Älykkäillä ihmisillä ei ole juurikaan ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemillani älykkäillä ihmisillä on kyllä laajat ystäväpiirit ja kansainväliset sosiaaliset verkostot. Eri asia jos on lisäksi jotenkin yhteiskuntaan sopeutumaton tai ikävä ihminen.

Jos puhutaan äärimmäisen korkeasta älykkyysosamäärästä, niin tällaisilla ihmisillä on äärimmäisen vähän sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, koska tällaisten ihmisten aivot toimivat aivan eri aallonpituudella kuin muiden ihmisten aivot. Jokainen ihminen etsii vertaistansa seuraa, ja äärimmäisen älykkäälle ihmiselle sellaista seuraa ei vain ole olemassa, mikä johtaa loogisesti sosiaaliseen eristäytyneisyyteen.

Tästä johtuu myös se, että älykkäät juovat usein viinaa ja ovat yksinäisiä.

Eräällä kovalla lörppösuujuoruiijalla on facebook-kavereita ihan käsittämätön määrä, en sano tarkkaa määrää mutta käsittämätön määrä. On semmoinen ihminen että jos sille sanoo jonkun asian se lörpöttelee sen menemään tyyliin 200 ihmiselle. Suu käy ennen kuin järki ehtii mukaan..tuskin sitä järkeä onkaan edes.

Voi olla että älykkäillä ei ole ystäviä, mutta viisailla on ehkä pari kolme ystävää, sillä viisaat tietävät että aikaa ei riitä kymmennelle todelliselle ystävälle.

Vähän ylimieliseltä kuulostaa. Omassa kuplassaan elävät. 

Tuttava kävi kääntymässä Mensassa. Kuulemma ei ole koskaan nähnyt niin kuppikuntaista touhua. Ihmiset arvotettiin testituloksen mukaan (silloin kun annettiin tarkemmat tulokset). Kaikkia "huonompia" katsottiin nenänvartta pitkin ja katkeroiduttiin kun ei "parempiin" piireihin päästy.

Eli "älykkäät" eivät kestä edes toisiaan. Ei kyse ole mistään juoruilusta yms. vaan itsensä jalustalle nostamisessa.

Älykäs tai en, mutta olen valmistunut haastavalta, teoreettiselta alalta. Olen viikoittain töissä ja eteenkin harrastuksissa tekemisissä satojen ihmisten kanssa, joten muuna vapaa-aikana kieltämättä kaipaan itsekseen oloa. Muutenkin läheiset suhteet sisaruksiin. Kohdallani ystävyyssuhteiden vähyyteen enemmänkin siis kyse ajankäytöstä ja ihmiskuormituksesta kuin älykkyydestä.

En ole koskaan sopinut muottiin vaikka yrittänyt, ja tän myötä luulin että vika on älyssäni. No eipä ollut, olen älykkäämpi kuin ~92% kansasta. :D Mutta...eipä se ole auttanut ystävystymään tai ihmissuhteissa muutenkaan. 

Olen jotenkin liian tiukkis ja analyyttinen monessa jutussa, toisaalta tykkään myös juoruilla vähän sekä vaihtaa mielipiteitä muustakin kuin telkkarin sisällöstä. Eipä mistään oikein löydy keskustelukumppania, joka voisi tuomitsematta kuunnella loppuun mielipiteitäni ilman että suuttuu tai huutaa etten voi sanoa noin. Ja kun en mielenterveyssyistä kouluttautunut pidemmälle, minulta puuttuu semmoinen opeteltu jäsentelytyyli. Luen kyllä paljon, osaan kieliä jne. mutta...

Olisi hyvä olla ystäviä erilaisista sosioekonomisista piireistä. Erilaisista ammateista ja kansalaisuuksista. Ettekö ole uteliaita näkemään erilaisia ihmisiä. 

En tiedä älykkyydestä mutta tavallaan tunnistan tuon itsestäni.

Olen aina jollain tavoin ulkopuolinen ja minun on vaikea löytää ihmisiä joiden kanssa kokisin paljon yhteistä.

En nimittäin jotenkin viehäty asioista joista useimmat ihmiset pitävät. Otan asiat aina paljon syvällisemmin.

Ja koska olen huomannut ettei ihmisiä taas usein kiinnosta ne asiat, jotka minua kiinnostavat tai tapa puhua niistä - niin usein vetäydyn, enkä avaudu.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava kävi kääntymässä Mensassa. Kuulemma ei ole koskaan nähnyt niin kuppikuntaista touhua. Ihmiset arvotettiin testituloksen mukaan (silloin kun annettiin tarkemmat tulokset). Kaikkia "huonompia" katsottiin nenänvartta pitkin ja katkeroiduttiin kun ei "parempiin" piireihin päästy.

Eli "älykkäät" eivät kestä edes toisiaan. Ei kyse ole mistään juoruilusta yms. vaan itsensä jalustalle nostamisessa.

Mun mies kävi Mensan testissä ja olisi päässyt heittämällä sisään. Nauroi ajatuksellekin; mitä hyötyä siitä muka olisi? Jatkoi tyytyväisenä elämäänsä duunarina ja perheenisänä.

