Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitain ärsyttää niin paljon se, että jonkun toisen lapsi on tarhassa?
27.03.2026 |
Tosi usein tuohonkin ketjuun, missä tapahtui onnettomuus tarhassa käytiin kommentoimassa että miksi tekee lapsia, jos ne pitää laittaa hoitoon.
Eihän tuolla logiikalla kannattaisi tehdä yhtään mitään. Miksi hankkia kumppani, jos ei halua olla jatkuvasti yhdessä, miksi käydä töissä, jos ei halua asua siellä yms...
Miksi joku vastustaa niin paljon sitä, että toiset laittaa lapsensa päivähoitoon?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurimmalla osalla naisista ne parhaat lapsentekovuodet ovat myös urantekovuosia. Kyllä siinä jää jälkeen, jos on lähemmäs kymmenen vuotta kotona. Pitää ensinnäkin saada se hyvä eka työpaikka.
Ääripäät ovat asia erikseen. Todella hyvä ura jatkuu myöhemminkin, tosin siihen ei voi ikinä luottaa. Toisaalta jos on vaikka lähihoitaja niin ei kai ne pyllytpesut ole paljoa muuttuneet pidemmänkään kotonaolon aikana. Toki silloin voi tulla rahasta tiukkaa
Paras ikä lasten tekoon on kylläkin 30 +-pari vuotta. Silloin puhuta ekasta työpaikasta.
Työpaikka tarvitaan jotta on varaa hedelmöityshoitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurimmalla osalla naisista ne parhaat lapsentekovuodet ovat myös urantekovuosia. Kyllä siinä jää jälkeen, jos on lähemmäs kymmenen vuotta kotona. Pitää ensinnäkin saada se hyvä eka työpaikka.
Ääripäät ovat asia erikseen. Todella hyvä ura jatkuu myöhemminkin, tosin siihen ei voi ikinä luottaa. Toisaalta jos on vaikka lähihoitaja niin ei kai ne pyllytpesut ole paljoa muuttuneet pidemmänkään kotonaolon aikana. Toki silloin voi tulla rahasta tiukkaa
Paras ikä lasten tekoon on kylläkin 30 +-pari vuotta. Silloin puhuta ekasta työpaikasta.
No voisin hyvin kuvitella että 28v olisi opiskelujen jälkeen ekassa "oikeassa" työpaikassa. Ainakin ekassa vakituisessa. Jos hyvä tuuri käy.
Aha. Yleensä kyllä valmistutaan pikkasen aikaisemmin ja työura on aloitettu jo opiskelujen loppuvaiheessa. Mites tää matikka pelaa ja missä ammatissa? Lääkäriksi ja juristiksikin valmistuu about 25-vuotiaana. Amispohjalta valmistuu 20-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurimmalla osalla naisista ne parhaat lapsentekovuodet ovat myös urantekovuosia. Kyllä siinä jää jälkeen, jos on lähemmäs kymmenen vuotta kotona. Pitää ensinnäkin saada se hyvä eka työpaikka.
Ääripäät ovat asia erikseen. Todella hyvä ura jatkuu myöhemminkin, tosin siihen ei voi ikinä luottaa. Toisaalta jos on vaikka lähihoitaja niin ei kai ne pyllytpesut ole paljoa muuttuneet pidemmänkään kotonaolon aikana. Toki silloin voi tulla rahasta tiukkaa
Paras ikä lasten tekoon on kylläkin 30 +-pari vuotta. Silloin puhuta ekasta työpaikasta.
Työpaikka tarvitaan jotta on varaa hedelmöityshoitoihin.
Ai kolmekymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurimmalla osalla naisista ne parhaat lapsentekovuodet ovat myös urantekovuosia. Kyllä siinä jää jälkeen, jos on lähemmäs kymmenen vuotta kotona. Pitää ensinnäkin saada se hyvä eka työpaikka.
