Omaishoidan huonomuistista. Miten sietäisi jatkuvan kyselyn?

Vierailija kirjoitti:

Auttaa, kun mietit itsesi hänen tilanteeseensa.

Kivaa musiikkia soimaan. Iäkkäät pitävät tavallisesti omien nuoruusaikojensa musiikista. Youtubesta löytyy aika hyvin Laila Kinnuset ja Henry Theelit. Yle-areenan podcasteista löytyy esim. Muistojen Bulevardi ym.

Hauska äänikirja päälle. Areenassa esim. Pastori Jussilainen ym. ym. Me kuunnellaan puolisoni sekä lastenlasten kanssa Knallia ja sateenvarjoa.

Vanhukselta voi kysellä myös hänen lapsuusmuistojaan tai nuoruuden riiustelujaan. Oppii samalla itsekin historiaa.

Musiikilla aloittaisin - voisi rauhoittaa ja rentouttaa teitä molempia. :)

En ole ihan varma, nauraisinko vai itkisinkö tälle ehdotukselle: "voi kysellä myös hänen lapsuusmuistojaan tai nuoruuden riiustelujaan. " Tulitko ajatelleeksi, että kyseessä on muistisairas, joka muutenkin elää eri ajassa ja todellisuudessa kuin me? Kuinka suuri hätä hänelle tulisi, jos muistelisi sota-ajan pommituksia ja muita muistoja?

Musiikki ja äänikirjat on hyvä ajatus. Mutta entä se kuulolaite? 

On niin huono jaloistaan, että ei pysty menemään ulos kuin autettuna. Sisällä kulkee tuettuna rollaattorilla, mutta ulkona pitää olla pyörätuoli. Hän ei ollenkaan halua ulos. Ei ole tykännyt vuosiin. Joskus harvoin suostuu hautuumaareissulle. 

Epäilen, että intervallijakso sekoittaisi päätä niin paljon, että palattua on entistä työläämpi. En kokisi rauhaa intervallijakson aikana. 

On totta, että joudun nyt elämään vain hänen tarpeidensa mukaan ja se rasittaa. 

Musiikki ei ole häntä koskaan kiinnostanut. Siksi ei kannata soittaa musiikkia tai laulaa.  Äänikirjoja hänellä on. Harva kiinnostaa häntä ja käskee laittamaan kiinni. Jos kiinnostavan laittaa päälle, hän yleensä nukahtaa heti. Rentoutuu. 

En millään keksi hänelle mielekästä ohjelmaa koko päiväksi. Sen seurauksena hän nukkuu liikaa ja valvoo yöllä. Hyvänä päivänä hänellä menee 1,5 tuntia lehdenlukuun (näkee otsikot suurennuslasilla). Ja sitten telkkarin ajankohtaisohjelmat ja uutiset kiinnostavat. Puolisoni (ei ole ammattilainen) jaksaa ohjata voimistelua hänelle pari kertaa päivässä. Huonona masennuspäivänä ei kiinnosta mikään. 

Jää liikaa aikaa nukkumiseen päivällä. 

Ap

Ap, sinulla on edessä vielä pitkä aika 24/7 hoitamista ja sinun on aivan pakko saada nukuttua tai sairastut itse!!

Joten unilääkkeitä pitää yrittää lääkärin kanssa säätää tai sitten yrittää intervallia. Et voi jatkaa noin.

Kannattaa muuten välttää muistisairaan korjaamista niin paljon kuin mahdollista, hänelle se lisää hämmennystä ei kirkasta tilannetta. 

Muistelee kyllä mielellään lapsuuttaan. Pelkää sodan alkamista ja sanoo, että lapsena ei pelännyt, kun oli isä ja äiti turvana. Kertoo, miten olivat kellarikerroksessa pommitusten aikaan. 

