Lue keskustelun säännöt.
Miksi x-sukupolvesta ei ole olemassa yhtään negatiivisia stereotypioita, toisin kuin kaikista muista?
25.03.2026 |
Milleniaaleista ja Z-sukupolvesta on vaikka mitä eri kliseitä jakauksen paikasta ja sukkien pituudesta puhetapaan, ja boomereille nauraa kaikki. Yritin miettiä, mitä tylyä tai kliseistä x-sukupolvesta on sanottu ja kenen suunnalta, mutten keksi mitään. Miten yksi sukupolvi on välttynyt täysin tältä kaikelta?
Kommentit (341)
Tämä itsensä kehuminen tuntuu olevan X:ille hyvin tyypillistä. Minä ja meidän toistuu usein. Muut eivät ole mitään.
Jatkakaa toki. Mutta narsistivanhemmat saattavat jäädä lopulta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvelle ainoa oikea presidentti on Mauno Koivisto.
Ei vaan Kekkonen.
Ei todellakaan. Koivisto valittiin itse. Moskova valitsi Kekkosen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä pitää aina joskus selvitellä ihmisten välisiä ristiriitoja. Vaikka nuoria haukutaan, niin kyllä se sukupolvi, joka ongelmia aiheuttaa on yleensä X. Pahanpuhumista, juoruilua, eli haluta kuunnella milleniaalipomoa, liian nuori, ei tiedä mistään mitään. Miehillä taas voi mennä kähmimisen ja irstaiden juttujen puolelle.
Mikään näistä ei kuulu työpaikalle. Vaikka olisi elänyt kuinka "vapaamielisen" nuoruuden, niin jääköön ne mauttomuuden sinne. Tai edes oman kodin seinien sisälle.
Voi sinua ressua 😂
Sinustako on kiva kiusata ihmisiä töissä?
Vierailija kirjoitti:
Töissä pitää aina joskus selvitellä ihmisten välisiä ristiriitoja. Vaikka nuoria haukutaan, niin kyllä se sukupolvi, joka ongelmia aiheuttaa on yleensä X. Pahanpuhumista, juoruilua, eli haluta kuunnella milleniaalipomoa, liian nuori, ei tiedä mistään mitään. Miehillä taas voi mennä kähmimisen ja irstaiden juttujen puolelle.
Mikään näistä ei kuulu työpaikalle. Vaikka olisi elänyt kuinka "vapaamielisen" nuoruuden, niin jääköön ne mauttomuuden sinne. Tai edes oman kodin seinien sisälle.
Kenkää vaan tuollaisille. Tosin nyt on YT:ssä moni saanutkin.
Vierailija kirjoitti:
Töissä pitää aina joskus selvitellä ihmisten välisiä ristiriitoja. Vaikka nuoria haukutaan, niin kyllä se sukupolvi, joka ongelmia aiheuttaa on yleensä X. Pahanpuhumista, juoruilua, eli haluta kuunnella milleniaalipomoa, liian nuori, ei tiedä mistään mitään. Miehillä taas voi mennä kähmimisen ja irstaiden juttujen puolelle.
Mikään näistä ei kuulu työpaikalle. Vaikka olisi elänyt kuinka "vapaamielisen" nuoruuden, niin jääköön ne mauttomuuden sinne. Tai edes oman kodin seinien sisälle.
Ymmärrät kai, että he ovat ikäluokassaan vähemmistöä? Suurin osa ikäluokasta on ihan asiallisesti käyttäytyvää porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä pitää aina joskus selvitellä ihmisten välisiä ristiriitoja. Vaikka nuoria haukutaan, niin kyllä se sukupolvi, joka ongelmia aiheuttaa on yleensä X. Pahanpuhumista, juoruilua, eli haluta kuunnella milleniaalipomoa, liian nuori, ei tiedä mistään mitään. Miehillä taas voi mennä kähmimisen ja irstaiden juttujen puolelle.
Mikään näistä ei kuulu työpaikalle. Vaikka olisi elänyt kuinka "vapaamielisen" nuoruuden, niin jääköön ne mauttomuuden sinne. Tai edes oman kodin seinien sisälle.
Voi sinua ressua 😂
Voi sinua rassua. Vauva-palstalle päädyit sitten, vaikka oli niin upea röökinkellastama nuoruus 😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X elää muiden haukkumisesta. Nuoremmille ollaan katkeria ja omia vanhempia kiusataan muuten vaan, kun pihalla lapsena opittiin heikompia kiusaamaan. Ainoa sukupolvi, joka elää uhriutumisesta.
Ei pidä paikkaansa lainkaan. Eiköhän uhriutuminen ole täysin teidän nuorempien sukupolvien keksintö, koska tehän siitä elätte siellä somessanne.
