Onko ainoa keino ottaa keittiövaaka käyttöön ruokamenojen selvittämiseksi?
Haluaisin että tekisimme molemmat omat ruokamme. Asumme siis yhdessä jo 10:ttä vuotta miehen kanssa. Asumme kahdestaan. Olen pitkällä sairaslomalla ja saan todella vähän rahaa kuussa, myöskään miehellä ei jää yhtään rahaa päinvastoin pitää yleensä nipistää viimeinen viikko ennen palkkaa. Ärsyttää kun joudun maksamaan hänen sillä maksamme puoliksi kulut kaupassa. Hän syö lisäksi töissä omia eväitä toisin kuin minä joka pärjään aika vähällä. Helpointa olisi että molemmat tekisivät ruuat itselleen mutta mies ei halua tehdä itselleen ruokaa kun voi syödä samaa ruokaa kuin minäkin. Ongelma on että ruokakulut ei mene oikein, hän kun syö paljon minua enemmän. Jos teen itselleni keiton, syön sitä 5 päivää. Kun syömme yhdessä niin keitto kestää 2 päivää, tai oikeastaan 1,5 päivää koska ottaa ison annoksen töihin evääksi sitä myös. Pitääkö oikeasti alkaa vaakan kanssa punnitsemaan annokset ja jakamaan kulut? Minua ei haittaa kokata meille ruokaa näin saikulla, kun aikaakin on, mutta ennkyllä molemmille yksin ala kokkaamaan omia ruokia, vaan sitten miehen pitäisi kokata omat syötävänsä itse.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos tässä tilanteessa sopisitte että ruoan kustannukset jaetaan niin että myös valmistus huomioidaan? Eli sinun osuutesi kuluista on esim. 30% tarvikkeista + ruoanvalmistus. Ruokamäärä silti jaetaan kahteen osaan, eli sinä syöt niin monta annosta kuin syöt ja mies samaten.
Helpompaa tietysti olisi jos kumpikin hoitaisi omat ostoksensa ja ruoanlaiton mutta se voi syödä suhdetta ja yhteenkuuluvuutta.
Ai, että parisuhteessa aletaan käytänössä maksamaan kokkauksesta palkkaa? Onko se ainut palkallinen kotityö? Mites siivous, renkaiden vaihto tai lumityöt? Ei ihan kuulosta enää normaalilta parisuhteelta tuossa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mies maksaa enemmän mm asumisesta tällä hetkellä sillä olen pitkällä saikulla. Hän myös kuluttaa rahojansa täysin turhaan ja siksi ruuastakin joudutaan nipistämään. Mulle kävisi omat rahat ja jyvitettynä asumiskulut, tai erilliset asunnot, jolloin saisin enemmän rahaa itselleni ja voisin ostaa tarpeellisia asioita, mutta olemme tosiaan parisuhteessa olleet 12 vuotta ja asuneet 10v omassa yhteisessä talossa, eikä avioero ole tämän asian takia suunnitelmissa.
Niin, eli mies maksaa asumisesi ja sä nillität jostain parin euron sopasta, jota mies syö enemmän, että jaksaa käydä töissä elättääkseen sinua?
Aloituksen ensimmäinen lause kuuluu: Haluaisin että tekisimme molemmat omat ruokamme. Mitä jos aloittaja sitten ehdottaisi tätä sille aviomiehelleen, että teette molemmat omat ruokanne. Ja ostatte ruokanne tietysti erikseen.
Siitä mahtaakin tulla mielenkiintoista, kun jääkaapissa on kaksi margariinirasiaa vierekkäin, perunapussia rinnakkain, kuiva-ainekaapissa molempien hyllyllä makaronipusseja, ananasmurskaa, kahvia sekä teetä ja työpöydällä kaksi pulloa ketsuppia ja rypsiöljyä. Leipälaatikko pursuilee, kun siellä on kaksi samanlaista jättipussillista sämpylöitä, juustonsyönti ja leikkeleet tulevat kilohinnalta paljon kalliimmiksi, kun pitää ostaa pienempiä pakkauksia, ettei ehdi pahentua..