Kertoo koulumatkoistaan oppikouluun sodan jälkeen. Luokat olivat todella ylitäynnä, kun oli siirtoväkeä. Koulurakennuksesta oli pakko poistua, kun omat tunnit olivat ohi ja ei ollut paikkaa, mihin mennä odottamaan 2 tuntia kulkuvälineen lähtemistä. Kirjastoon ei päässyt sisälle, kun oli naapurikaupunkilainen. Asemarakennusta ei lämmitetty. Paleli. 

Kertoo hiihtoretkistään koiran kanssa. 

Kertoo, vaikka mitä lapsuudestaan. Samat uudelleen. Se on ok. Mutta yleensä sitten alkaa rasittava kysely ja sekoilu. Missä on perukirjat, kenellä on hänen vanhempiensa asunto nyt, onko rahat loppu, onko ruoka loppu. Milloin mennään kotiin. Jne. 

Ap

Joo, varmaan täytyisi yrittää välttää asioiden korjaamista. Se on usein vaikeaa, kun hänelle tulee se ahdistunut kyselyvaihe. Milloin lähdetään, meidän pitää jo lähteä kotiin. Jankuttaa ja ahdistuu lisää. Sitten alkaa vänkääminen, kun sanon, että olemme jo kotona. 

Joskus saa järkyttäviä paniikkeja. Onneksi harvoin. Lapseni meni keräämään pokemoneja eräänä iltana klo 19. Muistisairas sekosi täysin. Siellä on vaarallista! On pimeää. Soita poliisille! Sitten alkoi huutaa lapseni nimeä täysillä ja sitten alkoi huutaa apua ja että kutsukaa poliisi. (Onneksi naapurit eivät kutsuneet.) Oli pakko pyytää lapsi äkkiä takaisin. Oli kilometrin päässä. 

Ap

Ymmärrän, että pelkäät intervallin sekoittavan, muttet jaksa pitkään tuollaista. Usein intervalli voi tehdä myös muistisairaalle hyvää, kun pääsee uuteen ympäristöön. Masennus voi helpottaa, jos löytää vaikka uusia ystäviä. Siitä on myös helpompi saada pysyvään laitospaikkaan, jos/kun sen aika tulee.

Entä päivätoiminta? Silloinkin saisit hengähtää edes muutaman tunnin.

Tv. Muistihoitaja 

Jos hän on erittäin peloissaan tai jokin asia vaivaa/kiinnostaa häntä erityisen paljon, ei mikään harhautus auta. Ei edes rauhoittava lääke, jota on lupa antaa ylimääräinen erityisissä tilanteissa. Esim pokemon-paniikkiin ei auttanut mikään muu kuin takaisin palaaminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö kellään ole mitään neuvoja, miten jaksaisi olla rauhallinen. Nyt olen sanonut jo 15 kertaa kaupungin, jossa olemme. 

Mitä vastaa kun kerrot että kysyy tuota jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että pelkäät intervallin sekoittavan, muttet jaksa pitkään tuollaista. Usein intervalli voi tehdä myös muistisairaalle hyvää, kun pääsee uuteen ympäristöön. Masennus voi helpottaa, jos löytää vaikka uusia ystäviä. Siitä on myös helpompi saada pysyvään laitospaikkaan, jos/kun sen aika tulee.

Entä päivätoiminta? Silloinkin saisit hengähtää edes muutaman tunnin.

Tv. Muistihoitaja 

Oli 7 vuotta sitten kuukauden sairaalassa ja se sekoitti häntä aika tavalla, vaikka ei tuolloin vielä ollut juurikaan merkkejä muistisairaudesta.

Lisäksi intervallissa tai päivätoiminnassa on aikamoinen kaatumisvaara. Hän tosiaan tarvitsee tukijan kulkiessaan, mutta ei aina muista sitä. 

Ap

Ei reagoi mitenkään siihen, kun sanon, että kysyy jatkuvasti samaa asiaa. Oletan, että hän ei muista kysyneensä, joten ohittaa täysin sen, että jankutan vastanneeni puoli minuuttia sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa, kun mietit itsesi hänen tilanteeseensa.

