Lähes 9000 aborttia vuosittain Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrä oli niin järkyttävän suuri, että en meinannut aluksi hahmottaa, että se on yhden vuoden aikana tapettuja vauvoja. Eihän noi voi olla kaikki vahinkoraskauksia??? Kun e-pillerit saa gyneltä tai kuulemma koulun terkaltakin ihan vaan pyytämällä.

Et kai sinä ole siinä uskossa, että jokainen ehkäisymenetelmä on satavarma? Edes sterilisaatio ei ole sellanen.

On se. Et voi tulla raskaaksi, jos ei ole siittiöitä. 

Kohdunpoisto on varma. Kivesten poisto myös. Sterilisaatio miehen tai naisen kohdalla ei ole, koska ne katkaistut piuhat voi kasvaa takaisin yhteen. Harvinaista on, mutta tapahtuu joillekin.

Kohdunpoistoa ei tehdä ehkäisyn vuoksi. Saa olla jo todella sairas, jotta saa kohdunpoiston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sikiö ei ole vauva.

Sikiö on ihmisyksilö. Jolla on oma äidistä erillinen elämänsä. 

Sikiön voi tarvittaessa abortoida, ihmistä ei

Ihmissikiö on ihminen jolla on täysin oma äidistänsä eroava DNA jokaisen solunsa osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrä oli niin järkyttävän suuri, että en meinannut aluksi hahmottaa, että se on yhden vuoden aikana tapettuja vauvoja. Eihän noi voi olla kaikki vahinkoraskauksia??? Kun e-pillerit saa gyneltä tai kuulemma koulun terkaltakin ihan vaan pyytämällä.

Et kai sinä ole siinä uskossa, että jokainen ehkäisymenetelmä on satavarma? Edes sterilisaatio ei ole sellanen.

On se. Et voi tulla raskaaksi, jos ei ole siittiöitä. 

Kohdunpoisto on varma. Kivesten poisto myös. Sterilisaatio miehen tai naisen kohdalla ei ole, koska ne katkaistut piuhat voi kasvaa takaisin yhteen. Harvinaista on, mutta tapahtuu joillekin.

Kivesten poisto poistaa kaksi ongelmaa: r aiskailun ja ahdistelun eli seksuaalirikokset ja epätoivotut jälkeläiset. On myös huomattavasti halvempaa kuin kohdun poisto.

Toimiiko se samoin kuin esim. sioilla, että yksilö on sen jälkeen paljon leppoisampi ja vähemmän aggressiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita elämäntilanteita joissa nainen tai nainen ja mies yhdessä päätyvät tähän rankkaan ratkaisuun. Se ratkaisu ei ole helppo eikä sen pidäkään olla. Siinä ajatellaan tulevaa lasta: millaiset mahdollisuudet on tarjota lapselle hyvä elämä, kaikin puolin? Lapsi ansaitsee sen. Jos sitä ei ole mahdollista tarjota, pitää olla oikeus keskeyttää alkanut raskaus kenenkään siitä syyllistämättä.

Raaka meininki. Mitä jos tätä sovellettaisiin pidemmälle, olisitko ihan ok sen kanssa? Kun vanhemmat huomaa että joo, nyt on tosi vaikeeta niin laitetaanpa toi mikko-esteri 5v päiviltä. Tai viedään ongelmanuori sveitsiin kapseliin kun ei siitä taida mitään tulla kuitenkaan? Kuka määrää kenellä on toivoa?

 

Kun joku laitapuolen tyyppi laittaa lapsensa päiviltä koko valtakunta itkee ja suree miten näin voi käydä. Mutta kun sen tekee riittävän ajoissa niin se onkin järkevää ja kunnollista?

Ihan aiheellista kritiikkiä annat tuosta että eihän se ole sanottu että lapsen elämä menis jotenkin huonosti vaikka äiti olis syntymän hetkellä esimerkiksi vähävarainen 20 vuotias AMK-opiskelija, joka kasvattaa lapsensa yksin koska isää ei kiinnosta. Suomessa saa kyllä tukia ja apua. On hyvä ilmainen koulutus, hammashoito, neuvola jne. Ja vähätuloisenkin perheen lapsi pääsee harrastaan jos vanhemmilla on kiinnostusta ja jaksamista lasta sellaisiin kuskata ja hakea rahaa joltain auttamisjärjestöiltä. Ja kyllähän monia asioita voi harrastaa ilmankin että siihen tarvii harrastusjärjestön. Jos äiti on henkisesti rikas ja on edes jotain tukiverkkoa niin kyllä lapsi hyvän elämän saa Suomessa riippumatta siitä kuinka paljon äidillä on tuloja.

Mutta sinulle sitten annan kritiikkiä siitä että todella olet sitä mieltä että kyllä pitää oma elämä "pilata" lapsen saannilla? Jos lapsen saaminen sekoittaa naisen elämän täysin kun raskaus ja vauva tulevat rajoittamaan naisen ajankäyttöä todella paljon. Lisäksi terveysongelmat ja naisen loppuelämän vammautumisriskit päälle. Kyllä minun mielestä on täysin hyvä systeemi että naisella on se noin 12 viikkoa aikaa miettiä että tekeekö abortin vai jatkaako raskautta. Jos pitää lapsen niin joutuu suunnitteleen elämänsä aika nopeesti uudestaan. Iso elämänmuutos se lapsen saaminen ja naisen kehokin ottaa siinä osumaa terveydellisesti todella paljon. 

Lapsi ei laita elämää kokonaan uusiksi. Voit kyllä jatkaa opiskelua ja työntekemistä aika äkkiä lapsen synnyttyä, jos niin haluat. Ja  tuo äidin "vammautumisriksi" on kuitenkin aika pieni.  Yhtälailla voi vammautua vaikka laskettelurinteessä tai  autokolarissa tai ihan missä vaan. lapsen saaminen yllä muuttaa elämää, mutta ei se siitä vaikeata tee. joillakin on  10 lasta ja ihan normaalisti elämä rullaa, ei se mene sekaisin ja tolaltaan joka lapsen syntymästä. Ei lapsen saaminen lopeta äidin omaa elämää.  Se tuo kyllä aika paljon sisältöä ja rakkautta elämään. 

Mutta kaikista ei tietenkään ole äidiksi/vanhemmaksi ja silloin ei tietenkään kannata lasta tehdä, mutta se, että ei uskalla synnyttää lasta, vaan turvautuu aborttiin sen takia, että ajattelee saavansa elinikäiset vammat synnytyksessä on kyllä vähän liioiteltua. 

Huomattavasti suurempi riski vammautua  ja kuolla on esim  liikenteessä ja kuinka moni pysyy liikenteestä pois sen takia, että niin voi käydä.  

Lapselle tuo riski kuolla tai vammautua synnytyksessä on isompi, kuin äidillä.