Miksi X:n pitäisi olla katkera nuoremmilleen kun on saanut elää lapsuuden ja nuoruuden, jossa ei ole tarvinut jakaa omaa arvokasta yksityisyyttään somessa, on saanut laadukkaan perusopetuksen ja koulutuksen, on saanut nauttia terveydenhuollosta ja siitä, että silloin panostettiin fluoritädin vierailuin ja kontrollein hammashygieniaan? Kuntokin oli parempi kuin nuoremmilla ikäluokilla. Suomessahan pidettiin vielä 1960-luvulla hammastahnan ostamista ja käyttöä turhamaisuutena. Meidän ikäluokallemme siitä tuli normaali hygieniatuote, koska se fluoritäti jakoi heti ensimmäisellä luokalla hammasharjat ja -tahnay joka syksy ja kevät. Opimme myös pitämään puolemme kotonamme ja vaatimaan rahaa sitä varten. Omat vanhempamme saattoivat olla täysin hampaattomia tai pestä hampaitaan suunnilleen suolalla.
1970-luvun teinipolitiikasta oli ainakin se hyöty, että moni hakeutui urheiluseuraan. Niitä oli työväelle ja porvaristolle omansa pienelläkin paikkakunnalla. Siihen aikaan oli ihan tavallista huolehtia talkoilla urheilukenttien ja hiihtolatujen hoidosta ja kunta tai kaupunki palkkasi myös työntekijöitä niitä hommia varten. Koulun liikuntatunnilla tiedettiin kyllä tarkkaan, kuka kuului mihinkin urheiluseuraan ja oli omanlaistaan kilpailuasetelmaa sitten sen pohjalla liikuntatunneilla. Minäkin sain lisämotivaatiota omiin treeneihini ihan ajattelemalla sitä, että kyllä minä niille kilpailevan seuran tyypeille näytän. Mikään ei ollut sen mukavampaa kuin voittaa vaikka Cooperin testissä tai sadalla metrillä kilpailevan seuran tyyppi.
Koska niihin urheiluseurojen leireihin ja kisamatkoihin kuului monesti disko, sinne taisi moni lähteä mielellään. Siihen aikaan ei jännitetty missään sovellutuksessa vaan salin seinustalla ja lähdettiin posket punaisina sitten tanssimaan kun joku tuli hakemaan. Samanlaistahan se oli koulunkin diskoissa. Jossain vaiheessa tuli ihastus ja rakastuminenkin, vaikkei yhtä aikaisin kuin monella muulla. Tytöillä oli siihen aikaan vielä tarkkaa, ettei saanut huonoa mainetta. Sen saattoi saada jo siitä, että pussaili liian monen pojan kanssa vuoden sisällä. Sen vuoksi ne siirrot fyysisten tekojen suuntaan olivat tytöillä monesti varmaan tarkemmin harkittuja. Teiniäitejä säälittiin yleisesti, koska heillä oli sitten pallo jalassa jos ei ollut vanhempia jne auttamassa. Me muut haaveilimme interrailista, vaihto-oppilasvuodesta tai ylipäänsä vaikka au pairiksi lähtemisestä.
Niin totta. Paitsi etten itse ollut urheiluseurassa, mutta muuten.
Muistan edelleen ne lorut, joita oli tarroissa, joita laitettiin kotona kylpyhuoneeseen: "harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu" 😂 Ja kyllä, kävin interraililla, ja lähdin lukion jälkeen au-pairiksi. Vaihto-oppilaaksi en päässyt, se oli varakkaiden perheiden etuoikeus, mutta myöhemmin olen ollut vaihto-opiskelijana.
Yksi ikäpolvikokemus oli täksvärkki. Muistan olleeni metsätöissä taksivärkissä "Chilen kansan hyväksi" joskus 70-luvulla. Myöhemmin olen aikuisena ollut vapaaehtoistyössä monessa eri paikassa sekä yhdistyksissä Suomessa että ulkomailla. Onko taksvärkkitöitä tai tämmöistä solidaarisuutta enää nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä pitää aina joskus selvitellä ihmisten välisiä ristiriitoja. Vaikka nuoria haukutaan, niin kyllä se sukupolvi, joka ongelmia aiheuttaa on yleensä X. Pahanpuhumista, juoruilua, eli haluta kuunnella milleniaalipomoa, liian nuori, ei tiedä mistään mitään. Miehillä taas voi mennä kähmimisen ja irstaiden juttujen puolelle.
Mikään näistä ei kuulu työpaikalle. Vaikka olisi elänyt kuinka "vapaamielisen" nuoruuden, niin jääköön ne mauttomuuden sinne. Tai edes oman kodin seinien sisälle.
Ymmärrät kai, että he ovat ikäluokassaan vähemmistöä? Suurin osa ikäluokasta on ihan asiallisesti käyttäytyvää porukkaa.