Ääripäät ovat asia erikseen. Todella hyvä ura jatkuu myöhemminkin, tosin siihen ei voi ikinä luottaa. Toisaalta jos on vaikka lähihoitaja niin ei kai ne pyllytpesut ole paljoa muuttuneet pidemmänkään kotonaolon aikana. Toki silloin voi tulla rahasta tiukkaa
Ikävä totuus on, että naisten uranteko ja riittävä syntyvyys ovat kaksi asiaa joita ei käytännössä voi yhdistää. Täytyy siis valita jompi kumpi. Jos ensin mainittu poistetaan, niin feminismin tavoitteen romuttuvat. Ja jos jälkimmäinen poistetaan, niin yhteiskunta lakkaa muutamien sukupolvien kuluessa olemasta kun jälkikasvua ei synny. Tämä on syy sille miksi naisten urantekoa ei ennen vanhaan sallittu ja miksi moni valtio ja kulttuuri ei salli sitä nykyisinkään.
Uranteko ja äitiys nimenomaan pitää yhdistää, jotta saadaan syntyvyys nousuun ja naiset uskaltavat tehdä lapsia. Tästä ei enää voi edes neuvotella.
Ja tällä tavalla saadaan fiksuimmat ihmiset lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kommentoivat on selkeästi aika pihalla siitä mitä monen todellisuus nykyajan työelämässä on
Ei ärsytä. Mutta aikanaan ollessani kotiäiti mietin sitä että verorahoilla maksetaan tarhapaikka, mutta kotihoidossa olevalle ei makseta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurimmalla osalla naisista ne parhaat lapsentekovuodet ovat myös urantekovuosia. Kyllä siinä jää jälkeen, jos on lähemmäs kymmenen vuotta kotona. Pitää ensinnäkin saada se hyvä eka työpaikka.
Ääripäät ovat asia erikseen. Todella hyvä ura jatkuu myöhemminkin, tosin siihen ei voi ikinä luottaa. Toisaalta jos on vaikka lähihoitaja niin ei kai ne pyllytpesut ole paljoa muuttuneet pidemmänkään kotonaolon aikana. Toki silloin voi tulla rahasta tiukkaa
Paras ikä lasten tekoon on kylläkin 30 +-pari vuotta. Silloin puhuta ekasta työpaikasta.
Työpaikka tarvitaan jotta on varaa hedelmöityshoitoihin.
Ai kolmekymppisenä?
Osalla ihmisistä, kyllä. Ja kun aletaan lähestyä neljääkymmentä niin tuo osuus on kasvanut jo hyvin suureksi.
Sehän on aivan hirveää, että äitikin saa tehdä uraa ja se mahdollistetaan päivähoidolla. Kateus näissä on takana.
Eiköhän se ole ihan toisinpäin, että niitä harvalukuisia suomalaisia naisia kadehditaan, jotka voivat olla lasten kanssa pidempään kotona. Uraa ehtii tekemään jokainen ennen tai jälkeen lapsien. Niin pitkään ei nainen edes ole hedelmällinen, että ei missään välissä ehtisi kouluttautua ja tehdä töitä. Tuntemani pitkään kotona olleet äidit ovat kaikki koulutettuja, tehneet myös töitä ja perheet ovat poikkeuksellisen varakkaita. Tämä + yhteinen onaisuus mahdollistaa pitkän kotona olon lasten kanssa. Elämä on laadukkaampaa ja perheenä voidaan tehdä kivoja juttuja. Henkilökohtaisesti ei tulisi mieleenkään kadehtia jotain uraäitiä, joka sompailee ikuisessa lapsiperhearjen kiireessä näistä lähtökohdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on aivan hirveää, että äitikin saa tehdä uraa ja se mahdollistetaan päivähoidolla. Kateus näissä on takana.
Mistä he ovat kateellisia siis? Ai siitä, että molempien vanhempien on pakko mennä töihin kun lapsi on pieni? Miksi siitä joku olisi kateellinen?