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen ensimmäinen lause kuuluu: Haluaisin että tekisimme molemmat omat ruokamme. Mitä jos aloittaja sitten ehdottaisi tätä sille aviomiehelleen, että teette molemmat omat ruokanne. Ja ostatte ruokanne tietysti erikseen.
Siitä mahtaakin tulla mielenkiintoista, kun jääkaapissa on kaksi margariinirasiaa vierekkäin, perunapussia rinnakkain, kuiva-ainekaapissa molempien hyllyllä makaronipusseja, ananasmurskaa, kahvia sekä teetä ja työpöydällä kaksi pulloa ketsuppia ja rypsiöljyä. Leipälaatikko pursuilee, kun siellä on kaksi samanlaista jättipussillista sämpylöitä, juustonsyönti ja leikkeleet tulevat kilohinnalta paljon kalliimmiksi, kun pitää ostaa pienempiä pakkauksia, ettei ehdi pahentua..
On sekin mielenkiintoinen yhtälö, että jos vain toinen käy töissä elättääkseen tätä saikulla olijaa, niin vielä pitäisi omat ruokansakin kokata. Mikä on sen saikulla olevan panos tässä yhtälössä?
Sanon nyt vielä, kun selkeästikin luetaan valikoivasti, että teen mielelläni ruuat meille, mutta en kahta eri ruokaa. Enkä minkään nyt täysin tuloton ole, ei sairasloma sitä tarkoita. Mies ei haluaisi tehdä erikseen vielä ruokaa itselleen, kun minäkin voin sen tehdä, ja edelleen, mielelläni teen. Olen kuitenkin vasta kuntoutumassa leikkauksen jälkeen joten en voi tehdä ihan kaikkea, ja siihen päälle vielä eri ruokia. Nyt on makaronilaatikko ainekset kaapissa joista mies kokkaa itselleen evästä. Koko vuoasta riittää kuitenkin vain muutamalle päivälle töihin. Olen pieniruokainen, syön aamulla puuron, munan ja mustikkaa, mies syö 2, 3 leipää höysteillä, munan jukurtin ja banaanin. Sitten töissä ruuan, ja välipalaleivät täytteillä ja rahkan, sitten ruuan kotona ja iltapalan. Minä syön aamupuuroni lisäksi ruuan, ja illalla kaksi leipää, hedelmän. Jos kivut ovat estäneet nukkumista syön myös lounaan, pikkukipollisen jotain.
Ongelma on rahojen ja jaksamisen riittävyys masssiivisiin syömisiin, samalla kun miehellä menee rahaa turhuuksiin. Kyllä se minun kukkarossa näkyisi jos maksaisin vain omat syömiseni, kun en paljoa syö.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Syökää kaalta, porkkanaa, puolukkasurvosta, mustikkasoppaa, jauhoja, kananmunia, maitoa, sokeria, perunoita, kaurapuuroa, soijarouheella jatkettua jauhelihaa, nakkeja, makaronia. Olisiko tässä sopiva ostoslista?
Pottuja kattilallinen, kestää monta päivää. Kastike halpaa kun itse tekee, lisätä siihen voi mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt vielä, kun selkeästikin luetaan valikoivasti, että teen mielelläni ruuat meille, mutta en kahta eri ruokaa. Enkä minkään nyt täysin tuloton ole, ei sairasloma sitä tarkoita. Mies ei haluaisi tehdä erikseen vielä ruokaa itselleen, kun minäkin voin sen tehdä, ja edelleen, mielelläni teen. Olen kuitenkin vasta kuntoutumassa leikkauksen jälkeen joten en voi tehdä ihan kaikkea, ja siihen päälle vielä eri ruokia. Nyt on makaronilaatikko ainekset kaapissa joista mies kokkaa itselleen evästä. Koko vuoasta riittää kuitenkin vain muutamalle päivälle töihin. Olen pieniruokainen, syön aamulla puuron, munan ja mustikkaa, mies syö 2, 3 leipää höysteillä, munan jukurtin ja banaanin. Sitten töissä ruuan, ja välipalaleivät täytteillä ja rahkan, sitten ruuan kotona ja iltapalan. Minä syön aamupuuroni lisäksi ruuan, ja illalla kaksi leipää, hedelmän. Jos kivut ovat estäneet nukkumista syön myös lounaan, pikkukipollisen jotain.
