Lue keskustelun säännöt.
Miksi x-sukupolvesta ei ole olemassa yhtään negatiivisia stereotypioita, toisin kuin kaikista muista?
25.03.2026 |
Milleniaaleista ja Z-sukupolvesta on vaikka mitä eri kliseitä jakauksen paikasta ja sukkien pituudesta puhetapaan, ja boomereille nauraa kaikki. Yritin miettiä, mitä tylyä tai kliseistä x-sukupolvesta on sanottu ja kenen suunnalta, mutten keksi mitään. Miten yksi sukupolvi on välttynyt täysin tältä kaikelta?
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta politiikasta tuli mieleen, mä myöhäinen X olen myös saanut vielä ihan perusduunariammatilla asuntolainan ja maksanut sen poiskin, kuten kaveritkin. Tässä on yksi murros meidän ja millenniaalien välissä.
Mä opiskelin yliopistossa eli siirryin myöhempään työelämän ja kyllä urakehitys eteni yhtä nihkeästi kuin milleniaaleillakin..Ja samoin varallisuuden kasvu. Olin 38, kun ostin omistusasunnon..44 , kun sain vakituisen työpaikan.
Ei mullakaan ole urakehitystä ollut, jämähdin niihin ensimmäisiin duunarinhommiin. Kouluttauduin kyllä paljon myöhemmin maisteriksi, mutta alan töitä en saanut. Maailma oli jo keikahtanut pätkätyömalliin. Sinänsä tuntuu ihan siltä, että hyvä kun selvisi kuivin jaloin...
Mä olin vakityössä 24-vuotiaana vuonna 2003 ja laina otettiin puolison kanssa muutamaa vuotta myöhemmin. Vivuttamalla (sekin vielä kannatti) se loppui kun oli kun oltiin kolmevitosia. Hullulta tuntuu nyt sekin, että mä sain tuon työn kävelemällä paperit kainalossa kysymään töitä, katsomalla silmiin ja puristamalla reippaasti haastattelijan kättä (/s). Kaikuja edellisiltä sukupolvilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milleniaali täällä terve. Joo, me ollaan monet jo 40, minäkin. Kummelia taisin minäkin katsoa ja Studio Julmahuvia vanhempana. Lapsuus meni ilman nettiä. Jonkinlaisen Nokia-halon sain joskus teininä. Sillä pystyi kirjoittamaan kalliin tekstiviestin ihastukselle.
Olen ihan tyypillinen sukupolveni edustaja. Perhe jäi perustamatta ja valitsin työpaikan, jossa viihdyn. Olen hedonisti enkä edes häpeä sitä, sehän on kohtuutta. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä kasvanut perinteisessä ydinperheessä. Sydäntä lähellä luonto, kulttuuri ja pehmeät arvot. Materialisti en ole, mutta kaapissa ainakin viisi pari tennareita.
Anteeksi että tungin ketjuunne. Mutta mähän olen vähän tällainen, pikkusiskonne, huomatkaa mutkin.
Oon myöhäinen x ja aika monet nuoressa aikuisuudessa löytyneistä ystävistä on milleniaaleja ( olitte jo kasvaneet ettekä enää niitä rasittavia pentuja). Milleniaalit on jees.
Samaa mieltä. Olen itse X ja työkaverini ovat suurimmalta osin milleniaaleja. Kyllä niillä on hommat hanskassa ja erilaiset "lastentaudit" jo taakse jäänyttä. Täysin vertaisia kollegoita joiden luontevia digitaitoja myönnän salaa ihailevani.
Vierailija kirjoitti:
Me X-sukupolven edustajat olemme saaneet elää suurimman osan elämästämme vakaassa ja hyvinvoivassa Suomessa. 90-luvun lama-aikakin meni opiskellessa. Olemme voittajia sukupolvien ketjussa.
No tavallaan totta, Nokia alkoi rekryta kunnolla juuri kun valmistuin, mutta se lama-aika oli ahdistavaa.