Kuten kirjoitin, siitä että äitikin saa tehdä uraa. Kaikki eivät käy töissä pelkästään rahan vuoksi, vaan myös kunnianhimon, menestyksen ja päästäkseen eteenpäin urallaan.
Ja tämän ennättää tehdä myöhemminkin. Se, joka menee töihin lapsen ollessa pieni, menee sinne tasan rahan takia. Mä luulen, että se on just toisinpäin kun kuvittelet, ne, joilla on hyvä koulutus ja ura, jäävät kotiin, koska se on myös rahallisesti mahdollista. Varakkaammilla alueilla päiväkodit ovat pieniä ja suurinosa hoitaa lapset kotona.
No ei kyllä, tunnen monia esim. erikoistuvia lääkäreitä ja tutkijoita, joilla on pieniä lapsia päiväkodissa. Ja varsinkaan tutkijan hommaa ei rahan vuoksi tehdä. Kyllä siinä on ennemmin taustalla halu edetä uralla ja olla muutakin kuin vanhempi.
No ei ole häävi ura, jos se tyssää muutamassa vuodessa. Sanoisin, että tuollaisessa tilanteessa siitä omasta urasta tehdään isompi asia kuin se oikeasti on. Työnarkomaanit on oma ryhmänsä joo.
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että uraa ehtii tehdä enemmän kuin riittävästi vaikka olisi kotona lasten kanssa. Tuetenkin, jos lapset tekee opiskelijana tai just silloin kun on uransa alussa, saattaa olla, että joutuu menemään töihin sen uransa vuoksi.
Poissaolo ei haittaa niissä hommissa joissa urakehityksestä ei voi juurikaan puhua. Vaativissa ja asiantuntijahommissa sen sijaan ei voi olla poissa yhtäjaksoisesti edes viittä vuotta ilman että menetät paikkasi urakehityksessä pitkäksi aikaa, ehkä lopullisesti. Jos teet useamman lapsen ja haluat hoitaa ne kotona vähänkin isommiksi niin tuo viisivuotta ei edes ole yhtään mitään. Alemman tason töissä on ihan sama kuinka monta vuotta olet pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurimmalla osalla naisista ne parhaat lapsentekovuodet ovat myös urantekovuosia. Kyllä siinä jää jälkeen, jos on lähemmäs kymmenen vuotta kotona. Pitää ensinnäkin saada se hyvä eka työpaikka.
Ääripäät ovat asia erikseen. Todella hyvä ura jatkuu myöhemminkin, tosin siihen ei voi ikinä luottaa. Toisaalta jos on vaikka lähihoitaja niin ei kai ne pyllytpesut ole paljoa muuttuneet pidemmänkään kotonaolon aikana. Toki silloin voi tulla rahasta tiukkaa
Paras ikä lasten tekoon on kylläkin 30 +-pari vuotta. Silloin puhuta ekasta työpaikasta.
Työpaikka tarvitaan jotta on varaa hedelmöityshoitoihin.
Ai kolmekymppisenä?
Osalla ihmisistä, kyllä. Ja kun aletaan lähestyä neljääkymmentä niin tuo osuus on kasvanut jo hyvin suureksi.
Näillä ihmisillä se tarve on ollut jo kaksikymppisenä. Vasta lähes 10 vuotta myöhemmin hedelmällisyys on laskenut niin, että näkyy tilastoissa.
Surullista että tällaista syötetään faktana ja sitten ihmetellään kun parikymppinen jättää lapsen baarireissun ajaksi kotiin heitteille.
Opiskelut ja nuoren elämä ensin, vakaa talous ja sitten lapset. Aikaa on, mutta ei tietenkään loputtomasti. 35 ikävuoden jälkeen sitä ei kannata jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisiköhän nämä täällä raakkujat sanomassa myös sen loukkaantuneen lapsen vanhemmille että mitäs veit lapsesi hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on aivan hirveää, että äitikin saa tehdä uraa ja se mahdollistetaan päivähoidolla. Kateus näissä on takana.