Ongelma on rahojen ja jaksamisen riittävyys masssiivisiin syömisiin, samalla kun miehellä menee rahaa turhuuksiin. Kyllä se minun kukkarossa näkyisi jos maksaisin vain omat syömiseni, kun en paljoa syö.Ap
Miehellä menee rahaa turhuuksiin kuten sinun asumiseesi? Etkö tosiaan tajua, että jos hän maksaa jo nyt isomman osan teidän yhteisistä kuluistanne niin silloinhan hän maksaa isomman osan myös syömisistä. Millä ihmeen oikeustajulla hän ei silloin ole oikeutettu syömään ihan niin paljon kuin kokee tarvitsevansa?
Kyllä on vammaista puuhaa. Elämänhallinta kitupiikeillä todella pielessä. Sossulta pummatut rahat viisainta lyödä ihan yhteen ja siitä sitten otetaan, niukasti ja tarpeen mukaan. Opettele laittamaan ruokaa. Ei maksa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt vielä, kun selkeästikin luetaan valikoivasti, että teen mielelläni ruuat meille, mutta en kahta eri ruokaa. Enkä minkään nyt täysin tuloton ole, ei sairasloma sitä tarkoita. Mies ei haluaisi tehdä erikseen vielä ruokaa itselleen, kun minäkin voin sen tehdä, ja edelleen, mielelläni teen. Olen kuitenkin vasta kuntoutumassa leikkauksen jälkeen joten en voi tehdä ihan kaikkea, ja siihen päälle vielä eri ruokia. Nyt on makaronilaatikko ainekset kaapissa joista mies kokkaa itselleen evästä. Koko vuoasta riittää kuitenkin vain muutamalle päivälle töihin. Olen pieniruokainen, syön aamulla puuron, munan ja mustikkaa, mies syö 2, 3 leipää höysteillä, munan jukurtin ja banaanin. Sitten töissä ruuan, ja välipalaleivät täytteillä ja rahkan, sitten ruuan kotona ja iltapalan. Minä syön aamupuuroni lisäksi ruuan, ja illalla kaksi leipää, hedelmän. Jos kivut ovat estäneet nukkumista syön myös lounaan, pikkukipollisen jotain.
Ongelma on rahojen ja jaksamisen riittävyys masssiivisiin syömisiin, samalla kun miehellä menee rahaa turhuuksiin. Kyllä se minun kukkarossa näkyisi jos maksaisin vain omat syömiseni, kun en paljoa syö.Ap
Auttaisiko, ap, jos puhuisit tästä asiasta miehesi kanssa? Kyllähän se kokonaisuutena on kuitenkin halvinta, että mies syö töissä kotoa tuotuja eväitä. Mietin myös, että jossain kohtaa mainitsit, että tykkäisit syödä wokkia, mutta sitä ei voi ottaa evääksi. Minun mielestä kyllä wokkia voi ottaa evääksi ja lämmittää töissä mikrossa, ainakin itse olen tehnyt niin monta kertaa ja kyllä meillä töissä muillakin on wokkia eväänä. Jos sinulla on nyt tilapäisesti pienet tulot sairausloman takia, ja miehellä jää rahaa myös turhuuksiin, niin ihan hyvin voit myös pyytää mieheltä vähän tasinkoa ruokamenoihin. Niin minä ainakin tekisin. Jos olette jo 12 vuotta olleet yhdessä, niin kyllä te varmasti pystytte tämän asian keskenänne sopimaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Tsemppiä toipumiseen!
