Miksi x-sukupolvesta ei ole olemassa yhtään negatiivisia stereotypioita, toisin kuin kaikista muista?
Milleniaaleista ja Z-sukupolvesta on vaikka mitä eri kliseitä jakauksen paikasta ja sukkien pituudesta puhetapaan, ja boomereille nauraa kaikki. Yritin miettiä, mitä tylyä tai kliseistä x-sukupolvesta on sanottu ja kenen suunnalta, mutten keksi mitään. Miten yksi sukupolvi on välttynyt täysin tältä kaikelta?
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X - sukupolvella oli kyllä sisävessat ja suihkut. Suomi oli hyvinvointivaltio ja kaikilla meni hyvin.
Elettiin sangen ylellisesti, ylimielisesti ja leveästi.
Itsekkäästi.
Eipä vain ollutkaan kaikilla sisällä sosiaalitiloja. Kaupungissa joo, muttei maakunnissa.
Kyllä maallakin oli. Muistan, että yhden luokkalaiseni kotona ei ollut sisävessaa ja sitä pidettiin todella poikkeuksellisena.
Tätä ketjua seuratessa tulee kyllä väkisinkin olo, että olkaa mitä olette, mutta minä en ala vaippojanne vaihtamaan enkä eläkkeitänne maksamaan. Niin joutuvat nuoretkin omat eläkerahansa säästämään. Boomerit voidaan vielä hoitaa, mutta he eivät olekaan ylimielisiä.
Vierailija kirjoitti:
X vihaa tasa-arvoa, mutta hiljaisemmin kuin heidän lapsensa Z. Milleniaalit siinä välissä olivat ainoita oikeasti mutkattomia ihmisiä, joita ei muiden ihmisten sukupuolet kiinnostaneet. Heidän vanhempansa Boomerit olivat myös hyvin aikaansa edellä. Näin tämä kaikki kertautuu. Lapsestasi tulee uudempi versio sinusta.
Milleniaalit oli mun nuorempia vuosikurssilaisia yliopistossa, ei todellakaan lapsiani, liian pieni ikäero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me äxät osataan nauraa myös itsellemme. Sitä ei milleniaalit osaa. Milleniaalit on nostaneet itsensä jalustalle, mutta loukkaantuvat kaikesta, eivätkä osaa tosiaan itsekään nauraa itselleen. Joku ruuvi niiltä tuntuu puuttuvan, mikä meihin vielä asennettiin. Eri aaltopituudella ovat. Tunnen myötähäpeää niiden puolesta, nehän eivät itse osaa edes hävetä itseään. Se jos mikä voi tehdä ihmisestä ällöttävän ja muille haitallisen. Moni milleniaali vaikuttaakin käytöshäiriöiseltä, vika löytyy aina muista, ei koskaan itsestä.
X
X-sukupolvi nauraa Spede-huumorille eli huumori perustuu muiden pilkkaamiselle. Jos pitää töissä valita, istun milleniaalien pöytään. Huumori on kehittyneempää.
Niin mikä huumori?
En tiedä mikä millenniaalien mielestä on hyvää huumoria (heistä vanhimmat ovat muuten yli nelikymppisiä!) Äksät pääsivät teineinä mukaan Kummelin tuloon 90-luvun alussa ja Studio Julmahuvin tekijät ovat x-sukupolvea.
Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä.
Nämä kaksi lausetta itse asiassa kiteyttävät aika lailla X -sukupolven ajattelumaailman. Hiljaa voi kapinoida ja kiroilla, mutta hommat pitää tehdä. Maailma voi myös kaatua päälle, mutta turha sitä märehtiä, sillä ei se siitä sillä miksikään muuksi muutu. Eli "ei muuta kun eteenpäin, sano mummo lumessa".
Omat lapseni ovat nyt teini-ikäisiä, eli kuuluvat Z -sukupolveen. He ovat ystäväporukassaan ainoita, joiden on aina tarvinnut tehdä asioita, joista he eivät pidä, syödä ruokia joista ei pidä, jne., jne. (olin heidän ystäviensä silmissä melkoinen nazimuzi). Nyt kun he lähestyvät aikuisuutta, niin ero kasvatuksessa alkaa yhä selvemmin tulla esiin...
