Nuoruuden rakkaus vai nykyinen vaimo? Neuvoja?

Unohda koko juttu. Olet itse sössinyt asiasi nuorena, kun sinulle ei kelvannut se nuoruuden rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nuoruudenrakkauskaipailuissa halutaan sitä muistikuvaa, mitä siitä on jäänyt. Ajatellaan, että suhde nuoruudenrakkauden kanssa olisi samanlaista kuin silloin 25-30 vuotta sitten. Se edustaa nuoruutta, huolettomuutta, vapautta, kuumaa asfalttia, ensimmäistä mopoa tai autoa. Ja sitten ajatellaan että sen kaiken saisi kokea uudestaan kunhan vain saisi sen rakkauden takaisin. 

 

Näinhän ei tietenkään ole. Ihmiset muuttuvat. Käytännössä et enää tunne sitä ihmistä. 

Voi olla monesti noin, mutta kyllähän joskus ihmissuhteissa ja rakkaudessa on kuitenkin kyse ihan syvemmistäkin asioista. Moni asia elämässä muuttuu, mutta se ihmisen syvin ja sisin ei välttämättä niinkään, ja siihen voi olla rakastunut ja tuntee vetoa.

Minusta vähän yksisilmäistä laimata kaikki tällaiseksi nuoruuden illuusion tavoitteluksi tai pinnalliseksi haihatteluksi, vaikka varmasti sellaistakin paljon on. 

Ymmärrän myös, että tällä nuoruuden rakkaudella alkaa olla kärsivällisyys ap:n kanssa lopussa. Ehkä tulikin jo viimeinen piste todella, kun vauvapalstalla edelleen jahkaa seitsemän vuoden jälkeen, eikä ole päässyt ajatuksissaan yhtään eteenpäin suuntaan tai toiseen. Nainenhan olisi ollut valmis alkamaan ap:n kanssa suhteeseen jo vuosia sitten ja eroamaan. Kyllä se maku alkaa mennä jahkailuun jossain vaiheessa. Ap:ltä uupuu rohkeutta elämässä tehdä valintoja.

Luulenpa, että tällä nuoruuden naisella on olleet isot ja syvemmät tunteet pelissä. Ehkä ap:llä ei todella olekaan, tai sitten hän on vähän sellainen pelkuri. Mikä kyllä varsinkin pitkän päälle voi sammuttaa liekin. Eihän toinen voi sellaisessa loputtomiin roikkua, eikä sellaisessa asemassa toista pitäisi pitääkään.

Eipä tainnut olla mitään isoja tunteita sillä naisella, koska lopetti valvomisen ja yhteydenpidon. Ap voikin sitten jatkaa joko vaimonsa kanssa tai yksin.

Vaikea ymmärtää miksi joku haluaa sotkea koko perheensä elämän vielä vanhoilla päivillään. Eikä kykene edes eroamaan ilman, että on viritettynä joku klähmäinen selän takana suhde. 🤢🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nuoruudenrakkauskaipailuissa halutaan sitä muistikuvaa, mitä siitä on jäänyt. Ajatellaan, että suhde nuoruudenrakkauden kanssa olisi samanlaista kuin silloin 25-30 vuotta sitten. Se edustaa nuoruutta, huolettomuutta, vapautta, kuumaa asfalttia, ensimmäistä mopoa tai autoa. Ja sitten ajatellaan että sen kaiken saisi kokea uudestaan kunhan vain saisi sen rakkauden takaisin. 

 

Näinhän ei tietenkään ole. Ihmiset muuttuvat. Käytännössä et enää tunne sitä ihmistä. 

Voi olla monesti noin, mutta kyllähän joskus ihmissuhteissa ja rakkaudessa on kuitenkin kyse ihan syvemmistäkin asioista. Moni asia elämässä muuttuu, mutta se ihmisen syvin ja sisin ei välttämättä niinkään, ja siihen voi olla rakastunut ja tuntee vetoa.

Minusta vähän yksisilmäistä laimata kaikki tällaiseksi nuoruuden illuusion tavoitteluksi tai pinnalliseksi haihatteluksi, vaikka varmasti sellaistakin paljon on. 

