Nuoruuden rakkaus vai nykyinen vaimo? Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis siihen, että voit menettää lapsesi ja lastenlapsesi jos lähdet vieraan naisen mukaan?

 

Meidän isä menetti. Vaihto meidän äidin vieraaseen. Äiti teki kaikkensa meidän eteen ja sitte isä vaan huomas että on onneton. Ei meille lapsille oo enempää kerrottu syystä eroon.

 

No eipä ole paljo isää ja sen uutta nähty. Ei kiinnosta. Äidin luona vierailemme usein ja vanhemmilla sisaruksillani on jo lapsia ja äiti on läheinen heidän kanssa.

 

Isä ja sen uusi ovat out elämästämme. Kyllä isä haluais pitää yhteyttä, mutta meitä ei kiinnosta. Kerran käytiin kahvilla isän kutsusta, kun yritti lämmittää välejä. Vähä säälitti kun tuntu ettei se tuntunut onnelliselta nytkään. Ei taida olla onnellinen koskaan.

Kiinnosti lukee tämä, kun oot kun meidän isä. Aika paska siis.

Oletko koskaan miettinyt että äitisi saattaa olla aika manipuloiva ihminen?

Entä tämä isän uusi kumppani? Hänkö ei olisi manipuloija. Näissä uusisovanhemmuus kuvioissa miehen omat lapset jäävät usein ulkokehälle, kun keskitytään uusrakkaan lapsiin ja lapsenlapsiin. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antaisi omalle isälleni ikinä anteeksi jos tekisi noin.

Omituinen lapsi olet. Itse toivoin joskus, että vanhempani olisivat eronneet, kun äitini vain sätti ja haukkui isääni. On itsekästä toivoa omalle vanhemmalle kärsimystä, jotta kulissit ydinperheestä säilyisivät kiiltävinä. Väkisin yhdessä pysyminen aiheuttaa vain katkeruutta ja osattomuutta, jos rakkautta ei enää ole.

Mielestäsi valehtelu ja selän takana touhuaminen on ihan kunniallisen ihmisen puuhaa? 

 

Onneksi minun isäni ei ole tuollainen. 

Ihmisten tunteet ehtivät muuttua moneen kertaan elämän aikana, ja se sallittakoon kaikille. 

Haluaisitko itse pysytellä pakkoavioliitossa lasten vuoksi, jos olisit rakastunut toiseen? Vai koskeeko sellainen velvollisuus vain muita kuin sinua? Pitääkö susta teeskennellä onnellista, vaikka ei sitä ole, ja esittää rakastavansa puolisoa, vaikka ei tuntisi mitään tätä kohtaan? Jos näin, niin kuinka pitkään pitää vetää näytöstä muille? Kuolemaan astiko, jos on lapsia hankkinut? Miehille on hyvin tyypillistä erota vasta sitten, kun uusi nainen on odottamassa. Eivät uskalla erota ennen ja pelkäävät vaimojaan.

Tottakai jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee. On kuitenkin typerää kuvitella, ettei oma toiminta vaikuttaisi toisten ihmisten toimintaan.

Paras tilanne varmasti jos on alkuperäisen nuoruuden rakkauden kanssa naimisissa ja löytyy intohimoista seksiä ja ihana henkinen yhteys ja rakkaus sekä yhteinen perhe <3  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis siihen, että voit menettää lapsesi ja lastenlapsesi jos lähdet vieraan naisen mukaan?

 

Meidän isä menetti. Vaihto meidän äidin vieraaseen. Äiti teki kaikkensa meidän eteen ja sitte isä vaan huomas että on onneton. Ei meille lapsille oo enempää kerrottu syystä eroon.

 

No eipä ole paljo isää ja sen uutta nähty. Ei kiinnosta. Äidin luona vierailemme usein ja vanhemmilla sisaruksillani on jo lapsia ja äiti on läheinen heidän kanssa.