Isänikin oli yksityisyrittäjä ja menetti puolet asiakkaistaan, ja joka puolella oli konkursseja ja pakkomyyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvelle ainoa oikea presidentti on Mauno Koivisto.
Ei vaan Kekkonen.
Ei todellakaan. Koivisto valittiin itse. Moskova valitsi Kekkosen.
Koivisto loi illuusion, että olisimme itse valinneet Moskovasta riippumattoman pressan.
Muistan itsekin miten sumutus meni silloiseen kekkoslovakialaiseen menoon kyllästyneeseen teiniin - ajattele: kaukopartiomies, reilu satamajätkä ja ehdokas jolla ei ole kotiryssää! Oikeastihan Koivistolla oli hyvin salassapidetyt tiiviit yhteydet Moskovaan jo jostain 70-luvun alusta tms. ja Manun presidenttiydelle oli hankittu hyvissä ajoin Moskovan hyväksyntä ja neukut ajoivat Karjalaisen ehdokkuutta lähinnä silmänlumeeksi.
Neukkuimperiumin alkaessa murentua ja Balttian maiden hakiessa tietä itsenäisyyteen Koiviston oikea karva paljastui nopeasti ja silloin alkoi itsekin ihmettelemään, että mitenkäs tämä "Moskovasta riippumaton" pressa nyt näin käyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyden kasvu kesti aina vuoteen 1997 asti. Milleniaalit ovat siis viimeinen edellistä sukupolvea älykkäämpi sukupolvi.
Miten niin. Eivätkö milleniaalit ole syntyneet 2000-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi kun me ollaan paras sukupolvi mikä nykyään on olemassa. Viimeinen laatuihmisten sukupolvi, järjellisiä, leikitty ja seikkailtu oikeassa elämässä, koettu oikeita asioita ja, selvitty niistä. Me tykätään karkeista ja hevistä, ei energiajuomista ja autotuneräpistä. 😎
Kyllä millenniaalitkin leikkivät ihan ulkona. Leirikoulussa piti soittaa puhelinkiskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvelle ainoa oikea presidentti on Mauno Koivisto.
Ei vaan Kekkonen.
Ei todellakaan. Koivisto valittiin itse. Moskova valitsi Kekkosen.
Koivisto loi illuusion, että olisimme itse valinneet Moskovasta riippumattoman pressan.
Muistan itsekin miten sumutus meni silloiseen kekkoslovakialaiseen menoon kyllästyneeseen teiniin - ajattele: kaukopartiomies, reilu satamajätkä ja ehdokas jolla ei ole kotiryssää! Oikeastihan Koivistolla oli hyvin salassapidetyt tiiviit yhteydet Moskovaan jo jostain 70-luvun alusta tms. ja Manun presidenttiydelle oli hankittu hyvissä ajoin Moskovan hyväksyntä ja neukut ajoivat Karjalaisen ehdokkuutta lähinnä silmänlumeeksi.
Neukkuimperiumin alkaessa murentua ja Balttian maiden hakiessa tietä itsenäisyyteen Koiviston oikea karva paljastui nopeasti ja silloin alkoi itsekin ihmettelemään, että mitenkäs tämä "Moskovasta riippumaton" pressa nyt näin käyttäytyy.
Mä taas en yhtään tunnista tuota..Neuvostoliitto hajosi, kun olin yläasteella..Hämärästi muistan YYA: n , mut kaikki se NL: n varominen oli mulle jotain , mistä vanhempi sukupolvi ysärillä katkerana muisteli ja silloin he ei kyllä yhtään enää varoneet vaan olivat kaikessa vapautuneisuudessaan ihan rasittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvelle ainoa oikea presidentti on Mauno Koivisto.
Ei vaan Kekkonen.
Ei todellakaan. Koivisto valittiin itse. Moskova valitsi Kekkosen.
Koivisto loi illuusion, että olisimme itse valinneet Moskovasta riippumattoman pressan.