Kyllä raskauden ja synnytyksen äidille aiheuttama vammautumis- ja sairastumisriski on paljon suurempi kuin kuvittelet.

Esimerkiksi minulle itselleni tuli migreeni raskauksien myötä. Ennen ensimmäistä minulla ei ollut ikinä migreeniä. Jokaisen raskauden myötä sairaus paheni. Toinen raskauden myötä puhjennut sairaus on kohonnut verenpaine. Se ei laskenut enää normaalille tasolle raskausmyrkytyksen takia. Kolmas pysyvä sairaus on allergiat - ne alkoivat raskausmyrkytyksestä eivätkä ole vuosienkaan jälkeen parantuneet. 

Mekaanisiakin ongelmia sain: alakerta venyi niin, että joudun auttamaan käsillä, kun kakkaan. Joka kerta eli joka päivä. Toinen vika on vatsalihasten alla olevan kalvon venyminen: minulla on jatkuvia selkäkipuja sen takia, sillä etupuoli ei enää tule, kun kalvo on venynyt pilalle. Kumpaakaan näistä vammoista ei korjata ennen kuin aikaisintaan vaihdevuosien jälkeen. Mahdollisesti ei sittenkään.

Kolmas mekaaninen vika on mahalaukun ja ruokatorven välisen sulkijan löystyminen. Siihen ei ole mitään hoitokeinoa ja se haittaa elämääni joka päivä.

Kyllä näitä vikoja siis tulee, me naiset vain emme puhu niistä.

Tämähän on vain yksi naisten vaiva ja vähättelemisen arvoinen kun kärsijänä on nainen. Nimenomaan näistä saa ja pitäisikin puhua nykyään, eikä häpeillä itsekseen. Raskaus ja synnytys ei ole ikinä naiselle mikään läpihuutojuttu, vaan jättää jälkensä.

Todella huvittavaa nähdä miten joku vetää Raamatun (ikivanha satukirja) keskusteluun mukaan aivan kuin kyse olisi faktaperäisestä tietokirjasta.

Juuri nuo raamattuhullut kiihkoilijat ovat tärkein syy siihen, miksi päätin erota kirkosta ja tehdä abortin. 

Ehkäisy ei ole pomminvarma (e-pilleri pettää) ja mies valittaa kondomin käyttöä ("seksi ri tunnu miltään kondomin kanssa"). Tässä tilanteessa johtopäätös on selvä. Minä heitin miehen ulos, tein abortin ja laitoin miehelle viestin, että vahinkoraskaus oli alkanut sivusuhteessa toisen miehen kanssa. Sen jälkeen loppui miehen (eksä) jankutus abortista. Hänen mielestään abortti on murha jos hänen siittämänsä lapsi abortoidaan. Mutta jos lapsi on toisen miehen siittämä, niin sitten abortti ei olekaan murha vaan eksä vaatii minua tekemään abortin. Eksä on ahne paska, joka ei halua maksaa elatusmaksuja. 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sikiö ei ole vauva.

Sikiö on ihmisyksilö. Jolla on oma äidistä erillinen elämänsä. 

Miksi sikiö elää sitten naisen kehossa ja imee ravintoa napanuoran välityksellä?

Miksi syntynyt vauva yleensä elääkseen haluaa imeä äitinsä maitorauhasista ravintoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita elämäntilanteita joissa nainen tai nainen ja mies yhdessä päätyvät tähän rankkaan ratkaisuun. Se ratkaisu ei ole helppo eikä sen pidäkään olla. Siinä ajatellaan tulevaa lasta: millaiset mahdollisuudet on tarjota lapselle hyvä elämä, kaikin puolin? Lapsi ansaitsee sen. Jos sitä ei ole mahdollista tarjota, pitää olla oikeus keskeyttää alkanut raskaus kenenkään siitä syyllistämättä.

Raaka meininki. Mitä jos tätä sovellettaisiin pidemmälle, olisitko ihan ok sen kanssa? Kun vanhemmat huomaa että joo, nyt on tosi vaikeeta niin laitetaanpa toi mikko-esteri 5v päiviltä. Tai viedään ongelmanuori sveitsiin kapseliin kun ei siitä taida mitään tulla kuitenkaan? Kuka määrää kenellä on toivoa?

 

Kun joku laitapuolen tyyppi laittaa lapsensa päiviltä koko valtakunta itkee ja suree miten näin voi käydä. Mutta kun sen tekee riittävän ajoissa niin se onkin järkevää ja kunnollista?

Ihan aiheellista kritiikkiä annat tuosta että eihän se ole sanottu että lapsen elämä menis jotenkin huonosti vaikka äiti olis syntymän hetkellä esimerkiksi vähävarainen 20 vuotias AMK-opiskelija, joka kasvattaa lapsensa yksin koska isää ei kiinnosta. Suomessa saa kyllä tukia ja apua. On hyvä ilmainen koulutus, hammashoito, neuvola jne. Ja vähätuloisenkin perheen lapsi pääsee harrastaan jos vanhemmilla on kiinnostusta ja jaksamista lasta sellaisiin kuskata ja hakea rahaa joltain auttamisjärjestöiltä. Ja kyllähän monia asioita voi harrastaa ilmankin että siihen tarvii harrastusjärjestön. Jos äiti on henkisesti rikas ja on edes jotain tukiverkkoa niin kyllä lapsi hyvän elämän saa Suomessa riippumatta siitä kuinka paljon äidillä on tuloja.

Mutta sinulle sitten annan kritiikkiä siitä että todella olet sitä mieltä että kyllä pitää oma elämä "pilata" lapsen saannilla? Jos lapsen saaminen sekoittaa naisen elämän täysin kun raskaus ja vauva tulevat rajoittamaan naisen ajankäyttöä todella paljon. Lisäksi terveysongelmat ja naisen loppuelämän vammautumisriskit päälle. Kyllä minun mielestä on täysin hyvä systeemi että naisella on se noin 12 viikkoa aikaa miettiä että tekeekö abortin vai jatkaako raskautta. Jos pitää lapsen niin joutuu suunnitteleen elämänsä aika nopeesti uudestaan. Iso elämänmuutos se lapsen saaminen ja naisen kehokin ottaa siinä osumaa terveydellisesti todella paljon. 

Lapsi ei laita elämää kokonaan uusiksi. Voit kyllä jatkaa opiskelua ja työntekemistä aika äkkiä lapsen synnyttyä, jos niin haluat. Ja  tuo äidin "vammautumisriksi" on kuitenkin aika pieni.  Yhtälailla voi vammautua vaikka laskettelurinteessä tai  autokolarissa tai ihan missä vaan. lapsen saaminen yllä muuttaa elämää, mutta ei se siitä vaikeata tee. joillakin on  10 lasta ja ihan normaalisti elämä rullaa, ei se mene sekaisin ja tolaltaan joka lapsen syntymästä. Ei lapsen saaminen lopeta äidin omaa elämää.  Se tuo kyllä aika paljon sisältöä ja rakkautta elämään. 