Ymmärrän myös, että tällä nuoruuden rakkaudella alkaa olla kärsivällisyys ap:n kanssa lopussa. Ehkä tulikin jo viimeinen piste todella, kun vauvapalstalla edelleen jahkaa seitsemän vuoden jälkeen, eikä ole päässyt ajatuksissaan yhtään eteenpäin suuntaan tai toiseen. Nainenhan olisi ollut valmis alkamaan ap:n kanssa suhteeseen jo vuosia sitten ja eroamaan. Kyllä se maku alkaa mennä jahkailuun jossain vaiheessa. Ap:ltä uupuu rohkeutta elämässä tehdä valintoja.

Luulenpa, että tällä nuoruuden naisella on olleet isot ja syvemmät tunteet pelissä. Ehkä ap:llä ei todella olekaan, tai sitten hän on vähän sellainen pelkuri. Mikä kyllä varsinkin pitkän päälle voi sammuttaa liekin. Eihän toinen voi sellaisessa loputtomiin roikkua, eikä sellaisessa asemassa toista pitäisi pitääkään.

Eipä tainnut olla mitään isoja tunteita sillä naisella, koska lopetti valvomisen ja yhteydenpidon. Ap voikin sitten jatkaa joko vaimonsa kanssa tai yksin.

Kyllä 7 v on todella pitkä aika keski-iässä. Turhautuu nopeamminkin. Tunteet kuoleentuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nuoruudenrakkauskaipailuissa halutaan sitä muistikuvaa, mitä siitä on jäänyt. Ajatellaan, että suhde nuoruudenrakkauden kanssa olisi samanlaista kuin silloin 25-30 vuotta sitten. Se edustaa nuoruutta, huolettomuutta, vapautta, kuumaa asfalttia, ensimmäistä mopoa tai autoa. Ja sitten ajatellaan että sen kaiken saisi kokea uudestaan kunhan vain saisi sen rakkauden takaisin. 

 

Näinhän ei tietenkään ole. Ihmiset muuttuvat. Käytännössä et enää tunne sitä ihmistä. 

Voi olla monesti noin, mutta kyllähän joskus ihmissuhteissa ja rakkaudessa on kuitenkin kyse ihan syvemmistäkin asioista. Moni asia elämässä muuttuu, mutta se ihmisen syvin ja sisin ei välttämättä niinkään, ja siihen voi olla rakastunut ja tuntee vetoa.

Minusta vähän yksisilmäistä laimata kaikki tällaiseksi nuoruuden illuusion tavoitteluksi tai pinnalliseksi haihatteluksi, vaikka varmasti sellaistakin paljon on. 

Ymmärrän myös, että tällä nuoruuden rakkaudella alkaa olla kärsivällisyys ap:n kanssa lopussa. Ehkä tulikin jo viimeinen piste todella, kun vauvapalstalla edelleen jahkaa seitsemän vuoden jälkeen, eikä ole päässyt ajatuksissaan yhtään eteenpäin suuntaan tai toiseen. Nainenhan olisi ollut valmis alkamaan ap:n kanssa suhteeseen jo vuosia sitten ja eroamaan. Kyllä se maku alkaa mennä jahkailuun jossain vaiheessa. Ap:ltä uupuu rohkeutta elämässä tehdä valintoja.

Luulenpa, että tällä nuoruuden naisella on olleet isot ja syvemmät tunteet pelissä. Ehkä ap:llä ei todella olekaan, tai sitten hän on vähän sellainen pelkuri. Mikä kyllä varsinkin pitkän päälle voi sammuttaa liekin. Eihän toinen voi sellaisessa loputtomiin roikkua, eikä sellaisessa asemassa toista pitäisi pitääkään.

Eipä tainnut olla mitään isoja tunteita sillä naisella, koska lopetti valvomisen ja yhteydenpidon. Ap voikin sitten jatkaa joko vaimonsa kanssa tai yksin.