Muistan itsekin miten sumutus meni silloiseen kekkoslovakialaiseen menoon kyllästyneeseen teiniin - ajattele: kaukopartiomies, reilu satamajätkä ja ehdokas jolla ei ole kotiryssää! Oikeastihan Koivistolla oli hyvin salassapidetyt tiiviit yhteydet Moskovaan jo jostain 70-luvun alusta tms. ja Manun presidenttiydelle oli hankittu hyvissä ajoin Moskovan hyväksyntä ja neukut ajoivat Karjalaisen ehdokkuutta lähinnä silmänlumeeksi.
Neukkuimperiumin alkaessa murentua ja Balttian maiden hakiessa tietä itsenäisyyteen Koiviston oikea karva paljastui nopeasti ja silloin alkoi itsekin ihmettelemään, että mitenkäs tämä "Moskovasta riippumaton" pressa nyt näin käyttäytyy.
Mä taas en yhtään tunnista tuota..Neuvostoliitto hajosi, kun olin yläasteella..Hämärästi muistan YYA: n , mut kaikki se NL: n varominen oli mulle jotain , mistä vanhempi sukupolvi ysärillä katkerana muisteli ja silloin he ei kyllä yhtään enää varoneet vaan olivat kaikessa vapautuneisuudessaan ihan rasittavia.
Jep..Jatkuvaa rankutusta ja " suomettuneiden" ruokkimista.
Vierailija kirjoitti:
X-sukupolvi oli viimeinen jolla oli suora ja luonteva linkki sotasukupolveen, koska he olivat näiden isovanhempia. Kovat ajat kokeneiden isovanhempien presenssi oli todellista, eikä mitään kirjasta luettua tarinaa. Uskoisin, että vaikkapa sitten ihan tiedostamattakin, antoi tämä X-sukupolvelle jonkinlaista käsitystä realismista maailman realiteettien suhteen. Muistan kun ala-asteella viidennellä luokalla vuonna 1991 opettaja kysyi kuinka monen vaari on ollut sodassa. Kaikkien oppilaiden kädet nousi ylös.
Olen millenniaali ja isovanhemmat olivat sotasukupolvea. Setä oli sotalapsenakin Ruotsissa. Isänisä oli syntynyt 1902 ja toinen ukki oli parikymppinen kun jatkosota alkoi. Ulospäin olen aina ollut huoleton vaikka viisivuotiaasta asti olen ymmärtänyt mitä on kuolema ja tarinat nälän näkemisestä eivät olleet suvussa niin ihmeellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1962. Muistan lapsuudesta mm. sotaveteraanit, jotka illanistujaisissa naukkaili ja muisteli taisteluitaan, kun muita ei ollut kuulemassa. Minä ja veljeni salakuunneltiin. Mummolassa oli savusauna ja ulkovessa, eikä sähköjä ja vesi haettiin kaivosta. Kapinallinen punk-nuoruus maailmaa koluten, sitten korkeakoulutus ja kolmatta työuraa tehden nyt 64-vuotiaana. Eli kaikenlaista on tullut nähtyä, enkä taida olla sukupolvessani mikään poikkeus.
Minun sukupolveni on kapinallinen mutta siihen nähden hämmästyttävän sopeutunut lähes kaikkeen. Sukupolvi joka pskat nakkaa kaikelle, eikä välitä olla isä tai äiti tai mikään auktoriteetti, eikä edes hyvä ystävä. Yltiöindividuaalinen, joka ei arvosta perinteitä, omaa kulttuuria, johon katkeaa moni suku, tapa, perinne, tieto, koska sitä ei välitetä seuraaville sukupolville tai sitä seuraavaa sukupolvea ei edes ole. Loppupeleissä aika yksinäinen, itsenäinen sukupolvi, joka pääsee alta pois kun viimeisetkin työpaikat menee.
Onnistuminen: tietotekniikan kehittäminen ja tuonti jokapäiväiseen elämään (ja samalla tekoälyn kehittäminen, josta voidaan olla montaa mieltä, onko se hyvä vai huono juttu tilanteessa, jossa ei ole vielä mitenkään ratkaistu sitä, millä ihmiset tulevaisuudessa elää).