Kivaa musiikkia soimaan. Iäkkäät pitävät tavallisesti omien nuoruusaikojensa musiikista. Youtubesta löytyy aika hyvin Laila Kinnuset ja Henry Theelit. Yle-areenan podcasteista löytyy esim. Muistojen Bulevardi ym.

Hauska äänikirja päälle. Areenassa esim. Pastori Jussilainen ym. ym. Me kuunnellaan puolisoni sekä lastenlasten kanssa Knallia ja sateenvarjoa.

Vanhukselta voi kysellä myös hänen lapsuusmuistojaan tai nuoruuden riiustelujaan. Oppii samalla itsekin historiaa.

Musiikilla aloittaisin - voisi rauhoittaa ja rentouttaa teitä molempia. :)

 

En ole ihan varma, nauraisinko vai itkisinkö tälle ehdotukselle: "voi kysellä myös hänen lapsuusmuistojaan tai nuoruuden riiustelujaan. " Tulitko ajatelleeksi, että kyseessä on muistisairas, joka muutenkin elää eri ajassa ja todellisuudessa kuin me? Kuinka suuri hätä hänelle tulisi, jos muistelisi sota-ajan pommituksia ja muita muistoja?

Musiikki ja äänikirjat on hyvä ajatus. Mutta entä se kuulolaite? 

No. Oma muistisairaamme on nykyisin hyvin iäkäs, mutta kaikkien mahdollisten kotiapujen kanssa hän selviytyy juuri ja juuri kotihoidossa. Pitää kyllä kuulolaitteita koko päivän, koska ei saa niitä itse pois.

On iloinen kun kysellään lapsuudesta ja nuoruudesta - myös sota-aika on säilynyt mielessä - hänen kotipaikalleen ei osunut pommituksia, joten ei ole niistä muistoja. Hän kertoo niistä töistä, joita tuolloin tehtiin ja hän oli aktiivisen ikänsä muutoinkin hyvin työorientoitunut. Tietysti puheenaiheita voi valikoida ja keskustelun kulkua ohjailla ja niin on tehtäväkin. 

Nykyhetki on se, mikä hänessä herättää ahdistusta, koska nykyinen pieni koti on välillä vieras, muiden avun varassa oleminen ja useat sairaudet rasittavat. Ne rakkaat läheiset alkavat tietenkin olla lähes kaikki edesmenneitä. Nykypolvi kasvaa ja vanhenee, eikä aina pysy mielessä, kun käyvät vain harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on erittäin peloissaan tai jokin asia vaivaa/kiinnostaa häntä erityisen paljon, ei mikään harhautus auta. Ei edes rauhoittava lääke, jota on lupa antaa ylimääräinen erityisissä tilanteissa. Esim pokemon-paniikkiin ei auttanut mikään muu kuin takaisin palaaminen.

Ap

Annatte hänen pompottaa. Minä en tuohon lähtisi. Selvät säännöt, eli jos huutaa ja mesoaa sisällä niin lähtee itse ulos rauhoittumaan. Et todella soita lasta takaisin yhtään mistään sekopäisen mummelin vuoksi. Laitatte hänelle rajat. Loppuu se turha kyseleminen. Ei tuo muutenkaan ole ihmisarvoista elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei reagoi mitenkään siihen, kun sanon, että kysyy jatkuvasti samaa asiaa. Oletan, että hän ei muista kysyneensä, joten ohittaa täysin sen, että jankutan vastanneeni puoli minuuttia sitten. 

Itse antaisin avaria ja vaatisin vastausta. Etkö saatana ymmärrä släp 😅

Mä annan mun äidin höpöttää ihan omiaan ja samoja juttuja kerrasta toiseen. En ole hakemassa hänen luota mitään kovinkaan syvällistä juttutuokiota ja yleensä puuhastelen siinä ohessa jotain, esim. tiskejä, pankkiasioita, kauppalistaa. Äiti on tyytyväinen, kun saa vähän juttuseuraa. Ei kuitenkaan edes muista kumpi lapsista käynyt ja mitä on tehty tai jutusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei reagoi mitenkään siihen, kun sanon, että kysyy jatkuvasti samaa asiaa. Oletan, että hän ei muista kysyneensä, joten ohittaa täysin sen, että jankutan vastanneeni puoli minuuttia sitten. 