Tietysti ymmärrän. Hyviäkin työntekijöitä toki on paljon. Mutta halusin nyt puolustaa näitä nuoria, jotka aina ovat haukunnan kohteena. Meidän tulevat veronmaksajamme kuitenkin. Pidetään ne työkykyisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen X-sukupolvea. Olen sinänsä auktoriteettiuskovainen, että uskon tieteeseen ja järkevään hierarkiaan. En ole homovastainen, mutta en jaksa näitä identiteettisotia. Tykkään katsoa suotatoistopalvelusta leffoja tai sarjoja, mutta otan joskus kirjankin käteeni (sen jota luetaan, ei kuunnella). Olen kohtuullisen vapaa kasvattaja, mutta en loputtoman vapaa. Osaan sanoa ei jos tarve vaatii. Tykkään olla kotona, mutta tykkään myös käydä urheilemassa.
Eli X-sukupolvi on murrosajan sukupolvi. Molemmilla puolilla on erilaiset sukupolvet. Suurin määrittäjä ei todellakaan ole mikään lama, vaan internet ja kaikki sen mukana tullut. Meillä sitä ei ollut olemassa lapsuudessa ja nuoruudessa, osalla ei varhaisaikuisenakaan. Itse kuulin sanan "internet" vuonna 1995 kun olin 16-vuotias. Meni vielä vuosia ennen kuin aloin sitä käyttämään säännöllisesti, silloin oltiin jo 2000-luvulla.
Ihan samanlainen internet-kokemus, vaikka olen Y.
Minulla taas vanhana X-sukupolven edustajana tilanne oli eri. Meillä oli jo lukiossa 70-luvun lopulla tietokone. Toki matikan ope päästi sitä käyttämään vain ne nörteimmät pojat. Sen sijaan oma äitini, eli ennen sotia syntynyt, oli työurallaan mukana pioneerityössä tuomassa atk:tä (sic) omaan työpaikkaansa (valtion hallinnonala). Tietokone oli siis etäisesti itselleni tuttu aika nuoresta ja ensi kerran pääsin käyttämään sellaista ulkomailla työpaikassani joskus vuonna 1985. Sen jälkeen oli töissä tai opiskelemassa tietokoneet olivat osa arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen X-sukupolvea. Olen sinänsä auktoriteettiuskovainen, että uskon tieteeseen ja järkevään hierarkiaan. En ole homovastainen, mutta en jaksa näitä identiteettisotia. Tykkään katsoa suotatoistopalvelusta leffoja tai sarjoja, mutta otan joskus kirjankin käteeni (sen jota luetaan, ei kuunnella). Olen kohtuullisen vapaa kasvattaja, mutta en loputtoman vapaa. Osaan sanoa ei jos tarve vaatii. Tykkään olla kotona, mutta tykkään myös käydä urheilemassa.
Eli X-sukupolvi on murrosajan sukupolvi. Molemmilla puolilla on erilaiset sukupolvet. Suurin määrittäjä ei todellakaan ole mikään lama, vaan internet ja kaikki sen mukana tullut. Meillä sitä ei ollut olemassa lapsuudessa ja nuoruudessa, osalla ei varhaisaikuisenakaan. Itse kuulin sanan "internet" vuonna 1995 kun olin 16-vuotias. Meni vielä vuosia ennen kuin aloin sitä käyttämään säännöllisesti, silloin oltiin jo 2000-luvulla.
Ihan samanlainen internet-kokemus, vaikka olen Y.
Minulla taas vanhana X-sukupolven edustajana tilanne oli eri. Meillä oli jo lukiossa 70-luvun lopulla tietokone. Toki matikan ope päästi sitä käyttämään vain ne nörteimmät pojat. Sen sijaan oma äitini, eli ennen sotia syntynyt, oli työurallaan mukana pioneerityössä tuomassa atk:tä (sic) omaan työpaikkaansa (valtion hallinnonala). Tietokone oli siis etäisesti itselleni tuttu aika nuoresta ja ensi kerran pääsin käyttämään sellaista ulkomailla työpaikassani joskus vuonna 1985. Sen jälkeen oli töissä tai opiskelemassa tietokoneet olivat osa arkea.
Internetiä ei silloin kuitenkaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä pitää aina joskus selvitellä ihmisten välisiä ristiriitoja. Vaikka nuoria haukutaan, niin kyllä se sukupolvi, joka ongelmia aiheuttaa on yleensä X. Pahanpuhumista, juoruilua, eli haluta kuunnella milleniaalipomoa, liian nuori, ei tiedä mistään mitään. Miehillä taas voi mennä kähmimisen ja irstaiden juttujen puolelle.
Mikään näistä ei kuulu työpaikalle. Vaikka olisi elänyt kuinka "vapaamielisen" nuoruuden, niin jääköön ne mauttomuuden sinne. Tai edes oman kodin seinien sisälle.