Mistä he ovat kateellisia siis? Ai siitä, että molempien vanhempien on pakko mennä töihin kun lapsi on pieni? Miksi siitä joku olisi kateellinen?
Kuten kirjoitin, siitä että äitikin saa tehdä uraa. Kaikki eivät käy töissä pelkästään rahan vuoksi, vaan myös kunnianhimon, menestyksen ja päästäkseen eteenpäin urallaan.
Ja tämän ennättää tehdä myöhemminkin. Se, joka menee töihin lapsen ollessa pieni, menee sinne tasan rahan takia. Mä luulen, että se on just toisinpäin kun kuvittelet, ne, joilla on hyvä koulutus ja ura, jäävät kotiin, koska se on myös rahallisesti mahdollista. Varakkaammilla alueilla päiväkodit ovat pieniä ja suurinosa hoitaa lapset kotona.
No ei kyllä, tunnen monia esim. erikoistuvia lääkäreitä ja tutkijoita, joilla on pieniä lapsia päiväkodissa. Ja varsinkaan tutkijan hommaa ei rahan vuoksi tehdä. Kyllä siinä on ennemmin taustalla halu edetä uralla ja olla muutakin kuin vanhempi.
No ei ole häävi ura, jos se tyssää muutamassa vuodessa. Sanoisin, että tuollaisessa tilanteessa siitä omasta urasta tehdään isompi asia kuin se oikeasti on. Työnarkomaanit on oma ryhmänsä joo.
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että uraa ehtii tehdä enemmän kuin riittävästi vaikka olisi kotona lasten kanssa. Tuetenkin, jos lapset tekee opiskelijana tai just silloin kun on uransa alussa, saattaa olla, että joutuu menemään töihin sen uransa vuoksi.Poissaolo ei haittaa niissä hommissa joissa urakehityksestä ei voi juurikaan puhua. Vaativissa ja asiantuntijahommissa sen sijaan ei voi olla poissa yhtäjaksoisesti edes viittä vuotta ilman että menetät paikkasi urakehityksessä pitkäksi aikaa, ehkä lopullisesti. Jos teet useamman lapsen ja haluat hoitaa ne kotona vähänkin isommiksi niin tuo viisivuotta ei edes ole yhtään mitään. Alemman tason töissä on ihan sama kuinka monta vuotta olet pois.
Mihis tää väite perustuu? Ajattelet siis että kotona ollessa ei voi pysyä perillä uraan liittyvistä asioista vai tyhmeneekö sitä kotona? Vallan hienosti 10 vuoden jälkeen palasin vaativaan asiantuntijatehtävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva kykenee tarjoamaan lapselleen sellaisen kotikasvatuksen että valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet toteutuvat. Jos tavoitteet eivät toteudu niin lapsi lähtee takamatkalta koulupolulleen ja tutkitusti myös syrjäytymisen riski kasvaa.
Höpön löpön. Suomalaiset äidit ovat suurelta osin korkeakoulutettuja. Jokainen pystyy lukemaan lastensa kanssa, askartelemaan, musisoimaan, piirtämään, tekemään puuhakirjoja, tarjoamaan leikkitilanteita toisten lasten kanssa, ulkoilua ja muita virikkeitä. Tärkeää on myös kiintymyssuhde ja yksilöllinen aika ja huomiointi. Päiväkotien huudossa ja resurssipulassa kyse on usein vain selviytymisestä ja perustarpeiden tyydytyksestä kovassa melussa vielä. Epärealistiset odotukset käytännön suhteen on sinulla tältä varhaiskasvatussuunnitelmalta. Kaunista sanahelinää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ärsytä. Mutta aikanaan ollessani kotiäiti mietin sitä että verorahoilla maksetaan tarhapaikka, mutta kotihoidossa olevalle ei makseta mitään.