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua seuratessa tulee kyllä väkisinkin olo, että olkaa mitä olette, mutta minä en ala vaippojanne vaihtamaan enkä eläkkeitänne maksamaan. Niin joutuvat nuoretkin omat eläkerahansa säästämään. Boomerit voidaan vielä hoitaa, mutta he eivät olekaan ylimielisiä.
Huoli pois. Se boomerien hoitaminen on heidän lapsillaan eli äksillä juuri nyt ajankohtaista, vähemmän koskee enää teitä nuorempia. Heidän joukossaan on ihan samalla tavalla ylimielisiä päsmäreitä kuin muissakin ikäluokissa. Ihan erityisen rasittavaa oli kuunnella heidän työnhakuvinkkejään. 😀 Omalle kohdalle ei ole mitään odotettavaa paitsi ikuinen työvelvollisuus vailla eläkettä, joten ei tuo maalailemasi kohtalo kauheasti venettä keikuta. Se on mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X vihaa tasa-arvoa, mutta hiljaisemmin kuin heidän lapsensa Z. Milleniaalit siinä välissä olivat ainoita oikeasti mutkattomia ihmisiä, joita ei muiden ihmisten sukupuolet kiinnostaneet. Heidän vanhempansa Boomerit olivat myös hyvin aikaansa edellä. Näin tämä kaikki kertautuu. Lapsestasi tulee uudempi versio sinusta.
Milleniaalit oli mun nuorempia vuosikurssilaisia yliopistossa, ei todellakaan lapsiani, liian pieni ikäero.
Miten ne typerykset sinne pääsivät? Eikö yliopistoissa ollutkaan pelkkiä X:iä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi häirikkö oli yläasteella, mutta loput kuuntelivat kiltisti opetusta ja tekivät ahkerasti läksyt. Sukupolvi X ei ollut puhelimen orja. Sen takia oli aikaa tehdä kaikenlaista mukavaa, kuten pojat jo varhain olivat isänsä mukana auto- ja moporemonteissa yms. Äidit opettivat tytöille kotitöitä, leipomista, ruoanlaittoa, käsitöitä jne. Käytiin perheinä kyläilemässä, retkeiltiin jne. Aina oli tekemistä. Ei ollut tylsää. Meidät opetettiin keskustelemaan aikuisten kanssa. Tietotekniikkaa ja pelaamista tuli kuvioihin joillakin 1980-luvun puolivälin tienoilla. Joillakin oli sisällä vessa, mutta monilla oli ulkovessa. Saunottiin piha-, tai rantasaunassa. Savusaunojakin lämmitettiin niihin aikoihin.
Varmaan viimeinen sukupolvi, jossa tytöt on käyneet talouskoulun?
Muistan et talouskouluja oli mut en tunne sen käyneitä ikäisiäni.
Oliko ne joitain oudon vanhoillislestadiolaisten perheiden tyttöjä vai ketkä niihin meni?
Opon tunnilla käytiin tutustumassa talouskouluun ja tuntui tosi kummalliselta koululta.
Me ollaan niin hyviä, että kellään ei ole mitään valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua seuratessa tulee kyllä väkisinkin olo, että olkaa mitä olette, mutta minä en ala vaippojanne vaihtamaan enkä eläkkeitänne maksamaan. Niin joutuvat nuoretkin omat eläkerahansa säästämään. Boomerit voidaan vielä hoitaa, mutta he eivät olekaan ylimielisiä.
Mä luulen, että myös tässä asiassa X -sukupolvi tulee vähän niin kuin unohtumaan. Ja todennäköisesti he tulevat, tai ainakin yrittävät niin pitkään kun mahdollista itse vaihtaa ne vaippansa niin hyvin kun pystyvät...
