Lue keskustelun säännöt.
Miksi x-sukupolvesta ei ole olemassa yhtään negatiivisia stereotypioita, toisin kuin kaikista muista?
25.03.2026 |
Milleniaaleista ja Z-sukupolvesta on vaikka mitä eri kliseitä jakauksen paikasta ja sukkien pituudesta puhetapaan, ja boomereille nauraa kaikki. Yritin miettiä, mitä tylyä tai kliseistä x-sukupolvesta on sanottu ja kenen suunnalta, mutten keksi mitään. Miten yksi sukupolvi on välttynyt täysin tältä kaikelta?
Kommentit (355)
Me X-sukupolven edustajat olemme saaneet elää suurimman osan elämästämme vakaassa ja hyvinvoivassa Suomessa. 90-luvun lama-aikakin meni opiskellessa. Olemme voittajia sukupolvien ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä.
Nämä kaksi lausetta itse asiassa kiteyttävät aika lailla X -sukupolven ajattelumaailman. Hiljaa voi kapinoida ja kiroilla, mutta hommat pitää tehdä. Maailma voi myös kaatua päälle, mutta turha sitä märehtiä, sillä ei se siitä sillä miksikään muuksi muutu. Eli "ei muuta kun eteenpäin, sano mummo lumessa".
Omat lapseni ovat nyt teini-ikäisiä, eli kuuluvat Z -sukupolveen. He ovat ystäväporukassaan ainoita, joiden on aina tarvinnut tehdä asioita, joista he eivät pidä, syödä ruokia joista ei pidä, jne., jne. (olin heidän ystäviensä silmissä melkoinen nazimuzi). Nyt kun he lähestyvät aikuisuutta, niin ero kasvatuksessa alkaa yhä selvemmin tulla esiin...
Mun lapseni on 25, Z-sukupolvea siis hänkin. Natsimutsiäksän kasvattama. Nyt aikuisena hän on vapaamielisempi kuin minä, mutta itse tekemisen ajatus ja tietty suorasukaisuus on säilynyt. Hyvä tuli, pärjää kotona ja töissä.
X- sukupolvi on muuten ehkä eka sukupolvi, joka jauhaa paljon lapsistaan ja ylistää näitä.
No enpä tiedä. Mulla on jo häipyneet muistot varhaiskasvatusvuosista, ehkä suurin ero edellisiin oli se, ettei enää piesty, ja seuraaviin se, ettei myöskään sanoitettu loputtomiin, ärähtää sai. Lapset ovat lapsia ja niiden yhteiskuntakelpoisiksi kasvattaminen on hitonmoinen homma. Silloin varmasti helpompaa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi häirikkö oli yläasteella, mutta loput kuuntelivat kiltisti opetusta ja tekivät ahkerasti läksyt. Sukupolvi X ei ollut puhelimen orja. Sen takia oli aikaa tehdä kaikenlaista mukavaa, kuten pojat jo varhain olivat isänsä mukana auto- ja moporemonteissa yms. Äidit opettivat tytöille kotitöitä, leipomista, ruoanlaittoa, käsitöitä jne. Käytiin perheinä kyläilemässä, retkeiltiin jne. Aina oli tekemistä. Ei ollut tylsää. Meidät opetettiin keskustelemaan aikuisten kanssa. Tietotekniikkaa ja pelaamista tuli kuvioihin joillakin 1980-luvun puolivälin tienoilla. Joillakin oli sisällä vessa, mutta monilla oli ulkovessa. Saunottiin piha-, tai rantasaunassa. Savusaunojakin lämmitettiin niihin aikoihin.
Varmaan viimeinen sukupolvi, jossa tytöt on käyneet talouskoulun?
Muistan et talouskouluja oli mut en tunne sen käyneitä ikäisiäni.
Oliko ne joitain oudon vanhoillislestadiolaisten perheiden tyttöjä vai ketkä niihin meni?
Opon tunnilla käytiin tutustumassa talouskouluun ja tuntui tosi kummalliselta koululta.
