Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
26.03.2026 |
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (123)
Minä sanoin jo lapsena äidille ettei tarvitse kuskata harrastuksiin jos siitä on liikaa vaivaa. Harmitti se kyllä, mutta kun näki miten kiireinen äiti oli muutenkin niin ei ollut vaihtoehtoja. Piti vaan keksiä muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin vähän vanhemman lapsen äitinä voin näin jälkikäteen sanoa, että vaikka oli rankkaa niin kyllä se teini-iässä palkitsi. Oli jotain järkevää ja motivoivaa hommaa ja samanhenkisiä kavereita joiden kanssa just ekaluokasta saakka treenannut. Muistan yhdenkin perjantai-illan kun lähdettiin koulun kentältä pelin jälkeen kotiin - moni luokkakaveri oli siinä viereisellä pihalla vetämässä pussijuomia.
Meidän koulussa ainakin ne urheilijat ryyppäsivät eniten ja hyi, nuuskasivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?
Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse.
Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.
ApMonikin ekaluokkalainen kulkee itse julkisillakin kouluun. Mikset opeta sille lapselle jo huolehtimaan treenikamoista ja kulkemisesta? Missä vaiheessa se on valmis? Jos vuosien päästä,niin voi sitä silti alkaa harjoittelee.
Meiltä liian hankala ja vaarallinen reitti, ensin pitää kulkea kilsa pysäkille, ajaa bussilla vaihtopysäkille isoon liikennesolmuun ja siinä osata vaihtaa oikeaan bussiin eri pysäkiltä, ympärillä kova liikenne ja niitä harkkoja on eri paikoissa, eli pitää osata eri reitit eri paikkoihin ja muistaa milloin on missäkin, ja kaikissa paikoissa vielä pysäkiltä pitkä kävely. Ei ole realistista lapsen kulkea itse. Ap
Miksi te asutte hevonperseessä? Ja miksi valitat vauvapalstalla ongelmasta jonka olet ihan itse aiheuttanut? Valita mieluummin lapselle, niin hän syyllistyy kunnolla.
Vtun idiootti.
Emme asu hevonpeessä vaan pk-seudulla. Harkkoja nyt sattuu olemaan pitkin poikin täällä missä vain. En oikein ymmärrä miksi haluat kirjoittaa noin törkeästi. Ap
Sori, en voi arvostaa kaltaistasi uhriutujaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jaksoin niin kauan kuin harkkoja oli kahdet/vko ja leirit ja kisat päälle. Joskus onnistui kimppakyyditkin. Mutta sitten olisi pitänyt jaksaa 3x/vko ja minulla oli kokopäivätyö niin jouduin sanomaan tytölle, etten pysty siihen yksinhuoltajana.
Lopetitteko koko lajin vai onnistuiko jatkaminen siten että käy harkoissa harvemmin? Ap
Tyttö päätti itse lopettaa koko lajin, mutta jatkoi muuten kyllä liikunnan harrastamista. Hän oli jo menossa yläasteelle silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalainen, miten hän jaksaa? Aika pieni vielä.
Kyllä sellaista harrastusta jaksaa, mistä tykkää.
Mutta kannattaa olla tosi tarkkana siinä, tykkääkö lapsi oikeasti itse harrastuksesta vai tykkääkö hän siitä että häntä kehutaan. Monelle lapselle se valmentajan tai oman vanhemman kehu on kuin huumetta. Pienellä ihmisellä ei välttämättä ole kykyä hahmottaa, mikä on hänen oma tahtonsa ja mikä ympäröivän yhteisön tahto, tai että millaista elämä edes olisi ilman identiteettiä määrittelevän harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?
Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse.
Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.
ApMonikin ekaluokkalainen kulkee itse julkisillakin kouluun. Mikset opeta sille lapselle jo huolehtimaan treenikamoista ja kulkemisesta? Missä vaiheessa se on valmis? Jos vuosien päästä,niin voi sitä silti alkaa harjoittelee.
Meiltä liian hankala ja vaarallinen reitti, ensin pitää kulkea kilsa pysäkille, ajaa bussilla vaihtopysäkille isoon liikennesolmuun ja siinä osata vaihtaa oikeaan bussiin eri pysäkiltä, ympärillä kova liikenne ja niitä harkkoja on eri paikoissa, eli pitää osata eri reitit eri paikkoihin ja muistaa milloin on missäkin, ja kaikissa paikoissa vielä pysäkiltä pitkä kävely. Ei ole realistista lapsen kulkea itse. Ap
Miksi te asutte hevonperseessä? Ja miksi valitat vauvapalstalla ongelmasta jonka olet ihan itse aiheuttanut? Valita mieluummin lapselle, niin hän syyllistyy kunnolla.
Vtun idiootti.
Emme asu hevonpeessä vaan pk-seudulla. Harkkoja nyt sattuu olemaan pitkin poikin täällä missä vain. En oikein ymmärrä miksi haluat kirjoittaa noin törkeästi. Ap
Sori, en voi arvostaa kaltaistasi uhriutujaa.