Vierailija kirjoitti:
X kasvatettiin vielä nyrkeillä ja vitsalla. Yleensä siitä jonkinlainen jälki ihmiseen jää. Miehet olivat miehiä ja naiset jossain keittiössä. Kaikki soljui kyllä hyvin eteenpäin, kunhan muotista ei poikennut.
Eli ehkä vanhemmilla x- sukupolveen kuuluneilla ei sit ollut.Itse oon siitä nuoremmasta päästä x- sukupolvea ja kyllä sisävessat oli ihan perusjuttu.
Vierailija kirjoitti:
Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä.
Nämä kaksi lausetta itse asiassa kiteyttävät aika lailla X -sukupolven ajattelumaailman. Hiljaa voi kapinoida ja kiroilla, mutta hommat pitää tehdä. Maailma voi myös kaatua päälle, mutta turha sitä märehtiä, sillä ei se siitä sillä miksikään muuksi muutu. Eli "ei muuta kun eteenpäin, sano mummo lumessa".
Omat lapseni ovat nyt teini-ikäisiä, eli kuuluvat Z -sukupolveen. He ovat ystäväporukassaan ainoita, joiden on aina tarvinnut tehdä asioita, joista he eivät pidä, syödä ruokia joista ei pidä, jne., jne. (olin heidän ystäviensä silmissä melkoinen nazimuzi). Nyt kun he lähestyvät aikuisuutta, niin ero kasvatuksessa alkaa yhä selvemmin tulla esiin...
Mun lapseni on 25, Z-sukupolvea siis hänkin. Natsimutsiäksän kasvattama. Nyt aikuisena hän on vapaamielisempi kuin minä, mutta itse tekemisen ajatus ja tietty suorasukaisuus on säilynyt. Hyvä tuli, pärjää kotona ja töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me äxät osataan nauraa myös itsellemme. Sitä ei milleniaalit osaa. Milleniaalit on nostaneet itsensä jalustalle, mutta loukkaantuvat kaikesta, eivätkä osaa tosiaan itsekään nauraa itselleen. Joku ruuvi niiltä tuntuu puuttuvan, mikä meihin vielä asennettiin. Eri aaltopituudella ovat. Tunnen myötähäpeää niiden puolesta, nehän eivät itse osaa edes hävetä itseään. Se jos mikä voi tehdä ihmisestä ällöttävän ja muille haitallisen. Moni milleniaali vaikuttaakin käytöshäiriöiseltä, vika löytyy aina muista, ei koskaan itsestä.
X
X-sukupolvi nauraa Spede-huumorille eli huumori perustuu muiden pilkkaamiselle. Jos pitää töissä valita, istun milleniaalien pöytään. Huumori on kehittyneempää.
Niin mikä huumori?
En tiedä mikä millenniaalien mielestä on hyvää huumoria (heistä vanhimmat ovat muuten yli nelikymppisiä!) Äksät pääsivät teineinä mukaan Kummelin tuloon 90-luvun alussa ja Studio Julmahuvin tekijät ovat x-sukupolvea.
Molemmat mainitsemistasi ohjelmista oli erittäin suosittuja vanhempien milleniaalien keskuudessa. Ysärillä syntyneistä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua seuratessa tulee kyllä väkisinkin olo, että olkaa mitä olette, mutta minä en ala vaippojanne vaihtamaan enkä eläkkeitänne maksamaan. Niin joutuvat nuoretkin omat eläkerahansa säästämään. Boomerit voidaan vielä hoitaa, mutta he eivät olekaan ylimielisiä.
Kun sanot noin boomereille, he alkavat raivoamaan ja uhriutumaan.
Kun sanot noin X-sukupolvelle, he naurahtavat, kohauttavat olkiaan ja sanovat että "kuka sitä tietää miten asiat silloin on joten turha tuota on etukäteen miettiä"..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen X-sukupolvea. Olen sinänsä auktoriteettiuskovainen, että uskon tieteeseen ja järkevään hierarkiaan. En ole homovastainen, mutta en jaksa näitä identiteettisotia. Tykkään katsoa suotatoistopalvelusta leffoja tai sarjoja, mutta otan joskus kirjankin käteeni (sen jota luetaan, ei kuunnella). Olen kohtuullisen vapaa kasvattaja, mutta en loputtoman vapaa. Osaan sanoa ei jos tarve vaatii. Tykkään olla kotona, mutta tykkään myös käydä urheilemassa.