Valita eduskuntaan. Joka perheessä heidän tilanteiden mukaan. 🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurimmalla osalla naisista ne parhaat lapsentekovuodet ovat myös urantekovuosia. Kyllä siinä jää jälkeen, jos on lähemmäs kymmenen vuotta kotona. Pitää ensinnäkin saada se hyvä eka työpaikka.
Ääripäät ovat asia erikseen. Todella hyvä ura jatkuu myöhemminkin, tosin siihen ei voi ikinä luottaa. Toisaalta jos on vaikka lähihoitaja niin ei kai ne pyllytpesut ole paljoa muuttuneet pidemmänkään kotonaolon aikana. Toki silloin voi tulla rahasta tiukkaa
Paras ikä lasten tekoon on kylläkin 30 +-pari vuotta. Silloin puhuta ekasta työpaikasta.
Työpaikka tarvitaan jotta on varaa hedelmöityshoitoihin.
Ai kolmekymppisenä?
Osalla ihmisistä, kyllä. Ja kun aletaan lähestyä neljääkymmentä niin tuo osuus on kasvanut jo hyvin suureksi.
Näillä ihmisillä se tarve on ollut jo kaksikymppisenä. Vasta lähes 10 vuotta myöhemmin hedelmällisyys on laskenut niin, että näkyy tilastoissa.
Surullista että tällaista syötetään faktana ja sitten ihmetellään kun parikymppinen jättää lapsen baarireissun ajaksi kotiin heitteille.
Opiskelut ja nuoren elämä ensin, vakaa talous ja sitten lapset. Aikaa on, mutta ei tietenkään loputtomasti. 35 ikävuoden jälkeen sitä ei kannata jättää.
Se on hyvin lyhyt aikaikkuna jolloin lastenteko on ok ja mahdollista. Alle 30-vuotiaana se ei käy, koska se ikäinen on vielä lähes lapsi ja elää nuoruuttaan opiskellen ja bilettäen. Yli 35-vuotias taas on liian vanha.
Tuossa ikähaarukassa 30-35 kaikkien palasten tulisi osua kohdalleen jotta ehditään saamaan ainakin ne keskimäärin 2,1 lasta. Parisuhde, oma talo, varallisuus, työpaikat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on aivan hirveää, että äitikin saa tehdä uraa ja se mahdollistetaan päivähoidolla. Kateus näissä on takana.
Mistä he ovat kateellisia siis? Ai siitä, että molempien vanhempien on pakko mennä töihin kun lapsi on pieni? Miksi siitä joku olisi kateellinen?
Kuten kirjoitin, siitä että äitikin saa tehdä uraa. Kaikki eivät käy töissä pelkästään rahan vuoksi, vaan myös kunnianhimon, menestyksen ja päästäkseen eteenpäin urallaan.
Ja tämän ennättää tehdä myöhemminkin. Se, joka menee töihin lapsen ollessa pieni, menee sinne tasan rahan takia. Mä luulen, että se on just toisinpäin kun kuvittelet, ne, joilla on hyvä koulutus ja ura, jäävät kotiin, koska se on myös rahallisesti mahdollista. Varakkaammilla alueilla päiväkodit ovat pieniä ja suurinosa hoitaa lapset kotona.
No ei kyllä, tunnen monia esim. erikoistuvia lääkäreitä ja tutkijoita, joilla on pieniä lapsia päiväkodissa. Ja varsinkaan tutkijan hommaa ei rahan vuoksi tehdä. Kyllä siinä on ennemmin taustalla halu edetä uralla ja olla muutakin kuin vanhempi.
No ei ole häävi ura, jos se tyssää muutamassa vuodessa. Sanoisin, että tuollaisessa tilanteessa siitä omasta urasta tehdään isompi asia kuin se oikeasti on. Työnarkomaanit on oma ryhmänsä joo.
