Jotenkin surullista, kun jotkut ostavat merkkilaukkuja ja muuta turhaa kallista

Olen ostanut ensimmäisen merkkilaukkun yli 30 vuotta sitten, ja se on yhä käytössä. Laske siitä hinta päivää kohden. Ei siis mitään kertakäyttökamaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut ensimmäisen merkkilaukkun yli 30 vuotta sitten, ja se on yhä käytössä. Laske siitä hinta päivää kohden. Ei siis mitään kertakäyttökamaa.

Ja ne ovat nykyään yhtä laadukkaita ja kestäviä kuin silloin? Uudet siis.

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut ensimmäisen merkkilaukkun yli 30 vuotta sitten, ja se on yhä käytössä. Laske siitä hinta päivää kohden. Ei siis mitään kertakäyttökamaa.

Viime vuosituhannella ja vähän sen jälkeenkin ihan tavalliset tuotteet oli hyviä ja kestäviä. Joku Marimekko ja R-Collection lähes ikuisuustavaraa.

On pienipalkkaisten naisten aliarviointia, että tuhansien eurojen laukku olisi joki sijoitus.  Käytetty laukku on käytetty laukku, vintedissä vitosen arvoinen.

Ja minua taas kiinnostaa että mitä mieltä ovat ne joiden mielestä kukaan ei osta merkkilaukkua vaikuttaakseen jollain tavalla "paremmalta" kuin onkaan muiden silmissä, koskeeko se vain merkkilaukkuja vai oletteko sitä mieltä että kukaan ei koskaan tee minkään asian kanssa niin vaan kaikki teot ja hankinnat lähtevät ihan vilpittömästi siitä että arvostaa ko tuotetta/tykkää siitä aidosti/tms? Ikinä ei ole mitään itsetunnon pönkitystä, tyhjyyden täyttämistä, tarvetta tulla hyväksytyksi jonkun porukan silmissä...

Vierailija kirjoitti:

On pienipalkkaisten naisten aliarviointia, että tuhansien eurojen laukku olisi joki sijoitus.  Käytetty laukku on käytetty laukku, vintedissä vitosen arvoinen.

Ajatelkaas jos tulisikin jokin oikein paha energiakriisi, ruokapula, tms, millainen jälleen myyntiarvo silloin noilla laukuilla olisi, kuka niitä silloin ostaisi hyvällä hinnalla. Eivät ne lämmitä eikä niitä voi syödä.

Kuka loppujen lopuksi huomaa millainen laukku toisella on? Kaupungilla kun kävelee niin en todellakaan kiinnitä huomiota siihen millaista laukkua joku kantaa. En huomaa myöskään silloin kun käyn syömässä jossain. Pitäisikö tiirailla naisten laukkuja ja kiljua IIIK, jos näen merkkilaukun? Minusta itsetunnon ja minän pönkittäminen merkkilaukulla ja merkkituotteilla on naurettavuuden ja turhuuden huipentuma. Kukaan ei kiinnitä merkkiisi huomiota. Paitsi jos menet kehitysmaahan ryöstettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ja minua taas kiinnostaa että mitä mieltä ovat ne joiden mielestä kukaan ei osta merkkilaukkua vaikuttaakseen jollain tavalla "paremmalta" kuin onkaan muiden silmissä, koskeeko se vain merkkilaukkuja vai oletteko sitä mieltä että kukaan ei koskaan tee minkään asian kanssa niin vaan kaikki teot ja hankinnat lähtevät ihan vilpittömästi siitä että arvostaa ko tuotetta/tykkää siitä aidosti/tms? Ikinä ei ole mitään itsetunnon pönkitystä, tyhjyyden täyttämistä, tarvetta tulla hyväksytyksi jonkun porukan silmissä...

Niille on tärkeää mm hyveeignaloida ja merkkilaukkujen kauhistelu on osa sitä. Saavat tuntea itsensä tiedostavammaksi ja paremmaksi. Hankkivat sitten asioita, jotka omassa elinpiirissään ovat arvostettuja. Kuten moni viherhippi, jolle on kuitenkin äärimmäisen tärkeää saada liikkua Bugaboon lastenrattaiden kanssa, koska ne kertovat oikeaa tarinaa, mutta kauhistelevat merkkilaukkuja pitäviä tms.