Mä olen käynyt talouskoulun ysärin lopussa täällä Tampereella. Ajauduin sinne parikymppisenä muutettuani rakkauden perässä ja hylättyäni opiskelupaikan vanhassa kotikaupungissa. Luokkakaverit olivat pääasiassa angstisia 16-v, jotka eivät tienneet mitä opiskelisivat ja todistukset eivät riittäneet haluamiinsa oppilaitoksiin. Koulu kesti 5 kk (sopivasti loppui ennen seuraavaa yhteishakua) ja on ollut paras kotitalouden hallinnan opetus mitä olen saanut, jatkoin siitä suoraan ensimmäiseen ammattiinikin (opinnot luettiin hyväksi). Se oli lähinnä intensiivijatko yläasteen kotitaloustunneille. Meillä budjetoitiin paljon, vertailtiin ruokien hintoja itse tehden, puolivalmisteita ja valmisruokina. Oli aika silmiä avaavaa hiljan kotoa lähteneelle. Yhtään uskista ei sillä vuosikurssilla ollut. Omistautunein meistä päätyi mutkan kautta kokiksi Astoriin.
Se oli silleen hassu koulu kun se ei valmistunut ammattiin.. Eikä ollut väylä korkeakouluopintoihin.
Ei, se oli välipuolivuosihengailupaikka. Mun aikaan oisko ollut kolmannes poikia, monta kuitenkin.
Milleniaali täällä terve. Joo, me ollaan monet jo 40, minäkin. Kummelia taisin minäkin katsoa ja Studio Julmahuvia vanhempana. Lapsuus meni ilman nettiä. Jonkinlaisen Nokia-halon sain joskus teininä. Sillä pystyi kirjoittamaan kalliin tekstiviestin ihastukselle.
Olen ihan tyypillinen sukupolveni edustaja. Perhe jäi perustamatta ja valitsin työpaikan, jossa viihdyn. Olen hedonisti enkä edes häpeä sitä, sehän on kohtuutta. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä kasvanut perinteisessä ydinperheessä. Sydäntä lähellä luonto, kulttuuri ja pehmeät arvot. Materialisti en ole, mutta kaapissa ainakin viisi pari tennareita.
Anteeksi että tungin ketjuunne. Mutta mähän olen vähän tällainen, pikkusiskonne, huomatkaa mutkin.
X-sukupolvi oli viimeinen jolla oli suora ja luonteva linkki sotasukupolveen, koska he olivat näiden isovanhempia. Kovat ajat kokeneiden isovanhempien presenssi oli todellista, eikä mitään kirjasta luettua tarinaa. Uskoisin, että vaikkapa sitten ihan tiedostamattakin, antoi tämä X-sukupolvelle jonkinlaista käsitystä realismista maailman realiteettien suhteen. Muistan kun ala-asteella viidennellä luokalla vuonna 1991 opettaja kysyi kuinka monen vaari on ollut sodassa. Kaikkien oppilaiden kädet nousi ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä.
Nämä kaksi lausetta itse asiassa kiteyttävät aika lailla X -sukupolven ajattelumaailman. Hiljaa voi kapinoida ja kiroilla, mutta hommat pitää tehdä. Maailma voi myös kaatua päälle, mutta turha sitä märehtiä, sillä ei se siitä sillä miksikään muuksi muutu. Eli "ei muuta kun eteenpäin, sano mummo lumessa".
Omat lapseni ovat nyt teini-ikäisiä, eli kuuluvat Z -sukupolveen. He ovat ystäväporukassaan ainoita, joiden on aina tarvinnut tehdä asioita, joista he eivät pidä, syödä ruokia joista ei pidä, jne., jne. (olin heidän ystäviensä silmissä melkoinen nazimuzi). Nyt kun he lähestyvät aikuisuutta, niin ero kasvatuksessa alkaa yhä selvemmin tulla esiin...