Voi sinua ressua 😂
Sinustako on kiva kiusata ihmisiä töissä?
Jos sulla on noin kauheat traumat, kannattaa siirtyä terapiaan täältä netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä pitää aina joskus selvitellä ihmisten välisiä ristiriitoja. Vaikka nuoria haukutaan, niin kyllä se sukupolvi, joka ongelmia aiheuttaa on yleensä X. Pahanpuhumista, juoruilua, eli haluta kuunnella milleniaalipomoa, liian nuori, ei tiedä mistään mitään. Miehillä taas voi mennä kähmimisen ja irstaiden juttujen puolelle.
Mikään näistä ei kuulu työpaikalle. Vaikka olisi elänyt kuinka "vapaamielisen" nuoruuden, niin jääköön ne mauttomuuden sinne. Tai edes oman kodin seinien sisälle.
Ymmärrät kai, että he ovat ikäluokassaan vähemmistöä? Suurin osa ikäluokasta on ihan asiallisesti käyttäytyvää porukkaa.
Tietysti ymmärrän. Hyviäkin työntekijöitä toki on paljon. Mutta halusin nyt puolustaa näitä nuoria, jotka aina ovat haukunnan kohteena. Meidän tulevat veronmaksajamme kuitenkin. Pidetään ne työkykyisinä.
Tässä keskustelussa on yritetty lähinnä haukkua X-sukupolvea, joten kannattaisi puolustaa tässä heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen X-sukupolvea. Olen sinänsä auktoriteettiuskovainen, että uskon tieteeseen ja järkevään hierarkiaan. En ole homovastainen, mutta en jaksa näitä identiteettisotia. Tykkään katsoa suotatoistopalvelusta leffoja tai sarjoja, mutta otan joskus kirjankin käteeni (sen jota luetaan, ei kuunnella). Olen kohtuullisen vapaa kasvattaja, mutta en loputtoman vapaa. Osaan sanoa ei jos tarve vaatii. Tykkään olla kotona, mutta tykkään myös käydä urheilemassa.
Eli X-sukupolvi on murrosajan sukupolvi. Molemmilla puolilla on erilaiset sukupolvet. Suurin määrittäjä ei todellakaan ole mikään lama, vaan internet ja kaikki sen mukana tullut. Meillä sitä ei ollut olemassa lapsuudessa ja nuoruudessa, osalla ei varhaisaikuisenakaan. Itse kuulin sanan "internet" vuonna 1995 kun olin 16-vuotias. Meni vielä vuosia ennen kuin aloin sitä käyttämään säännöllisesti, silloin oltiin jo 2000-luvulla.
Ihan samanlainen internet-kokemus, vaikka olen Y.
Minulla taas vanhana X-sukupolven edustajana tilanne oli eri. Meillä oli jo lukiossa 70-luvun lopulla tietokone. Toki matikan ope päästi sitä käyttämään vain ne nörteimmät pojat. Sen sijaan oma äitini, eli ennen sotia syntynyt, oli työurallaan mukana pioneerityössä tuomassa atk:tä (sic) omaan työpaikkaansa (valtion hallinnonala). Tietokone oli siis etäisesti itselleni tuttu aika nuoresta ja ensi kerran pääsin käyttämään sellaista ulkomailla työpaikassani joskus vuonna 1985. Sen jälkeen oli töissä tai opiskelemassa tietokoneet olivat osa arkea.
Internetiä ei silloin kuitenkaan ollut.
Olipas. Jo 90-luvun alussa olen käyttänyt yliopistolla sekä nettiä (WWW) ja s-postia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X elää muiden haukkumisesta. Nuoremmille ollaan katkeria ja omia vanhempia kiusataan muuten vaan, kun pihalla lapsena opittiin heikompia kiusaamaan. Ainoa sukupolvi, joka elää uhriutumisesta.
Ei pidä paikkaansa lainkaan. Eiköhän uhriutuminen ole täysin teidän nuorempien sukupolvien keksintö, koska tehän siitä elätte siellä somessanne.
Miksi X:n pitäisi olla katkera nuoremmilleen kun on saanut elää lapsuuden ja nuoruuden, jossa ei ole tarvinut jakaa omaa arvokasta yksityisyyttään somessa, on saanut laadukkaan perusopetuksen ja koulutuksen, on saanut nauttia terveydenhuollosta ja siitä, että silloin panostettiin fluoritädin vierailuin ja kontrollein hammashygieniaan? Kuntokin oli parempi kuin nuoremmilla ikäluokilla. Suomessahan pidettiin vielä 1960-luvulla hammastahnan ostamista ja käyttöä turhamaisuutena. Meidän ikäluokallemme siitä tuli normaali hygieniatuote, koska se fluoritäti jakoi heti ensimmäisellä luokalla hammasharjat ja -tahnay joka syksy ja kevät. Opimme myös pitämään puolemme kotonamme ja vaatimaan rahaa sitä varten. Omat vanhempamme saattoivat olla täysin hampaattomia tai pestä hampaitaan suunnilleen suolalla.