Kuinka kauan meinaat että joku odottaa?? Et näemmäkään tiedä ihmissuhteista mitään tai olet joku kakara joilla ei muuta olekaan kuin aikaa.

Ap on pelkkä surkea homo.

Vierailija kirjoitti:

Ap on pelkkä surkea homo.

Vahvasti samaa mieltä. Olen varma että ap:n "nainen" on todellisuudessa ap:n entinen poikaystävä. Ap on mennyt naimisiin naisen kanssa ja tehnyt lapsia vain hämäykseksi, kaiken vapaa-aikansa hän todennäköisesti viettää h*moklubeilla. Tule ap nyt viimein sieltä kaapista ja elä omannäköistä elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on paska fiilis, koska hän on narsistisena pönkityänyt egoaan fantasioimalla siitä, että sekä vaimo että toinen nainen haluavat häntä, eivätkä voi elää ilman häntä. Ap nähtävästi kuvitteli, että voisi valita, että.kumpikin nainen olisi saatavilla, kuin kaupan hyllyllä odottamassa ap:n valintaa. Paljon vetoa, että vaimo ei todellakaan roiku ap:ssa kuten ap kuvittelee. Siis oikeasti ap on niin täynnä itseään, että on kirjoittanut tänne ketjuun, kuinka vaimo haluaa ap:ta niin koihkeösti, että jopa muuttuisi pelottavaksi halutessaan omistaa ap:n. Tosiasia lienee päinvastoin, että vaimo pitää häröilevää ap:ta epäluotettavana nilkkinä ja on siksi vihainen ja ottaisi ap:sta eron heti, jos hänen pettämisensä paljastuisi.

 

Monelle miehelle tulee keski-iässä joku ihmeen jumaluuskompleksi heti kun joku toinen nainen vähän kiinnittää huomiota. Alkavat luulemaan olevansa oikeasti jotain saaliita ja käyttäytyvät käsittämättömän typerästi. Ja siis riittää se, että nainen vähän tsekkaa mimmonen tyyppi tämä mahtaisi olla eikä naisella välttämättä herää kuitenkaan suurempaa kiinnostusta. Mies on rakennellut pilvilinnat päässään ja on humaltunut omasta erinomaisuudestaan kunnes todellisuus pläjähtää päin pläsiä. Sitten ihmetellään mitä tapahtui.

Tuolta se kuulostaa, ap on elänyt mielikuvitustodellisuudessa nyt jo seitsemän (7) vuotta! Hän on rakentanut päässään kuvitelman, että sekä vaimo että nuoruuden tyttöystävä haluavat häntä. Nyt jo nähtiin, että se romahti nuoruuden tyttöystävän osalta, kun hän torjui ap:n. Toivottavasti ap vielä kelpaa vaimolle. En lainkaan luottaisi ap:n kuvaukseen siitä, että vaimo niin varmuudella haluaa pitää kiinni hänestä, ap:n todellisuudentaju ei ole ollut kartalla tähänkään asti, vaan perustunut pääosin hänen omille haaveilleen. On hyvin mahdollista, että vaimolla on 7 v aikana tullut mitta täyteen ja ap tulee jätetyksi hänenkin taholtaan. Kaikennkaikkiaan kuulostaa siltä, että ap ei ole elänyt samassa todellisuudessa kuin muut ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis siihen, että voit menettää lapsesi ja lastenlapsesi jos lähdet vieraan naisen mukaan?

 

Meidän isä menetti. Vaihto meidän äidin vieraaseen. Äiti teki kaikkensa meidän eteen ja sitte isä vaan huomas että on onneton. Ei meille lapsille oo enempää kerrottu syystä eroon.

 

No eipä ole paljo isää ja sen uutta nähty. Ei kiinnosta. Äidin luona vierailemme usein ja vanhemmilla sisaruksillani on jo lapsia ja äiti on läheinen heidän kanssa.

 

Isä ja sen uusi ovat out elämästämme. Kyllä isä haluais pitää yhteyttä, mutta meitä ei kiinnosta. Kerran käytiin kahvilla isän kutsusta, kun yritti lämmittää välejä. Vähä säälitti kun tuntu ettei se tuntunut onnelliselta nytkään. Ei taida olla onnellinen koskaan.

