Omaishoidan huonomuistista. Miten sietäisi jatkuvan kyselyn?

Kertausta: ei tykkää musiikista. Ei ole koskaan ollut musiikista tykkäävä. Olen omaishoitajana virallisesti. 

Lastani käy minunkin sääliksi. Asuu kyllä osittain jo omillaan. Eli ei ole ihan pieni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä antaisin häne höpöttää omiaan. Ei se jaarittelu häiritse. Mutta se kääntyy yleensä aina ahdistuneeksi kyselemiseksi. Siis tivaa ja tivaa jotain asiaa, johon ei ole mieleistä tai helppoa vastausta. Siis ei todellakaan riitä vastaukseksi, että se asia on kunnossa. Kaikki on ok. Pikkutarkka lisäkysymysten vaatiminen monimutkaisiin asioihin alkaa. Ja jatkuu ja jatkuu. 

En todellakaan voinut jättää äitiäni yksin huutamaan apua ja mennä itse ulos rauhoittumaan. Johan naapurit olisivat soittaneet poliisin. Ei ollut mitään muuta ratkaisua kuin pyytää lapseni heti takaisin. Mikään harhauttaminen ei tuohon paniikkiin auttanut. 

Ap

 

Anna naapurien soittaa poliisit! On sitten helpompi saada hänelle hoitopaikka, kun on viranomaisten merkintöjä asioinnista. Eikä se aika ole enää kaukana. Hän joutuu väistämättä hoitoon siinä vaiheessa, kun sinä et enää jaksa. Ei miehesi ja lapsesi ala huolehtimaan  hänestä vaan te molemmat olette hoidossa.

Kieltämättä erikoiselta muistisairaalta vaikuttaa, kun tuoreet tapahtumat kuten uutiset ja lapsen ulosmenon noin hyvin muistaa. Mikä diagnoosi hänellä on? Lääkityskään ei taida olla kohdallaan.

Kai sinä saat edes omaishoitotukea, kun on noin raskas hoidettava.

Kommentoin tuota, miten muistisairas muistaa nykyhetken asioita ja tapahtumia.

Välillä tuntuu kyllä oudolta, miten hän ei muista eilistä, mutta muistaa mitä sanoin lauantaina tai miten mukavaa oli päästä käymään vierailulla viikkokausia sitten.

Varmaan eri asiat tapahtumahetkellä vaikuttavat joko kevyemmin tai ovat syvästi merkityksellisiä. Ne tärkeimmät näyttävät pysyvän mielessä hyvin. Esim. tuota vierailua kerrattiin heti ja sen jälkeen usein, joten siitä näyttäisi muodostuneen pysyvämpi muisto.

Tuota ihmettelen itsekin. Hoivattavani muistaa osan asioista erittäin tarkoin. Esim uutisista. Sitten taas toisaalta ei ymmärrä, missä on. 

Anoppini oli vanhana alzheimer-ongelmaisena hoivakodissa. (Hän ei ole mieheni bioäiti) Kävimme katsomassa anoppia yks ilta klo 19. Hän oli jo nukkumassa. Hoitajat sanoi, että kyllä voi mennä, sillä vielä tulee iltalääkkeetkin. 

Menimme seuraavan kerran anopin luo puolen vuoden kuluttua ja hän muisti heti meidät ja muisti, että kävimme "yöllä" aiemmin. Sitten hän välillä muisti mieheni pienenä poikana. Sellaisena, jollainen mieheni oli heidän ensitapaamisella. Välillä taas tajusi, että mieheni on siinä paikalla aikuisena. Sitten hän alkoi kertoa hyvin pikkutarkasti kauan sitten tekemästään marjastusmatkasta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa olisi jo hoivakodin paikka? Pahemmaksihan tuo vain menee kuitenkin ja omaa elämääkin pitäisi olla jäljellä.

Hoivakotiin ei ole kovin helppo päästä, joten kannattaa alkaa kysellä heti eikä kesällä.