1970-luvun teinipolitiikasta oli ainakin se hyöty, että moni hakeutui urheiluseuraan. Niitä oli työväelle ja porvaristolle omansa pienelläkin paikkakunnalla. Siihen aikaan oli ihan tavallista huolehtia talkoilla urheilukenttien ja hiihtolatujen hoidosta ja kunta tai kaupunki palkkasi myös työntekijöitä niitä hommia varten. Koulun liikuntatunnilla tiedettiin kyllä tarkkaan, kuka kuului mihinkin urheiluseuraan ja oli omanlaistaan kilpailuasetelmaa sitten sen pohjalla liikuntatunneilla. Minäkin sain lisämotivaatiota omiin treeneihini ihan ajattelemalla sitä, että kyllä minä niille kilpailevan seuran tyypeille näytän. Mikään ei ollut sen mukavampaa kuin voittaa vaikka Cooperin testissä tai sadalla metrillä kilpailevan seuran tyyppi.
Koska niihin urheiluseurojen leireihin ja kisamatkoihin kuului monesti disko, sinne taisi moni lähteä mielellään. Siihen aikaan ei jännitetty missään sovellutuksessa vaan salin seinustalla ja lähdettiin posket punaisina sitten tanssimaan kun joku tuli hakemaan. Samanlaistahan se oli koulunkin diskoissa. Jossain vaiheessa tuli ihastus ja rakastuminenkin, vaikkei yhtä aikaisin kuin monella muulla. Tytöillä oli siihen aikaan vielä tarkkaa, ettei saanut huonoa mainetta. Sen saattoi saada jo siitä, että pussaili liian monen pojan kanssa vuoden sisällä. Sen vuoksi ne siirrot fyysisten tekojen suuntaan olivat tytöillä monesti varmaan tarkemmin harkittuja. Teiniäitejä säälittiin yleisesti, koska heillä oli sitten pallo jalassa jos ei ollut vanhempia jne auttamassa. Me muut haaveilimme interrailista, vaihto-oppilasvuodesta tai ylipäänsä vaikka au pairiksi lähtemisestä.Niin totta. Paitsi etten itse ollut urheiluseurassa, mutta muuten.
Muistan edelleen ne lorut, joita oli tarroissa, joita laitettiin kotona kylpyhuoneeseen: "harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu" 😂 Ja kyllä, kävin interraililla, ja lähdin lukion jälkeen au-pairiksi. Vaihto-oppilaaksi en päässyt, se oli varakkaiden perheiden etuoikeus, mutta myöhemmin olen ollut vaihto-opiskelijana.
Yksi ikäpolvikokemus oli täksvärkki. Muistan olleeni metsätöissä taksivärkissä "Chilen kansan hyväksi" joskus 70-luvulla. Myöhemmin olen aikuisena ollut vapaaehtoistyössä monessa eri paikassa sekä yhdistyksissä Suomessa että ulkomailla. Onko taksvärkkitöitä tai tämmöistä solidaarisuutta enää nykyään?
Me ainakin lapsena kerättiin roskia metsästä 90-luvulla. Lisäksi ratsastin ja tuohon tallielämään ainakin kuului paljon yhdessä tekemistä, kun kaikki kisatkin saatiin pystyyn vain talkoovoimin. Kesällä mentiin ratsastusleirille, heti kun oltiin yli 9. Paljon oltiin ulkona. Ei kukaan istunut missään tietokoneella sisällä, kun harvalla sellaista vielä oli.
T: Millenniaali. Janan alusta.
1975 syntyneenä X-sukupolven miehenä lapsuuden kokemuksiani värittävät paitsi jalkapallokentän laidalla karjuvat viiksivallut (olivat siis valmentajia ja pelasin junnujoukkueessa), mutta myös lukeminen ja vaikkapa sarjakuvat. Nettiä ei ollut, mutta Commodore6 64 oli pelikoneena. Mutta kun sitä oli pelattu se tunti, maksimissaan pari, tuli tarve lähteä ulos kavereiden kanssa. Yksin sisällä oleminen olisi ollut hyvin outoa. X-sukupolvi siis oli aika joustavaa, eikä kallellaan vain yhteen asiaan, kuten boomerit ja zilleniaalit on.
