Omaishoidan huonomuistista. Miten sietäisi jatkuvan kyselyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysele samalla muistaako sukulaisia ja muistaako mitä tehtiin yhdessä vaikka lomilla . 

Muistisairaalta ei kysytä muistatko!

Muistisairaalta voi ihan hyvin kysyä muistatko kun oltiin sukuloimassa tms. Ei tarvi miettiä miten puhuu. On hyvä kysyä häneltä asioita., eikå vain vastailla kysymyksiinsä. 

Muistisairaalta ei kysytä muistatko!!! Muistisairaan kanssa voi katsoa valokuvia eri tilanteihin liittyen ja liittää siihen tarinaa, ei kysytä muistatko. Sitä vastoin voi kysyä keitä esim. kuvissa on. 

Mikä sääntö tämä on? Muistisairaushan on sitä että muisti laiskistuu ja ihminen sekoaa. Oikea tapa toimia on nimenomaan virkistää sitä muistia kyselemällä ja olemalla kiinnostunut. Meidän mumman kanssa olemme alkaneet järjestelmällisesti käymään läpi asioita kronologisesti. Jos hän hairahtuu johonkin, muistutan että nyt meillä on meneillään ruokalistan laatiminen sinun ja paapan häihin, palataan tarjottaviin eikä pohdita lapsuutta. Mumma on virkeämpi ja kokee olonsa myös turvalliseksi kun ei pääse sekoilemaan tai hyppyyttämään ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä antaisin häne höpöttää omiaan. Ei se jaarittelu häiritse. Mutta se kääntyy yleensä aina ahdistuneeksi kyselemiseksi. Siis tivaa ja tivaa jotain asiaa, johon ei ole mieleistä tai helppoa vastausta. Siis ei todellakaan riitä vastaukseksi, että se asia on kunnossa. Kaikki on ok. Pikkutarkka lisäkysymysten vaatiminen monimutkaisiin asioihin alkaa. Ja jatkuu ja jatkuu. 

En todellakaan voinut jättää äitiäni yksin huutamaan apua ja mennä itse ulos rauhoittumaan. Johan naapurit olisivat soittaneet poliisin. Ei ollut mitään muuta ratkaisua kuin pyytää lapseni heti takaisin. Mikään harhauttaminen ei tuohon paniikkiin auttanut. 

Ap

Tarkoitin että pistät mummelin ulos rauhoittumaan. Tulee sitten takaisin sisälle kun osaa olla ihmisiksi. Olisi siellä ollessaan tajunnut ettei ole mitään hätää. Raitis ilma tekee muutenkin hyvää. Nyt mallinsit hänelle että järjestää vaan kohtauksen ja sinä reagoit. Joo, Viljo jahtaa siellä Pokemoneja. Johan minä kerroin ettei ole hätää. Etkö usko? Jos et usko niin mene katsomaan. Nappaa itsekin takkisi ja mene mukaan, tuossa, minä autan! Ja teet jotain mukavaa itseksesi kun mummeli on pihalla.

Tällä palstalla toistuvat nämä ketjut joissa ihmiset alistuvat täysin näiden vanhusten pompoteltaviksi. Ei se ole mitään muistisairautta. Ette vaan laita mahdottomille ihmisille rajoja ja sitten saatte kärsiä. Kyllähän he pyytävät älyttömyyksiä kun joku suostuu. Ja sitten laitoksiin nuo jotka eivät enää kotona menesty. Eihän tuostakaan tyhjänjankuttajasta ole kuin rasitteeksi teille ja sinulta menee kohta työkyky. Mitä hyötyä? Itse en ole tuohon lähtenyt lainkaan. 

Ei pysty kävelemään ulkona. Tosin ulos hän halusikin tuolloin sinänsä. Sanoi menevänsä parvekkeelle huutamaan lastani takaisin. (Ei tietenkään olisi kuullut kilsan päähän.)

Joku psykoosin kaltainen tila varmaankin? Oli täysin tolaltaan. Tosin rauhottui heti lapseni tultua takaisin. Tämä liittyy varmaan jotenkin myös masennussairauteen. Hän saattoi jo nuorempana joskus harvoin joutua vastaavaan tilaan. 

Tämä on varmaankin, kuten mainitsin, yhdistelmä. Aivovamma, aivoinfarktit ja dementia ja vakava masennus. 