Hänellä tuo äly näkyy mm. siten, että oppii ihan minkä tahansa taidon lähes heti. Käytiin kokeilemassa ampumista hiljattain; kukaan muu ei saanut tauluun kuin yhden-kaksi laukausta, miehellä osui joka ikinen luoti ympyrän sisälle. Hän osti viime vuonna kanteleen, ja oppi virittämään sekä soittamaan sitä korvakuulolta yhdessä iltapäivässä. En tajua. 

Tämä on totta. Olen suht älykäs ja näen ihmisistä mitä ne ajattelee puolesta sanasta tai ilmeistä. En ole aikuisiällä kohdannut juurikaan ihmisiä jotka edes kelpaisi ystäväkseni. Enkä muutenkaan kaipaa juoruilua.

Hyvin tyyppejä varmaan on mutta heidän  luottamus on vaikeampi voittaa koska ovat varuillaan kuten itsekin olen. Nuorena minulla oli paljon ystäviä mutta heistä muutama mätä vei uskon ystävyyteen jo alle 30v.

Minäkin olen todella älykäs eikä minulla ole yhtään ystävää. Älykkyyden ja ystävien puutteen välillä on näin selvä korrellaatio, eikä kysymyksessä siis olekkaan siitä, että olen itserakas, omahyväinen kusipää jota kukaan ei siedä👍.

"Ihan tutkittu tieto. Tunnistan itsessänikin tämän. En kestä juoruilevia, pahantahtoisia, kateellisia ja katkeria ihmisiä. Yhdistän noihin piirteisiin tietynlaisen vähä-älyisyyden."

Niitä ystäviä voisi tulla jos katsoisi ihmisiä siltä kantilta että mitä hyviä puolia heissä on. Jos ei löydä kenestäkään yhtään hyvää asiaa, kannattaisi katsoa ehkä peiliin.

Tuskin pitää paikkansa. Tunnen tai tiedän useamman huippuälykkään fyysikon, matemaatikon tai vastaavan. Joka ikisellä heistä on itsensä näköinen ystäväpiiri, joka koostuu samanhenkisistä ihmisistä. 
Sen sijaan harrastuspiireissä on käynyt ilmi usein, että hitaammilla yksilöillä ei oikein ystäviä edes ole, ja sitten roikutaan kiinni harrastetovereissa joilla ei ole pokkaa sanoa suoraan, ettei seura kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen todella älykäs eikä minulla ole yhtään ystävää. Älykkyyden ja ystävien puutteen välillä on näin selvä korrellaatio, eikä kysymyksessä siis olekkaan siitä, että olen itserakas, omahyväinen kusipää jota kukaan ei siedä👍.

Älykäs ihminen ei kirjoita olekkaan vaan se kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella.

- mummo -

Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän arvostan hyväsydämisiä, kilttejä ja mukavia ihmisiä älykkäiden ihmisten sijaan. 

Valitettavasti niitä on vielä vaikeampi löytää kuin älykkäitä ihmisiä. 

Ihmeellinen yleistys taas. Olen ihan saakelin tyhmä enkä oikein jaksa juoruilevia, pahantahtoisia, kateellisia ja katkeria ihmisiä. Pahimpia ovat kermaperceet, joilla asiat erinomaisesti, ja silti valittavat koko ajan jostain aivan typeristä asioista.

En silti pidä valittamista lähtökohtaisesti huonompana kuin typerää kehumistakaan, kumpikin ovat yleensä ihan yhtä oikeutettuja. En vaan jaksa useinkaan ihmisiä, ihan sama miten tyhmiä tai älykkäitä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Eräällä kovalla lörppösuujuoruiijalla on facebook-kavereita ihan käsittämätön määrä, en sano tarkkaa määrää mutta käsittämätön määrä. On semmoinen ihminen että jos sille sanoo jonkun asian se lörpöttelee sen menemään tyyliin 200 ihmiselle. Suu käy ennen kuin järki ehtii mukaan..tuskin sitä järkeä onkaan edes.

Minä saatan lörpötellä ihmisten asioita eteenpäin ihan siksi, etten voi käsittää miten kukaan voi mustasukkaisesti varjella niitä omia typeriä, banaaleja ongelmiaan ja pitää niin ihmeellisinä, ettei kukaan missään koskaan vaan voi tietää, että A petti B:tä  tai että C leikkautti nenänsä tai että D voitti lotosta miljoonan. Entä sitten? Jos et halua kenenkään tietävän, älä kerro kellekään, so simple. 

Suuret ihmisjoukot ovat yksinkertaisia tieteellisesti ja tätä mm. talouselämä hyödyntääkin.

Seassa on kriittisiä mieliä, mutta on vähän yhteiskunnan toiminnan elinehtokin, että enemmistö ei mieti liikaa.

Harvalla on osaamista ja aikaa lähteä asioihin perehtymään. Kun kaikki viestit eivät edes edusta todellisuutta. 

Todellisuuden olemuksesta voi saada viitteitä koulutuksella, riittävällä vapaa-ajalla, omalla kiinnostuksella ja vielä ymmärryksellä.

Asiahan oli toisin vielä 1600-luvulla. Jokainen viesti oli totta - muutoin oltiin hiljaa. Kaikki media, kaikki taide ja kaikki instituutioiden sanomat edustivat totta. Kuningas saattoi esimerkiksi kieltää leivän oston ja syönnin perjantaina klo 16 jälkeen. Ja sitä (jonkin aikaa) myös noudatettiin.