Mutta kaikista ei tietenkään ole äidiksi/vanhemmaksi ja silloin ei tietenkään kannata lasta tehdä, mutta se, että ei uskalla synnyttää lasta, vaan turvautuu aborttiin sen takia, että ajattelee saavansa elinikäiset vammat synnytyksessä on kyllä vähän liioiteltua. 

Huomattavasti suurempi riski vammautua  ja kuolla on esim  liikenteessä ja kuinka moni pysyy liikenteestä pois sen takia, että niin voi käydä.  

Lapselle tuo riski kuolla tai vammautua synnytyksessä on isompi, kuin äidillä.

Synnytyksessä vammautumisriski on moninkertainen liikenteessä vammautumisen riskiin verrattuna. Mistä ihmeestä keksit, että pysyvät vauriot olisivat harvinaisia? 

Niin, mulla on kolme lasta ja useammanlaisia pysyviä vaurioita synnytyksistä. Autolla olen ajanut tuhansia kertoja ja ollut kyydissä vielä useammin, enkä ole niistä kerroista saanut yhtäkään vammaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita elämäntilanteita joissa nainen tai nainen ja mies yhdessä päätyvät tähän rankkaan ratkaisuun. Se ratkaisu ei ole helppo eikä sen pidäkään olla. Siinä ajatellaan tulevaa lasta: millaiset mahdollisuudet on tarjota lapselle hyvä elämä, kaikin puolin? Lapsi ansaitsee sen. Jos sitä ei ole mahdollista tarjota, pitää olla oikeus keskeyttää alkanut raskaus kenenkään siitä syyllistämättä.

Raaka meininki. Mitä jos tätä sovellettaisiin pidemmälle, olisitko ihan ok sen kanssa? Kun vanhemmat huomaa että joo, nyt on tosi vaikeeta niin laitetaanpa toi mikko-esteri 5v päiviltä. Tai viedään ongelmanuori sveitsiin kapseliin kun ei siitä taida mitään tulla kuitenkaan? Kuka määrää kenellä on toivoa?

 

Kun joku laitapuolen tyyppi laittaa lapsensa päiviltä koko valtakunta itkee ja suree miten näin voi käydä. Mutta kun sen tekee riittävän ajoissa niin se onkin järkevää ja kunnollista?

Jo syntynyt lapsi ei tarvitse toisen ihmisen kehoa selvitäkseen elossa, toisin kuin alkoi tai sikiö.

Niin. Meilläkin sairaalasta kotiutumisen jälkeen näytin vauvalle miten korvike laitetaan pulloon ja lämmitetään. Muistutin myös, että kokeilee lämpötilaa ensin ranteeseen, ettei suu pala. Oma kehoni sai lepäillä, kun vauva opetettiin heti omatoimiseksi.

Kuka tahansa muukin kuin äiti pystyy hoitamaan vauvaa. Vauva ei siis ole äitinsä kehosta riippuvainen, toisin kuin alkio/sikiö.

Vierailija kirjoitti:

Todella huvittavaa nähdä miten joku vetää Raamatun (ikivanha satukirja) keskusteluun mukaan aivan kuin kyse olisi faktaperäisestä tietokirjasta.

 

Juuri nuo raamattuhullut kiihkoilijat ovat tärkein syy siihen, miksi päätin erota kirkosta ja tehdä abortin. 

 

Ehkäisy ei ole pomminvarma (e-pilleri pettää) ja mies valittaa kondomin käyttöä ("seksi ri tunnu miltään kondomin kanssa"). Tässä tilanteessa johtopäätös on selvä. Minä heitin miehen ulos, tein abortin ja laitoin miehelle viestin, että vahinkoraskaus oli alkanut sivusuhteessa toisen miehen kanssa. Sen jälkeen loppui miehen (eksä) jankutus abortista. Hänen mielestään abortti on murha jos hänen siittämänsä lapsi abortoidaan. Mutta jos lapsi on toisen miehen siittämä, niin sitten abortti ei olekaan murha vaan eksä vaatii minua tekemään abortin. Eksä on ahne paska, joka ei halua maksaa elatusmaksuja. 😆

Oletko koskaan edes lukenut Raamattua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella huvittavaa nähdä miten joku vetää Raamatun (ikivanha satukirja) keskusteluun mukaan aivan kuin kyse olisi faktaperäisestä tietokirjasta.

 

Juuri nuo raamattuhullut kiihkoilijat ovat tärkein syy siihen, miksi päätin erota kirkosta ja tehdä abortin. 

 

Ehkäisy ei ole pomminvarma (e-pilleri pettää) ja mies valittaa kondomin käyttöä ("seksi ri tunnu miltään kondomin kanssa"). Tässä tilanteessa johtopäätös on selvä. Minä heitin miehen ulos, tein abortin ja laitoin miehelle viestin, että vahinkoraskaus oli alkanut sivusuhteessa toisen miehen kanssa. Sen jälkeen loppui miehen (eksä) jankutus abortista. Hänen mielestään abortti on murha jos hänen siittämänsä lapsi abortoidaan. Mutta jos lapsi on toisen miehen siittämä, niin sitten abortti ei olekaan murha vaan eksä vaatii minua tekemään abortin. Eksä on ahne paska, joka ei halua maksaa elatusmaksuja. 😆

Oletko koskaan edes lukenut Raamattua?

Aikuiset harvemmin lukevat satukirjoja. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita elämäntilanteita joissa nainen tai nainen ja mies yhdessä päätyvät tähän rankkaan ratkaisuun. Se ratkaisu ei ole helppo eikä sen pidäkään olla. Siinä ajatellaan tulevaa lasta: millaiset mahdollisuudet on tarjota lapselle hyvä elämä, kaikin puolin? Lapsi ansaitsee sen. Jos sitä ei ole mahdollista tarjota, pitää olla oikeus keskeyttää alkanut raskaus kenenkään siitä syyllistämättä.

Raaka meininki. Mitä jos tätä sovellettaisiin pidemmälle, olisitko ihan ok sen kanssa? Kun vanhemmat huomaa että joo, nyt on tosi vaikeeta niin laitetaanpa toi mikko-esteri 5v päiviltä. Tai viedään ongelmanuori sveitsiin kapseliin kun ei siitä taida mitään tulla kuitenkaan? Kuka määrää kenellä on toivoa?

 

Kun joku laitapuolen tyyppi laittaa lapsensa päiviltä koko valtakunta itkee ja suree miten näin voi käydä. Mutta kun sen tekee riittävän ajoissa niin se onkin järkevää ja kunnollista?

