Lue keskustelun säännöt.
Onko ainoa keino ottaa keittiövaaka käyttöön ruokamenojen selvittämiseksi?
23.03.2026 |
Haluaisin että tekisimme molemmat omat ruokamme. Asumme siis yhdessä jo 10:ttä vuotta miehen kanssa. Asumme kahdestaan. Olen pitkällä sairaslomalla ja saan todella vähän rahaa kuussa, myöskään miehellä ei jää yhtään rahaa päinvastoin pitää yleensä nipistää viimeinen viikko ennen palkkaa. Ärsyttää kun joudun maksamaan hänen sillä maksamme puoliksi kulut kaupassa. Hän syö lisäksi töissä omia eväitä toisin kuin minä joka pärjään aika vähällä. Helpointa olisi että molemmat tekisivät ruuat itselleen mutta mies ei halua tehdä itselleen ruokaa kun voi syödä samaa ruokaa kuin minäkin. Ongelma on että ruokakulut ei mene oikein, hän kun syö paljon minua enemmän. Jos teen itselleni keiton, syön sitä 5 päivää. Kun syömme yhdessä niin keitto kestää 2 päivää, tai oikeastaan 1,5 päivää koska ottaa ison annoksen töihin evääksi sitä myös. Pitääkö oikeasti alkaa vaakan kanssa punnitsemaan annokset ja jakamaan kulut? Minua ei haittaa kokata meille ruokaa näin saikulla, kun aikaakin on, mutta ennkyllä molemmille yksin ala kokkaamaan omia ruokia, vaan sitten miehen pitäisi kokata omat syötävänsä itse.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt vielä, kun selkeästikin luetaan valikoivasti, että teen mielelläni ruuat meille, mutta en kahta eri ruokaa. Enkä minkään nyt täysin tuloton ole, ei sairasloma sitä tarkoita. Mies ei haluaisi tehdä erikseen vielä ruokaa itselleen, kun minäkin voin sen tehdä, ja edelleen, mielelläni teen. Olen kuitenkin vasta kuntoutumassa leikkauksen jälkeen joten en voi tehdä ihan kaikkea, ja siihen päälle vielä eri ruokia. Nyt on makaronilaatikko ainekset kaapissa joista mies kokkaa itselleen evästä. Koko vuoasta riittää kuitenkin vain muutamalle päivälle töihin. Olen pieniruokainen, syön aamulla puuron, munan ja mustikkaa, mies syö 2, 3 leipää höysteillä, munan jukurtin ja banaanin. Sitten töissä ruuan, ja välipalaleivät täytteillä ja rahkan, sitten ruuan kotona ja iltapalan. Minä syön aamupuuroni lisäksi ruuan, ja illalla kaksi leipää, hedelmän. Jos kivut ovat estäneet nukkumista syön myös lounaan, pikkukipollisen jotain.
Ongelma on rahojen ja jaksamisen riittävyys masssiivisiin syömisiin, samalla kun miehellä menee rahaa turhuuksiin. Kyllä se minun kukkarossa näkyisi jos maksaisin vain omat syömiseni, kun en paljoa syö.Ap
Mulle ei mitenkään aukea että miksi nyt pitäisi tehdä kahta eri ruokaa? Itsehän sanot että mies ei halua tehdä itselleen ruokaa kun voi syödä samaa ruokaa kuin sinäkin. Jos kerran syö samaa niin silloinhan teet vain yhtä ruokaa. Et vaan halua että mies ottaisi evääksi ne jämät, joita sinä kuitenkaan et itse söisi seuraavana päivänä lounaaksi kun et sellaista kerran syö. Mitä nyt en oikein tajua?
Ei minullekaan, vaikka AP aloittaa ketjun ensimmäisen viestin Haluaisin että mieheni tekisi itse ruokansa.
En tiedä onko tässä nyt ihan vaan kateudesta kysymys, kun mies ansaitsee, ja ilmeisesti on ansainnut aiemminkin paremmin. Ja häneltä jää ylimääräistä rahaa turhuuksiin, AP:n sanoin. Se ei ole minulle selvinnyt, mitä nämä nimeltämainitsemattomat turhuudet ovat. Tai mihin turhuuksiin AP haluaisi käyttää rahojaan sen sijaan että ostaa niillä ruokaa. Minusta ihan reilua, että mies saa syödä niin paljon kuin haluaa, vaikka maksaa vain puolet ruokakuluista. Hän kuitenkin maksaa enemmän asumiskuluja, vaikka AP on se, joka asuntoa, vettä, sähköä, huonekaluja ym käyttää 24 / 7.