Prosessi tulee kestämään. Meille sanottiin, että puoli vuotta - voi olla, ettei tarvita enää sitten, kun pääsisi. Meillä päin kotihoitoa saa tosi pitkään ja toistaiseksi sen varassa mennaan, koska me lähiomaiset olemme jo siinä kunnossa itsekin, että on ollut perusteltua kieltäytyä hoivatyöstä. Hoidamme kyllä kauppa- ja raha-asiat sekä pidämme seuraa. Sängystä en nostele, koska siitä koituisi helposti, että joutuisin fyysisen avustamisen seurauksena itse siihen petiin.

Ette nostele, sanotte että ette voi auttaa vessassa, peseytymisessä ym. Vaaditte lisää kotihoidon tunteja: kun tunnit ylittyy kyllä ne sille hoivakotipaikan löytää. Virallinen vanhuksen omaishoitajuus on sellainen loukku, että siihen ei pitäisi kenenkään ryhtyä.

Meillä tämä asia on järjestyksessä ja kotihoidon kanssa toimitaan niin kauan kuin mahdollista.

Omaishoitajuuteen ei lähdetty. Asiat hoituivat "kuin itsestään" vähitellen. Ensin kotihoitoa saatiin kerran päivässä. Nyt maksimit.

Saatiin kyllä ammattilaisen neuvot siitä, miten toimia eli kun vanhus alkoi tarvita apua selviytymiseen, kotihoitoa haettiin, eikä edes harkittu, että ryhdyttäisiin itse tekemään hoiva-alan työtä. Tärkeintä, että oma toimintakykymme säilyy hyvänä. Vanhus vastusti aluksi, koska ei olisi halunnut "köyhäinapua" (siten kai hän sen tulkitsi) - hän toivoi, että omaiset hoitaa. Selitimme, että olemme jo itsekin vanhoja, emmekä fyysisesti pysty ja jaksa.

Hänen ikäpolvensa ihmiset yhä hoitivat vanhuksensa itse kotona, ainakin maatalousympäristössä, jossa oli useampi sukupolvi tekemässä.

Kun olemme jo muuttaneet tähän omaisen luo (oma kotimme on aika kaukana), niin en kyllä jaksaisi täällä mitään kotihoidon päivittäisiä käyntejä, jollei ole ihan pakko jostain syystä. 

Jatkuvasti olisi joku vieras ramppaamassa. 

Tuo hoidettavani kun ei pysty olemaan yksin kuin ehkä pienen hetken, joten pakko kuitenkin olla paikalla. 

Ap

Myös kaupungeissa hoidettiin ennen joko itse tai kustannettiin hoito yksityisessä hoitopaikassa. Usein vanhus kiersi lastensa perheissä vuoden kerrallaan tai sitten naimattomat lapset asuivat hänen kanssaan ja muut antoivat rahaa. 

1960-luvun alkupuolella oli vielä laki, että lapset hoitavat vanhempansa. 

Olen kyllä väsynyt tänään. Miten mahtaa saada nukutuksi ensi yönä  kun hän nukkui melkein neljä tuntia päivällä. Oma syyni toki, mutta en vaan keksinyt hänelle mitään virikkeitä ja silloin tein joitain välttämättömiä kotitöitä. 

Nyt iltapäivällä ja illalla tulee häntä kiinnostavia tv-ohjelmia kylläkin. Täytyy vaan olla itse myös siellä vieressä, kun muuten lähtee pois, kuten nytkin kävi, kun aloin valmistaa ruokaa. Sänkyyn menossa aina vaan. Tosin joskus kyselee, missä se sänky on, vaikka vaihtoehtoja ei juuri ole. 

Mutta todella vaikeaa pysyä itse rauhallisena, kun olen väsynyt ja hän saattaa alkaa kysellä tai inttää. Ja etenkin ne riipaiseva huudot yöllä. Hänellä on todella kova ääni. Pelästyn aina niitä yöherätyksiä. En yleensä pääse syvän uneen edes. En tietenkään voi käyttää korvatulppia, jos hänelle tulee jokin oikea hätä. 

Pitäisi olla kiitollinen tästä ajasta, jonka saan vielä hänen kanssaan viettää. 