Mun lapseni on 25, Z-sukupolvea siis hänkin. Natsimutsiäksän kasvattama. Nyt aikuisena hän on vapaamielisempi kuin minä, mutta itse tekemisen ajatus ja tietty suorasukaisuus on säilynyt. Hyvä tuli, pärjää kotona ja töissä.
X- sukupolvi on muuten ehkä eka sukupolvi, joka jauhaa paljon lapsistaan ja ylistää näitä.
No enpä tiedä. Mulla on jo häipyneet muistot varhaiskasvatusvuosista, ehkä suurin ero edellisiin oli se, ettei enää piesty, ja seuraaviin se, ettei myöskään sanoitettu loputtomiin, ärähtää sai. Lapset ovat lapsia ja niiden yhteiskuntakelpoisiksi kasvattaminen on hitonmoinen homma. Silloin varmasti helpompaa kuin nykyään.
Siis mitä sukupolvea olet..x: t kasvatettiin osin noin, kirjoitin siitä, miten x:t puhuu omistaan kuin oisivat luoneet ja kasvattaneet jonkinlainen maailman suurista ihmeistä.
Vierailija kirjoitti:
Milleniaali täällä terve. Joo, me ollaan monet jo 40, minäkin. Kummelia taisin minäkin katsoa ja Studio Julmahuvia vanhempana. Lapsuus meni ilman nettiä. Jonkinlaisen Nokia-halon sain joskus teininä. Sillä pystyi kirjoittamaan kalliin tekstiviestin ihastukselle.
Olen ihan tyypillinen sukupolveni edustaja. Perhe jäi perustamatta ja valitsin työpaikan, jossa viihdyn. Olen hedonisti enkä edes häpeä sitä, sehän on kohtuutta. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä kasvanut perinteisessä ydinperheessä. Sydäntä lähellä luonto, kulttuuri ja pehmeät arvot. Materialisti en ole, mutta kaapissa ainakin viisi pari tennareita.
Anteeksi että tungin ketjuunne. Mutta mähän olen vähän tällainen, pikkusiskonne, huomatkaa mutkin.
Oon myöhäinen x ja aika monet nuoressa aikuisuudessa löytyneistä ystävistä on milleniaaleja ( olitte jo kasvaneet ettekä enää niitä rasittavia pentuja). Milleniaalit on jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä.
Nämä kaksi lausetta itse asiassa kiteyttävät aika lailla X -sukupolven ajattelumaailman. Hiljaa voi kapinoida ja kiroilla, mutta hommat pitää tehdä. Maailma voi myös kaatua päälle, mutta turha sitä märehtiä, sillä ei se siitä sillä miksikään muuksi muutu. Eli "ei muuta kun eteenpäin, sano mummo lumessa".
Omat lapseni ovat nyt teini-ikäisiä, eli kuuluvat Z -sukupolveen. He ovat ystäväporukassaan ainoita, joiden on aina tarvinnut tehdä asioita, joista he eivät pidä, syödä ruokia joista ei pidä, jne., jne. (olin heidän ystäviensä silmissä melkoinen nazimuzi). Nyt kun he lähestyvät aikuisuutta, niin ero kasvatuksessa alkaa yhä selvemmin tulla esiin...
Mun lapseni on 25, Z-sukupolvea siis hänkin. Natsimutsiäksän kasvattama. Nyt aikuisena hän on vapaamielisempi kuin minä, mutta itse tekemisen ajatus ja tietty suorasukaisuus on säilynyt. Hyvä tuli, pärjää kotona ja töissä.
X- sukupolvi on muuten ehkä eka sukupolvi, joka jauhaa paljon lapsistaan ja ylistää näitä.
No enpä tiedä. Mulla on jo häipyneet muistot varhaiskasvatusvuosista, ehkä suurin ero edellisiin oli se, ettei enää piesty, ja seuraaviin se, ettei myöskään sanoitettu loputtomiin, ärähtää sai. Lapset ovat lapsia ja niiden yhteiskuntakelpoisiksi kasvattaminen on hitonmoinen homma. Silloin varmasti helpompaa kuin nykyään.
