Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitain ärsyttää niin paljon se, että jonkun toisen lapsi on tarhassa?
27.03.2026 |
Tosi usein tuohonkin ketjuun, missä tapahtui onnettomuus tarhassa käytiin kommentoimassa että miksi tekee lapsia, jos ne pitää laittaa hoitoon.
Eihän tuolla logiikalla kannattaisi tehdä yhtään mitään. Miksi hankkia kumppani, jos ei halua olla jatkuvasti yhdessä, miksi käydä töissä, jos ei halua asua siellä yms...
Miksi joku vastustaa niin paljon sitä, että toiset laittaa lapsensa päivähoitoon?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Tuon ikäiselle olisi tarjolla myös erilaisia kerhoja. Ja vietkö sen lapsen heti seitsemäksi ja haet juuri ennen kuin päiväkoti menee kiinni? Miksi se lapsi pitää vielä sinne päikkyyn koko päiväksi? Itse muistan monet tilanteet joissa tuon ikäinen taapero itki siellä päiväkodissa koti-ikävää, koska tiesi että äiti tai isä on siellä vauvan kanssa. Ja sitten vasukeskusteluissa vanhemmat ihmettelivät miksi taapero on mustasukkainen vauvasta.
Vau, onpa ylimielistä. Siinä vaiheessa kun valvot toista kuukautta huutavan vauvan kanssa niin siinä ei lähdetä mihinkään kerhoihin. Aika menee lähinnä selviytymiseen. Joskus tuon ikäinen (3,5v) ei nuku edes päiväunia, joten et saa hetken rauhaa. Varsinkin, jos on tosi aktiivnen lapsi. Lisäksi jotkut vauvat ovat todella raskaita. Itse olin sekä 2v että vauva kanssa kotona, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella jotain joka tarvitsee vauvan kanssa vähän lepoakin.
Kannattaisiko miettiä tukiverkostoja ja voimavaroja ennen kuin tekee lapsia noin pienellä ikäerolla? Nelivuotias pärjää jo päiväkodissa ihan ok, kaksivuotiaat taas taistelevat kasvattajien huomiosta, koska ryhmään tuodut vauvat vievät kaiken huomion. Pahimmillaan vanhemmat tuovat hädin tuskin 2v taaperon pois vauvan tieltä ryhmään, joka on täynnä yksivuotiaita vauvoja.
Kannattaisiko opetella lukemaan ennen kuin neuvot muita, äiti oli kotona 2v lapsen ja vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Jos et vielä tiennyt, niin varhaiskasvatus on täydessä kaaoksessa, alalla pula pätevästä henkilökunnasta ja usein mennään vajaalla miehityksellä. Vaaratilanteita sattuu lähes päivittäin. Mutta sinun valintasi toki viedä lapsi päiväkotiin kaikesta huolimatta. Mitäänhän asialle ei tehdä, koska henkilökuntaa ei kuunnella. Vanhemmilla olisi asiaan enemmän sanavaltaa, mutta niitäkään ei kiinnosta, koska ajattelevat, että heidän omat lapset ovat siellä vain muutaman vuoden ja sitten pääsevät laadukkaaseen perusopetukseen! heh.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö on huomattavasti pätevämpää kuin mitä vanhan ajan päivähoidon henkilökunta oli. Kasvavalla osalla on yliopistotutkinto. Ammattikoulutettuja on enää vähemmistö henkilökunnasta.
Yliopistotutkinto ei auta mitään siinä tilanteessa, kun olet kahdestaan toisen kasvattajan kanssa 12 taaperon kanssa joista puolet ei osaa kävellä. Se ei kauheasti auta myöskään tilanteessa jossa puolella lapsista on haasteita käyttäytymisessä ja mätkivät turpaan muita lapsia heti kun selkänsä kääntää. Voit opettajana toki esitellä tunnekortteja lapsosille, mutta ei se sinulle lisää käsiä tuo siihen haastavaan arkeen, jos väkivaltaisesti käyttäytyville lapsille ei saada avustajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Tuon ikäiselle olisi tarjolla myös erilaisia kerhoja. Ja vietkö sen lapsen heti seitsemäksi ja haet juuri ennen kuin päiväkoti menee kiinni? Miksi se lapsi pitää vielä sinne päikkyyn koko päiväksi? Itse muistan monet tilanteet joissa tuon ikäinen taapero itki siellä päiväkodissa koti-ikävää, koska tiesi että äiti tai isä on siellä vauvan kanssa. Ja sitten vasukeskusteluissa vanhemmat ihmettelivät miksi taapero on mustasukkainen vauvasta.