Ei mulle jäänyt tuollainen kuva ollenkaan. Ei jäänyt kuvaa että ei saisi mies syödä niin paljon kuin haluaa, ainoastaan se että AP ei jaksaisi tehdä ämpäreitten ruokaa, eikä hänellä olisi varaa laittaa ruokaan noin paljoa rahaa. En missään nimessä myöskään kirjoittaisi tänne mitä turhuudet ovat sillä sitten on tyypit kilvan kertomassa että ei nuo ole turhuuksia ollenkaan. Näin ainoastaan maininnan että olisi kiva itse ostaa vaikkapa sukkia, mutta ehkä se sitten on sinun mielestäsi turhuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä vaaka auta kun 2 pikkumaista ihmistä riitelee rahasta.
Ei tuo ole pikkumaista, kun rahasta on oikeasti puute.
On se niin pikkumaista, ettei kannata tuollaisessa suhteessa olla. Tulee vaan paha mieli.
Mieti nyt, punnita jotain muutaman euron keittoa ja kieltää ihmistä syömästä.
Kaikki pääsevät helpommalla omassa kodissaan.
Mun käsittääkseni ap kysyi miten järjestää asia. Sinä järjestäisit eroamalla, asia tuli selväksi.
Kyllä. Jokainen voittaa. Mielenterveys kohenee.
Ymmärsinkö nyt oikein että sinun mielestäsi parisuhteen muuttuvissa tilanteissa ei ole järkevää miettiä keinoja selvitä eteenpäin yhdessä vaan ylsiselitteisesti kannattaa erota?
Moni pariskunta tahtoo kuitenkin selvittää ongelmatilanteet ja kasvaa yhdessä. Se on se parisuhteiden paras puoli.
Kasvamiseen se vaaka voi olla hyvä ratkaisu mutta ei välttämättä kulujen tasaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos tässä tilanteessa sopisitte että ruoan kustannukset jaetaan niin että myös valmistus huomioidaan? Eli sinun osuutesi kuluista on esim. 30% tarvikkeista + ruoanvalmistus. Ruokamäärä silti jaetaan kahteen osaan, eli sinä syöt niin monta annosta kuin syöt ja mies samaten.
Helpompaa tietysti olisi jos kumpikin hoitaisi omat ostoksensa ja ruoanlaiton mutta se voi syödä suhdetta ja yhteenkuuluvuutta.
Ai tuo suupalojen laskeminenko ei syö?
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt vielä, kun selkeästikin luetaan valikoivasti, että teen mielelläni ruuat meille, mutta en kahta eri ruokaa. Enkä minkään nyt täysin tuloton ole, ei sairasloma sitä tarkoita. Mies ei haluaisi tehdä erikseen vielä ruokaa itselleen, kun minäkin voin sen tehdä, ja edelleen, mielelläni teen. Olen kuitenkin vasta kuntoutumassa leikkauksen jälkeen joten en voi tehdä ihan kaikkea, ja siihen päälle vielä eri ruokia. Nyt on makaronilaatikko ainekset kaapissa joista mies kokkaa itselleen evästä. Koko vuoasta riittää kuitenkin vain muutamalle päivälle töihin. Olen pieniruokainen, syön aamulla puuron, munan ja mustikkaa, mies syö 2, 3 leipää höysteillä, munan jukurtin ja banaanin. Sitten töissä ruuan, ja välipalaleivät täytteillä ja rahkan, sitten ruuan kotona ja iltapalan. Minä syön aamupuuroni lisäksi ruuan, ja illalla kaksi leipää, hedelmän. Jos kivut ovat estäneet nukkumista syön myös lounaan, pikkukipollisen jotain.
Ongelma on rahojen ja jaksamisen riittävyys masssiivisiin syömisiin, samalla kun miehellä menee rahaa turhuuksiin. Kyllä se minun kukkarossa näkyisi jos maksaisin vain omat syömiseni, kun en paljoa syö.Ap
Miehesi ei syö massiivisesti, vaan ihan normaalin työtä tekevän aikuisen miehen annoksen.
Onko miehesi massiivisesti ylipainoinen? Jos ei ole, hän ei syö massiivisesti, vaan sen verran, mitä tarvitsee. Tietenkin tämä on eri keskustelu, jos miehesi on sairaalloisen lihava ja lihoo koko ajan lisää. Silloin sitä syömistä olisi hyvä miettiä uudelleen ihan terveyden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se keittiövaaka jakaa kustannukset? Määritelläänkö kotiruuassa gramma/kilohinta?