Ihan aiheellista kritiikkiä annat tuosta että eihän se ole sanottu että lapsen elämä menis jotenkin huonosti vaikka äiti olis syntymän hetkellä esimerkiksi vähävarainen 20 vuotias AMK-opiskelija, joka kasvattaa lapsensa yksin koska isää ei kiinnosta. Suomessa saa kyllä tukia ja apua. On hyvä ilmainen koulutus, hammashoito, neuvola jne. Ja vähätuloisenkin perheen lapsi pääsee harrastaan jos vanhemmilla on kiinnostusta ja jaksamista lasta sellaisiin kuskata ja hakea rahaa joltain auttamisjärjestöiltä. Ja kyllähän monia asioita voi harrastaa ilmankin että siihen tarvii harrastusjärjestön. Jos äiti on henkisesti rikas ja on edes jotain tukiverkkoa niin kyllä lapsi hyvän elämän saa Suomessa riippumatta siitä kuinka paljon äidillä on tuloja.

Mutta sinulle sitten annan kritiikkiä siitä että todella olet sitä mieltä että kyllä pitää oma elämä "pilata" lapsen saannilla? Jos lapsen saaminen sekoittaa naisen elämän täysin kun raskaus ja vauva tulevat rajoittamaan naisen ajankäyttöä todella paljon. Lisäksi terveysongelmat ja naisen loppuelämän vammautumisriskit päälle. Kyllä minun mielestä on täysin hyvä systeemi että naisella on se noin 12 viikkoa aikaa miettiä että tekeekö abortin vai jatkaako raskautta. Jos pitää lapsen niin joutuu suunnitteleen elämänsä aika nopeesti uudestaan. Iso elämänmuutos se lapsen saaminen ja naisen kehokin ottaa siinä osumaa terveydellisesti todella paljon. 

Lapsi ei laita elämää kokonaan uusiksi. Voit kyllä jatkaa opiskelua ja työntekemistä aika äkkiä lapsen synnyttyä, jos niin haluat. Ja  tuo äidin "vammautumisriksi" on kuitenkin aika pieni.  Yhtälailla voi vammautua vaikka laskettelurinteessä tai  autokolarissa tai ihan missä vaan. lapsen saaminen yllä muuttaa elämää, mutta ei se siitä vaikeata tee. joillakin on  10 lasta ja ihan normaalisti elämä rullaa, ei se mene sekaisin ja tolaltaan joka lapsen syntymästä. Ei lapsen saaminen lopeta äidin omaa elämää.  Se tuo kyllä aika paljon sisältöä ja rakkautta elämään. 

Mutta kaikista ei tietenkään ole äidiksi/vanhemmaksi ja silloin ei tietenkään kannata lasta tehdä, mutta se, että ei uskalla synnyttää lasta, vaan turvautuu aborttiin sen takia, että ajattelee saavansa elinikäiset vammat synnytyksessä on kyllä vähän liioiteltua. 

Huomattavasti suurempi riski vammautua  ja kuolla on esim  liikenteessä ja kuinka moni pysyy liikenteestä pois sen takia, että niin voi käydä.  

Lapselle tuo riski kuolla tai vammautua synnytyksessä on isompi, kuin äidillä.

Synnytyksessä vammautumisriski on moninkertainen liikenteessä vammautumisen riskiin verrattuna. Mistä ihmeestä keksit, että pysyvät vauriot olisivat harvinaisia? 

Niin, mulla on kolme lasta ja useammanlaisia pysyviä vaurioita synnytyksistä. Autolla olen ajanut tuhansia kertoja ja ollut kyydissä vielä useammin, enkä ole niistä kerroista saanut yhtäkään vammaa.

Onneksi sinun osalta noin, ainakin toistaiseksi, toivottavasti vast'edeskin. 

Mm. Sauli Niinistön ensimmäisen vaimon osalta elämä meni valitettavasti toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaako kun teillä Räsäsfaneilla ei ole päätäntävaltaa jos joku abortin haluaa tehdä :D

Teitä tuntuu v.tavan ihan jo se, että asiasta puhutaan. Minua mietityttää lähinnä yhteiskunnallisen ilmapiirin kylmeneminen ja ihmisarvon käynnissä oleva nakertaminen vähän joka kulmasta. Surkeaa on sekin, että tuntemattomat arvostavat lasta enemmän kuin omat vanhemmat. 

Minua v.tuttaa se miten asiasta puhutaan. Siis nyyhkitään "tapettuja vauvoja", eikä keskustella siitä miten vahinkoraskauksia voitaisiin vähentää.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella huvittavaa nähdä miten joku vetää Raamatun (ikivanha satukirja) keskusteluun mukaan aivan kuin kyse olisi faktaperäisestä tietokirjasta.

 

Juuri nuo raamattuhullut kiihkoilijat ovat tärkein syy siihen, miksi päätin erota kirkosta ja tehdä abortin. 

 

Ehkäisy ei ole pomminvarma (e-pilleri pettää) ja mies valittaa kondomin käyttöä ("seksi ri tunnu miltään kondomin kanssa"). Tässä tilanteessa johtopäätös on selvä. Minä heitin miehen ulos, tein abortin ja laitoin miehelle viestin, että vahinkoraskaus oli alkanut sivusuhteessa toisen miehen kanssa. Sen jälkeen loppui miehen (eksä) jankutus abortista. Hänen mielestään abortti on murha jos hänen siittämänsä lapsi abortoidaan. Mutta jos lapsi on toisen miehen siittämä, niin sitten abortti ei olekaan murha vaan eksä vaatii minua tekemään abortin. Eksä on ahne paska, joka ei halua maksaa elatusmaksuja. 😆

Oletko koskaan edes lukenut Raamattua?

Aikuiset harvemmin lukevat satukirjoja. -eri

Lapsi pieni. Faktaako luulet kaikkien romaanien olevan 😅

Ai niin, seuraat vain tiktokkia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita elämäntilanteita joissa nainen tai nainen ja mies yhdessä päätyvät tähän rankkaan ratkaisuun. Se ratkaisu ei ole helppo eikä sen pidäkään olla. Siinä ajatellaan tulevaa lasta: millaiset mahdollisuudet on tarjota lapselle hyvä elämä, kaikin puolin? Lapsi ansaitsee sen. Jos sitä ei ole mahdollista tarjota, pitää olla oikeus keskeyttää alkanut raskaus kenenkään siitä syyllistämättä.

Raaka meininki. Mitä jos tätä sovellettaisiin pidemmälle, olisitko ihan ok sen kanssa? Kun vanhemmat huomaa että joo, nyt on tosi vaikeeta niin laitetaanpa toi mikko-esteri 5v päiviltä. Tai viedään ongelmanuori sveitsiin kapseliin kun ei siitä taida mitään tulla kuitenkaan? Kuka määrää kenellä on toivoa?

 

Kun joku laitapuolen tyyppi laittaa lapsensa päiviltä koko valtakunta itkee ja suree miten näin voi käydä. Mutta kun sen tekee riittävän ajoissa niin se onkin järkevää ja kunnollista?