Epäonnistuminen: hyvinvointiyhteiskunnassa elänyt ja siltä ilmaisen koulutuksen saanut sukupolveni antoi oikeiston tuhota hyvinvointiyhteiskunnan n. kymmenessä vuodessa, koska ei ollut muka rahaa ja se oli vähän kommarilta haiskahtavaa ja siten ei-trendikästä (aivan kuin kapinallinen - oikea kapinallinen - välittäisi trendeistä), jatkuvuus ja yhteishenki sekä yhteisöllisyys ovat olleet kirosana tälle sukupolvelle, ja se näkyy mt-ongelmien räjähtämisenä sekä on osasyyllinen siihen, että monella ihmisellä on tässä hetkessä tunne ja mielikuva siitä, että maailmalla tapahtuu kaikenlaista, joille ei voi mitään, eikä ihmisillä ole enää mitään merkitystä tai arvoa, yksittäin individuaali vikisee, kun maailma vie.
Yhtään todellista ongelmaa tämä sukupolveni ei ole tietääkseni ratkaissut. Köyhyys, tavallisen ihmisen tulevaisuus, toimiva talousjärjestelmä, ympäristökysymykset, liikakansoitus, huumeongelmat tulivat muun muassa pyytämättä syliin, ja ne jäävät edelleen nuoremmille ratkaistavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1962. Muistan lapsuudesta mm. sotaveteraanit, jotka illanistujaisissa naukkaili ja muisteli taisteluitaan, kun muita ei ollut kuulemassa. Minä ja veljeni salakuunneltiin. Mummolassa oli savusauna ja ulkovessa, eikä sähköjä ja vesi haettiin kaivosta. Kapinallinen punk-nuoruus maailmaa koluten, sitten korkeakoulutus ja kolmatta työuraa tehden nyt 64-vuotiaana. Eli kaikenlaista on tullut nähtyä, enkä taida olla sukupolvessani mikään poikkeus.
Minun sukupolveni on kapinallinen mutta siihen nähden hämmästyttävän sopeutunut lähes kaikkeen. Sukupolvi joka pskat nakkaa kaikelle, eikä välitä olla isä tai äiti tai mikään auktoriteetti, eikä edes hyvä ystävä. Yltiöindividuaalinen, joka ei arvosta perinteitä, omaa kulttuuria, johon katkeaa moni suku, tapa, perinne, tieto, koska sitä ei välitetä seuraaville sukupolville tai sitä seuraavaa sukupolvea ei edes ole. Loppupeleissä aika yksinäinen, itsenäinen sukupolvi, joka pääsee alta pois kun viimeisetkin työpaikat menee.
Onnistuminen: tietotekniikan kehittäminen ja tuonti jokapäiväiseen elämään (ja samalla tekoälyn kehittäminen, josta voidaan olla montaa mieltä, onko se hyvä vai huono juttu tilanteessa, jossa ei ole vielä mitenkään ratkaistu sitä, millä ihmiset tulevaisuudessa elää).
Epäonnistuminen: hyvinvointiyhteiskunnassa elänyt ja siltä ilmaisen koulutuksen saanut sukupolveni antoi oikeiston tuhota hyvinvointiyhteiskunnan n. kymmenessä vuodessa, koska ei ollut muka rahaa ja se oli vähän kommarilta haiskahtavaa ja siten ei-trendikästä (aivan kuin kapinallinen - oikea kapinallinen - välittäisi trendeistä), jatkuvuus ja yhteishenki sekä yhteisöllisyys ovat olleet kirosana tälle sukupolvelle, ja se näkyy mt-ongelmien räjähtämisenä sekä on osasyyllinen siihen, että monella ihmisellä on tässä hetkessä tunne ja mielikuva siitä, että maailmalla tapahtuu kaikenlaista, joille ei voi mitään, eikä ihmisillä ole enää mitään merkitystä tai arvoa, yksittäin individuaali vikisee, kun maailma vie.