 

Isä ja sen uusi ovat out elämästämme. Kyllä isä haluais pitää yhteyttä, mutta meitä ei kiinnosta. Kerran käytiin kahvilla isän kutsusta, kun yritti lämmittää välejä. Vähä säälitti kun tuntu ettei se tuntunut onnelliselta nytkään. Ei taida olla onnellinen koskaan.

Kiinnosti lukee tämä, kun oot kun meidän isä. Aika paska siis.

Oletko koskaan miettinyt että äitisi saattaa olla aika manipuloiva ihminen?

Entä tämä isän uusi kumppani? Hänkö ei olisi manipuloija. Näissä uusisovanhemmuus kuvioissa miehen omat lapset jäävät usein ulkokehälle, kun keskitytään uusrakkaan lapsiin ja lapsenlapsiin. 

-ohis

Tämä. Oma isäni erosi äidistäni ja seuraavat 15 vuotta minun ja isäni välit olivat melko viileät. Omaa äitiäni ei kyllä millään mielellä voinut sanoa manipuloijaksi, sillä hän ei pahaa sanaa suostunut isästäni sanomaan. Jotenkin se uusi puoliso vaan vaikutti sellaiselta "myyrältä". Mutta toisaalta, eipä naisen omatkaan lapset pahemmin äitiinsä yhteyttä pitäneet. 

Isäni erottua tästä naisesta meidän välimme lähentyivät, vaikka kyseinen nainen yritti myrkyttää mieltäni heidän eron hetkellä isääni vastaan. Isäni seuraavan puolison kanssa olen aina ollut erittäin hyvissä väleissä.

Eli tiedä sitä sitten, kuka se manipuloija on. 

Manipuloiva ihmisen tunnusmerkit on toimia toisten selän takana, luultavasti se manipuloija on juuri se "salarakas" joka vaan ei voi tunteilleen mitään. Oikeat motiivit voivat olla monenkirjavat, hyötysuhteita tavoittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Manipuloiva ihmisen tunnusmerkit on toimia toisten selän takana, luultavasti se manipuloija on juuri se "salarakas" joka vaan ei voi tunteilleen mitään. Oikeat motiivit voivat olla monenkirjavat, hyötysuhteita tavoittelevat.

Eikös se olekaan se liitossa oleva pettäjä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse otin yhteyttä nuoruuden"rakkaaseen", koska meillä jäi aikoinaan asiat kesken. Tunnen vihaa häntä kohtaan ja haluan tasata tilit. Olenko katkera ja tasapainoton. Kyllä. Olenko hakenut apua asiaan. Kyllä. Omahyväinen tyyppi kuvittelee tietysti jotain ihan muuta olevan taustalla. 

Voisin sanoa samat sanat, mutten halua mitään kostoa. Tarpeeksi pahoja asioita on jo tapahtunut, on parempi että nuoruuden rakkaus mätänee läpimädän vaimonsa vieressä  kuolemaansa asti. Siinä on rangaistusta tarpeeksi kymmenien vuosien pahoista teoista ja törkeistä rikoksista. Pysyköön kaukana kunniallisista ihmisistä kaikki kaltaisensa valehtelevat ja narsistiset pellet.

En minä halua kostoa, haluan oikeutta, saada takaisin sen mitä on minulta vienyt. VaimoJaan kohtaan minulla ei ole mitään kaunaa, he ovat tulleet kuvioihin kauan minun jälkeeni. Säälin kyllä heitä, ovat varmaan saaneet oman osansa hekin narsistista.

Edes omat lapset, muista puhumattakaan eivät voi olla perillä/sisällä toisten parisuhteesta. Helpointa on se toisen syyttäminen.

Kysy vaimoltasi. Hänellä on sinulle ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Tunnen itseni paskaksi. Mutta jos otan eron puheeksi, vaimo muuttuu hirviöksi. On omistushaluinen.  

Tämän perusteella sanoisin, että taitaa olla taas provo.

Siellä on upea ulkoilukeli nyt! 