Meidän lapsuudessa ja nuoruudessa kasvatuksen tai kasvamisen osana oli vielä mukana häpeän tunne, mikä oli eräänlaista itsekurin opettelua. Porukkaa ei petetty helpolla, mikä vahvisti yhteisöllisyyttä ja esti luovuttamista. Joskus se meni yli, mutta usein se toimi hyvin, varsinkin kun häpeä ei ollut tuhoavaa, vaan enemmän noloa. Tästä syystä X-sukupolven aikana esim armeijan suorittaminen oli melko korkealla prosentilla, vaikka sieltä kyllä jo ysärillä pääsi pois. Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Onhan noita eroja kun miettii. Oli toki paskaakin, mutta X-sukupolvelle tyypillisesti tiedettiin että maailmassa on paskaa ja joskus pitää sekin vaan klaarata ja keskittyä hyviin juttuihin. Lama-aikana meidän perhe oli kusessa, mutta minkäs teit? En minä kotiin jäänyt itkemään eikä vanhemmat olisi sitä halunneetkaan. Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä. Tiedän että sohaisen tällä muurahaispesää, mutta laman vaikutusta myöhempien, aikuisuuden ongelmien aiheuttajana on kyllä liioiteltu. Toki jos perheeseen osui itse_murh ia tai vastaavia niin tajuan, mutta pelkkä elintason lasku nyt ei ollut lopulta sen kummempi juttu.
Täällä on kovin väittelyä siitä, että olivatko/ovatko X -sukupolven edustajat kapinallisia, vai konservatiivisia, oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. Mielestäni koko jaottelu näillä akseleilla on väärä. X -sukupolvi eroaa muista ennen kaikkea siinä että he olivat kaikkea edellä mainittua yhtä aikaa. Ainoa jana jolla he todella eroavat heitä aikaisemmista ja heitä seuranneista sukupolvista on jako liberalismin ja kollektivismin välillä. Ja huom! En tässä tarkoita vasemmiston kaappaamaa liberaali -määritelmää, vaan aitoa klassista liberalismia.
Sen aatteen mukaisesti X -sukupolvi todellakin on elänyt. Se oli vapaus, yksilöllisyys ja omasta itsestä vastuun kantaminen. Sen vastakohtaa, eli kollektivismia, kannattavat sekä boomerit että milleniaalit ja ainakin vanhimmat Z:t. Nuoremmista Z -sukupolven edustajista en vielä osaa sanoa. Vaikuttaa vähän siltä, että liberalismi ja yksilöllinen ajattelu olisi taas hieman nostamassa päätään woken yliampuvan kollektivismin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X elää muiden haukkumisesta. Nuoremmille ollaan katkeria ja omia vanhempia kiusataan muuten vaan, kun pihalla lapsena opittiin heikompia kiusaamaan. Ainoa sukupolvi, joka elää uhriutumisesta.
Ei pidä paikkaansa lainkaan. Eiköhän uhriutuminen ole täysin teidän nuorempien sukupolvien keksintö, koska tehän siitä elätte siellä somessanne.
Miksi X:n pitäisi olla katkera nuoremmilleen kun on saanut elää lapsuuden ja nuoruuden, jossa ei ole tarvinut jakaa omaa arvokasta yksityisyyttään somessa, on saanut laadukkaan perusopetuksen ja koulutuksen, on saanut nauttia terveydenhuollosta ja siitä, että silloin panostettiin fluoritädin vierailuin ja kontrollein hammashygieniaan? Kuntokin oli parempi kuin nuoremmilla ikäluokilla. Suomessahan pidettiin vielä 1960-luvulla hammastahnan ostamista ja käyttöä turhamaisuutena. Meidän ikäluokallemme siitä tuli normaali hygieniatuote, koska se fluoritäti jakoi heti ensimmäisellä luokalla hammasharjat ja -tahnay joka syksy ja kevät. Opimme myös pitämään puolemme kotonamme ja vaatimaan rahaa sitä varten. Omat vanhempamme saattoivat olla täysin hampaattomia tai pestä hampaitaan suunnilleen suolalla.
1970-luvun teinipolitiikasta oli ainakin se hyöty, että moni hakeutui urheiluseuraan. Niitä oli työväelle ja porvaristolle omansa pienelläkin paikkakunnalla. Siihen aikaan oli ihan tavallista huolehtia talkoilla urheilukenttien ja hiihtolatujen hoidosta ja kunta tai kaupunki palkkasi myös työntekijöitä niitä hommia varten. Koulun liikuntatunnilla tiedettiin kyllä tarkkaan, kuka kuului mihinkin urheiluseuraan ja oli omanlaistaan kilpailuasetelmaa sitten sen pohjalla liikuntatunneilla. Minäkin sain lisämotivaatiota omiin treeneihini ihan ajattelemalla sitä, että kyllä minä niille kilpailevan seuran tyypeille näytän. Mikään ei ollut sen mukavampaa kuin voittaa vaikka Cooperin testissä tai sadalla metrillä kilpailevan seuran tyyppi.