Kiinnosti lukee tämä, kun oot kun meidän isä. Aika paska siis.

Ymmärrän että tuntuu pahalta että isä vaihtoi äidin toiseen. Kaikilla on kuitenkn elämässä oikeus myös erota ja vaihtaa kumppania. Olisiko se sitten ollut oikein ja hyvä, että isäsi olisi jatkanut onnettomassa liitossa? En oikein ymmärrä miksi lapset katkaisevat välit kun vanhempi vaihtaa toiseen. Pitääkö välit omiin lapsiin ansaita sillä että sitkuttelee onnettomassa liitossa? Tietty asiat voi hoitaa sellaisella tavalla että kunnioitus menee ym, mutta ei kai nyt pelkästään ero ja uusi kumppani ole syy hylätä toinen vanhempi. 

Ei kai aloituksen tapauksessa suhde ole huono kuin siksi, että isi kaipaa jännitystä ja nuoruuden ihastus on siihen sopiva kohde. 

No sitä ei voi kukaan ulkopuolinen arvioida mikä on riittävä syy erota ja vaihtaa kumppania. Velvollisuudesta ei mielestäni tarvitse jatkaa, vaikka suhde olisi paperilla ihan ok. Eikö sitten ihan puhdas tylsistyminen, mielenkiinnon loppuminen tai halu elää vapaana omaa elämää ole tarpeeksi hyvä syy että saa erota? Ja ei, en ole itse eronnut vaan elän ydinperheessä, mutta mielestäni ihminen saa haluta elämältään mitä vain lain puitteissa ja tavoitella sitä - vaikka se olisi uusi suhde ja uuden elämänvaiheen aloittaminen. Lapsista täytyy aina pitää huoli ja toimia kaikkia osapuolia kunnioittavasti mahdollisimman hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nuoruudenrakkauskaipailuissa halutaan sitä muistikuvaa, mitä siitä on jäänyt. Ajatellaan, että suhde nuoruudenrakkauden kanssa olisi samanlaista kuin silloin 25-30 vuotta sitten. Se edustaa nuoruutta, huolettomuutta, vapautta, kuumaa asfalttia, ensimmäistä mopoa tai autoa. Ja sitten ajatellaan että sen kaiken saisi kokea uudestaan kunhan vain saisi sen rakkauden takaisin. 

 

Näinhän ei tietenkään ole. Ihmiset muuttuvat. Käytännössä et enää tunne sitä ihmistä. 

Voi olla monesti noin, mutta kyllähän joskus ihmissuhteissa ja rakkaudessa on kuitenkin kyse ihan syvemmistäkin asioista. Moni asia elämässä muuttuu, mutta se ihmisen syvin ja sisin ei välttämättä niinkään, ja siihen voi olla rakastunut ja tuntee vetoa.

Minusta vähän yksisilmäistä laimata kaikki tällaiseksi nuoruuden illuusion tavoitteluksi tai pinnalliseksi haihatteluksi, vaikka varmasti sellaistakin paljon on. 

Ymmärrän myös, että tällä nuoruuden rakkaudella alkaa olla kärsivällisyys ap:n kanssa lopussa. Ehkä tulikin jo viimeinen piste todella, kun vauvapalstalla edelleen jahkaa seitsemän vuoden jälkeen, eikä ole päässyt ajatuksissaan yhtään eteenpäin suuntaan tai toiseen. Nainenhan olisi ollut valmis alkamaan ap:n kanssa suhteeseen jo vuosia sitten ja eroamaan. Kyllä se maku alkaa mennä jahkailuun jossain vaiheessa. Ap:ltä uupuu rohkeutta elämässä tehdä valintoja.

Luulenpa, että tällä nuoruuden naisella on olleet isot ja syvemmät tunteet pelissä. Ehkä ap:llä ei todella olekaan, tai sitten hän on vähän sellainen pelkuri. Mikä kyllä varsinkin pitkän päälle voi sammuttaa liekin. Eihän toinen voi sellaisessa loputtomiin roikkua, eikä sellaisessa asemassa toista pitäisi pitääkään.