Aivan ohis, mutta jotenkin epäilen ettei ap hae täällä juuri sinun arvostustasi vaan enemmän käytännön vinkkejä ja vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Itse huolehdin kahden lapsen treenit yksin. Toisella viidesti viikossa toisella neljästi. Kisat päälle. Eli omaa aikaa ei ollut. En kadu silti päivääkään. Eivät ainakaan olleet kadulla "pyörimässä".
Voi sitä muutenkin harrastaa kuin aikaa vieviä liikuntalajeja. Naurettavaa, että muuten "pyörivät kaduilla". On myös harrasteita, jotka eivät vie kaikkea aikaa.
Uupunut vanhempi ei ole hyväksi lapselle. Olin yksinhuoltaja, lapseni harrasti mutta:
-oli niin vanha, että pääsi harrastukseen omin voimin
- edullinen hinta
- ei häirinnyt koulunkäyntiä ja jätti aikaa myös olla vapaalla
En kadu eikä jäänyt traumoja lapsellekaan. Ap, pyydä/osta nyt ainakin apua harrastukseen kuskaamisen kanssa ja jos ei jaksa niin ei jaksa. Burnoutista ei niin vain toivuta hetkessä. Säästä voimiasi, yksinhuoltajuus on pitkä maraton-matka. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun jo ekaluokkalaisen vapaa-aika on tuupattu noin täyteen. Pieni lapsi.
Ap kirjoitti, että lapsi todella nauttii harrastuksestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa se iso kaupunki ei enää ole vaarallinen ja uskallat päästää sen sinne itsenäisesti kulkemaan? Loputtomasti saat kuskailla.
Voi herramunjee. Muualla Euroopassa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin edes kotiin, saati sitten että lähetettäisiin 7-vuotias treenikamojen kanssa bussia vaihtamaan.
Kulkee niitä lapsia yksin kouluunkin bussilla tai siellä vilkkaassa kaupungissa suojateiden yli ruuhka aikaan. Ihan myös ekaluokkalaisia. Mikähän sitten on sopiva ikä kulkea bussilla yksinäisesti?
Sopiva ikä on silloin, kun lapsi on valmis ja vanhempi arvioi hänen selviytyvän. Sinun ei tarvitse sillä vaivata päätäsi.
No mä vastaan tähän kuiten, et mun lapset oli eskarissa kun ostin niille jo omat puukot, et pääsee treenaamaan eikä satuta itseään. Eihän se lapsi siitä valmistu, jos ei anna harjotella. Eihän kukaan ole seppä syntyessään. Jos sitä kulkee vaan auton kyydissä,niin ei sitä sillä sinne liikenteeseen harjoitella. Vaan voi kulkea yhdessä ne reitit sillä bussilla kunnes se tulee tutuksi ja saattaa jo vaikka syksyllä olla rohkea ja kulkea itse vaikka sanotaan nyt maanantaina. Ei se lapsi opi omaa aamupalaakaan tekemään jos vanhempi sen sille aina tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus: Ei mitenkään. Yksinhuoltajuus ja kolme lasta eikä voimavarat tosiaan riitä kaikkiin lasten harrastuksiin. Kuskaan vain ekaluokkalaista, isommat menevät pyörällä tai julkisilla jos se vain on mahdollista. Joskus jos on tosi myöhäiset treenit, haen heitäkin. Haluaisivat kyllä enemmän autokyytejä mutta en vain ehdi enkä jaksa.
Kuskaamisen lisäksi minusta tosi kuormittavaa on aina miettiä että ruoka on varmasti valmiina jotta kaikki ehtivät harrastuksiin ja että on eväitä kaapissa. Ja se että muistan ilmoittaa ajoissa kisoihin, leireille jne.
Lapsen -- siis vain yksi lapsi, jonka harrastus kuormittaa vanhemman arkea? LoL.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalainen, miten hän jaksaa? Aika pieni vielä.
Kyllä sellaista harrastusta jaksaa, mistä tykkää.
Mutta kannattaa olla tosi tarkkana siinä, tykkääkö lapsi oikeasti itse harrastuksesta vai tykkääkö hän siitä että häntä kehutaan. Monelle lapselle se valmentajan tai oman vanhemman kehu on kuin huumetta. Pienellä ihmisellä ei välttämättä ole kykyä hahmottaa, mikä on hänen oma tahtonsa ja mikä ympäröivän yhteisön tahto, tai että millaista elämä edes olisi ilman identiteettiä määrittelevän harrastusta.
Jopa on pitkälle menevää ylipsykologisointia😆
Sanoit, ettei kukaan asu samalla alueella, mutta harkat kuitenkin ovat samassa paikassa kaikilla. Mitä jos sopisit muiden vanhempien kanssa, että jokainen hoitaa yhden päivän viikossa ja kuskaa 3 tai 4 lasta harkkoihin ja takaisin (tai ajankohdasta riippuen ainakin takaisin). Tulee paljon ajamista, mutta vain kerran viikossa. Plus en oikein ymmärrä miten lapsen toinen vanhempi voi sanoa EI jos lapsi haluaa harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla näistä harrastuslimboon joutuneista vanhemmista on sellainen outo käsitys, että lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta ohjatusti urheilua, olisivat erityisen kiinnostuneita alkoholista eivätkä sitten mistään muusta. En tiedä, mistä tällainen käsitys on tullut. Ehkä heidän omien lastensa kohdalla asia onkin näin, ovathan urheilijat usein addiktioherkkiä.