Koska niihin urheiluseurojen leireihin ja kisamatkoihin kuului monesti disko, sinne taisi moni lähteä mielellään. Siihen aikaan ei jännitetty missään sovellutuksessa vaan salin seinustalla ja lähdettiin posket punaisina sitten tanssimaan kun joku tuli hakemaan. Samanlaistahan se oli koulunkin diskoissa. Jossain vaiheessa tuli ihastus ja rakastuminenkin, vaikkei yhtä aikaisin kuin monella muulla. Tytöillä oli siihen aikaan vielä tarkkaa, ettei saanut huonoa mainetta. Sen saattoi saada jo siitä, että pussaili liian monen pojan kanssa vuoden sisällä. Sen vuoksi ne siirrot fyysisten tekojen suuntaan olivat tytöillä monesti varmaan tarkemmin harkittuja. Teiniäitejä säälittiin yleisesti, koska heillä oli sitten pallo jalassa jos ei ollut vanhempia jne auttamassa. Me muut haaveilimme interrailista, vaihto-oppilasvuodesta tai ylipäänsä vaikka au pairiksi lähtemisestä.Niin totta. Paitsi etten itse ollut urheiluseurassa, mutta muuten.
Muistan edelleen ne lorut, joita oli tarroissa, joita laitettiin kotona kylpyhuoneeseen: "harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu" 😂 Ja kyllä, kävin interraililla, ja lähdin lukion jälkeen au-pairiksi. Vaihto-oppilaaksi en päässyt, se oli varakkaiden perheiden etuoikeus, mutta myöhemmin olen ollut vaihto-opiskelijana.
Yksi ikäpolvikokemus oli täksvärkki. Muistan olleeni metsätöissä taksivärkissä "Chilen kansan hyväksi" joskus 70-luvulla. Myöhemmin olen aikuisena ollut vapaaehtoistyössä monessa eri paikassa sekä yhdistyksissä Suomessa että ulkomailla. Onko taksvärkkitöitä tai tämmöistä solidaarisuutta enää nykyään?
Edelleen on yläasteella taksvärkkipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X elää muiden haukkumisesta. Nuoremmille ollaan katkeria ja omia vanhempia kiusataan muuten vaan, kun pihalla lapsena opittiin heikompia kiusaamaan. Ainoa sukupolvi, joka elää uhriutumisesta.
Ei pidä paikkaansa lainkaan. Eiköhän uhriutuminen ole täysin teidän nuorempien sukupolvien keksintö, koska tehän siitä elätte siellä somessanne.
Miksi X:n pitäisi olla katkera nuoremmilleen kun on saanut elää lapsuuden ja nuoruuden, jossa ei ole tarvinut jakaa omaa arvokasta yksityisyyttään somessa, on saanut laadukkaan perusopetuksen ja koulutuksen, on saanut nauttia terveydenhuollosta ja siitä, että silloin panostettiin fluoritädin vierailuin ja kontrollein hammashygieniaan? Kuntokin oli parempi kuin nuoremmilla ikäluokilla. Suomessahan pidettiin vielä 1960-luvulla hammastahnan ostamista ja käyttöä turhamaisuutena. Meidän ikäluokallemme siitä tuli normaali hygieniatuote, koska se fluoritäti jakoi heti ensimmäisellä luokalla hammasharjat ja -tahnay joka syksy ja kevät. Opimme myös pitämään puolemme kotonamme ja vaatimaan rahaa sitä varten. Omat vanhempamme saattoivat olla täysin hampaattomia tai pestä hampaitaan suunnilleen suolalla.
1970-luvun teinipolitiikasta oli ainakin se hyöty, että moni hakeutui urheiluseuraan. Niitä oli työväelle ja porvaristolle omansa pienelläkin paikkakunnalla. Siihen aikaan oli ihan tavallista huolehtia talkoilla urheilukenttien ja hiihtolatujen hoidosta ja kunta tai kaupunki palkkasi myös työntekijöitä niitä hommia varten. Koulun liikuntatunnilla tiedettiin kyllä tarkkaan, kuka kuului mihinkin urheiluseuraan ja oli omanlaistaan kilpailuasetelmaa sitten sen pohjalla liikuntatunneilla. Minäkin sain lisämotivaatiota omiin treeneihini ihan ajattelemalla sitä, että kyllä minä niille kilpailevan seuran tyypeille näytän. Mikään ei ollut sen mukavampaa kuin voittaa vaikka Cooperin testissä tai sadalla metrillä kilpailevan seuran tyyppi.