Vau, onpa ylimielistä. Siinä vaiheessa kun valvot toista kuukautta huutavan vauvan kanssa niin siinä ei lähdetä mihinkään kerhoihin. Aika menee lähinnä selviytymiseen. Joskus tuon ikäinen (3,5v) ei nuku edes päiväunia, joten et saa hetken rauhaa. Varsinkin, jos on tosi aktiivnen lapsi. Lisäksi jotkut vauvat ovat todella raskaita. Itse olin sekä 2v että vauva kanssa kotona, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella jotain joka tarvitsee vauvan kanssa vähän lepoakin.
Kannattaisiko miettiä tukiverkostoja ja voimavaroja ennen kuin tekee lapsia noin pienellä ikäerolla? Nelivuotias pärjää jo päiväkodissa ihan ok, kaksivuotiaat taas taistelevat kasvattajien huomiosta, koska ryhmään tuodut vauvat vievät kaiken huomion. Pahimmillaan vanhemmat tuovat hädin tuskin 2v taaperon pois vauvan tieltä ryhmään, joka on täynnä yksivuotiaita vauvoja.
Kannattaisiko opetella lukemaan ennen kuin neuvot muita, äiti oli kotona 2v lapsen ja vauvan kanssa.
Sinulla itselläsi on ongelmia luetunymmärtämisessä. Tämä äiti vastasi muiden kotona olevien äitien puolesta ja minä vastasin siihen kommenttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on varhaiskasvatusyksiköt eikä tarhoja. Varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää ja kaikkien lasten oikeus. Kyseessä ei ole mikään hoito vaan suunnitelmallinen ja tutkittuun tietoon pohjautuva kasvatustoiminta jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.
T: vakalainen
Aika harva kykenee tarjoamaan lapselleen sellaisen kotikasvatuksen että valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet toteutuvat. Jos tavoitteet eivät toteudu niin lapsi lähtee takamatkalta koulupolulleen ja tutkitusti myös syrjäytymisen riski kasvaa.
Neuvolan tehtävä on huomata nämä.
Mulla on päinvastainen kokemus. Olin lapsen kanssa kotona ja sekös korpesi muita. Arvostelijoiden joukossa hyvinkin iäkäs sukulainen ja naapurin vakaope joka laittoi muksut hoitoon reilusti alle vuoden iässä. Oli välillä aika tuskaista istua pihan hiekkalaatikolla ja kuunnella epäsuoraa veetuilua äideistä jotka ovat kotona "iät ja ajat". Ja kyllä sitä sairasvuoteeltakin jaksaa kysellä että jokos se rouva on mennyt töihin?
Sain onneksi positiivistakin palautetta mikä auttoi jaksamaan. Ja kumma kyllä, tämä tuli ihmisiltä jotka olivat pidemmälle kouluttautuneita ja ehkä vähän avarakatseisempia. Ihmeellistä myös miten moni ajattelee että lapsen kotona pitäminen muutaman vuoden ei ole taloudellisesti mahdollista, kahden vanhemman perheessäkin.
Minusta jokainen perhe saa tehdä omat valinnat eikä kuuluisi arvostella muiden tapaa hoitaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Jos et vielä tiennyt, niin varhaiskasvatus on täydessä kaaoksessa, alalla pula pätevästä henkilökunnasta ja usein mennään vajaalla miehityksellä. Vaaratilanteita sattuu lähes päivittäin. Mutta sinun valintasi toki viedä lapsi päiväkotiin kaikesta huolimatta. Mitäänhän asialle ei tehdä, koska henkilökuntaa ei kuunnella. Vanhemmilla olisi asiaan enemmän sanavaltaa, mutta niitäkään ei kiinnosta, koska ajattelevat, että heidän omat lapset ovat siellä vain muutaman vuoden ja sitten pääsevät laadukkaaseen perusopetukseen! heh.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö on huomattavasti pätevämpää kuin mitä vanhan ajan päivähoidon henkilökunta oli. Kasvavalla osalla on yliopistotutkinto. Ammattikoulutettuja on enää vähemmistö henkilökunnasta.
Yliopistotutkinto ei auta mitään siinä tilanteessa, kun olet kahdestaan toisen kasvattajan kanssa 12 taaperon kanssa joista puolet ei osaa kävellä. Se ei kauheasti auta myöskään tilanteessa jossa puolella lapsista on haasteita käyttäytymisessä ja mätkivät turpaan muita lapsia heti kun selkänsä kääntää. Voit opettajana toki esitellä tunnekortteja lapsosille, mutta ei se sinulle lisää käsiä tuo siihen haastavaan arkeen, jos väkivaltaisesti käyttäytyville lapsille ei saada avustajaa.
Fiksumpaa oli siihen aikaan kun ei ollut mitään vakaopeja ja lapsille sai pitää kuria. Jäähypenkki on paljon halvempi hankinta kuin mitä avustaja.
Aika harva vastaa ap:n kysymykseen. Kuten yleensäkin, menee lähinnä väittelyksi päivähoito vs. Kotihoito.