Eipä tainnut olla mitään isoja tunteita sillä naisella, koska lopetti valvomisen ja yhteydenpidon. Ap voikin sitten jatkaa joko vaimonsa kanssa tai yksin.

Kuinka kauan meinaat että joku odottaa?? Et näemmäkään tiedä ihmissuhteista mitään tai olet joku kakara joilla ei muuta olekaan kuin aikaa.

Mä olen viisikymppinen. Enkä todellakaan odottaisi tai ylipäätään lähtisi mihinkään säätöön, ajanhukkaa tuollainen haihattelu. Toiset näköjään roikkuvat ja roikottavat vuosikausia. Suuret tunteet veisivät yhteen (ja eron) jo paljon nopeammin.

Jokainen tietysti päättää mitä haluaa elämällään, päätös on se avainsana. Sisäinen rakkaus vaimon tai muun kanssa on helposti löydettävissä uudelleen jos sellainen on alunperin ollut <3 

Hmm. Mitä tuon toisen kanssa olet jutellut tulevaisuudesta, onko sitä vai pelkää intohimoa? Onko syynä hänen sinkkuteensa sinä, vai mikä?

Ei täällä kukaan varmaan voi tietää mitä sinä haluat mutta keskustelujen kautta vois selvittää millainen tulevaisuus kummankin kanssa olis? Keskusteluissa on vaan se huono puoli että niissä riitaantuu helposti jos on ristiriitoja. Sekin toki kertoo paljon, kuten se että jokin vetää toisen luo. Aivan varma ei voi olla kannattaako se vai onko nuoruudenrakkaus enempi jokin turvallinen varasuhde jos jäät yksin tai tukiverkko eroosi-Miten itse koet eroamisen? Ja teetkö sen oikeista vai korjattavista asioista?

Pysy nyt vain siinä missä olet !   Kyllähän ne tunteet nousee pintaan , mutta parempi vaan jättää.  

Pystyykö pitkän suhteen jälkeen muka sitoutumaan yhteen, jälleen uuteen pesänrakennusviettiseen naiseen??! Eikö houkuta enempi vaikka maksulliset tai mitkä tahansa ....sillä eron myötä se olis mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Tunnen itseni paskaksi. Mutta jos otan eron puheeksi, vaimo muuttuu hirviöksi. On omistushaluinen.  

Kuka tuommoista "miestä" haluaa "omistaa". 

"Mies" joka pettää läheisensäkin, ei ole mies.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele sydäntäsi, mutta vasta sitten kun olet tarkkaan miettinyt mihin se vie.

Ei, vaan kerro kaikki tämä vaimollesi ja kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Hän ansaitsee parempaa. 

Nuoruuden rakkaus on jäänyt taakse syystä, ja vaimo on valikoitunut kumppaniksi syystä. Jos vielä olet tuossa välitilassa (en lukenut kaikkia kommentteja), kehotan hengittelemään tulta nykyiseen liittoon. Kerro ensin vaimollesi, että kaikkien vuosien jälkeen haluat panostaa suhteenne parantamiseen, ja sen jälkeen alat viljellä pieniä kohteliaisuuksia ja positiivisia tekoja. Halaa, kehu ja kiitä ahkerasti, osoita että asia, ja vaimosi,  on sinulle tärkeä. Myönteisyys synnyttää myönteisyyttä. Käykää kahvitreffeillä, eväsretkillä, elokuvissa, ja pyrkikää virkistämään sosiaalista elämäänne ja vuorovaikutustanne. Vie kukkia, hiero jalkoja ja ota kainaloon. Pienet sanat ja pienet teot!

Nuoruuden rakkauden kanssa on riski, että menee sekä avioliitto että haavesuhde, ja edessä "yksinäinen" vanhuus. Ei kannatttaisi "ihan hyvää" vaihtaa epävarmaan, vaan panostaa uuteen vaiheeseen kelvollisen puolison kanssa. 