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi massiivisesti ylipainoinen? Jos ei ole, hän ei syö massiivisesti, vaan sen verran, mitä tarvitsee. Tietenkin tämä on eri keskustelu, jos miehesi on sairaalloisen lihava ja lihoo koko ajan lisää. Silloin sitä syömistä olisi hyvä miettiä uudelleen ihan terveyden kannalta.
Jos mies ei ole lihava on ihan ok että puoliso kustantaa hänen ruokansa? Päteekö sama toisinpäin eli jos nainen ei ole lihava on ok että mies kustantaa ruuan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan mittaa sitten Atrian lihapakkauksia, tulee paha mieli kun monesti on kymmeniä grammoja vajausta. Itse käyn nykyisin hedelmävaakalla jo kaupassa tarkistamassa. Viinirypäleistä kannattaa myös valita painavin, isot heitot.
Laitat omalla kauppavuorolla koriin soppaherneitä ja kaurapuuroa, sanot että ei ole enää rahaa. Jalkaan täysin reikäiset sukat tai ilman sukkia myös kauppaan, sanot ettei enää ole rahaa sukkiin.
Ei se ihan tasapuoliselta parisuhteelta kuulosta jos toisella ei edes ehjiä sukkia ole varaa ostaa sairastumistilanteessa ja toisella riittää ylimääräiseen. Yleensä vuorollaan elätetään sitä puolisoa jos tulee sairastumista, työttömyyttä tai muita vastoinkäymisiä. Itse olen sanonut että minun palkalla ei maksella tuollaisia, kun puoliso on halunnut jotain ei-pakollista överiä, hän on sitten maksanut kokonaan itse, tietää kyllä meidän palkkaeron ja haluaa että minulla on myös omat säästöt, siltä varalta jos jotain sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mies maksaa enemmän mm asumisesta tällä hetkellä sillä olen pitkällä saikulla. Hän myös kuluttaa rahojansa täysin turhaan ja siksi ruuastakin joudutaan nipistämään. Mulle kävisi omat rahat ja jyvitettynä asumiskulut, tai erilliset asunnot, jolloin saisin enemmän rahaa itselleni ja voisin ostaa tarpeellisia asioita, mutta olemme tosiaan parisuhteessa olleet 12 vuotta ja asuneet 10v omassa yhteisessä talossa, eikä avioero ole tämän asian takia suunnitelmissa.
Eikös sinun pitäisi maksaa enemmän asumisesta, kun ehdit kuluttaa kodin pintoja enemmän? Miksi se kuka käyttää enemmän pätisi ruokaan muttei asuntoon
Vierailija kirjoitti:
Tottakai miehen kuuluu maksaa kaupassa suurempi osa laskusta, jos hän myös syö enemmän, eikä sinulla ole niin paljon rahaa, että se riittäisi myös hänen osuuteensa. Etkö ap pysty ehdottamaan miehellesi, että jakaisitte ruokalaskun esim. 1/3 + 2/3, jos ruoatkin menevät siinä suhteessa?
Kannattaa samalla jakaa asumisen kustannukset 50/50, että homma menee reilusti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi massiivisesti ylipainoinen? Jos ei ole, hän ei syö massiivisesti, vaan sen verran, mitä tarvitsee. Tietenkin tämä on eri keskustelu, jos miehesi on sairaalloisen lihava ja lihoo koko ajan lisää. Silloin sitä syömistä olisi hyvä miettiä uudelleen ihan terveyden kannalta.
Jos mies ei ole lihava on ihan ok että puoliso kustantaa hänen ruokansa? Päteekö sama toisinpäin eli jos nainen ei ole lihava on ok että mies kustantaa ruuan?
Se tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa henkilö syö sen verran mitä tarvitsee. Siitä ei voi silloin vähentää. Ja tässä tapauksessa mies maksaa suurimman osan asumiskuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mies maksaa enemmän mm asumisesta tällä hetkellä sillä olen pitkällä saikulla. Hän myös kuluttaa rahojansa täysin turhaan ja siksi ruuastakin joudutaan nipistämään. Mulle kävisi omat rahat ja jyvitettynä asumiskulut, tai erilliset asunnot, jolloin saisin enemmän rahaa itselleni ja voisin ostaa tarpeellisia asioita, mutta olemme tosiaan parisuhteessa olleet 12 vuotta ja asuneet 10v omassa yhteisessä talossa, eikä avioero ole tämän asian takia suunnitelmissa.