Ei ole meikkini halpakopiota - olen käyttänyt Chanelia yli neljäkymmentä vuotta meikkitaiteilija Chris Silberin  ohjeistamana (aikoinaan Voguessakin mainittu Silber) . So ist das Leben - jedem das Seine.

Nyt täytyy sanoa, ettei vois vähempää kiinnostaa paljonko muiden laukut maksaa. Sen lisäksi, maailmassa on toki monta surullista asiaa, mutta kalliit laukut ei mielestäni ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa kirja Naomi Klein: No logo

 

Naomi Kleinin mukaan logot ovat osa brändivaltaa, jossa yritykset myyvät mielikuvia eivätkä itse tuotteita. Tämä siirtää huomion pois tuotannon ehdoista, kuten työntekijöiden oloista. Logot luovat keinotekoista identiteettiä ja ohjaavat kuluttajien valintoja tunnepohjaisesti. Brändikeskeisyys lisää kulutusta ja tekee ihmisistä uskollisia yrityksille ilman kriittistä ajattelua. Samalla yritykset voivat ulkoistaa tuotannon halvempiin maihin ja silti ylläpitää kiiltävää imagoa.

 

Ostaminen ei tee meistä fiksumpia tai parempia. 

 

Ostaminen tuottaa usein vain lyhytaikaista mielihyvää, joka katoaa nopeasti. Uusi tavara muuttuu arjeksi, eikä se enää tunnu erityiseltä. Ihmiset tottuvat helposti parempaan tasoon ja alkavat haluta lisää. Onnellisuus syntyy enemmän ihmissuhteista, merkityksellisestä tekemisestä ja kokemuksista. 

 

Pelkkä kuluttaminen ei täytä näitä syvempiä tarpeita. Yleissivistys auttaa. 

Kummallista että tämä sivuutettiin lähes täysin. Naomi Klein jos kuka taitaa tietää mistä puhuu kun merkkituotteista on kyse. Tuskin on kenenkään logolaukuista kateellinen.

Että on lapsellisia ja yksisilmäisiä ihmisiä. Jos itse ei tee jotain tai pitää juuri jotain asiaa turhana ja naurettavuuden huippuna, pitäisi muidenkin ajatella samoin tai saa naurettavan leiman. Aika pinnallista ja myös hyvin ennakkoluuloista jos en sanoisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa kirja Naomi Klein: No logo

 

Naomi Kleinin mukaan logot ovat osa brändivaltaa, jossa yritykset myyvät mielikuvia eivätkä itse tuotteita. Tämä siirtää huomion pois tuotannon ehdoista, kuten työntekijöiden oloista. Logot luovat keinotekoista identiteettiä ja ohjaavat kuluttajien valintoja tunnepohjaisesti. Brändikeskeisyys lisää kulutusta ja tekee ihmisistä uskollisia yrityksille ilman kriittistä ajattelua. Samalla yritykset voivat ulkoistaa tuotannon halvempiin maihin ja silti ylläpitää kiiltävää imagoa.

 

Ostaminen ei tee meistä fiksumpia tai parempia. 

 

Ostaminen tuottaa usein vain lyhytaikaista mielihyvää, joka katoaa nopeasti. Uusi tavara muuttuu arjeksi, eikä se enää tunnu erityiseltä. Ihmiset tottuvat helposti parempaan tasoon ja alkavat haluta lisää. Onnellisuus syntyy enemmän ihmissuhteista, merkityksellisestä tekemisestä ja kokemuksista. 

 

Pelkkä kuluttaminen ei täytä näitä syvempiä tarpeita. Yleissivistys auttaa. 

Kummallista että tämä sivuutettiin lähes täysin. Naomi Klein jos kuka taitaa tietää mistä puhuu kun merkkituotteista on kyse. Tuskin on kenenkään logolaukuista kateellinen.

Ostaminen tuottaa lyhytaikaista mielihyvää. 
 

Olen saanut pitkäaikaista mielihyvää eniten kaikkista kalleimmista ostoksistani, joissa olen panostanut laatuun. Mikään hetkellinen trendi tai jatkuva kulutus ei voita sitä mielihyvää, jonka voit saada tietäessäsi, että joka kerta kun käytät tiettyä korua, kelloa tai laukkua olet täysin tyytyväinen ja voit todeta miten hyvin se arjessa toimii ja tulee halvemmaksi kuin johonkin tilapäiseen sijoitettu raha. Jos on varaa nauttia, niin miksi ei nauttisi. Cost per wear. 

