Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitain ärsyttää niin paljon se, että jonkun toisen lapsi on tarhassa?
27.03.2026 |
Tosi usein tuohonkin ketjuun, missä tapahtui onnettomuus tarhassa käytiin kommentoimassa että miksi tekee lapsia, jos ne pitää laittaa hoitoon.
Eihän tuolla logiikalla kannattaisi tehdä yhtään mitään. Miksi hankkia kumppani, jos ei halua olla jatkuvasti yhdessä, miksi käydä töissä, jos ei halua asua siellä yms...
Miksi joku vastustaa niin paljon sitä, että toiset laittaa lapsensa päivähoitoon?
Kommentit (90)
Eiköhän se ole ihan toisinpäin, että niitä harvalukuisia suomalaisia naisia kadehditaan, jotka voivat olla lasten kanssa pidempään kotona. Uraa ehtii tekemään jokainen ennen tai jälkeen lapsien. Niin pitkään ei nainen edes ole hedelmällinen, että ei missään välissä ehtisi kouluttautua ja tehdä töitä. Tuntemani pitkään kotona olleet äidit ovat kaikki koulutettuja, tehneet myös töitä ja perheet ovat poikkeuksellisen varakkaita. Tämä + yhteinen onaisuus mahdollistaa pitkän kotona olon lasten kanssa. Elämä on laadukkaampaa ja perheenä voidaan tehdä kivoja juttuja. Henkilökohtaisesti ei tulisi mieleenkään kadehtia jotain uraäitiä, joka sompailee ikuisessa lapsiperhearjen kiireessä näistä lähtökohdista.
Kotiäitivihaketjuja pystytetään säännöllisin väliajoin. Naisia ottaa päästä, koska ovat varakkaita perheitä. Ja hyvä kysymys on, mikä edes on kotiäiti. Nykyisin lähes kaikki äidit kouluttautuvat ja ovat töissä jossain vaiheessa. Joku on pidempään lasten kanssa kotona, joku lyhyemmän aikaa. Mutta ei kotiäitiys estä toteuttamasta omia unelmia jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ne joilla on hyvä koulutus ja ura palaavat nopeammin töihin koska heillä on todennäköisemmin työpaikka mihin palata ja he haluavat olla muutakin kuin äiti. He ovat tottuneet ja haluavat että heitä arvostetaan myös ammatillisesti ja he haluavat muitakin virikkeitä ja haasteita kuin vaippojen vaihto. Mikään ei ole sen surkeampaa kuin kotiäiti joka pykää koko ajan lisää lapsia ettei tarvitsisi mennä takaisin töihin. Kotiäidiksi eniten jäävät ja äitien oikeuksia isien kustannuksella kovimmin puolustavat ne jotka ovat kotona siksi että heidän työnsä on tylsää, yksitoikkoista ja huonosti palkattua. Jos minulla olisi ollut vaihtoehtona olla kotona lasten kanssa tai olla kaupan kassalla niin olisihan se lastenhoito voittanut. Mutta kun minulla oli hyvin palkattu, arvostettu asiantuntijatyö niin halusin palata töihin kotiin jäämisen sijaan
No johan sinä nyt olet tärkeä ja omahyväinen ihminen. Pakettiin kuuluu huonopalkkaisten ja kotiäitien halveksinta. Ettet vaan olisi narsisti.
Nyky-yhteiskunnassa 30-vuotias on juuri ja juuri aikuinen. Biologisessa mielessä hän on kuitenkin jo vanha saamaan lapsia ja keski-iän kynnyksellä.
Juuri näin. Moni ei ymmärrä, että ihmisen biologia ei kuuntele sitä, mitä yhteiskunnassa on meneillään.