Yhtään todellista ongelmaa tämä sukupolveni ei ole tietääkseni ratkaissut. Köyhyys, tavallisen ihmisen tulevaisuus, toimiva talousjärjestelmä, ympäristökysymykset, liikakansoitus, huumeongelmat tulivat muun muassa pyytämättä syliin, ja ne jäävät edelleen nuoremmille ratkaistavaksi.
Et ole X -sukupolvea, vaikka olet kyllä periaatteessa aika hyvin omaksunut sen indivisualismin. Viimeistään lause "antoi oikeiston tuhota hyvinvointiyhteiskunnan n. kymmenessä vuodessa," paljasti sinut taistolaissukupolven viimeiseksi rippeeksi, ellei syntymävuosi 1962 sitä vielä olisi paljastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1962. Muistan lapsuudesta mm. sotaveteraanit, jotka illanistujaisissa naukkaili ja muisteli taisteluitaan, kun muita ei ollut kuulemassa. Minä ja veljeni salakuunneltiin. Mummolassa oli savusauna ja ulkovessa, eikä sähköjä ja vesi haettiin kaivosta. Kapinallinen punk-nuoruus maailmaa koluten, sitten korkeakoulutus ja kolmatta työuraa tehden nyt 64-vuotiaana. Eli kaikenlaista on tullut nähtyä, enkä taida olla sukupolvessani mikään poikkeus.
Minun sukupolveni on kapinallinen mutta siihen nähden hämmästyttävän sopeutunut lähes kaikkeen. Sukupolvi joka pskat nakkaa kaikelle, eikä välitä olla isä tai äiti tai mikään auktoriteetti, eikä edes hyvä ystävä. Yltiöindividuaalinen, joka ei arvosta perinteitä, omaa kulttuuria, johon katkeaa moni suku, tapa, perinne, tieto, koska sitä ei välitetä seuraaville sukupolville tai sitä seuraavaa sukupolvea ei edes ole. Loppupeleissä aika yksinäinen, itsenäinen sukupolvi, joka pääsee alta pois kun viimeisetkin työpaikat menee.
Onnistuminen: tietotekniikan kehittäminen ja tuonti jokapäiväiseen elämään (ja samalla tekoälyn kehittäminen, josta voidaan olla montaa mieltä, onko se hyvä vai huono juttu tilanteessa, jossa ei ole vielä mitenkään ratkaistu sitä, millä ihmiset tulevaisuudessa elää).
Epäonnistuminen: hyvinvointiyhteiskunnassa elänyt ja siltä ilmaisen koulutuksen saanut sukupolveni antoi oikeiston tuhota hyvinvointiyhteiskunnan n. kymmenessä vuodessa, koska ei ollut muka rahaa ja se oli vähän kommarilta haiskahtavaa ja siten ei-trendikästä (aivan kuin kapinallinen - oikea kapinallinen - välittäisi trendeistä), jatkuvuus ja yhteishenki sekä yhteisöllisyys ovat olleet kirosana tälle sukupolvelle, ja se näkyy mt-ongelmien räjähtämisenä sekä on osasyyllinen siihen, että monella ihmisellä on tässä hetkessä tunne ja mielikuva siitä, että maailmalla tapahtuu kaikenlaista, joille ei voi mitään, eikä ihmisillä ole enää mitään merkitystä tai arvoa, yksittäin individuaali vikisee, kun maailma vie.
Yhtään todellista ongelmaa tämä sukupolveni ei ole tietääkseni ratkaissut. Köyhyys, tavallisen ihmisen tulevaisuus, toimiva talousjärjestelmä, ympäristökysymykset, liikakansoitus, huumeongelmat tulivat muun muassa pyytämättä syliin, ja ne jäävät edelleen nuoremmille ratkaistavaksi.
Et ole X -sukupolvea, vaikka olet kyllä periaatteessa aika hyvin omaksunut sen indivisualismin. Viimeistään lause "antoi oikeiston tuhota hyvinvointiyhteiskunnan n. kymmenessä vuodessa," paljasti sinut taistolaissukupolven viimeiseksi rippeeksi, ellei syntymävuosi 1962 sitä vielä olisi paljastanut.