Ostan mitä huvittaa enkä seuraa muiden ihmisten ostoksia. Joku haluaa panostaa laukkuun ja tulee onnelliseksi siitä, hyvä! Ei muiden tarvitse arvostella tai tuntea alemmuutta/ylemmyyttä.

Niin, surullisuus yleensä tulee siitä kun vertailee itseään muihin. 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä surullista siinä on? Ihmiset ostaa sen tasoista mihin on varaa.

Ei välttämättä. Ymmärtääkseni oikeasti rikkaat kuluttavat melko järkevästi eivätkä halua näyttää varallisuuttaan. Uusrikkaat ja keskiluokkaiset haluavat uusimmat vempeleet, kalleimmat laukut ja vaatteet. 

Myytti joka luo sädekehää rikkaille. Rikkaimman prosentin kulutus on järjettömissä sfääreissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minua taas kiinnostaa että mitä mieltä ovat ne joiden mielestä kukaan ei osta merkkilaukkua vaikuttaakseen jollain tavalla "paremmalta" kuin onkaan muiden silmissä, koskeeko se vain merkkilaukkuja vai oletteko sitä mieltä että kukaan ei koskaan tee minkään asian kanssa niin vaan kaikki teot ja hankinnat lähtevät ihan vilpittömästi siitä että arvostaa ko tuotetta/tykkää siitä aidosti/tms? Ikinä ei ole mitään itsetunnon pönkitystä, tyhjyyden täyttämistä, tarvetta tulla hyväksytyksi jonkun porukan silmissä...

Niille on tärkeää mm hyveeignaloida ja merkkilaukkujen kauhistelu on osa sitä. Saavat tuntea itsensä tiedostavammaksi ja paremmaksi. Hankkivat sitten asioita, jotka omassa elinpiirissään ovat arvostettuja. Kuten moni viherhippi, jolle on kuitenkin äärimmäisen tärkeää saada liikkua Bugaboon lastenrattaiden kanssa, koska ne kertovat oikeaa tarinaa, mutta kauhistelevat merkkilaukkuja pitäviä tms.

En usko että tässä ketjussa laukkuja kauhistelevat mitkään viherhipit vaan perusnegatiiviset peruspalstalaiset. Viherhippinä olen sitä mieltä, että laukku on aika harmiton ostos merkistä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy sanoa, ettei vois vähempää kiinnostaa paljonko muiden laukut maksaa. Sen lisäksi, maailmassa on toki monta surullista asiaa, mutta kalliit laukut ei mielestäni ole sitä.

Ei ne laukut itsessään olekaan eikä niiden omistaminen. Mutta se mistä osa kommentoijista puhuu on surullista, jos niiden hankkimisen motiivina on huono itsetunto tai jotain vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy sanoa, ettei vois vähempää kiinnostaa paljonko muiden laukut maksaa. Sen lisäksi, maailmassa on toki monta surullista asiaa, mutta kalliit laukut ei mielestäni ole sitä.

Ei ne laukut itsessään olekaan eikä niiden omistaminen. Mutta se mistä osa kommentoijista puhuu on surullista, jos niiden hankkimisen motiivina on huono itsetunto tai jotain vastaavaa.

Jaa joku on sitä mieltä ettei ole yhtään surullista jos jotkut yrittävät korjata alemmuudentunteitaan kalliilla merkkituotteilla.

Vierailija kirjoitti:

Että on lapsellisia ja yksisilmäisiä ihmisiä. Jos itse ei tee jotain tai pitää juuri jotain asiaa turhana ja naurettavuuden huippuna, pitäisi muidenkin ajatella samoin tai saa naurettavan leiman. Aika pinnallista ja myös hyvin ennakkoluuloista jos en sanoisi. 

Enpä juuri tuollaista ole ketjussa huomannut. Pinnallisuuttakin voi olla mutta esim se että näkee joidenkin kohdalla olevan kyse alhaisesta itsetunnosta ja pyrkimyksestä saavuttaa merkkilaukun avulla hyväksyntää ei ole pinnallista ajattelua vaan syvällistä. Harva kai on esittänyt että oma tapa elää on ainoa oikea ja vaatinut sitä muiltakin?