he ovatkin myös sosiaalisesti älykkäitä.

Minulla ei ole juuri ystäviä, vaikka äo on korkea, sillä olen sosiaalisesti täysi uuno.

Sosiaalisesti älykkäitä, joopa joo. Hieno copetustermi kyllä keksitty taas, tyyliin no joo en ole älykäs enkä oikein ymmärrä helposti monimutkaisia asioita, mutta olenhan silti sosiaalisesti älykäs! Tuosta sosiaalisesta voisi ottaa tuon älykäs sanan kyllä pois ja jättää sen ihan vain muotoon sosiaalinen niin olisi todenmukaisempaa eikä näyttäisi niin paljon copetukselta.

"Empatiaa, tilannetajua ja hyviä vuorovaikutustaitoja".

Joillakin on, joillakin on. Minulla ei, vaikka olen muuten älykäs.

Mikä siinä on niin raivoa herättävää, jos myöntää asian?

Sosiaaliset suhteet ja ystävyyssuhteet ovat hyvin elämäntilanne- ja asuinpaikkakohtaisia.

Toiset myös hakeutuvat paljon enemmän muiden seuraan ja kaipaavat toisia ihmisiä. Älykkäillä ihmisillä tuppaa olemaan erityismielenkiinnonkohteita, jotka vievät ajankäyttöä sosialisoinnin sijasta.

Vanhemmiten ihmiset tulevat nirsommiksi seurastaan ja ajankäytöstään, ihan älykkyydestä riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt sitten on älykäs ja kuka ei. Kaikkihan itseään älykkäänä pitävät.

Yksi älyn muoto on kyky arvioida omaa käytöstään ja ajatteluaan niin että uskaltaa välillä tai useinkin kyseenalaistaa sitä. Ottaa siihen etäisyyttä ainakin silloin kun jokin yksittäinen kelä tai käytösmalli itsessä selvästi aiheuttaa hankaluuksia suhteessa ympäristöön. 

Pidän myös tyhmänä hallitsematonta kielteisyyttä: vedät kyllä puoleesi samanlaista eli samanlaisia juoruajia, leimaajia, pöyristelijöitä ja selkäänpuukottajia. Tälläiset ihmiset osaavat samanaikaisesti olla hyvin vetoavia ja hurmaavia, eli mielistely ja poissaoleviin kohdistuva pahanpuhuminen kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, Onko terapian tarkoitus saada puhua rajoituksetta pahaa muista ihmisistä? Jotta tästä tyydytys eräänä päivänä loppuu? Enpä ole tuommoista kehittymistä kenessäkään huomannut ja siksi kieltäydyn yhdessäolosta jossa keskeisenä nimittäjänä on aikamme kielteisyydellä mässäily.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset suhteet ja ystävyyssuhteet ovat hyvin elämäntilanne- ja asuinpaikkakohtaisia.

 

Toiset myös hakeutuvat paljon enemmän muiden seuraan ja kaipaavat toisia ihmisiä. Älykkäillä ihmisillä tuppaa olemaan erityismielenkiinnonkohteita, jotka vievät ajankäyttöä sosialisoinnin sijasta.

 

Vanhemmiten ihmiset tulevat nirsommiksi seurastaan ja ajankäytöstään, ihan älykkyydestä riippumatta. 

Eivät kaikki. Joillakin yksinäisyyden pelko ajaa kaiken järjen, jopa itsekunnioituksen ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä älykkyys on? Sitä on hyvä älykkäänkin ihmisen miettiä.

Opittu = muistettu tieto   ?

Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän ymmärrän etten tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä älykkäällä ihmisellä on usein ystäviä. Ystävät suojelevat monelta sosiaaliselta väliinputoamiselta ja muutenkin tuovat näkökulmia elämään. 

Kyllä älykäs rakentaa luottamuksensa tulevaisuuteen muuhun kuin ystävien kannatteluun. Yleensä ihmiset eivät tue kun on hätä.

Ystävät voivat löytyä vaikka taiteesta tai luetusta tutkimuskirjallisuudesta. Henkisesti riippumaton ihminen ei hätäänny helposti. Tietysti tähän levollisuuteen pääseminen vaatii oman matkansa joka voi olla vaikeakin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän arvostan hyväsydämisiä, kilttejä ja mukavia ihmisiä älykkäiden ihmisten sijaan. 

Valitettavasti niitä on vielä vaikeampi löytää kuin älykkäitä ihmisiä. 

Tämä !

"Great minds discuss ideas; average minds discuss events; small minds discuss people"