Ihan aiheellista kritiikkiä annat tuosta että eihän se ole sanottu että lapsen elämä menis jotenkin huonosti vaikka äiti olis syntymän hetkellä esimerkiksi vähävarainen 20 vuotias AMK-opiskelija, joka kasvattaa lapsensa yksin koska isää ei kiinnosta. Suomessa saa kyllä tukia ja apua. On hyvä ilmainen koulutus, hammashoito, neuvola jne. Ja vähätuloisenkin perheen lapsi pääsee harrastaan jos vanhemmilla on kiinnostusta ja jaksamista lasta sellaisiin kuskata ja hakea rahaa joltain auttamisjärjestöiltä. Ja kyllähän monia asioita voi harrastaa ilmankin että siihen tarvii harrastusjärjestön. Jos äiti on henkisesti rikas ja on edes jotain tukiverkkoa niin kyllä lapsi hyvän elämän saa Suomessa riippumatta siitä kuinka paljon äidillä on tuloja.

Mutta sinulle sitten annan kritiikkiä siitä että todella olet sitä mieltä että kyllä pitää oma elämä "pilata" lapsen saannilla? Jos lapsen saaminen sekoittaa naisen elämän täysin kun raskaus ja vauva tulevat rajoittamaan naisen ajankäyttöä todella paljon. Lisäksi terveysongelmat ja naisen loppuelämän vammautumisriskit päälle. Kyllä minun mielestä on täysin hyvä systeemi että naisella on se noin 12 viikkoa aikaa miettiä että tekeekö abortin vai jatkaako raskautta. Jos pitää lapsen niin joutuu suunnitteleen elämänsä aika nopeesti uudestaan. Iso elämänmuutos se lapsen saaminen ja naisen kehokin ottaa siinä osumaa terveydellisesti todella paljon. 

Lapsi ei laita elämää kokonaan uusiksi. Voit kyllä jatkaa opiskelua ja työntekemistä aika äkkiä lapsen synnyttyä, jos niin haluat. Ja  tuo äidin "vammautumisriksi" on kuitenkin aika pieni.  Yhtälailla voi vammautua vaikka laskettelurinteessä tai  autokolarissa tai ihan missä vaan. lapsen saaminen yllä muuttaa elämää, mutta ei se siitä vaikeata tee. joillakin on  10 lasta ja ihan normaalisti elämä rullaa, ei se mene sekaisin ja tolaltaan joka lapsen syntymästä. Ei lapsen saaminen lopeta äidin omaa elämää.  Se tuo kyllä aika paljon sisältöä ja rakkautta elämään. 

Mutta kaikista ei tietenkään ole äidiksi/vanhemmaksi ja silloin ei tietenkään kannata lasta tehdä, mutta se, että ei uskalla synnyttää lasta, vaan turvautuu aborttiin sen takia, että ajattelee saavansa elinikäiset vammat synnytyksessä on kyllä vähän liioiteltua. 

Huomattavasti suurempi riski vammautua  ja kuolla on esim  liikenteessä ja kuinka moni pysyy liikenteestä pois sen takia, että niin voi käydä.  

Lapselle tuo riski kuolla tai vammautua synnytyksessä on isompi, kuin äidillä.

Kyllä raskauden ja synnytyksen äidille aiheuttama vammautumis- ja sairastumisriski on paljon suurempi kuin kuvittelet.

Esimerkiksi minulle itselleni tuli migreeni raskauksien myötä. Ennen ensimmäistä minulla ei ollut ikinä migreeniä. Jokaisen raskauden myötä sairaus paheni. Toinen raskauden myötä puhjennut sairaus on kohonnut verenpaine. Se ei laskenut enää normaalille tasolle raskausmyrkytyksen takia. Kolmas pysyvä sairaus on allergiat - ne alkoivat raskausmyrkytyksestä eivätkä ole vuosienkaan jälkeen parantuneet. 

Mekaanisiakin ongelmia sain: alakerta venyi niin, että joudun auttamaan käsillä, kun kakkaan. Joka kerta eli joka päivä. Toinen vika on vatsalihasten alla olevan kalvon venyminen: minulla on jatkuvia selkäkipuja sen takia, sillä etupuoli ei enää tule, kun kalvo on venynyt pilalle. Kumpaakaan näistä vammoista ei korjata ennen kuin aikaisintaan vaihdevuosien jälkeen. Mahdollisesti ei sittenkään.

Kolmas mekaaninen vika on mahalaukun ja ruokatorven välisen sulkijan löystyminen. Siihen ei ole mitään hoitokeinoa ja se haittaa elämääni joka päivä.

Kyllä näitä vikoja siis tulee, me naiset vain emme puhu niistä.

Tämähän on vain yksi naisten vaiva ja vähättelemisen arvoinen kun kärsijänä on nainen. Nimenomaan näistä saa ja pitäisikin puhua nykyään, eikä häpeillä itsekseen. Raskaus ja synnytys ei ole ikinä naiselle mikään läpihuutojuttu, vaan jättää jälkensä.

Ehkä elämä on luonteeltaan sellaista että jokainen saa jotain kremppaa ja moni vammautuu esim työssään, vapaallaan tai ainakin saa tällejä. Joista voi jäädä pysyvää haittaa.

Siihen on myös hyvät syynsä miksi naisia on kautta aikain rohkaistu synnyttämään parissakymmenissä ainakin esikoisensa, koska toipuminen on nopeampaa.

Se että vaatii uhmakkaasti että synnytys ei saa jättää mitään jälkiä mihinkään kertoo aikamme vitsauksenomaisesta typeryydestä ja halveksinnasta uutta elämää, uusia sukupolvia kohtaan - myös jo edesmenneitä, meidät mahdollistaneita. Kaikesta huokuu kiittämättömyys, loputtomat vaatimukset täydellisestä suorituksesta ja täydellisestä lapsesta, ja kun nämä eivät mene putkeen alkaa helvetillinen ulina elämän vääryydestä ja yhteiskunnan sorrosta. 

Siis suhteellisuudentaju tuntuu olevan kadoksissa. Ja sen ymmärrys että lapset eivät voi olla kostamisen ja vallankäytön väline. Naisten vapaus valita elämänsä sisältö on korkeinta ikinä ja silti mediamme suoltaa väitettä synnytysväkivallasta ja sen ja tuon naiskärsimyksen vähättelystä. MIkä määrä palveluja ja ilmaista rahaa tälläisille vinkujille riittää? Kyse taitaakin olla vain henkisen pahoinvoinnin systemaattisesta kasvattamisesta sen sijaan että mitään pyrittäisi aidon vilpittömästi kehittämään - sen verran olematonta kiitollisuuden näkyminen mistään asiasta on. Kaikkea saavutettua (lääketieteellistä) mukavuutta, myötätuntoa ja helpotusta pidetään täysin itsestäänselvyytenä ja kaiken on pelattava justiinsa priimasti jotta naisviha syytökset eivät pärähdä voimallisesti käyntiin.