KYSY NIILTÄ
Luuletko saavasi vastauksen täältä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Tuon ikäiselle olisi tarjolla myös erilaisia kerhoja. Ja vietkö sen lapsen heti seitsemäksi ja haet juuri ennen kuin päiväkoti menee kiinni? Miksi se lapsi pitää vielä sinne päikkyyn koko päiväksi? Itse muistan monet tilanteet joissa tuon ikäinen taapero itki siellä päiväkodissa koti-ikävää, koska tiesi että äiti tai isä on siellä vauvan kanssa. Ja sitten vasukeskusteluissa vanhemmat ihmettelivät miksi taapero on mustasukkainen vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei makseta juuri mitään. Kotihoidontuki on ehkä satasen 3-vuotiaasta lapsesta, pikkasen enemmän alle 3-vuotiaalle. Siihen verratuna päiväkoti (8h/päivä 5 päivää viikossa) maksaa noin tonni per lapsi (verorahoja, siis). Vähän huvittaa lukea täällä palstalla ja muuallakin kun ihmiset suuttuvat siitä että joku jää kotiäidiksi "loisimaan" yhteiskunnan verorahoilla.
Eihän se äiti eikä lapsikaan kehity siellä kotona miksikään! Eivät nämä ole niin suoraviivaisia laskutoimituksia.
Eli sinä äitinä et pysty siis seuraviin asioihin:
Et osa opettaa lapsellesi miten puetaan itsenäisesti, syödään itsenäisesti yms.
Et osa opettaa lapsellesi käytöstapoja - ei huudeta, kiroilla, lyödä yms.
Et osa opettaa lapsellesi pöytätapoja.
Et osa opettaa lapsellesi miten ollaan hyvä kaveri ja millä tavalla pitää käyttäytyä, miten pyydetään nätisti, miten pyydetään anteeksi jne.
Et osa opettaa lapsellesi että joskus pitää odottaa vuoroaan.
Et osa opettaa lapsellesi miten puhutaan tunteistaan ja mikä on sopiva tapa ilmaista niitä.
Et osa opettaa lapsellesi miten käydään potalla.
Et osa lukea kirjoja lapsellesi jotta hänen sanavarasto kehittyisi.
Et osa viedä lapsesi ulos esim. leikkipuistoon jotta hänen motoriikka kehittyisi.
Et osa opettaa lapsellesi miten saksia käytetään.
Et osa opettaa lapsellesi aakkosia.
Et osa opettaa lapsellesi numeroita
Et osa opettaa lapsellesi miten oma nimi kirjoitetaan.
Et osa opettaa lapsellesi miten lasketaan kymmeneen.
Et osa opettaa lapsellesi yhtään mitään luonnosta - mitkä kasvit ja puut sieltä löytyvät, vuodenajat, linnut, ötökät jne.
Ei hyvänen aika... osaatko yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on aivan hirveää, että äitikin saa tehdä uraa ja se mahdollistetaan päivähoidolla. Kateus näissä on takana.
Mistä he ovat kateellisia siis? Ai siitä, että molempien vanhempien on pakko mennä töihin kun lapsi on pieni? Miksi siitä joku olisi kateellinen?
Kuten kirjoitin, siitä että äitikin saa tehdä uraa. Kaikki eivät käy töissä pelkästään rahan vuoksi, vaan myös kunnianhimon, menestyksen ja päästäkseen eteenpäin urallaan.
Ja tämän ennättää tehdä myöhemminkin. Se, joka menee töihin lapsen ollessa pieni, menee sinne tasan rahan takia. Mä luulen, että se on just toisinpäin kun kuvittelet, ne, joilla on hyvä koulutus ja ura, jäävät kotiin, koska se on myös rahallisesti mahdollista. Varakkaammilla alueilla päiväkodit ovat pieniä ja suurinosa hoitaa lapset kotona.
No ei kyllä, tunnen monia esim. erikoistuvia lääkäreitä ja tutkijoita, joilla on pieniä lapsia päiväkodissa. Ja varsinkaan tutkijan hommaa ei rahan vuoksi tehdä. Kyllä siinä on ennemmin taustalla halu edetä uralla ja olla muutakin kuin vanhempi.
No ei ole häävi ura, jos se tyssää muutamassa vuodessa. Sanoisin, että tuollaisessa tilanteessa siitä omasta urasta tehdään isompi asia kuin se oikeasti on. Työnarkomaanit on oma ryhmänsä joo.