Yleisesti ap, luulen että osalla on vanhentunut käsitys päivähoidosta ja/tai huonoja kokemuksia. Osa vain haluaa hoitaa lapsensa kotona ja kokee että heidän valintojaan kritisoidaan. Ja osa vain kokee asiakseen loukkaantua kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset kuvittelevat, että muut ihmiset jotka tekevät eri valintoja, arvostelevat heitä. Nämä sitten defenssipäissään arvostelevat takaisin ja jo vähän etupeltoon.
Esim. yksi työkaveri kun kuuli että olen menossa naimisiin alkoi hirveästi selittelemään miksi he eivät ole menneet naimisiin vaikka lapsiakin on. Ok, ei se minuun liity eikä minua kiinnosta vaikka teen toisin - kaikki tehköön mikä tuntuu itselle hyvältä.Tämä! Kun on oma raskaus alkoi näkyä niin pari velaa alkoi perustella omaa elämäntyyliään kiihkeästi työpaikalla. Ei minua kiinnosta, miksi joku lisääntyy ja joku toinen ei.
Ylipäätään ihmiset kuvittelevat olevansa toisen mielestä paljon kiinnostavampia kuin ovat.
Jostain osa ihmisistä tuntuu kokevan muiden erilaiset valinnat jotenkin uhaksi itselleen. Heikko itsetunto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurimmalla osalla naisista ne parhaat lapsentekovuodet ovat myös urantekovuosia. Kyllä siinä jää jälkeen, jos on lähemmäs kymmenen vuotta kotona. Pitää ensinnäkin saada se hyvä eka työpaikka.
Ääripäät ovat asia erikseen. Todella hyvä ura jatkuu myöhemminkin, tosin siihen ei voi ikinä luottaa. Toisaalta jos on vaikka lähihoitaja niin ei kai ne pyllytpesut ole paljoa muuttuneet pidemmänkään kotonaolon aikana. Toki silloin voi tulla rahasta tiukkaa
Paras ikä lasten tekoon on kylläkin 30 +-pari vuotta. Silloin puhuta ekasta työpaikasta.
Työpaikka tarvitaan jotta on varaa hedelmöityshoitoihin.
Ai kolmekymppisenä?
Kyllä. Tilastojen mukaan noin kolmasosa 30-vuotiailla naisilla on hedelmällisyysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin monta vuotta luokkani priimus vaikken käynyt missään päiväkodissa saati "varhaiskasvatuksessa".
Kun äitikin meni töihin, olin yksinkertaisesti yksin kotona. Lähinnä luin koska meillä oli paljon kirjoja.
Kyllä vaikuttaa siltä että koko "varhaiskasvatus" on suurta puppua.
Luultavasti olisi paljon parempi, jos miehille maksettaisiin parampaa palkkaa ja äidit olisivat kotona lasten kanssa mahdollisimman kauan.
Samaa minäkin ihmettelen. Miksi naisen pitäisi haluta jäädä kotiäidiksi mutta miehen ei tarvitse haluta jäädä koti-isäksi. Tuomitsevat kotiäidit ovat luultavasti itsekin tehneet lapsia miehen kanssa joka ei edes haluaisi jäädä koti-isäksi. Mikseivät he syylistä omaa miestänsä tästä ja muita miehiä jotka eivät välttämättä pidä edes isyyslomaansa. Kysyvätkö he heiltä miksi tekivät lapsia jos eivät halua viettää aikaansa heidän kanssaan. Minusta naiset voisivat raahautua jo tälle vuosituhannelle ja miettiä miksi äidit ja isät eivät voisi olla vanhempina samalla viivalla. Yhtä tärkeitä sekä samoilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla varustettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin monta vuotta luokkani priimus vaikken käynyt missään päiväkodissa saati "varhaiskasvatuksessa".
Kun äitikin meni töihin, olin yksinkertaisesti yksin kotona. Lähinnä luin koska meillä oli paljon kirjoja.
Kyllä vaikuttaa siltä että koko "varhaiskasvatus" on suurta puppua.
Luultavasti olisi paljon parempi, jos miehille maksettaisiin parampaa palkkaa ja äidit olisivat kotona lasten kanssa mahdollisimman kauan.