Ap

Kuinka vanha hän on ja milloin muistisairaus todettiin? Kuinka kauan hän pärjäsi yksin kotonaan ja kuinka kauan tämä rasittava vaihe on kestänyt?  Vastailit näihin varmaan jo aiemmin eri viesteissä, mutta nyt en jaksa selata taaksepäin ja etsiä. Meillä läheisellä hieman samankaltainen traumatausta (ilman masennusta) ja sekamuotoinen alzheimer todettu juuri.

Saisitko intervallipaikkaa hänelle että saat levätä muutaman päivän. Voimia!

Yt Kotihoidon hoitaja

Vastailee vain, jos ei onnistu puheenaihetta vaihtamaan.

Hän pärjäsi kotonaan puolisonsa omaishoitamana, kunnes puoliso tuli liian vanhaksi omaishoitamaan (jolloin muutimme tänne auttamaan) ja sitten tuo puoliso kuoli. 

Muistisairautta ei varsinaisesti ole sen kummemmin todettu. Tiedoissa lukee muistin heikkenemisestä ja huomaahan sen.  

Hän on yli yhdeksänkymppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Hän pärjäsi kotonaan puolisonsa omaishoitamana, kunnes puoliso tuli liian vanhaksi omaishoitamaan (jolloin muutimme tänne auttamaan) ja sitten tuo puoliso kuoli. 

Muistisairautta ei varsinaisesti ole sen kummemmin todettu. Tiedoissa lukee muistin heikkenemisestä ja huomaahan sen.  

Hän on yli yhdeksänkymppinen. 

Kiitos vastauksista ja jaksamista omaisesi kanssa. Pidä omasta jaksamisestasi huolen, vuorotelkaa vaikka miehesi kanssa, jotta saatte otettua itsekin päiväunia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä antaisin häne höpöttää omiaan. Ei se jaarittelu häiritse. Mutta se kääntyy yleensä aina ahdistuneeksi kyselemiseksi. Siis tivaa ja tivaa jotain asiaa, johon ei ole mieleistä tai helppoa vastausta. Siis ei todellakaan riitä vastaukseksi, että se asia on kunnossa. Kaikki on ok. Pikkutarkka lisäkysymysten vaatiminen monimutkaisiin asioihin alkaa. Ja jatkuu ja jatkuu. 

En todellakaan voinut jättää äitiäni yksin huutamaan apua ja mennä itse ulos rauhoittumaan. Johan naapurit olisivat soittaneet poliisin. Ei ollut mitään muuta ratkaisua kuin pyytää lapseni heti takaisin. Mikään harhauttaminen ei tuohon paniikkiin auttanut. 

Ap

Tarkoitin että pistät mummelin ulos rauhoittumaan. Tulee sitten takaisin sisälle kun osaa olla ihmisiksi. Olisi siellä ollessaan tajunnut ettei ole mitään hätää. Raitis ilma tekee muutenkin hyvää. Nyt mallinsit hänelle että järjestää vaan kohtauksen ja sinä reagoit. Joo, Viljo jahtaa siellä Pokemoneja. Johan minä kerroin ettei ole hätää. Etkö usko? Jos et usko niin mene katsomaan. Nappaa itsekin takkisi ja mene mukaan, tuossa, minä autan! Ja teet jotain mukavaa itseksesi kun mummeli on pihalla.

Tällä palstalla toistuvat nämä ketjut joissa ihmiset alistuvat täysin näiden vanhusten pompoteltaviksi. Ei se ole mitään muistisairautta. Ette vaan laita mahdottomille ihmisille rajoja ja sitten saatte kärsiä. Kyllähän he pyytävät älyttömyyksiä kun joku suostuu. Ja sitten laitoksiin nuo jotka eivät enää kotona menesty. Eihän tuostakaan tyhjänjankuttajasta ole kuin rasitteeksi teille ja sinulta menee kohta työkyky. Mitä hyötyä? Itse en ole tuohon lähtenyt lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä antaisin häne höpöttää omiaan. Ei se jaarittelu häiritse. Mutta se kääntyy yleensä aina ahdistuneeksi kyselemiseksi. Siis tivaa ja tivaa jotain asiaa, johon ei ole mieleistä tai helppoa vastausta. Siis ei todellakaan riitä vastaukseksi, että se asia on kunnossa. Kaikki on ok. Pikkutarkka lisäkysymysten vaatiminen monimutkaisiin asioihin alkaa. Ja jatkuu ja jatkuu. 