Sanon tän nyt ihan tosissaan, mutta ehkä sä voisit luppoajalla käydä ruokajonossa jos eväät ei tosiaan riitä?
Vierailija kirjoitti:
Sanon tän nyt ihan tosissaan, mutta ehkä sä voisit luppoajalla käydä ruokajonossa jos eväät ei tosiaan riitä?
Ap on sairauslomalla, toipumassa leikkauksesta, ja jaksaa juuri kokata yhdet ruoat mutta ei kaksia. Älkää nyt hyvänen aika keksikö hänelle tuollaisia lisähommia enää. Ei toipilaana ole luppoaikaa, vaan päivällä pitää saada nukkua ja levätä, jos vain kivuiltaan voi.
Ihan sairas juttu, jos noinkin pitkässä parisuhteessa lasketaan jokainen toisen syömä leipäpala. Meillä ollut aina yhteiset rahat ja ruokaa on riittänyt. Syömme paljon keittoja ja laatikoita, patoja, mutta myös aamupuuron ja päiväsalaatit. Ei tulisi mieleenkään laskea, kumpi syö enemmän. Omakotitalossa maalla voi myös kasvattaa itse ruokaa ja kerätä marjoja. Monilla on myös omenapuita. Lähetä ukkosi kalaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanon tän nyt ihan tosissaan, mutta ehkä sä voisit luppoajalla käydä ruokajonossa jos eväät ei tosiaan riitä?
Siis ap:n pitäisi sairaana mennä ruokajonoon kipujensa kanssa jonottamaan ruokaa, jotta hänen työssäkäyvään miehensä ei tarvitsisi maksaa omia ruokiaan, vaan voisi käyttää rahansa turhuuksiin? Jopas nyt taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt vielä, kun selkeästikin luetaan valikoivasti, että teen mielelläni ruuat meille, mutta en kahta eri ruokaa. Enkä minkään nyt täysin tuloton ole, ei sairasloma sitä tarkoita. Mies ei haluaisi tehdä erikseen vielä ruokaa itselleen, kun minäkin voin sen tehdä, ja edelleen, mielelläni teen. Olen kuitenkin vasta kuntoutumassa leikkauksen jälkeen joten en voi tehdä ihan kaikkea, ja siihen päälle vielä eri ruokia. Nyt on makaronilaatikko ainekset kaapissa joista mies kokkaa itselleen evästä. Koko vuoasta riittää kuitenkin vain muutamalle päivälle töihin. Olen pieniruokainen, syön aamulla puuron, munan ja mustikkaa, mies syö 2, 3 leipää höysteillä, munan jukurtin ja banaanin. Sitten töissä ruuan, ja välipalaleivät täytteillä ja rahkan, sitten ruuan kotona ja iltapalan. Minä syön aamupuuroni lisäksi ruuan, ja illalla kaksi leipää, hedelmän. Jos kivut ovat estäneet nukkumista syön myös lounaan, pikkukipollisen jotain.
Ongelma on rahojen ja jaksamisen riittävyys masssiivisiin syömisiin, samalla kun miehellä menee rahaa turhuuksiin. Kyllä se minun kukkarossa näkyisi jos maksaisin vain omat syömiseni, kun en paljoa syö.Ap
Auttaisiko, ap, jos puhuisit tästä asiasta miehesi kanssa? Kyllähän se kokonaisuutena on kuitenkin halvinta, että mies syö töissä kotoa tuotuja eväitä. Mietin myös, että jossain kohtaa mainitsit, että tykkäisit syödä wokkia, mutta sitä ei voi ottaa evääksi. Minun mielestä kyllä wokkia voi ottaa evääksi ja lämmittää töissä mikrossa, ainakin itse olen tehnyt niin monta kertaa ja kyllä meillä töissä muillakin on wokkia eväänä. Jos sinulla on nyt tilapäisesti pienet tulot sairausloman takia, ja miehellä jää rahaa myös turhuuksiin, niin ihan hyvin voit myös pyytää mieheltä vähän tasinkoa ruokamenoihin. Niin minä ainakin tekisin. Jos olette jo 12 vuotta olleet yhdessä, niin kyllä te varmasti pystytte tämän asian keskenänne sopimaan niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Tsemppiä toipumiseen!