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että uraa ehtii tehdä enemmän kuin riittävästi vaikka olisi kotona lasten kanssa. Tuetenkin, jos lapset tekee opiskelijana tai just silloin kun on uransa alussa, saattaa olla, että joutuu menemään töihin sen uransa vuoksi.Poissaolo ei haittaa niissä hommissa joissa urakehityksestä ei voi juurikaan puhua. Vaativissa ja asiantuntijahommissa sen sijaan ei voi olla poissa yhtäjaksoisesti edes viittä vuotta ilman että menetät paikkasi urakehityksessä pitkäksi aikaa, ehkä lopullisesti. Jos teet useamman lapsen ja haluat hoitaa ne kotona vähänkin isommiksi niin tuo viisivuotta ei edes ole yhtään mitään. Alemman tason töissä on ihan sama kuinka monta vuotta olet pois.
Mihis tää väite perustuu? Ajattelet siis että kotona ollessa ei voi pysyä perillä uraan liittyvistä asioista vai tyhmeneekö sitä kotona? Vallan hienosti 10 vuoden jälkeen palasin vaativaan asiantuntijatehtävään.
Onnea sinulle, suurimmalla osalla tuo ei onnistu. T. 2v lapsen kanssa kotona ja nyt 1v työttömänä, koska osaaminen ei enää vastannut omaa asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Me verojen nettomaksajat kustannetaan niiden lasten tarhat lähes poikkeuksetta.
No työttömäksikö pitäisi jäädä kotiin toimeentulotuella kitumaan Lasten kanssa, vedä käteen uikuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on aivan hirveää, että äitikin saa tehdä uraa ja se mahdollistetaan päivähoidolla. Kateus näissä on takana.
Mistä he ovat kateellisia siis? Ai siitä, että molempien vanhempien on pakko mennä töihin kun lapsi on pieni? Miksi siitä joku olisi kateellinen?
Kuten kirjoitin, siitä että äitikin saa tehdä uraa. Kaikki eivät käy töissä pelkästään rahan vuoksi, vaan myös kunnianhimon, menestyksen ja päästäkseen eteenpäin urallaan.
Ja tämän ennättää tehdä myöhemminkin. Se, joka menee töihin lapsen ollessa pieni, menee sinne tasan rahan takia. Mä luulen, että se on just toisinpäin kun kuvittelet, ne, joilla on hyvä koulutus ja ura, jäävät kotiin, koska se on myös rahallisesti mahdollista. Varakkaammilla alueilla päiväkodit ovat pieniä ja suurinosa hoitaa lapset kotona.
Yleensä ne joilla on hyvä koulutus ja ura palaavat nopeammin töihin koska heillä on todennäköisemmin työpaikka mihin palata ja he haluavat olla muutakin kuin äiti. He ovat tottuneet ja haluavat että heitä arvostetaan myös ammatillisesti ja he haluavat muitakin virikkeitä ja haasteita kuin vaippojen vaihto. Mikään ei ole sen surkeampaa kuin kotiäiti joka pykää koko ajan lisää lapsia ettei tarvitsisi mennä takaisin töihin. Kotiäidiksi eniten jäävät ja äitien oikeuksia isien kustannuksella kovimmin puolustavat ne jotka ovat kotona siksi että heidän työnsä on tylsää, yksitoikkoista ja huonosti palkattua. Jos minulla olisi ollut vaihtoehtona olla kotona lasten kanssa tai olla kaupan kassalla niin olisihan se lastenhoito voittanut. Mutta kun minulla oli hyvin palkattu, arvostettu asiantuntijatyö niin halusin palata töihin kotiin jäämisen sijaan.
Nyky-yhteiskunnassa 30-vuotias on juuri ja juuri aikuinen. Biologisessa mielessä hän on kuitenkin jo vanha saamaan lapsia ja keski-iän kynnyksellä.