Lapsen tappaminen kohtuun ei tunnu miltään. Naisella on lain mukaan oikeus tappaa sikiö. Jotkut miehet ahdistuvat valtavasti kun heille lyödään faktat tiskiin. Naisella on täysi oikeus keskeyttää raskaus (vahinkoraskaus tai toivottu raskaus) jos hän niin haluaa. Kun raskaus on alkuvaiheessa, abortti tehdään ihan kylmästi sillä perusteella, että nainen ei halua synnyttää juuri tätä lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita elämäntilanteita joissa nainen tai nainen ja mies yhdessä päätyvät tähän rankkaan ratkaisuun. Se ratkaisu ei ole helppo eikä sen pidäkään olla. Siinä ajatellaan tulevaa lasta: millaiset mahdollisuudet on tarjota lapselle hyvä elämä, kaikin puolin? Lapsi ansaitsee sen. Jos sitä ei ole mahdollista tarjota, pitää olla oikeus keskeyttää alkanut raskaus kenenkään siitä syyllistämättä.

No ei todellakaan ajatella lasta. Tuo on itsepetosta, millä pehmennetään asiaa. Jos ajateltaisiin lasta, sen annettaisi elää ja se laitettaisiin adoptioon jos kerta kaikkiaan ei ole mahdollisuutta itsellä siitä huolehtia. Ei ketään tervettä ihmistä ta peta sen takia että siinä ajateltaisiin sen parasta. 

Lapsen hylkääminen adoptioonko sitten on lapsen paras? Mieti, miltä lapsesta tuntuu, kun hänelle selviää, ettei hänen oma äitinsä halunnut häntä. Osalle se voi olla ihan ok, mutta joillekin se on kova pala.

Et kai vain tuolla puolustele abortointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita elämäntilanteita joissa nainen tai nainen ja mies yhdessä päätyvät tähän rankkaan ratkaisuun. Se ratkaisu ei ole helppo eikä sen pidäkään olla. Siinä ajatellaan tulevaa lasta: millaiset mahdollisuudet on tarjota lapselle hyvä elämä, kaikin puolin? Lapsi ansaitsee sen. Jos sitä ei ole mahdollista tarjota, pitää olla oikeus keskeyttää alkanut raskaus kenenkään siitä syyllistämättä.

Raaka meininki. Mitä jos tätä sovellettaisiin pidemmälle, olisitko ihan ok sen kanssa? Kun vanhemmat huomaa että joo, nyt on tosi vaikeeta niin laitetaanpa toi mikko-esteri 5v päiviltä. Tai viedään ongelmanuori sveitsiin kapseliin kun ei siitä taida mitään tulla kuitenkaan? Kuka määrää kenellä on toivoa?

 

Kun joku laitapuolen tyyppi laittaa lapsensa päiviltä koko valtakunta itkee ja suree miten näin voi käydä. Mutta kun sen tekee riittävän ajoissa niin se onkin järkevää ja kunnollista?

Ihan aiheellista kritiikkiä annat tuosta että eihän se ole sanottu että lapsen elämä menis jotenkin huonosti vaikka äiti olis syntymän hetkellä esimerkiksi vähävarainen 20 vuotias AMK-opiskelija, joka kasvattaa lapsensa yksin koska isää ei kiinnosta. Suomessa saa kyllä tukia ja apua. On hyvä ilmainen koulutus, hammashoito, neuvola jne. Ja vähätuloisenkin perheen lapsi pääsee harrastaan jos vanhemmilla on kiinnostusta ja jaksamista lasta sellaisiin kuskata ja hakea rahaa joltain auttamisjärjestöiltä. Ja kyllähän monia asioita voi harrastaa ilmankin että siihen tarvii harrastusjärjestön. Jos äiti on henkisesti rikas ja on edes jotain tukiverkkoa niin kyllä lapsi hyvän elämän saa Suomessa riippumatta siitä kuinka paljon äidillä on tuloja.

Mutta sinulle sitten annan kritiikkiä siitä että todella olet sitä mieltä että kyllä pitää oma elämä "pilata" lapsen saannilla? Jos lapsen saaminen sekoittaa naisen elämän täysin kun raskaus ja vauva tulevat rajoittamaan naisen ajankäyttöä todella paljon. Lisäksi terveysongelmat ja naisen loppuelämän vammautumisriskit päälle. Kyllä minun mielestä on täysin hyvä systeemi että naisella on se noin 12 viikkoa aikaa miettiä että tekeekö abortin vai jatkaako raskautta. Jos pitää lapsen niin joutuu suunnitteleen elämänsä aika nopeesti uudestaan. Iso elämänmuutos se lapsen saaminen ja naisen kehokin ottaa siinä osumaa terveydellisesti todella paljon. 

Lapsi ei laita elämää kokonaan uusiksi. Voit kyllä jatkaa opiskelua ja työntekemistä aika äkkiä lapsen synnyttyä, jos niin haluat. Ja  tuo äidin "vammautumisriksi" on kuitenkin aika pieni.  Yhtälailla voi vammautua vaikka laskettelurinteessä tai  autokolarissa tai ihan missä vaan. lapsen saaminen yllä muuttaa elämää, mutta ei se siitä vaikeata tee. joillakin on  10 lasta ja ihan normaalisti elämä rullaa, ei se mene sekaisin ja tolaltaan joka lapsen syntymästä. Ei lapsen saaminen lopeta äidin omaa elämää.  Se tuo kyllä aika paljon sisältöä ja rakkautta elämään. 

Mutta kaikista ei tietenkään ole äidiksi/vanhemmaksi ja silloin ei tietenkään kannata lasta tehdä, mutta se, että ei uskalla synnyttää lasta, vaan turvautuu aborttiin sen takia, että ajattelee saavansa elinikäiset vammat synnytyksessä on kyllä vähän liioiteltua. 

Huomattavasti suurempi riski vammautua  ja kuolla on esim  liikenteessä ja kuinka moni pysyy liikenteestä pois sen takia, että niin voi käydä.  

Lapselle tuo riski kuolla tai vammautua synnytyksessä on isompi, kuin äidillä.

Kyllä raskauden ja synnytyksen äidille aiheuttama vammautumis- ja sairastumisriski on paljon suurempi kuin kuvittelet.

Esimerkiksi minulle itselleni tuli migreeni raskauksien myötä. Ennen ensimmäistä minulla ei ollut ikinä migreeniä. Jokaisen raskauden myötä sairaus paheni. Toinen raskauden myötä puhjennut sairaus on kohonnut verenpaine. Se ei laskenut enää normaalille tasolle raskausmyrkytyksen takia. Kolmas pysyvä sairaus on allergiat - ne alkoivat raskausmyrkytyksestä eivätkä ole vuosienkaan jälkeen parantuneet. 