En todellakaan voinut jättää äitiäni yksin huutamaan apua ja mennä itse ulos rauhoittumaan. Johan naapurit olisivat soittaneet poliisin. Ei ollut mitään muuta ratkaisua kuin pyytää lapseni heti takaisin. Mikään harhauttaminen ei tuohon paniikkiin auttanut. 

Ap

Tarkoitin että pistät mummelin ulos rauhoittumaan. Tulee sitten takaisin sisälle kun osaa olla ihmisiksi. Olisi siellä ollessaan tajunnut ettei ole mitään hätää. Raitis ilma tekee muutenkin hyvää. Nyt mallinsit hänelle että järjestää vaan kohtauksen ja sinä reagoit. Joo, Viljo jahtaa siellä Pokemoneja. Johan minä kerroin ettei ole hätää. Etkö usko? Jos et usko niin mene katsomaan. Nappaa itsekin takkisi ja mene mukaan, tuossa, minä autan! Ja teet jotain mukavaa itseksesi kun mummeli on pihalla.

Tällä palstalla toistuvat nämä ketjut joissa ihmiset alistuvat täysin näiden vanhusten pompoteltaviksi. Ei se ole mitään muistisairautta. Ette vaan laita mahdottomille ihmisille rajoja ja sitten saatte kärsiä. Kyllähän he pyytävät älyttömyyksiä kun joku suostuu. Ja sitten laitoksiin nuo jotka eivät enää kotona menesty. Eihän tuostakaan tyhjänjankuttajasta ole kuin rasitteeksi teille ja sinulta menee kohta työkyky. Mitä hyötyä? Itse en ole tuohon lähtenyt lainkaan. 

Ei pysty kävelemään ulkona. Tosin ulos hän halusikin tuolloin sinänsä. Sanoi menevänsä parvekkeelle huutamaan lastani takaisin. (Ei tietenkään olisi kuullut kilsan päähän.)

Joku psykoosin kaltainen tila varmaankin? Oli täysin tolaltaan. Tosin rauhottui heti lapseni tultua takaisin. Tämä liittyy varmaan jotenkin myös masennussairauteen. Hän saattoi jo nuorempana joskus harvoin joutua vastaavaan tilaan. 

Tämä on varmaankin, kuten mainitsin, yhdistelmä. Aivovamma, aivoinfarktit ja dementia ja vakava masennus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän pärjäsi kotonaan puolisonsa omaishoitamana, kunnes puoliso tuli liian vanhaksi omaishoitamaan (jolloin muutimme tänne auttamaan) ja sitten tuo puoliso kuoli. 

Muistisairautta ei varsinaisesti ole sen kummemmin todettu. Tiedoissa lukee muistin heikkenemisestä ja huomaahan sen.  

Hän on yli yhdeksänkymppinen. 

Kiitos vastauksista ja jaksamista omaisesi kanssa. Pidä omasta jaksamisestasi huolen, vuorotelkaa vaikka miehesi kanssa, jotta saatte otettua itsekin päiväunia.

Kiitos toivotuksesta. Joudun itse olemaan lähes koko ajan passissa. Puolisoni vain vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaa, kun mietit itsesi hänen tilanteeseensa.

Kivaa musiikkia soimaan. Iäkkäät pitävät tavallisesti omien nuoruusaikojensa musiikista. Youtubesta löytyy aika hyvin Laila Kinnuset ja Henry Theelit. Yle-areenan podcasteista löytyy esim. Muistojen Bulevardi ym.

Hauska äänikirja päälle. Areenassa esim. Pastori Jussilainen ym. ym. Me kuunnellaan puolisoni sekä lastenlasten kanssa Knallia ja sateenvarjoa.

Vanhukselta voi kysellä myös hänen lapsuusmuistojaan tai nuoruuden riiustelujaan. Oppii samalla itsekin historiaa.