Siis mitä sukupolvea olet..x: t kasvatettiin osin noin, kirjoitin siitä, miten x:t puhuu omistaan kuin oisivat luoneet ja kasvattaneet jonkinlainen maailman suurista ihmeistä.
Mä olen x. Toin sen huonosti ilmi, mutta mun mielestä ihmiset, joilla on lapsia, ovat aina jauhaneet niistä. Tietenkin, kun ne ovat niin iso osa arkea niin pitkään. Ja toisaalta kukaan ei jauha aikuisista lapsista, se on aikansa kutakin. Boomerivanhemmat ehkä paukuttelivat enemmän henkseleitä lasten koulutuksella ja koulumenestyksellä, se oli heille kovin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli vielä joku ajatus siitä, että jotkut asiat pitää vaan tehdä ja sitten kun se olet osasi hoitanut, olet vapaa. En nyt puhu pelkästään armeijasta, vaan koulusta ja paskasta ekasta työpaikasta jne.
Menin pelaamaan pihafutista ja unohdin koko laman. Niin teki moni muukin. Tilanne oli mikä oli, turha sitä siis miettiä.
Nämä kaksi lausetta itse asiassa kiteyttävät aika lailla X -sukupolven ajattelumaailman. Hiljaa voi kapinoida ja kiroilla, mutta hommat pitää tehdä. Maailma voi myös kaatua päälle, mutta turha sitä märehtiä, sillä ei se siitä sillä miksikään muuksi muutu. Eli "ei muuta kun eteenpäin, sano mummo lumessa".
Omat lapseni ovat nyt teini-ikäisiä, eli kuuluvat Z -sukupolveen. He ovat ystäväporukassaan ainoita, joiden on aina tarvinnut tehdä asioita, joista he eivät pidä, syödä ruokia joista ei pidä, jne., jne. (olin heidän ystäviensä silmissä melkoinen nazimuzi). Nyt kun he lähestyvät aikuisuutta, niin ero kasvatuksessa alkaa yhä selvemmin tulla esiin...
Mun lapseni on 25, Z-sukupolvea siis hänkin. Natsimutsiäksän kasvattama. Nyt aikuisena hän on vapaamielisempi kuin minä, mutta itse tekemisen ajatus ja tietty suorasukaisuus on säilynyt. Hyvä tuli, pärjää kotona ja töissä.
X- sukupolvi on muuten ehkä eka sukupolvi, joka jauhaa paljon lapsistaan ja ylistää näitä.
Saattaa olla.
Omassa X -tuttavapiirissäni kuitenkin huomaan, että vaikka lapsista paljon puhuttiin niin monessa perheessä heidät jätettiin / jätetään kuitenkin aika yksin tuijottamaan huoneeseensa puhelintaan. Se kun on meille vanhemmille helpompaa, kun vaatia heiltä ylipäätään mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen X-sukupolvea ja hyvinvointivaltion "tuote". Menin tarhaan vuoden ikäisenä ja olin siellä eskariin saakka, minkä jälkeen kävinyhdeksän vuotta peruskoulua ja sen jälkeen lukioon kolmeksi vuodeksi. Sitten vajaa vuosi armeijassa ja siitä edelleen yliopistoon ja työelämään. Matkalla terveyttäni on tarkastettu, hampaani tarkastettu ja hoidettu, olen saanut sokeripalan poliota varten, liudan rokotteita sekä neuvolassa, koulussa että armeijassa ja muutenkin asioista pidettiin huolta. En voi valittaa. Yhdestäkään edellämainitusta paikasta, laitoksesta tai instanssista minulla ei ole huonoa sanottavaa. Tulen duunariperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Milleniaali täällä terve. Joo, me ollaan monet jo 40, minäkin. Kummelia taisin minäkin katsoa ja Studio Julmahuvia vanhempana. Lapsuus meni ilman nettiä. Jonkinlaisen Nokia-halon sain joskus teininä. Sillä pystyi kirjoittamaan kalliin tekstiviestin ihastukselle.