Eikös sinun pitäisi maksaa enemmän asumisesta, kun ehdit kuluttaa kodin pintoja enemmän? Miksi se kuka käyttää enemmän pätisi ruokaan muttei asuntoon
Onpa typerästi sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi massiivisesti ylipainoinen? Jos ei ole, hän ei syö massiivisesti, vaan sen verran, mitä tarvitsee. Tietenkin tämä on eri keskustelu, jos miehesi on sairaalloisen lihava ja lihoo koko ajan lisää. Silloin sitä syömistä olisi hyvä miettiä uudelleen ihan terveyden kannalta.
Jos mies ei ole lihava on ihan ok että puoliso kustantaa hänen ruokansa? Päteekö sama toisinpäin eli jos nainen ei ole lihava on ok että mies kustantaa ruuan?
Se tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa henkilö syö sen verran mitä tarvitsee. Siitä ei voi silloin vähentää. Ja tässä tapauksessa mies maksaa suurimman osan asumiskuluista.
Tässä tapauksessa toisella ei ole niin paljon rahaa kuin toisella. Silloin hän ei voi maksaa enemmän.
Mies maksaa 75 % ruokaostoksista. Mies karsii pois omat turhat kulut. Pitää elää tulojen mukaan.
Mun mielestä tuossa olisi paras ratkaisu se että molemmat tosiaan ostaisivat omat ruokansa, ja jos mies haluaa että vaimo tekee hänellekin ruokaa niin hän myös maksaa sen ruuan ainekset. Muut kulut sitten suhteessa tuloihin. Näin molemmat voisivat säästää siitä omasta syömisestä jos haluaisivat, mutta mikään pakko ei olisi, ja vaimo tekisi edelleen miehelle ruuat jos mies niin toivoo, mutta mies maksaisi niiden ruokien tekemisen.
Se miten se käytännössä onnistuisi onkin sitten eri asia.
Parasta olisi istua pöytään ja tehdä semmoinen budjetti jossa molemmille jää rahaa tarpeelliseen kuten sukkiin, ja jos sitten ei mies haluaisi ehjiä sukkia vaan jotain ei niin tarpeellista niin hän voisi tahtoessaan näin toimia ja kulkea reikäisissä sukissa. Yhteiselämä on sitä että rahat pannaan riittämään, ja että molemmilla on varaa tarpeelliseen, ei vain toisella.
Ymmärrän täysin. Litran ketsuppipullo kestäisi minulla niin kauan että se olisi jo pilalla vaikka kauan säilyykin, kun taas mieheni vetäsee litran parissa viikossa. Itselleni ostankallista öljyä jota lorautan tiettyihin ruokiin. Pullo kestää minulla vaikka kuinka kauan joten sen ostaminen ei ole kallista. Mieheni kun käytti samaa pulloa se oli parissa viikossa tyhjä. Juon lasillisen mehua kahdessa kuukaudessa eli en juuri mitään mutta haluan että mehua on silloin kaapissa kun sitä haluan juoda. Mies joisi litran mehua päivässä. Sama maidon kanssa en juo maitoa kuin todella harvoin mutta silloin tällöin tarvitsen sitä ruuanlaitossa. Mies juo litran maitoa päivässä jos sitä jääkaapissa on.
Meillä siis todellakin on eri puteleita molemmille. Minun mehuihin tai 2dl säilykemaitoihin ei miehellä ole koskemista vaan jos hän haluaa juoda mehua tai maitoa niin hänen on itse ne ostettava ja kannettava kaupasta. Minä en niihin koske tullessa enkä mennessä. Ostin myös itselleni oman öljy pullon ja sanoin että se on vain minun käytössäni sillä ärsyttää kun se on joka kerta tyhjä kun minä haluaisin siitä ottaa. Sanoin että mies voi ostaa oman pullon. Ei ole ostanut. Minulla on myös kaapissa kahden desilitran appelsiinimehuja muutama ihan sitä varten että joskus tekee mieli ostaa omat mehu litransa jos haluaa sitä juoda.
Minulle tällainen on ihan normaalia että kaikki kaapissa ei ole kaikkien käytettävissä vaan ihmisillä on myös omia tuotteita joita vain he käyttävät. Jos vaadittaisiin että miehen pitää saada syödä kaikki minun ruokani ja juomani kaapista silloin kun häntä huvittaa niin että itse jäisin vähän väliä ilman tai joutuisin kantamaan kaupasta lisää ja kaiken lisäksi vielä tarkistamaan puuttuuko jotakin jonkun toisen jäljiltä niin kyllä siinä ero tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa 75 % ruokaostoksista. Mies karsii pois omat turhat kulut. Pitää elää tulojen mukaan.
No tämähän se on järkevintä.
Kyllä pitää perheessä jakaa rahat tasapuolisesti, kukin määrittelee sitten omassa suhteessaan mitä se tarkoittaa.
ja sienet.