Musiikilla aloittaisin - voisi rauhoittaa ja rentouttaa teitä molempia. :)

 

En ole ihan varma, nauraisinko vai itkisinkö tälle ehdotukselle: "voi kysellä myös hänen lapsuusmuistojaan tai nuoruuden riiustelujaan. " Tulitko ajatelleeksi, että kyseessä on muistisairas, joka muutenkin elää eri ajassa ja todellisuudessa kuin me? Kuinka suuri hätä hänelle tulisi, jos muistelisi sota-ajan pommituksia ja muita muistoja?

Musiikki ja äänikirjat on hyvä ajatus. Mutta entä se kuulolaite? 

Mitä hemmettiä, muistisairaita alkaa olla jo nykyisissä 70-vuotiaissa. Heidän lapsuudenmusiikkiaan olivat Beatles ja nuoruuden heilastelut käytiin diskossa Gloria Gaynorin soidessa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä antaisin häne höpöttää omiaan. Ei se jaarittelu häiritse. Mutta se kääntyy yleensä aina ahdistuneeksi kyselemiseksi. Siis tivaa ja tivaa jotain asiaa, johon ei ole mieleistä tai helppoa vastausta. Siis ei todellakaan riitä vastaukseksi, että se asia on kunnossa. Kaikki on ok. Pikkutarkka lisäkysymysten vaatiminen monimutkaisiin asioihin alkaa. Ja jatkuu ja jatkuu. 

En todellakaan voinut jättää äitiäni yksin huutamaan apua ja mennä itse ulos rauhoittumaan. Johan naapurit olisivat soittaneet poliisin. Ei ollut mitään muuta ratkaisua kuin pyytää lapseni heti takaisin. Mikään harhauttaminen ei tuohon paniikkiin auttanut. 

Ap

Tarkoitin että pistät mummelin ulos rauhoittumaan. Tulee sitten takaisin sisälle kun osaa olla ihmisiksi. Olisi siellä ollessaan tajunnut ettei ole mitään hätää. Raitis ilma tekee muutenkin hyvää. Nyt mallinsit hänelle että järjestää vaan kohtauksen ja sinä reagoit. Joo, Viljo jahtaa siellä Pokemoneja. Johan minä kerroin ettei ole hätää. Etkö usko? Jos et usko niin mene katsomaan. Nappaa itsekin takkisi ja mene mukaan, tuossa, minä autan! Ja teet jotain mukavaa itseksesi kun mummeli on pihalla.

Tällä palstalla toistuvat nämä ketjut joissa ihmiset alistuvat täysin näiden vanhusten pompoteltaviksi. Ei se ole mitään muistisairautta. Ette vaan laita mahdottomille ihmisille rajoja ja sitten saatte kärsiä. Kyllähän he pyytävät älyttömyyksiä kun joku suostuu. Ja sitten laitoksiin nuo jotka eivät enää kotona menesty. Eihän tuostakaan tyhjänjankuttajasta ole kuin rasitteeksi teille ja sinulta menee kohta työkyky. Mitä hyötyä? Itse en ole tuohon lähtenyt lainkaan. 

Ei pysty kävelemään ulkona. Tosin ulos hän halusikin tuolloin sinänsä. Sanoi menevänsä parvekkeelle huutamaan lastani takaisin. (Ei tietenkään olisi kuullut kilsan päähän.)

Joku psykoosin kaltainen tila varmaankin? Oli täysin tolaltaan. Tosin rauhottui heti lapseni tultua takaisin. Tämä liittyy varmaan jotenkin myös masennussairauteen. Hän saattoi jo nuorempana joskus harvoin joutua vastaavaan tilaan. 

Tämä on varmaankin, kuten mainitsin, yhdistelmä. Aivovamma, aivoinfarktit ja dementia ja vakava masennus. 