Et voi laskea mitään sen varaan, että suhde nuoruuden rakkauden kanssa toimisi pidemmän päälle. Itse asiassa lienee todennäköisempää että ei toimi - ei toiminut silloin nuorenakaan ja kai te pohjimmiltaan samoja ihmisiä vielä olette. Eli älä oleta, että teistä tulee jotain ja mieti eroa vaimosta siitä lähtökohdasta. 
En oikein osaa olla samaa mieltä tuosta mitä joku yllä kirjoitti pysy vaan siinä missä olet. Miksi pitäisi elämässä vain pysyä vanhassa tutussa, mukavuusalueella? Elää sitä tasaista arkea kunnes kuolo korjaa. Voihan olla, että ap eroaa eikä päädy nuoruuden rakkauden kanssa yhteen. Hän voi kuitenkin nauttia vapaana elämisestä, seikkaillakin tai ehkä löytää ihan uuden ihmisen jonka kanssa on onnellisempi. Riskinä tietysti on, että päätyykin katumaan eroa ja edessä vain yksinäisyys. Onko muuten ystäviä, sukulaisia, harrastuksia, kuinka paljon olet parisuhteen varassa ylipäätään?

Olen muuten ollut hieman vastaavassa tilanteessa ap:n kanssa, mutta en koskaan edennyt tapaamiseen kasvotusten. Puhelimessa muisteltiin menneitä pari kertaa ja kirjoteltiin muutamia pitkiä sähköposteja toisillemme. Tuo kohtaaminen sattui mulla ajankohtaan, kun parisuhde ei voinut kovin hyvin, mikä ruokki noita nostalgian tunteita. En ole unohtanut tuota ihmistä menneisyydestä vieläkään kokonaan, mutta olen päättänyt palata asiaan vain jos eroan joskus muista syistä ja elän tyytyväisenä sinkkuna. Elän tosin lapsiperhearkea eli olen siinä mielessä enemmän sidottu. Mutta tiedostin myös luoneeni haavekuvan, jossa tuo exä oli vuosien saatossa muuttunut niiltä osin, joihin suhteemme aikanaan kaatui. Sillä tottakai hän noissa meidän viestittelyssä ja puheluissa oli pelkästään mukava, kuunteleva, henkevä mitä lie. Mutta miten olis arjessa työstressin, siivouksen ja ruoanlaiton keskellä..niinpä niin. 

Vielä lisäys - minulla auttoi vastaavassa tilanteessa mm se että katsoin vanhoja valokuvia aviopuolisoni ja minun suhteen alkuajoilta ja koitin palauttaa mieleen että meilläkin joskus oli aika paljon enemmän kipinää kuin avioliitossa sillä hetkellä. Ja tietysti laatuaika ydinperheen kesken sai arvostamaan sitä ja toi tunnetta että tämä on kaikkien tärkeintä juuri nyt, enkä siitä luopuisi minkään vanhan exän vuoksi.

Minä kannoin ihannekuvaa nuoruuden rakkaudesta 30 vuotta mukanani, ja kaipasin häntä aina kun oli vaikeaa. Ehdin erotakin, kunnes kuulin että hänkin oli kaivannut koko ajan minua. Sovimme tapaamisen ja jännittyneenä kuin ensi kertaa ihastunut menimme treffeille. Halasimme pitkään, niin kuin kauan kaivanneet tekevät, juttelimme, muistelimme yhteisiä aikojamme ja katumustamme siitä kun emme silloin aikoinaan olleet valmiita kumpikaan muuttamaan, jotta yhteiselomme olisi ollut mahdollista. Kuinka ollakaan, gloria oli kadonnut. Hän oli vanhentunut ja muuttunut vieraan näköiseksi, samoin tietysti minäkin. Ikäänkuin olisimme saaneet juttumme päätökseen, kumpikaan ei ole enää kokenut tarvetta yhteyden pitoon. Jäihän ne muistot kuitenkin, ja kappale joka oli hänelle omistettu kaikki ne vuodet, tuo radiossa soidessaan edelleen mieleeni ne samat tunteet.