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että uraa ehtii tehdä enemmän kuin riittävästi vaikka olisi kotona lasten kanssa. Tuetenkin, jos lapset tekee opiskelijana tai just silloin kun on uransa alussa, saattaa olla, että joutuu menemään töihin sen uransa vuoksi.Poissaolo ei haittaa niissä hommissa joissa urakehityksestä ei voi juurikaan puhua. Vaativissa ja asiantuntijahommissa sen sijaan ei voi olla poissa yhtäjaksoisesti edes viittä vuotta ilman että menetät paikkasi urakehityksessä pitkäksi aikaa, ehkä lopullisesti. Jos teet useamman lapsen ja haluat hoitaa ne kotona vähänkin isommiksi niin tuo viisivuotta ei edes ole yhtään mitään. Alemman tason töissä on ihan sama kuinka monta vuotta olet pois.
Mihis tää väite perustuu? Ajattelet siis että kotona ollessa ei voi pysyä perillä uraan liittyvistä asioista vai tyhmeneekö sitä kotona? Vallan hienosti 10 vuoden jälkeen palasin vaativaan asiantuntijatehtävään.
Tämä perustuu ihan omakohtaiseen kokemukseen työpaikoilta. Kun joku ilmoittaa 10 vuoden jälkeen että hän palaa takaisin niin se on aiheuttanut työpaikalla enemmän kauhua kuin ihastusta. Usein heidän työpaikkaa ei ole ollut edes enää jäljellä vaan se on jo annettu jollekin toiselle, ohjelmistot, toimintatavat yms. ovat täysin erilaisia ja tämä takaisin palaava "asiantuntija" pitäisi kouluttaa uudestaan. Harvalla työpaikalla on voitu sijaisia roikottaa määräaikaisina noin pitkää aikaa tai työtä pystytty olemaan tekemättä. Yleensä nämä pitkältä vanhempainvapaalta tulojat onkin sitten irtisanottu ensimäisenä työpäivänä. Uutta työpaikkaa etsiessäkin he ovat sitten vastakkain niiden asiantuntijoiden kanssa jotka ovat tehneet töitä ja kehittäneet osaamistaan aktiivisesti viimeiset 10-vuotta niin eipä siinä kymmenen vuotta perheenäitinä ollut ole kovin vahvoilla. Se että sinä olet onnistunut niin ei todellakaan kerro mitään siitä että se yleisesti onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys ap.
Mielenkiintoista tässä on vastakkain asettelu, myös moni jonka lapsi on päivähoidossa, tekee osapäiväistä viikkoa, mihin väliin he putoavat tässä kategoriassa?
Siskoni on kotiäiti ja on kova arvostelemaan uraa tekeviä äitejä ja heidän valintojaan (myös minua). Hänellä se johtuu ilman muuta omasta epävarmuudesta, muista en tiedä. Nurinkurisesti en ole koskaan kuullut uraäitien arvostelevan kotiäitejä, miesten kylläkin, jopa isien, joiden luulisi tietävän miten rankkaa homma on.
äityli makaa kotona me muut maksamme pennun hoidon ruuat ym. varmaan tajuat jos joskus alat veroja maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kun boomerit eivät tajua mitä varhaiskasvatus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Tuon ikäiselle olisi tarjolla myös erilaisia kerhoja. Ja vietkö sen lapsen heti seitsemäksi ja haet juuri ennen kuin päiväkoti menee kiinni? Miksi se lapsi pitää vielä sinne päikkyyn koko päiväksi? Itse muistan monet tilanteet joissa tuon ikäinen taapero itki siellä päiväkodissa koti-ikävää, koska tiesi että äiti tai isä on siellä vauvan kanssa. Ja sitten vasukeskusteluissa vanhemmat ihmettelivät miksi taapero on mustasukkainen vauvasta.
Vau, onpa ylimielistä. Siinä vaiheessa kun valvot toista kuukautta huutavan vauvan kanssa niin siinä ei lähdetä mihinkään kerhoihin. Aika menee lähinnä selviytymiseen. Joskus tuon ikäinen (3,5v) ei nuku edes päiväunia, joten et saa hetken rauhaa. Varsinkin, jos on tosi aktiivnen lapsi. Lisäksi jotkut vauvat ovat todella raskaita. Itse olin sekä 2v että vauva kanssa kotona, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella jotain joka tarvitsee vauvan kanssa vähän lepoakin.