Ap, sinua ärsyttää kysely koska kärsit uupumuksesta ja univajeesta. Ihan vakavissani mietin, onnistuisiko sinun nauhoittaa puhelimellasi vakiorivi vastauksia joita soittaisit kun jankkaus alkaa? Et ole kai kertonut, mikä on suhteesi hoidettavaasi, mutta jotkut muistisairaat tarvitsevat rauhoittavaa kosketusta, jotta voivat rauhoittua. Jos koskettaminen ei tunnu sinusta luontevalta, onnistuisiko jonkun robottikissan tms hommaaminen?

 

Dementiapsykoottisuus on asia, mikä on itse nähtävä jotta ymmärtää, ettei siihen auta oikein mikään muu kuin juuri sen huolenaiheen poistaminen, joka muistisairasta riivaa. (Etenkin alkoholidementikkojen läheisillä voi olla aikamoista helvettiä, heillä usein myös päähän kohdistuneita iskuja pahentamassa tilannetta.) Liika suola, liian vähäinen nesteytys tai alhainen verensokeri voivat kai laukaista dissosiaatiokohtauksia virtsatietulehduksen lisäksi, joten niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. 

 

Meillä anopin muistisairaus paljasti itsensä totaalisen ylimitoitettujen pelkojen muodossa. Mm. repi väkivaltaisesti 11-vuotiasta lapsenlastaan laiturilla kauemmas vedestä huutaen kuin riivattu että kohta lapsi hukkuu. Kun lapsi alkoi pelästyneenä itkeä, ja hetken kuluttua huutoitki anoppi sellaista pienen lapsen itkua. Tilanne oli tietenkin traumaattinen oikealle lapselle, kun mummo yhtäkkiä vaan flippasi niin.

Minä en käsitä että ette suojele lapsianne näiltä sekopäiltä. Sinä olet lapsesi vanhempi. Meillä jos tuo olisi tapahtunut olisi väkivaltainen mummo jorpakossa pelastautumassa aivan yksin. Toivottavasti ette enää pidä yhteyttä. Sairaalahoitoon tuollaiset ja pois traumatisoimasta lapsia.

Koen, että myöhemmin kaipaan niitä aikoja, kun äitini oli vielä elossa ja välillä tunnisti minut. Siksi pitäisi olla kiitollinen tästäkin ajasta. Koen olevani liian epäkohtelias.

Ap

Suostuisiko äitisi tekemään helppoja palapelejä tai jotain yksinkertaista askastelua. Värityskirjoja, piirtämistä tai maalaamista. Meillä muistisairas innostui näistä sen jälkeen kun neulominen ei enää onnistunut. 

AP, älä ole liian ankara itsellesi, sinä saat väsyä hoidettavaasi, se on inhimillistä ja oma jaksamisesi on tärkeää. Siksi tuo intervalli paikka olisi hyväksi, vaikka eka kerrat olisi vaikeita niin myöhemmin se saattaisi helpottaa. Yleensäkin hoidettavan kiukuttelu tasaantuu kun hän huomaa ettei asiasta jousteta vaan näin se vain on. Meidän kohdalla oli että äiti kiukutteli minulle ja passautti ja veljelle oli aina hyväntuulinen ja kaikki ok. Ei kyllä lohduttanut kun minulle sanottiin että vanhus kiukuttelee sille johon hän luottaa. 

Pakko olla ankara itselleni, kun syytän itseäni siitä, että olen välillä kiukkuinen äidilleni. Mulla menee hermot, kun jän vaan vänkää jotain. 

Tänään aamulla hän oli riisunut vaippansa sängyllään istuen ja kertissuojat ja pestävä suoja niiden alla olivat märkiä. Lattiallekin oli valunut pissaa. 

Olen miettinyt, että jokohan suostuisi tekemään helppoja palapelejä tai värityskirjoja. Hän on ollut aina ihminen, joka ei koskaan ole tehnyt mitään huvin vuoksi tehtävää. Kaiken tekemisen on pitänyt olla aina jotain hyödyllistä. 

Sais olla dementoituneille myynnissä jotain askaretta. Aikuisten värityskirjat ovat liian pikkutarkkoja jne. 

Unohdin merkata, että edellinen viesti oli siis aloittajalta.