Ap, sinua ärsyttää kysely koska kärsit uupumuksesta ja univajeesta. Ihan vakavissani mietin, onnistuisiko sinun nauhoittaa puhelimellasi vakiorivi vastauksia joita soittaisit kun jankkaus alkaa? Et ole kai kertonut, mikä on suhteesi hoidettavaasi, mutta jotkut muistisairaat tarvitsevat rauhoittavaa kosketusta, jotta voivat rauhoittua. Jos koskettaminen ei tunnu sinusta luontevalta, onnistuisiko jonkun robottikissan tms hommaaminen?

Dementiapsykoottisuus on asia, mikä on itse nähtävä jotta ymmärtää, ettei siihen auta oikein mikään muu kuin juuri sen huolenaiheen poistaminen, joka muistisairasta riivaa. (Etenkin alkoholidementikkojen läheisillä voi olla aikamoista helvettiä, heillä usein myös päähän kohdistuneita iskuja pahentamassa tilannetta.) Liika suola, liian vähäinen nesteytys tai alhainen verensokeri voivat kai laukaista dissosiaatiokohtauksia virtsatietulehduksen lisäksi, joten niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. 

Meillä anopin muistisairaus paljasti itsensä totaalisen ylimitoitettujen pelkojen muodossa. Mm. repi väkivaltaisesti 11-vuotiasta lapsenlastaan laiturilla kauemmas vedestä huutaen kuin riivattu että kohta lapsi hukkuu. Kun lapsi alkoi pelästyneenä itkeä, ja hetken kuluttua huutoitki anoppi sellaista pienen lapsen itkua. Tilanne oli tietenkin traumaattinen oikealle lapselle, kun mummo yhtäkkiä vaan flippasi niin.

Olet ap hoitanut läheistäsi jo aika todella pitkään. Pyydä puolisoasi tekemään sinun jaksamisestasi huoli-ilmoitus, saatatte saada huollettavan nopeammin laitokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun lähimuisti menee, muistisairas unohtaa kysymykseensä annetun vastauksen ihan samantien. Moni muistaa nimenomaan niitä vanhoja asioita ja tapahtumia, vaikka nykyhetki onkin ihan hukassa.

Muistisairas ei muista kysyneensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysele samalla muistaako sukulaisia ja muistaako mitä tehtiin yhdessä vaikka lomilla . 

Muistisairaalta ei kysytä muistatko!

Muistisairaalta voi ihan hyvin kysyä muistatko kun oltiin sukuloimassa tms. Ei tarvi miettiä miten puhuu. On hyvä kysyä häneltä asioita., eikå vain vastailla kysymyksiinsä. 

Muistisairaalta ei kysytä muistatko!!! Muistisairaan kanssa voi katsoa valokuvia eri tilanteihin liittyen ja liittää siihen tarinaa, ei kysytä muistatko. Sitä vastoin voi kysyä keitä esim. kuvissa on. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä väsynyt tänään. Miten mahtaa saada nukutuksi ensi yönä  kun hän nukkui melkein neljä tuntia päivällä. Oma syyni toki, mutta en vaan keksinyt hänelle mitään virikkeitä ja silloin tein joitain välttämättömiä kotitöitä. 

Nyt iltapäivällä ja illalla tulee häntä kiinnostavia tv-ohjelmia kylläkin. Täytyy vaan olla itse myös siellä vieressä, kun muuten lähtee pois, kuten nytkin kävi, kun aloin valmistaa ruokaa. Sänkyyn menossa aina vaan. Tosin joskus kyselee, missä se sänky on, vaikka vaihtoehtoja ei juuri ole. 

Mutta todella vaikeaa pysyä itse rauhallisena, kun olen väsynyt ja hän saattaa alkaa kysellä tai inttää. Ja etenkin ne riipaiseva huudot yöllä. Hänellä on todella kova ääni. Pelästyn aina niitä yöherätyksiä. En yleensä pääse syvän uneen edes. En tietenkään voi käyttää korvatulppia, jos hänelle tulee jokin oikea hätä. 

Pitäisi olla kiitollinen tästä ajasta, jonka saan vielä hänen kanssaan viettää. 

Ap

Mistä tarkalleen sinun pitäisi olla kiitollinen ja kuka sitä vaatii? Kiitollisuus on tunne. Ei tunteita voi käskeä.