Eli X-sukupolvi on murrosajan sukupolvi. Molemmilla puolilla on erilaiset sukupolvet. Suurin määrittäjä ei todellakaan ole mikään lama, vaan internet ja kaikki sen mukana tullut. Meillä sitä ei ollut olemassa lapsuudessa ja nuoruudessa, osalla ei varhaisaikuisenakaan. Itse kuulin sanan "internet" vuonna 1995 kun olin 16-vuotias. Meni vielä vuosia ennen kuin aloin sitä käyttämään säännöllisesti, silloin oltiin jo 2000-luvulla.
Ihan samanlainen internet-kokemus, vaikka olen Y.
Minulla taas vanhana X-sukupolven edustajana tilanne oli eri. Meillä oli jo lukiossa 70-luvun lopulla tietokone. Toki matikan ope päästi sitä käyttämään vain ne nörteimmät pojat. Sen sijaan oma äitini, eli ennen sotia syntynyt, oli työurallaan mukana pioneerityössä tuomassa atk:tä (sic) omaan työpaikkaansa (valtion hallinnonala). Tietokone oli siis etäisesti itselleni tuttu aika nuoresta ja ensi kerran pääsin käyttämään sellaista ulkomailla työpaikassani joskus vuonna 1985. Sen jälkeen oli töissä tai opiskelemassa tietokoneet olivat osa arkea.
Internetiä ei silloin kuitenkaan ollut.
Olipas. Jo 90-luvun alussa olen käyttänyt yliopistolla sekä nettiä (WWW) ja s-postia.
Oliko pine?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi häirikkö oli yläasteella, mutta loput kuuntelivat kiltisti opetusta ja tekivät ahkerasti läksyt. Sukupolvi X ei ollut puhelimen orja. Sen takia oli aikaa tehdä kaikenlaista mukavaa, kuten pojat jo varhain olivat isänsä mukana auto- ja moporemonteissa yms. Äidit opettivat tytöille kotitöitä, leipomista, ruoanlaittoa, käsitöitä jne. Käytiin perheinä kyläilemässä, retkeiltiin jne. Aina oli tekemistä. Ei ollut tylsää. Meidät opetettiin keskustelemaan aikuisten kanssa. Tietotekniikkaa ja pelaamista tuli kuvioihin joillakin 1980-luvun puolivälin tienoilla. Joillakin oli sisällä vessa, mutta monilla oli ulkovessa. Saunottiin piha-, tai rantasaunassa. Savusaunojakin lämmitettiin niihin aikoihin.
Varmaan viimeinen sukupolvi, jossa tytöt on käyneet talouskoulun?
Muistan et talouskouluja oli mut en tunne sen käyneitä ikäisiäni.
Oliko ne joitain oudon vanhoillislestadiolaisten perheiden tyttöjä vai ketkä niihin meni?
Opon tunnilla käytiin tutustumassa talouskouluun ja tuntui tosi kummalliselta koululta.
Mä olen käynyt talouskoulun ysärin lopussa täällä Tampereella. Ajauduin sinne parikymppisenä muutettuani rakkauden perässä ja hylättyäni opiskelupaikan vanhassa kotikaupungissa. Luokkakaverit olivat pääasiassa angstisia 16-v, jotka eivät tienneet mitä opiskelisivat ja todistukset eivät riittäneet haluamiinsa oppilaitoksiin. Koulu kesti 5 kk (sopivasti loppui ennen seuraavaa yhteishakua) ja on ollut paras kotitalouden hallinnan opetus mitä olen saanut, jatkoin siitä suoraan ensimmäiseen ammattiinikin (opinnot luettiin hyväksi). Se oli lähinnä intensiivijatko yläasteen kotitaloustunneille. Meillä budjetoitiin paljon, vertailtiin ruokien hintoja itse tehden, puolivalmisteita ja valmisruokina. Oli aika silmiä avaavaa hiljan kotoa lähteneelle. Yhtään uskista ei sillä vuosikurssilla ollut. Omistautunein meistä päätyi mutkan kautta kokiksi Astoriin.