Minun esikoiseni ei harrasta mitään kummempaa. Hänellä ei ole juurikaan kilpailuviettiä. Silti hän ei ole koskaan toimeton. Hän on omasta tahdostaan ottanut ison osan perheen ruokahuollosta vastuulleen ja kokeilee koko ajan uusia reseptejä. Hän seuraa tarkkaan uutisia ja usein opiskelee itsenäisesti jotain netissä, tällä hetkellä shakkia ja erästä soitinta. Kavereiden kanssa hänellä on bändi, ja hän käy seurakunnan tapahtumissa. Ylipäätään hän on tekevä ihminen, joka kehittää itseään ihan koko ajan.
Kuopus urheilee, ja hän kyllä on selvästi addiktoituvampi ihminen. Jos hän ei urheilisi, pelaaminen karkaisi käsistä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, ettei kukaan asu samalla alueella, mutta harkat kuitenkin ovat samassa paikassa kaikilla. Mitä jos sopisit muiden vanhempien kanssa, että jokainen hoitaa yhden päivän viikossa ja kuskaa 3 tai 4 lasta harkkoihin ja takaisin (tai ajankohdasta riippuen ainakin takaisin). Tulee paljon ajamista, mutta vain kerran viikossa. Plus en oikein ymmärrä miten lapsen toinen vanhempi voi sanoa EI jos lapsi haluaa harrastaa.
Jos niillä muilla perheillä ei ole isoja kuskausongelmia (ehkä molemmat vanhemmat osallistuu kuskauksiin tai on mummit ja vaarit apuna), niin ei niitä voisi kyllä vähempää kiinnostaa kuskailla aapeen muksua toiselta puolelta kaupunkia iltapäiväruuhkassa edes takas.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, ettei kukaan asu samalla alueella, mutta harkat kuitenkin ovat samassa paikassa kaikilla. Mitä jos sopisit muiden vanhempien kanssa, että jokainen hoitaa yhden päivän viikossa ja kuskaa 3 tai 4 lasta harkkoihin ja takaisin (tai ajankohdasta riippuen ainakin takaisin). Tulee paljon ajamista, mutta vain kerran viikossa. Plus en oikein ymmärrä miten lapsen toinen vanhempi voi sanoa EI jos lapsi haluaa harrastaa.
Tätä kuljetusrinkiä aioin myös ehdottaa. Pelasti meillä aikoinaan paljon.
Nyt sinun pitää vain ajatella, että tämä on nyt tilapäinen aika elämässäsi. Lapsi kasvaa ja oppii pian kulkemaan itsekin. Koeta keksiä jotain mukavaa itsellesi siksi aikaa kun lapsi on harrastamassa
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, ettei kukaan asu samalla alueella, mutta harkat kuitenkin ovat samassa paikassa kaikilla. Mitä jos sopisit muiden vanhempien kanssa, että jokainen hoitaa yhden päivän viikossa ja kuskaa 3 tai 4 lasta harkkoihin ja takaisin (tai ajankohdasta riippuen ainakin takaisin). Tulee paljon ajamista, mutta vain kerran viikossa. Plus en oikein ymmärrä miten lapsen toinen vanhempi voi sanoa EI jos lapsi haluaa harrastaa.
Pääkaupunkiseudulla kun ei edes tarttis autoa ( hyvät julkiset). Ehkä niillä muilla vanhemmilla ei ole autoa. Ne uskaltaa kulkea julkisilla, eikä pelota bussien vaihdot. Meillä on tässä lähettyvillä ( 5 kilsan säteellä kuiten siellä täällä) varmaan 10 lasta samassa seurassa ja liki aina on joku joka saa vietyä jos yksi vanhempi ei ehdi. Ja jos ei ole kyytiä,ne yhet harkat vaan jää välistä. Ja kun on kipeä, jää ne silloinkin välistä.
Minä muistelen haikeudella sitä aikaa, kun lasten harrastus täytti omankin elämän. Sain joukkueen muista vanhemmista ystäviä itsellenikin, enkä vaihtaisi mihinkään niitä vuosia.
Meillä oli aluksi matkaa harrastukseen yli 30 km, mutta sitten muutimme lähemmäs. Isompana lapsi osti itse välipalansa, jos ei ehtinyt treenien ja koulun välillä kotiin.
Kannustan sinua ap jaksamaan muutaman vuoden, jos kerran lapsi tykkää harrastuksesta. Kun hän kasvaa, asiat joka tapauksessa helpottuu. Uskon, ettet kadu, jos nyt annat aikaasi lapsen hyväksi.
Kyllä sellaista harrastusta jaksaa, mistä tykkää.