Koska niihin urheiluseurojen leireihin ja kisamatkoihin kuului monesti disko, sinne taisi moni lähteä mielellään. Siihen aikaan ei jännitetty missään sovellutuksessa vaan salin seinustalla ja lähdettiin posket punaisina sitten tanssimaan kun joku tuli hakemaan. Samanlaistahan se oli koulunkin diskoissa. Jossain vaiheessa tuli ihastus ja rakastuminenkin, vaikkei yhtä aikaisin kuin monella muulla. Tytöillä oli siihen aikaan vielä tarkkaa, ettei saanut huonoa mainetta. Sen saattoi saada jo siitä, että pussaili liian monen pojan kanssa vuoden sisällä. Sen vuoksi ne siirrot fyysisten tekojen suuntaan olivat tytöillä monesti varmaan tarkemmin harkittuja. Teiniäitejä säälittiin yleisesti, koska heillä oli sitten pallo jalassa jos ei ollut vanhempia jne auttamassa. Me muut haaveilimme interrailista, vaihto-oppilasvuodesta tai ylipäänsä vaikka au pairiksi lähtemisestä.Niin totta. Paitsi etten itse ollut urheiluseurassa, mutta muuten.
Muistan edelleen ne lorut, joita oli tarroissa, joita laitettiin kotona kylpyhuoneeseen: "harjaa hampaat, huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu" 😂 Ja kyllä, kävin interraililla, ja lähdin lukion jälkeen au-pairiksi. Vaihto-oppilaaksi en päässyt, se oli varakkaiden perheiden etuoikeus, mutta myöhemmin olen ollut vaihto-opiskelijana.
Yksi ikäpolvikokemus oli täksvärkki. Muistan olleeni metsätöissä taksivärkissä "Chilen kansan hyväksi" joskus 70-luvulla. Myöhemmin olen aikuisena ollut vapaaehtoistyössä monessa eri paikassa sekä yhdistyksissä Suomessa että ulkomailla. Onko taksvärkkitöitä tai tämmöistä solidaarisuutta enää nykyään?
Teininä sitä punastui kun näki telkkarista Lähekkäin-hammastahnamainoksen. Sen verran huolella hammashuolto taottiin kalloon ja tuntui ikävältä saada amalgaamipaikkoja hampaisiinsa turhia tunteilemattoman hammaslääkärin vastaanotolla, että en pysty aloittamaan päivää tai mennä nukkumaan pesemättä hampaita.
Kauhistelin kun luin uutisen, etteivät teinipojat enää pese Suomessa hampaita välttämättä edes joka päivä. 50% kolmekymppisistä on suussaan jo parodondiitti huonosti hoidetun hammashygienian vuoksi. Tunnen vähävaraisia ikäisiäni ihmisiä ja heistä ei ole yksikään niin köyhä, että jättäisi hammashoitovehkeet ostamatta ja käyttämättä. Me olemme kai poikkeus suomalaisessa hammasterveysketjussa, koska omilla vanhellimmamme saattoivat olla tekarit suussa jo rippikouluikäisenä ja melkein jokaisella, jolla on hampaita suussa päälle 70-vuotiaana, on myös parodondiitti.
Vierailija kirjoitti:
1975 syntyneenä X-sukupolven miehenä lapsuuden kokemuksiani värittävät paitsi jalkapallokentän laidalla karjuvat viiksivallut (olivat siis valmentajia ja pelasin junnujoukkueessa), mutta myös lukeminen ja vaikkapa sarjakuvat. Nettiä ei ollut, mutta Commodore6 64 oli pelikoneena. Mutta kun sitä oli pelattu se tunti, maksimissaan pari, tuli tarve lähteä ulos kavereiden kanssa. Yksin sisällä oleminen olisi ollut hyvin outoa. X-sukupolvi siis oli aika joustavaa, eikä kallellaan vain yhteen asiaan, kuten boomerit ja zilleniaalit on.
Meidän lapsuudessa ja nuoruudessa kasvatuksen tai kasvamisen osana oli vielä mukana häpeän tunne, mikä oli eräänlaista itsekurin opettelua. Porukkaa ei petetty helpolla, mikä vahvisti yhteisöllisyyttä ja esti luovuttamista. Joskus se meni yli, mutta usein se toimi hyvin, varsinkin kun häpeä ei ollut tuhoavaa, vaan enemmän noloa. Tästä syystä X-sukupolven aikana esim armeijan suorittaminen oli melko korkealla prosentilla, vaikka sieltä kyllä jo ysärillä pääsi pois. Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Onhan noita eroja kun miettii. Oli toki paskaakin, mutta X-sukupolvelle tyypillisesti tiedettiin että maailmassa on paskaa ja joskus pitää sekin vaan klaarata ja keskittyä hyviin juttuihin. Lama-aikana meidän perhe oli kusessa, mutta minkäs teit? En minä kotiin jäänyt itkemään eikä vanhemmat olisi sitä halunneetkaan. Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä. Tiedän että sohaisen tällä muurahaispesää, mutta laman vaikutusta myöhempien, aikuisuuden ongelmien aiheuttajana on kyllä liioiteltu. Toki jos perheeseen osui itse_murh ia tai vastaavia niin tajuan, mutta pelkkä elintason lasku nyt ei ollut lopulta sen kummempi juttu.
Tuli typo: olen siis 1977 syntynyt.
Voi sinua ressua 😂