X-sukupolvilaiset ovat työn sankareita jotka ei turhasta valita.
Teoriani on, että ovat nuoruudessa tottuneet liikkumaan, tekemään, sosialisoimaan ja osallistumaan paljon asioihin ja se virta ja tekemisen meininki on sieltä lähtöisin.
Terveisin milleniaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me äxät osataan nauraa myös itsellemme. Sitä ei milleniaalit osaa. Milleniaalit on nostaneet itsensä jalustalle, mutta loukkaantuvat kaikesta, eivätkä osaa tosiaan itsekään nauraa itselleen. Joku ruuvi niiltä tuntuu puuttuvan, mikä meihin vielä asennettiin. Eri aaltopituudella ovat. Tunnen myötähäpeää niiden puolesta, nehän eivät itse osaa edes hävetä itseään. Se jos mikä voi tehdä ihmisestä ällöttävän ja muille haitallisen. Moni milleniaali vaikuttaakin käytöshäiriöiseltä, vika löytyy aina muista, ei koskaan itsestä.
X
X-sukupolvi nauraa Spede-huumorille eli huumori perustuu muiden pilkkaamiselle. Jos pitää töissä valita, istun milleniaalien pöytään. Huumori on kehittyneempää.
Niin mikä huumori?
En tiedä mikä millenniaalien mielestä on hyvää huumoria (heistä vanhimmat ovat muuten yli nelikymppisiä!) Äksät pääsivät teineinä mukaan Kummelin tuloon 90-luvun alussa ja Studio Julmahuvin tekijät ovat x-sukupolvea.
Molemmat mainitsemistasi ohjelmista oli erittäin suosittuja vanhempien milleniaalien keskuudessa. Ysärillä syntyneistä en tiedä.
Niinpä. Mutta tuossa joku väitti, että Spede-huumori naurattaa x-sukupolvea. Hönelläkin muuten oli hetkensä. Uuno on varsin anarkistinen hahmo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä.
Nämä kaksi lausetta itse asiassa kiteyttävät aika lailla X -sukupolven ajattelumaailman. Hiljaa voi kapinoida ja kiroilla, mutta hommat pitää tehdä. Maailma voi myös kaatua päälle, mutta turha sitä märehtiä, sillä ei se siitä sillä miksikään muuksi muutu. Eli "ei muuta kun eteenpäin, sano mummo lumessa".
Omat lapseni ovat nyt teini-ikäisiä, eli kuuluvat Z -sukupolveen. He ovat ystäväporukassaan ainoita, joiden on aina tarvinnut tehdä asioita, joista he eivät pidä, syödä ruokia joista ei pidä, jne., jne. (olin heidän ystäviensä silmissä melkoinen nazimuzi). Nyt kun he lähestyvät aikuisuutta, niin ero kasvatuksessa alkaa yhä selvemmin tulla esiin...
Mun lapseni on 25, Z-sukupolvea siis hänkin. Natsimutsiäksän kasvattama. Nyt aikuisena hän on vapaamielisempi kuin minä, mutta itse tekemisen ajatus ja tietty suorasukaisuus on säilynyt. Hyvä tuli, pärjää kotona ja töissä.
X- sukupolvi on muuten ehkä eka sukupolvi, joka jauhaa paljon lapsistaan ja ylistää näitä.
X-sukupolvi oli hyvin epäpoliittista nuoruudessa ja sitä poliittista paasausta pidettiin nolona. Ihmettelin aina isoisäni ja enoni jankutusta politiikasta. Että miten ne jaksaa tuota aina vaan.