Mekaanisiakin ongelmia sain: alakerta venyi niin, että joudun auttamaan käsillä, kun kakkaan. Joka kerta eli joka päivä. Toinen vika on vatsalihasten alla olevan kalvon venyminen: minulla on jatkuvia selkäkipuja sen takia, sillä etupuoli ei enää tule, kun kalvo on venynyt pilalle. Kumpaakaan näistä vammoista ei korjata ennen kuin aikaisintaan vaihdevuosien jälkeen. Mahdollisesti ei sittenkään.

Kolmas mekaaninen vika on mahalaukun ja ruokatorven välisen sulkijan löystyminen. Siihen ei ole mitään hoitokeinoa ja se haittaa elämääni joka päivä.

Kyllä näitä vikoja siis tulee, me naiset vain emme puhu niistä.

Tämähän on vain yksi naisten vaiva ja vähättelemisen arvoinen kun kärsijänä on nainen. Nimenomaan näistä saa ja pitäisikin puhua nykyään, eikä häpeillä itsekseen. Raskaus ja synnytys ei ole ikinä naiselle mikään läpihuutojuttu, vaan jättää jälkensä.

Ehkä elämä on luonteeltaan sellaista että jokainen saa jotain kremppaa ja moni vammautuu esim työssään, vapaallaan tai ainakin saa tällejä. Joista voi jäädä pysyvää haittaa.

Siihen on myös hyvät syynsä miksi naisia on kautta aikain rohkaistu synnyttämään parissakymmenissä ainakin esikoisensa, koska toipuminen on nopeampaa.

Se että vaatii uhmakkaasti että synnytys ei saa jättää mitään jälkiä mihinkään kertoo aikamme vitsauksenomaisesta typeryydestä ja halveksinnasta uutta elämää, uusia sukupolvia kohtaan - myös jo edesmenneitä, meidät mahdollistaneita. Kaikesta huokuu kiittämättömyys, loputtomat vaatimukset täydellisestä suorituksesta ja täydellisestä lapsesta, ja kun nämä eivät mene putkeen alkaa helvetillinen ulina elämän vääryydestä ja yhteiskunnan sorrosta. 

Siis suhteellisuudentaju tuntuu olevan kadoksissa. Ja sen ymmärrys että lapset eivät voi olla kostamisen ja vallankäytön väline. Naisten vapaus valita elämänsä sisältö on korkeinta ikinä ja silti mediamme suoltaa väitettä synnytysväkivallasta ja sen ja tuon naiskärsimyksen vähättelystä. MIkä määrä palveluja ja ilmaista rahaa tälläisille vinkujille riittää? Kyse taitaakin olla vain henkisen pahoinvoinnin systemaattisesta kasvattamisesta sen sijaan että mitään pyrittäisi aidon vilpittömästi kehittämään - sen verran olematonta kiitollisuuden näkyminen mistään asiasta on. Kaikkea saavutettua (lääketieteellistä) mukavuutta, myötätuntoa ja helpotusta pidetään täysin itsestäänselvyytenä ja kaiken on pelattava justiinsa priimasti jotta naisviha syytökset eivät pärähdä voimallisesti käyntiin.

Loistava kirjoitus! Kiitos, palautat uskoni ihmisiin 🙏

Suurin osa miehistä pelkää naisten vaikutusvaltaa. Naiset voivat tappaa koko Suomen kansan (kantaväestö) sukupuuttoon ihan vaan sillä, että ryhtyvät selibaattiin. Kun naiset kieltäytyvät seksistä, syntyvyys romahtaa lähes nollaan. Ainoat raskaudet mitä lähtee käyntiin, ovat alkaneet raiskauksista eli nainen on rikoksen uhri. Naiset saavat abortin (veronmaksajien laskuun) koska on epäinhimillistä vaatia, että uhri synnyttäisi rikoksentekijän lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita elämäntilanteita joissa nainen tai nainen ja mies yhdessä päätyvät tähän rankkaan ratkaisuun. Se ratkaisu ei ole helppo eikä sen pidäkään olla. Siinä ajatellaan tulevaa lasta: millaiset mahdollisuudet on tarjota lapselle hyvä elämä, kaikin puolin? Lapsi ansaitsee sen. Jos sitä ei ole mahdollista tarjota, pitää olla oikeus keskeyttää alkanut raskaus kenenkään siitä syyllistämättä.

Raaka meininki. Mitä jos tätä sovellettaisiin pidemmälle, olisitko ihan ok sen kanssa? Kun vanhemmat huomaa että joo, nyt on tosi vaikeeta niin laitetaanpa toi mikko-esteri 5v päiviltä. Tai viedään ongelmanuori sveitsiin kapseliin kun ei siitä taida mitään tulla kuitenkaan? Kuka määrää kenellä on toivoa?

 

Kun joku laitapuolen tyyppi laittaa lapsensa päiviltä koko valtakunta itkee ja suree miten näin voi käydä. Mutta kun sen tekee riittävän ajoissa niin se onkin järkevää ja kunnollista?

Ihan aiheellista kritiikkiä annat tuosta että eihän se ole sanottu että lapsen elämä menis jotenkin huonosti vaikka äiti olis syntymän hetkellä esimerkiksi vähävarainen 20 vuotias AMK-opiskelija, joka kasvattaa lapsensa yksin koska isää ei kiinnosta. Suomessa saa kyllä tukia ja apua. On hyvä ilmainen koulutus, hammashoito, neuvola jne. Ja vähätuloisenkin perheen lapsi pääsee harrastaan jos vanhemmilla on kiinnostusta ja jaksamista lasta sellaisiin kuskata ja hakea rahaa joltain auttamisjärjestöiltä. Ja kyllähän monia asioita voi harrastaa ilmankin että siihen tarvii harrastusjärjestön. Jos äiti on henkisesti rikas ja on edes jotain tukiverkkoa niin kyllä lapsi hyvän elämän saa Suomessa riippumatta siitä kuinka paljon äidillä on tuloja.

Mutta sinulle sitten annan kritiikkiä siitä että todella olet sitä mieltä että kyllä pitää oma elämä "pilata" lapsen saannilla? Jos lapsen saaminen sekoittaa naisen elämän täysin kun raskaus ja vauva tulevat rajoittamaan naisen ajankäyttöä todella paljon. Lisäksi terveysongelmat ja naisen loppuelämän vammautumisriskit päälle. Kyllä minun mielestä on täysin hyvä systeemi että naisella on se noin 12 viikkoa aikaa miettiä että tekeekö abortin vai jatkaako raskautta. Jos pitää lapsen niin joutuu suunnitteleen elämänsä aika nopeesti uudestaan. Iso elämänmuutos se lapsen saaminen ja naisen kehokin ottaa siinä osumaa terveydellisesti todella paljon. 