Kiitos! Miehellä tosin ei jäisi rahaa turhuuksiin, viimeinen viikko ennen tilipäivää aina rahat loppu.
Asumiskuviolle en mitään voi, kun en pysty pieraista itseäni terveeksi. Sain myöskin sairaslomalla kengän kuvan töistä takalistooni eli ei ole työtä mihin palata.
Olemme rakastaneet toisiamme 12 vuotta, ja se jatkuu yhä. Mies on täysin haluton muuttamaan pois, tai myymään talos, eikä siinä järkeä olisikaan, asumisesta joutuu maksaa joka tapauksessa. Jos muuttaisin tästä pois, maksaisi mies kaiken 100%, sikäli mikäli ottaisi loppulainan itselleen ja maksaisi minut tästä ulos. Ei hänelläkään yksin sellaisia rahoja ole kun nyt jo tekee tiukkaa.
Vähän turhaa siis tarttua asumiseen kun se on ennen kaikkea miehen tahto.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairas juttu, jos noinkin pitkässä parisuhteessa lasketaan jokainen toisen syömä leipäpala. Meillä ollut aina yhteiset rahat ja ruokaa on riittänyt. Syömme paljon keittoja ja laatikoita, patoja, mutta myös aamupuuron ja päiväsalaatit. Ei tulisi mieleenkään laskea, kumpi syö enemmän. Omakotitalossa maalla voi myös kasvattaa itse ruokaa ja kerätä marjoja. Monilla on myös omenapuita. Lähetä ukkosi kalaan.
Ei se olekaan ongelma, jos rahat riittävät. Meillä on omat rahat ja molemmat osallistuvat menoihin, eikä ole ollut 25 vuoden aikana kertaakaan rahasta ongelmia. Mutta jos ap pienellä sairauslomarahalla ostaa molemmille ruoat, ja isompituloinen mies syö tuplasti enemmän, eikä hänelle itselleen jää sen takia tarpeeksi rahaa omiin menoihin, niin se on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Sanon nyt vielä, kun selkeästikin luetaan valikoivasti, että teen mielelläni ruuat meille, mutta en kahta eri ruokaa. Enkä minkään nyt täysin tuloton ole, ei sairasloma sitä tarkoita. Mies ei haluaisi tehdä erikseen vielä ruokaa itselleen, kun minäkin voin sen tehdä, ja edelleen, mielelläni teen. Olen kuitenkin vasta kuntoutumassa leikkauksen jälkeen joten en voi tehdä ihan kaikkea, ja siihen päälle vielä eri ruokia. Nyt on makaronilaatikko ainekset kaapissa joista mies kokkaa itselleen evästä. Koko vuoasta riittää kuitenkin vain muutamalle päivälle töihin. Olen pieniruokainen, syön aamulla puuron, munan ja mustikkaa, mies syö 2, 3 leipää höysteillä, munan jukurtin ja banaanin. Sitten töissä ruuan, ja välipalaleivät täytteillä ja rahkan, sitten ruuan kotona ja iltapalan. Minä syön aamupuuroni lisäksi ruuan, ja illalla kaksi leipää, hedelmän. Jos kivut ovat estäneet nukkumista syön myös lounaan, pikkukipollisen jotain.