Olen ihan tyypillinen sukupolveni edustaja. Perhe jäi perustamatta ja valitsin työpaikan, jossa viihdyn. Olen hedonisti enkä edes häpeä sitä, sehän on kohtuutta. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä kasvanut perinteisessä ydinperheessä. Sydäntä lähellä luonto, kulttuuri ja pehmeät arvot. Materialisti en ole, mutta kaapissa ainakin viisi pari tennareita.
Anteeksi että tungin ketjuunne. Mutta mähän olen vähän tällainen, pikkusiskonne, huomatkaa mutkin.
Ihana teksti. Tuli ihan hyvälle mielelle, kun tämän luki. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole mitenkään erityinen sulupolvi. Paljon boomerien asenteita on havaittavissa mutta eivät ole ihan niin pahoja. Laimeaa porukkaa.
Tällaiseltahan se vaikuttaa. Ovat liian lähellä boomerisukupolvea, joka on takonut x:t hiljaisiksi ja "perinteille" alistuviksi. Ovat vielä huolissaan mitä muut ajattelee, pitävät "kunnollisen" ihmisen kulisseja yllä. Eivät uskaltaneet sanoa boomerivanhemmilleen vastaan eikä terapiassa käyminen ollut vielä ok.
Mihin sukupolveen oikein kuulut?
Vanhemmat kauhistelivat meitä. Me x:t
olimme pahimpia häirikköjä. Urputettiin opettajille ja vanhemmille ihmisille. Olimme kauhukakaroita. Ei kunnioitettu vanhempia. Ei toteltu ketään.
Sukupolvet x: ien jälkeen saavat hysteerisen kohtauksen joka ikisestä pikkujutusta ja ovat yhtä suvaitsemattomia kuin boomerit.
Me nauramme. Tuokin kertoo niin paljon, mutta se on totta.
Kuulostaa teiniltä.
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi oli viimeinen jolla oli suora ja luonteva linkki sotasukupolveen, koska he olivat näiden isovanhempia. Kovat ajat kokeneiden isovanhempien presenssi oli todellista, eikä mitään kirjasta luettua tarinaa. Uskoisin, että vaikkapa sitten ihan tiedostamattakin, antoi tämä X-sukupolvelle jonkinlaista käsitystä realismista maailman realiteettien suhteen. Muistan kun ala-asteella viidennellä luokalla vuonna 1991 opettaja kysyi kuinka monen vaari on ollut sodassa. Kaikkien oppilaiden kädet nousi ylös.
Tuo on muuten totta.. Nuoremmille ne on jotain myyttisiä sankarihahmoja jopa, meille ne oli omia isovanhempia ja naapurin pappoja. Ehkä siksi isänmaallinen öyhötys jopa inhottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen X-sukupolvea ja hyvinvointivaltion "tuote". Menin tarhaan vuoden ikäisenä ja olin siellä eskariin saakka, minkä jälkeen kävinyhdeksän vuotta peruskoulua ja sen jälkeen lukioon kolmeksi vuodeksi. Sitten vajaa vuosi armeijassa ja siitä edelleen yliopistoon ja työelämään. Matkalla terveyttäni on tarkastettu, hampaani tarkastettu ja hoidettu, olen saanut sokeripalan poliota varten, liudan rokotteita sekä neuvolassa, koulussa että armeijassa ja muutenkin asioista pidettiin huolta. En voi valittaa. Yhdestäkään edellämainitusta paikasta, laitoksesta tai instanssista minulla ei ole huonoa sanottavaa. Tulen duunariperheestä.
Tämä oli sitä hyvää aikaa kun koulut ja terveydenhoito toimi lapsilla ja nuorilla ja kansalaisista oikeasti pidettiin huolta. Nyt on ihan toinen suuntaus, mutta minkäs teet. En ole oikein sukupolvien erottelun fani, mutta kyllä nykylapset ja nuoret joutuu ihan sairaaseen kilpailumaailmaan ja hyvinvoinvaltiostakaan ei ole jäljellä kuin rippeet. Se ei ole ok.