Lapsi ei laita elämää kokonaan uusiksi. Voit kyllä jatkaa opiskelua ja työntekemistä aika äkkiä lapsen synnyttyä, jos niin haluat. Ja  tuo äidin "vammautumisriksi" on kuitenkin aika pieni.  Yhtälailla voi vammautua vaikka laskettelurinteessä tai  autokolarissa tai ihan missä vaan. lapsen saaminen yllä muuttaa elämää, mutta ei se siitä vaikeata tee. joillakin on  10 lasta ja ihan normaalisti elämä rullaa, ei se mene sekaisin ja tolaltaan joka lapsen syntymästä. Ei lapsen saaminen lopeta äidin omaa elämää.  Se tuo kyllä aika paljon sisältöä ja rakkautta elämään. 

Mutta kaikista ei tietenkään ole äidiksi/vanhemmaksi ja silloin ei tietenkään kannata lasta tehdä, mutta se, että ei uskalla synnyttää lasta, vaan turvautuu aborttiin sen takia, että ajattelee saavansa elinikäiset vammat synnytyksessä on kyllä vähän liioiteltua. 

Huomattavasti suurempi riski vammautua  ja kuolla on esim  liikenteessä ja kuinka moni pysyy liikenteestä pois sen takia, että niin voi käydä.  

Lapselle tuo riski kuolla tai vammautua synnytyksessä on isompi, kuin äidillä.

Kyllä raskauden ja synnytyksen äidille aiheuttama vammautumis- ja sairastumisriski on paljon suurempi kuin kuvittelet.

Esimerkiksi minulle itselleni tuli migreeni raskauksien myötä. Ennen ensimmäistä minulla ei ollut ikinä migreeniä. Jokaisen raskauden myötä sairaus paheni. Toinen raskauden myötä puhjennut sairaus on kohonnut verenpaine. Se ei laskenut enää normaalille tasolle raskausmyrkytyksen takia. Kolmas pysyvä sairaus on allergiat - ne alkoivat raskausmyrkytyksestä eivätkä ole vuosienkaan jälkeen parantuneet. 

Mekaanisiakin ongelmia sain: alakerta venyi niin, että joudun auttamaan käsillä, kun kakkaan. Joka kerta eli joka päivä. Toinen vika on vatsalihasten alla olevan kalvon venyminen: minulla on jatkuvia selkäkipuja sen takia, sillä etupuoli ei enää tule, kun kalvo on venynyt pilalle. Kumpaakaan näistä vammoista ei korjata ennen kuin aikaisintaan vaihdevuosien jälkeen. Mahdollisesti ei sittenkään.

Kolmas mekaaninen vika on mahalaukun ja ruokatorven välisen sulkijan löystyminen. Siihen ei ole mitään hoitokeinoa ja se haittaa elämääni joka päivä.

Kyllä näitä vikoja siis tulee, me naiset vain emme puhu niistä.

Tämähän on vain yksi naisten vaiva ja vähättelemisen arvoinen kun kärsijänä on nainen. Nimenomaan näistä saa ja pitäisikin puhua nykyään, eikä häpeillä itsekseen. Raskaus ja synnytys ei ole ikinä naiselle mikään läpihuutojuttu, vaan jättää jälkensä.

Ehkä elämä on luonteeltaan sellaista että jokainen saa jotain kremppaa ja moni vammautuu esim työssään, vapaallaan tai ainakin saa tällejä. Joista voi jäädä pysyvää haittaa.

Siihen on myös hyvät syynsä miksi naisia on kautta aikain rohkaistu synnyttämään parissakymmenissä ainakin esikoisensa, koska toipuminen on nopeampaa.

Se että vaatii uhmakkaasti että synnytys ei saa jättää mitään jälkiä mihinkään kertoo aikamme vitsauksenomaisesta typeryydestä ja halveksinnasta uutta elämää, uusia sukupolvia kohtaan - myös jo edesmenneitä, meidät mahdollistaneita. Kaikesta huokuu kiittämättömyys, loputtomat vaatimukset täydellisestä suorituksesta ja täydellisestä lapsesta, ja kun nämä eivät mene putkeen alkaa helvetillinen ulina elämän vääryydestä ja yhteiskunnan sorrosta. 

Siis suhteellisuudentaju tuntuu olevan kadoksissa. Ja sen ymmärrys että lapset eivät voi olla kostamisen ja vallankäytön väline. Naisten vapaus valita elämänsä sisältö on korkeinta ikinä ja silti mediamme suoltaa väitettä synnytysväkivallasta ja sen ja tuon naiskärsimyksen vähättelystä. MIkä määrä palveluja ja ilmaista rahaa tälläisille vinkujille riittää? Kyse taitaakin olla vain henkisen pahoinvoinnin systemaattisesta kasvattamisesta sen sijaan että mitään pyrittäisi aidon vilpittömästi kehittämään - sen verran olematonta kiitollisuuden näkyminen mistään asiasta on. Kaikkea saavutettua (lääketieteellistä) mukavuutta, myötätuntoa ja helpotusta pidetään täysin itsestäänselvyytenä ja kaiken on pelattava justiinsa priimasti jotta naisviha syytökset eivät pärähdä voimallisesti käyntiin.

Niin, historiassa naiset kuoli niihin synnytyksiin eikä jääneet valittamaan tai eliniänodote oli hyvin paljon matalampi kuin nykyään. Nykyaikana niiden kremppojen kanssa on vain elettävä ja pärjättävä vuosikymmeniä ja työelämässäkin on oltava 70-vuotiaaksi. Suomessa jälkihoito on ala-arvoista mutta pitäähän sitä nyt vain kärsiä koska sattuu olemaan nainen ja ennenkin kärsittiin jos ei henki lähtenyt synnytysvuoteella.

Vierailija kirjoitti:

Aborttikeskusteluissa tuodaan kovasti esiin ratkaisuna että "vauvanhan voi antaa adoptioon". Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa naiselle?

 

Miettikääpä mikä HALOO nousisi naisen sukulaisten, ystäväpiirin, työyhteisön ym. keskuudessa kun he saavat naisen tietää olevan raskaana - VAHINGOSSA! Ja että kaiken kukkuraksi vauvaa ei edes aiota pitää!

 

Varmasti useat sukulaiset ja ystävät katkaisevat naiseen välit, tai yrittävät ehkä puhua naista ympäri adoptiojutuista, juoruillaan siitä, miten vastuuttomasti nainen on päästänyt itsensä raskautumaan. Joudut myös kertomaan esimiehelle tilanteen, jäämään töistä pois.

 

Ja tämä kaikki sosiaalinen, henkisesti raskas myllytys samalla, kun kärsit yksin raskausvaivoista ja kivuista.

 

Eli voitte vaan miettiä, miksi tuntuu 100 kertaa helpommalta mennä abortoimaan ei-toivottu raskaus, jolloin kukaan ei edes saa asiasta koskaan tietää.

Harvemmin ihmiset yleensäkään rikollisiksi kokemiaan tekojaan innokkaasti julki huutelevat.