Ongelma on rahojen ja jaksamisen riittävyys masssiivisiin syömisiin, samalla kun miehellä menee rahaa turhuuksiin. Kyllä se minun kukkarossa näkyisi jos maksaisin vain omat syömiseni, kun en paljoa syö.Ap
Mulle ei mitenkään aukea että miksi nyt pitäisi tehdä kahta eri ruokaa? Itsehän sanot että mies ei halua tehdä itselleen ruokaa kun voi syödä samaa ruokaa kuin sinäkin. Jos kerran syö samaa niin silloinhan teet vain yhtä ruokaa. Et vaan halua että mies ottaisi evääksi ne jämät, joita sinä kuitenkaan et itse söisi seuraavana päivänä lounaaksi kun et sellaista kerran syö. Mitä nyt en oikein tajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairas juttu, jos noinkin pitkässä parisuhteessa lasketaan jokainen toisen syömä leipäpala. Meillä ollut aina yhteiset rahat ja ruokaa on riittänyt. Syömme paljon keittoja ja laatikoita, patoja, mutta myös aamupuuron ja päiväsalaatit. Ei tulisi mieleenkään laskea, kumpi syö enemmän. Omakotitalossa maalla voi myös kasvattaa itse ruokaa ja kerätä marjoja. Monilla on myös omenapuita. Lähetä ukkosi kalaan.
Ei se olekaan ongelma, jos rahat riittävät. Meillä on omat rahat ja molemmat osallistuvat menoihin, eikä ole ollut 25 vuoden aikana kertaakaan rahasta ongelmia. Mutta jos ap pienellä sairauslomarahalla ostaa molemmille ruoat, ja isompituloinen mies syö tuplasti enemmän, eikä hänelle itselleen jää sen takia tarpeeksi rahaa omiin menoihin, niin se on ongelma.
Eihän ap osta molemmille ruokia, vaan he maksaa ne puoliksi. Plus että mies vielä maksaa ap:n asumiskustannuksia nyt kun ap on saikulla. Niin mikä se on se ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairas juttu, jos noinkin pitkässä parisuhteessa lasketaan jokainen toisen syömä leipäpala. Meillä ollut aina yhteiset rahat ja ruokaa on riittänyt. Syömme paljon keittoja ja laatikoita, patoja, mutta myös aamupuuron ja päiväsalaatit. Ei tulisi mieleenkään laskea, kumpi syö enemmän. Omakotitalossa maalla voi myös kasvattaa itse ruokaa ja kerätä marjoja. Monilla on myös omenapuita. Lähetä ukkosi kalaan.
Ei se olekaan ongelma, jos rahat riittävät. Meillä on omat rahat ja molemmat osallistuvat menoihin, eikä ole ollut 25 vuoden aikana kertaakaan rahasta ongelmia. Mutta jos ap pienellä sairauslomarahalla ostaa molemmille ruoat, ja isompituloinen mies syö tuplasti enemmän, eikä hänelle itselleen jää sen takia tarpeeksi rahaa omiin menoihin, niin se on ongelma.
Eihän ap osta molemmille ruokia, vaan he maksaa ne puoliksi. Plus että mies vielä maksaa ap:n asumiskustannuksia nyt kun ap on saikulla. Niin mikä se on se ongelma?
Ongelma on selvästikin, ettei ap:lla ole varaa maksaa puolia ruokalaskusta, ja hän kokee sen myös vääränä, koska hän ei syö puolia ruoista.
Jos ap:n tulot ovat nyt sairauslomalla tilapäisesti pienemmät ja mies tulee vastaan maksamalla osan ap:n asumiskuluja, niin se ei auta riittävästi, jos ap kuitenkin maksaa osan miehen ruokalaskusta. Ymmärrätkö, vai tyhmäkö olet?
Jos on noin tiukkaa, niin ehkä teidän kannattaisi pyytää pankista vähäksi aikaa lyhennysvapaata asuntolainaan?
Syökää kaalta, porkkanaa, puolukkasurvosta, mustikkasoppaa, jauhoja, kananmunia, maitoa, sokeria, perunoita, kaurapuuroa, soijarouheella jatkettua jauhelihaa, nakkeja, makaronia. Olisiko tässä sopiva ostoslista?