Yhteiskunnassa perustavanlaatuinen periaate on edelleen se, että ihminen elättää itsensä ja lapsensa työllään, ilman tukia.
Paradoksaalista kyllä, koska oikeistolainen nykyhallitus sössi työelämän, yhä useampi on ryhtynyt puhumaan tuilla elämisestä jonkinlaisena perusoikeutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kyllä enemmän törmännyt siihen ilmiöön, että joitakin ärsyttää että toisen lapsi EI ole tarhassa vaan kotona. Miksi jotakin ärsyttää se että toisen lapsi ei ole tarhassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Jos et vielä tiennyt, niin varhaiskasvatus on täydessä kaaoksessa, alalla pula pätevästä henkilökunnasta ja usein mennään vajaalla miehityksellä. Vaaratilanteita sattuu lähes päivittäin. Mutta sinun valintasi toki viedä lapsi päiväkotiin kaikesta huolimatta. Mitäänhän asialle ei tehdä, koska henkilökuntaa ei kuunnella. Vanhemmilla olisi asiaan enemmän sanavaltaa, mutta niitäkään ei kiinnosta, koska ajattelevat, että heidän omat lapset ovat siellä vain muutaman vuoden ja sitten pääsevät laadukkaaseen perusopetukseen! heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska on kivempi olla yhteiskunnan tuilla kotona, kuin töissä/työnhakijana. Puolustelevat omaa uravalintaansa.
Mitäs tukea kptiäidille maksetaan 3-6-vuotiaasta lapsesta?
Minäpä luulen, että useampi on havahtunut siihen, että päiväkodit eivät ole paikkoja, johon lapsi kannattaa laittaa. Ja on vain hyvä, että useampi hoitaa ne lapsensa itse. Toki pitää miettiä miten ajatuksensa ilmaisee.
Itse olin kotona lasten kanssa 10 vuotta ja päivääkään en vaihtaisi ja lapsetkin on enemmän kuin tyytyväisiä ratkaisuun. Edelleen teen vain puolikasta viikkoa kun lapset on 12 ja 14.
Koska minä itse olin kymmenen vuotta kotona, en ymmärrä miksi muut eivät ole. Minä hoidin lapseni paremmin kuin te muut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Jos et vielä tiennyt, niin varhaiskasvatus on täydessä kaaoksessa, alalla pula pätevästä henkilökunnasta ja usein mennään vajaalla miehityksellä. Vaaratilanteita sattuu lähes päivittäin. Mutta sinun valintasi toki viedä lapsi päiväkotiin kaikesta huolimatta. Mitäänhän asialle ei tehdä, koska henkilökuntaa ei kuunnella. Vanhemmilla olisi asiaan enemmän sanavaltaa, mutta niitäkään ei kiinnosta, koska ajattelevat, että heidän omat lapset ovat siellä vain muutaman vuoden ja sitten pääsevät laadukkaaseen perusopetukseen! heh.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö on huomattavasti pätevämpää kuin mitä vanhan ajan päivähoidon henkilökunta oli. Kasvavalla osalla on yliopistotutkinto. Ammattikoulutettuja on enää vähemmistö henkilökunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Jos et vielä tiennyt, niin varhaiskasvatus on täydessä kaaoksessa, alalla pula pätevästä henkilökunnasta ja usein mennään vajaalla miehityksellä. Vaaratilanteita sattuu lähes päivittäin. Mutta sinun valintasi toki viedä lapsi päiväkotiin kaikesta huolimatta. Mitäänhän asialle ei tehdä, koska henkilökuntaa ei kuunnella. Vanhemmilla olisi asiaan enemmän sanavaltaa, mutta niitäkään ei kiinnosta, koska ajattelevat, että heidän omat lapset ovat siellä vain muutaman vuoden ja sitten pääsevät laadukkaaseen perusopetukseen! heh.