Itse antaisin avaria ja vaatisin vastausta. Etkö saatana ymmärrä släp 😅

Muistisairaalle ei saa sanoa, että jankuttaa koko ajan samaa. Pitää vaan totulella vastaamaan, että kotona olet. Ja sitten yrittää saada jutustelemaan jotain, jotta ei kyselisi jotain. Loppujen lopuksi on ihan sma puhuuko se muistisairas puuta heinää ja omia muunneltuja muistoja, kunhan hän itse saa niistä hyvän mielen.

Kyllä antaisin häne höpöttää omiaan. Ei se jaarittelu häiritse. Mutta se kääntyy yleensä aina ahdistuneeksi kyselemiseksi. Siis tivaa ja tivaa jotain asiaa, johon ei ole mieleistä tai helppoa vastausta. Siis ei todellakaan riitä vastaukseksi, että se asia on kunnossa. Kaikki on ok. Pikkutarkka lisäkysymysten vaatiminen monimutkaisiin asioihin alkaa. Ja jatkuu ja jatkuu. 

En todellakaan voinut jättää äitiäni yksin huutamaan apua ja mennä itse ulos rauhoittumaan. Johan naapurit olisivat soittaneet poliisin. Ei ollut mitään muuta ratkaisua kuin pyytää lapseni heti takaisin. Mikään harhauttaminen ei tuohon paniikkiin auttanut. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa, kun mietit itsesi hänen tilanteeseensa.

Kivaa musiikkia soimaan. Iäkkäät pitävät tavallisesti omien nuoruusaikojensa musiikista. Youtubesta löytyy aika hyvin Laila Kinnuset ja Henry Theelit. Yle-areenan podcasteista löytyy esim. Muistojen Bulevardi ym.

Hauska äänikirja päälle. Areenassa esim. Pastori Jussilainen ym. ym. Me kuunnellaan puolisoni sekä lastenlasten kanssa Knallia ja sateenvarjoa.

Vanhukselta voi kysellä myös hänen lapsuusmuistojaan tai nuoruuden riiustelujaan. Oppii samalla itsekin historiaa.

Musiikilla aloittaisin - voisi rauhoittaa ja rentouttaa teitä molempia. :)

 

En ole ihan varma, nauraisinko vai itkisinkö tälle ehdotukselle: "voi kysellä myös hänen lapsuusmuistojaan tai nuoruuden riiustelujaan. " Tulitko ajatelleeksi, että kyseessä on muistisairas, joka muutenkin elää eri ajassa ja todellisuudessa kuin me? Kuinka suuri hätä hänelle tulisi, jos muistelisi sota-ajan pommituksia ja muita muistoja?

Musiikki ja äänikirjat on hyvä ajatus. Mutta entä se kuulolaite? 

Nimenomaan niitä nuoruuden asioita muistisairas muistaa paljon pidempään kuin tuoreempia. En ole ihan varma mille tässä haluaisit nauraa tai itkeä? Jossain vaiheessa nekin katoavat, mutta minusta tuossa ehdotuksessa eli ollut mitään hassua

Tällä hetkellä ärsyttää, jopa raivostuttaa, kun nukkuu kuorsaten jo neljättä tuntia päikkäreitä. Tuo kaikki on sitten mun yöunista pois. Viime yönäkin mulle kertyi jo univelkaa. 

Mutta hereillä ollessa hänelle pitäisi keksiä tuntikausia virikkeitä. Rasittavaa sekin. 

Ap

Jollen keksi virikkeitä koko ajan päivällä, jän hakeutuu heti sänkyynsä nukkumaan. 

Alan ymmärtää, miksi on tuoleihin sidottuja vanhuksia hoivalaitoksissa (Vaikka toki vastustan sellaisia vaarallisuuden vuoksi.)

Ap