Ilmeisesti et ole huomioinut ympäristöäsi, lukenut tai kiinnittänyt huomiota siihen miten huonosti iso osa nykyisistä lapsista ja nuorista on kasvatettu. Mieti jos tuolla kasvatustyylillä ja nykyisin yleisellä älylaiteriippuvuudella varustetut äiditkin kasvattaisivat lapsensa kotona ihan itse. Itse en edes uskalla ajatella millaisia älylaiteriippuvaisia tai villipetoja ilmestyisi eskariin ja kouluun. Kohta pitäisi sitten perustaa omat koulut näille kehityksestä jälkeen jääneille lapsille että normaalit lapset voisivat käydä koulua ja oppia normaalisti. Päiväkodissa oleminen edes vähän kompensoi ja tasapainottaa kotikasvatusta ja jotkut lapset tarvitsevat tätä todella kipeästi. Nyt kun kotiäitiys on valinta, niin kotiin jää pääasiassa vain ne äidit jotka ovat kiinnostuneita lastensa kanssa puuhailusta ja heidän opettamisestaan. Tämä osaltaan selittää sen miksi kotona pitkään olleet lapsetkin pärjäävät hyvin. Jos kaikki äidit hoitaisivat lapsensa kotona niin tulokset olisivat jotain ihan muuta.
Yleensä ne joilla on hyvä koulutus ja ura palaavat nopeammin töihin koska heillä on todennäköisemmin työpaikka mihin palata ja he haluavat olla muutakin kuin äiti. He ovat tottuneet ja haluavat että heitä arvostetaan myös ammatillisesti ja he haluavat muitakin virikkeitä ja haasteita kuin vaippojen vaihto. Mikään ei ole sen surkeampaa kuin kotiäiti joka pykää koko ajan lisää lapsia ettei tarvitsisi mennä takaisin töihin. Kotiäidiksi eniten jäävät ja äitien oikeuksia isien kustannuksella kovimmin puolustavat ne jotka ovat kotona siksi että heidän työnsä on tylsää, yksitoikkoista ja huonosti palkattua.
Ei kotiäitiys ole tylsää ja virikkeetöntä. Se on mielekästä ja arvistettuakim työtä moninkerroin arvokkaampaa. Väitän että ne, jotka jäävät kotiin lasten kanssa ovat nimenomaan saaneet arvistusta myös töistä ja saavat sitä myös kotona. Ei silloin tarvitse pönkittää ammatillistakaan Identiteettiä töihin kiirehtimällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne joilla on hyvä koulutus ja ura palaavat nopeammin töihin koska heillä on todennäköisemmin työpaikka mihin palata ja he haluavat olla muutakin kuin äiti. He ovat tottuneet ja haluavat että heitä arvostetaan myös ammatillisesti ja he haluavat muitakin virikkeitä ja haasteita kuin vaippojen vaihto. Mikään ei ole sen surkeampaa kuin kotiäiti joka pykää koko ajan lisää lapsia ettei tarvitsisi mennä takaisin töihin. Kotiäidiksi eniten jäävät ja äitien oikeuksia isien kustannuksella kovimmin puolustavat ne jotka ovat kotona siksi että heidän työnsä on tylsää, yksitoikkoista ja huonosti palkattua.
Ei kotiäitiys ole tylsää ja virikkeetöntä. Se on mielekästä ja arvistettuakim työtä moninkerroin arvokkaampaa. Väitän että ne, jotka jäävät kotiin lasten kanssa ovat nimenomaan saaneet arvistusta myös töistä ja saavat sitä myös kotona. Ei silloin tarvitse pönkittää ammatillistakaan Identiteettiä töihin kiirehtimällä.
Sinun mielestäsi näin. Itse pidin kotona oloa tylsänä, virikkeettömänä ja epäarvostettuna. Itse todellakin kaipasin päivisin aikuista seuraa ja hyviä keskusteluja. Tämän takia lapseni menivät yksivuotiaina päiväkotiin. Minä ainakin pystyin olemaan paljon parempi äiti lapsilleni kun sain olla päivisin töissä ja tehdä työtä josta pidin. Iltaisin ja viikonloppuisin jaksoin sitten paremmin olla läsnä lapsilleni ja omistaa aikani heille. Lapsenikin viihtyivät päiväkodissa todella hyvin ja heille on jäänyt sieltä asti ystävyyssuhteita. Kaupan päälle he saivat toisen "äidinkielen" joka on nyt heidän koulukielensä.
Kenelle siis on yllätys että ne ihmiset jotka ovat tyytyväisimpiä työhönsä ja palkkaansa niin jäävät harvemmin kotiäideiksi. Omilla työpaikoilla ainakin on ihan selvästi nähnyt että tyytyväisyys omaan työhön on selvästi noussut sitä mukaan kun asema, työtehtävät ja palkka on parempi. Yleensä vaativissa, asiantuntija tai johtotehtävissä työskentelevät ovat tyytyväisiä työhönsä tai jos eivät ole niin he vaihtavat työpaikkaa. Tämä näkyy myös ihan mediassa. Ehkä selvin esimerkki ovat hoitajat ja lääkärit. Molemmat työskentelevät samalla alalla mutta hoitajat valittavat usein omasta työstänsä ja palkastaan mediassa, mutta kuinka usein olet kuullut lääkärien valittavan. Kun on mielekäs työ ja hyvä palkka niin on helpompi olla tyytyväinen.