Olen ollut alan ongelmista tietoinen, mutta olen itsekin päiväkodissa töissä ja ei ne kaikki suinkaan ole mitään helvetin esikartanoita ja isoja laitoksia, joissa lapset on vaan säilössä. Eniten kuuluu soraääniä just kotiäideiltä. Hyviä päiväkoteja on edelleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä keskusteluissa arvostellaan vanhempia jotka vievät lapset hoitoon koko päiväksi, vaikka ovat itse lomalla, työttömänä tai vauvan kanssa kotona. Isommat lapset kaivaavat leikkikavereita, mutta sitä lasta ei tarvitse tuoda hoitoon heti kun päiväkoti aukeaa ja hakea kun on menossa kiinni. Työntekijätkään eivät jaksa olla siinä metelissä ja vilinässä 7-17. Kuvitelkaa miten kuormittavaa tuollainen on pienelle lapselle.
En ymmärrä miten tällaisessa taloustilanteessa voidaan pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Sitä tulisi ehdottomasti rajata. Kokoaikainen varhaiskasvatus vain niille lapsille jotka sitä hoitoa oikeasti tarvitsee vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun takia. Muille sitten varhaiskasvatusta vaikka 8-12.30 välillä.
Ja päivähoitopaikat muutoinkin ensisijaisesti niille työssäkäyville vanhemmille, jotta nämä saavat lapselle hoitopaikan lähipäiväkodista eikä tarvitse kuskailla toiselle puolen kaupunkia, koska lähipäiväkoti on täynnä.
En ymmärrä tuota että arvostellaan jos on vauvan kanssa kotona. Meidän 3,5v PYYSI päästä takaisin päiväkotiin, koska vauva huusi kaikki yöt, äiti oli kärttyinen ja väsynyt ja kotona oli tylsää, kun vauva vei niin paljon äidin huomiota, varsinkin imetyksen aikaan, jota oli n.1h välein.
Tuon ikäiselle olisi tarjolla myös erilaisia kerhoja. Ja vietkö sen lapsen heti seitsemäksi ja haet juuri ennen kuin päiväkoti menee kiinni? Miksi se lapsi pitää vielä sinne päikkyyn koko päiväksi? Itse muistan monet tilanteet joissa tuon ikäinen taapero itki siellä päiväkodissa koti-ikävää, koska tiesi että äiti tai isä on siellä vauvan kanssa. Ja sitten vasukeskusteluissa vanhemmat ihmettelivät miksi taapero on mustasukkainen vauvasta.
Vau, onpa ylimielistä. Siinä vaiheessa kun valvot toista kuukautta huutavan vauvan kanssa niin siinä ei lähdetä mihinkään kerhoihin. Aika menee lähinnä selviytymiseen. Joskus tuon ikäinen (3,5v) ei nuku edes päiväunia, joten et saa hetken rauhaa. Varsinkin, jos on tosi aktiivnen lapsi. Lisäksi jotkut vauvat ovat todella raskaita. Itse olin sekä 2v että vauva kanssa kotona, mutta ei tulisi mieleenkään arvostella jotain joka tarvitsee vauvan kanssa vähän lepoakin.
Kannattaisiko miettiä tukiverkostoja ja voimavaroja ennen kuin tekee lapsia noin pienellä ikäerolla? Nelivuotias pärjää jo päiväkodissa ihan ok, kaksivuotiaat taas taistelevat kasvattajien huomiosta, koska ryhmään tuodut vauvat vievät kaiken huomion. Pahimmillaan vanhemmat tuovat hädin tuskin 2v taaperon pois vauvan tieltä ryhmään, joka on täynnä yksivuotiaita vauvoja.
Mihis tää väite perustuu? Ajattelet siis että kotona ollessa ei voi pysyä perillä uraan liittyvistä asioista vai tyhmeneekö sitä kotona? Vallan hienosti 10 vuoden jälkeen palasin vaativaan asiantuntijatehtävään.
Jep. Ennemminkin se menee niin, että matalapalkkatöihin ja ns. liukuhihnalle on vaikeampi palata, kun tekijöitä on paljon eikä ne sitä yhtä tyyppiä kaipaa kun hänellä ole mitään lisäarvoa.