Taistolaiset oli hyvin pieni vähemmistö ikäluokassaan eli eivät kyllä sovi antamaan nimeä laajemmalle samanikäisten joukolle.
Aloitin opiskeluaikana oman alan töissä 90-luvun alkuvuosina eli käytännössä meitä Xiä alkoi olemaan junioritason hommissa jonkun verran, mutta pääosa porukasta ja kaikentasoiset johtotehtåvät olivat boomereiden hallussa.
Se mitä tuosta on jäänyt päälimmäisenä mieleen oli se, että meno oli aikamoista maakuntatason puuhastelua. Riitti, että sovellettiin jotain maailmalla jo hyvin tunnettua ja oppikirjoihin ehtinyttä tietoa kotimaan tarpeisiin. Kunnianhimo tavoitteiden suhteen loisti poissaolollaan ja kaikenlainen johtaminen - oli sitten kysessä leadership tai management - hoidettiin enemmän tai vähemmän vasemmallakädellä eikä mistään mentoroinnista oltu kuultukaan.
Sitten alkoi Nokian nousu ja oltiinkin yhtäkkiä kansainvälisessä liigassa eikä tutun kaveripiirin kanssa puuhastelu enää ollutkaan mikään etu. Tätä ennen kansainvälistyminen oli lähinnä sitä, että muutama myynti-insinööri käy myymässä jotain paperikoneita maailmalle ja pieni joukko projekti-insinöörejä käy ohjaamassa niiden kasaamista paikan påällä. Nyt pitikin ruveta verkoistoitumaan ja kilpailemaan ulkomaisten toimijoiden kanssa tosissaan.
Aika moni boomeri tuntui luovuttavan tässä välissä ts. tyytyi pitämään asemansa senioriteetin voimin ja joiden boomeriesimiesten kohdalla väkeä juoksutettiin mm. englannin kielikursseilla yms. oppimassa kuinka ulkomaanelävien kanssa kommunikoidaan ja toimitaan.
Meille X:lle lankesi - tai me otimme - kuitenkin suuri vastuu siinä, että hommat siirtyivät tuppukylän askarteluleikeistä kilpailukykyiseksi kv.-toimminnaksi. Tässä ei auttanut yhtään se, että boomereiden johtamistaidot ja -menetelmät olivat olemattomia vaan samassa piti kehittää myös jotenkin järkeviä tapoja hallita ja ohjata kunnianhimoisia projekteja.
Tässä suhteessa meidän jälkeen tulleet sukupolvet ovat päässeet valmiiseen pöytään ja nauttimaan mm. startup-skenen pöhinästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äksänä olen surullinen siitä, että minun maailmani on lähes kadonnut. Kaikki se mitä olen pitänyt arvossa, tavoitellut ja oppinut on romutettu.
En pidä tippaakaan boomereista enkä milleniaaleista. Boomerit veivät työpaikat ja jättivät ison osan nuoremmista tyhjän päälle ja pätkätyöloukkuun. Milleniaalit sotkivat wokella, unelmalla ja ilmastohysterialla loput.
En ole edes vielä eläkkeellä mutta odotan jo että pääsisi täältä pois. Olen nähnyt jo riittävästi eikä tulevaisuus näytä houkuttelevalle.
Elin elämäni parasta aikaa lapsena ja nuorena. Oli vapaus ja kuvitelma loistavasta tulevaisuudesta, jota ei sitten koskaan tullutkaan.
No kyllä me kaiken rehellisyyden nimissä annoimme boomereiden paskoa tätä yhteiskuntaa huolella, kun me emme kerta kaikkiaan jaksaneet välittää ennen kun se vasta oli jo myöhäistä. Se kuinka nykyajan 20 - 30 vuotiaat ovat heränneet boomereiden leipomaan "mutakakkuun", olisi pitänyt olla meidänkin toimintatapa saman ikäisenä. EI se ehkä olisi mitään auttanut, mutta ainakin olisimme yrittäneet.