Tuosta politiikasta tuli mieleen, mä myöhäinen X olen myös saanut vielä ihan perusduunariammatilla asuntolainan ja maksanut sen poiskin, kuten kaveritkin. Tässä on yksi murros meidän ja millenniaalien välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi oli viimeinen jolla oli suora ja luonteva linkki sotasukupolveen, koska he olivat näiden isovanhempia. Kovat ajat kokeneiden isovanhempien presenssi oli todellista, eikä mitään kirjasta luettua tarinaa. Uskoisin, että vaikkapa sitten ihan tiedostamattakin, antoi tämä X-sukupolvelle jonkinlaista käsitystä realismista maailman realiteettien suhteen. Muistan kun ala-asteella viidennellä luokalla vuonna 1991 opettaja kysyi kuinka monen vaari on ollut sodassa. Kaikkien oppilaiden kädet nousi ylös.
Tuo on muuten totta.. Nuoremmille ne on jotain myyttisiä sankarihahmoja jopa, meille ne oli omia isovanhempia ja naapurin pappoja. Ehkä siksi isänmaallinen öyhötys jopa inhottaa.
Olin lapsena paljon maalla mummolassa. Esim kesällä olin siellä melkein koko loman siskoni kanssa. Suhde isovanhempiin muodostui läheiseksi ja kyllä mummo kertoi vanhoista ajoista, köyhästä lapsuudesta, sodan pommituksesta, sodassa kaatuneesta veljestään ja ihan arkielämästä. Ei mitenkään dramaattisesti, vaan että sellaista se oli ja niin kävi. Pappa oli sodassa ja haavoittui siellä. Hän ei puhunut sodasta muuta kuin sen että pahinta mitä voi tapahtua. Kyllä tästä lapsena päättelin ettei siinä hommassa ole mitään hohtoa. Mutta enemmän kuin minkään kurjan kohtalon kokeneen sukupolvensa edustajia, he olivat minulle ihan vaan isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta politiikasta tuli mieleen, mä myöhäinen X olen myös saanut vielä ihan perusduunariammatilla asuntolainan ja maksanut sen poiskin, kuten kaveritkin. Tässä on yksi murros meidän ja millenniaalien välissä.
Mä opiskelin yliopistossa eli siirryin myöhempään työelämän ja kyllä urakehitys eteni yhtä nihkeästi kuin milleniaaleillakin..Ja samoin varallisuuden kasvu. Olin 38, kun ostin omistusasunnon..44 , kun sain vakituisen työpaikan.
Meissä ei ole mitään negatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi oli viimeinen jolla oli suora ja luonteva linkki sotasukupolveen, koska he olivat näiden isovanhempia. Kovat ajat kokeneiden isovanhempien presenssi oli todellista, eikä mitään kirjasta luettua tarinaa. Uskoisin, että vaikkapa sitten ihan tiedostamattakin, antoi tämä X-sukupolvelle jonkinlaista käsitystä realismista maailman realiteettien suhteen. Muistan kun ala-asteella viidennellä luokalla vuonna 1991 opettaja kysyi kuinka monen vaari on ollut sodassa. Kaikkien oppilaiden kädet nousi ylös.
Tuo on muuten totta.. Nuoremmille ne on jotain myyttisiä sankarihahmoja jopa, meille ne oli omia isovanhempia ja naapurin pappoja. Ehkä siksi isänmaallinen öyhötys jopa inhottaa.
Näkisin asian kyllä täysin toisinpäin. Isänmaallinen kunnioitus on X -sukupolvella vielä luissa ja ytimissä, juurikin niiden vaarien tarinoiden vuoksi. Vuonna 2022 se taisi olla juuri X -sukupolven miehet, jotka paljoja puhumatta ostivat patruunat loppuun monesta alan liikkeestä.
Meistä seuraava sukupolvi näkee sen enemmänkin öyhötyksenä...
Se oli silleen hassu koulu kun se ei valmistunut ammattiin.. Eikä ollut väylä korkeakouluopintoihin.