Rohkaisin mieleni ja lähetin viestiketjun nuoruuden rakkaudelle. Ensin tuli hiljaista. Sitten hän totesi, että ei ole vuosiin saanut yhteydenpidostamme oikein mitään ja kyllästynyt jahkaamiseeni. Hän toivotteli hyvät jatkot ja sanoi, että päätämme tämän nyt tähän. 

Paska fiilis.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rohkaisin mieleni ja lähetin viestiketjun nuoruuden rakkaudelle. Ensin tuli hiljaista. Sitten hän totesi, että ei ole vuosiin saanut yhteydenpidostamme oikein mitään ja kyllästynyt jahkaamiseeni. Hän toivotteli hyvät jatkot ja sanoi, että päätämme tämän nyt tähän. 

 

Paska fiilis.

 

Ap

minkä viestiketjun? Ai tämän vauvapalstan ketjun?? Eihän sun teidän viestiketjua tarvitse lähettää. Hänellähän on se jo. 

Ap sä et vastannut kysymykseen kumpi alun perin otti yhteyttä ja miten. Tämä on aika oleellinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Rohkaisin mieleni ja lähetin viestiketjun nuoruuden rakkaudelle. Ensin tuli hiljaista. Sitten hän totesi, että ei ole vuosiin saanut yhteydenpidostamme oikein mitään ja kyllästynyt jahkaamiseeni. Hän toivotteli hyvät jatkot ja sanoi, että päätämme tämän nyt tähän. 

 

Paska fiilis.

 

Ap

Ootko sä kaikessa sellainen että muiden täytyy päättää puolestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antaisi omalle isälleni ikinä anteeksi jos tekisi noin.

Omituinen lapsi olet. Itse toivoin joskus, että vanhempani olisivat eronneet, kun äitini vain sätti ja haukkui isääni. On itsekästä toivoa omalle vanhemmalle kärsimystä, jotta kulissit ydinperheestä säilyisivät kiiltävinä. Väkisin yhdessä pysyminen aiheuttaa vain katkeruutta ja osattomuutta, jos rakkautta ei enää ole.

Mielestäsi valehtelu ja selän takana touhuaminen on ihan kunniallisen ihmisen puuhaa? 

 

Onneksi minun isäni ei ole tuollainen. 

Ihmisten tunteet ehtivät muuttua moneen kertaan elämän aikana, ja se sallittakoon kaikille. 

Haluaisitko itse pysytellä pakkoavioliitossa lasten vuoksi, jos olisit rakastunut toiseen? Vai koskeeko sellainen velvollisuus vain muita kuin sinua? Pitääkö susta teeskennellä onnellista, vaikka ei sitä ole, ja esittää rakastavansa puolisoa, vaikka ei tuntisi mitään tätä kohtaan? Jos näin, niin kuinka pitkään pitää vetää näytöstä muille? Kuolemaan astiko, jos on lapsia hankkinut? Miehille on hyvin tyypillistä erota vasta sitten, kun uusi nainen on odottamassa. Eivät uskalla erota ennen ja pelkäävät vaimojaan.

Toiseen rakastuminen vaatii sen verran aktiivista toimimista ihastumisen jälkeen, että kyllä pitäisin sitä ihan valintana. Silloin on valinnut rakastua toiseen.

Ihastua nyt voi aina, mutta on valinta lähteekö siihen ihastumisen tunteen mukana viemään suhdetta ja tunteita eteenpäin, vai ottaako etäisyyttä tähän ihastuksen kohteeseen.

Paska fiilis? Mistä? Eikö tämä nyt ole hiton hyvä, että pääsit irti tästä tuhoon tuomitusta kuviosta? Paska fiilis??? 

Ihan oikeasti. Taidat olla kyllä todella pihalla. Kannustaisin ihan itse nyt pohtimaan mikä sulla mättää ja se ei ole se vaimo. 

Jos on vuosia pitänyt peliä toisen naisen kanssa ja ajatukset ja haaveet ovat olleet hänessä, on samalla romuttanut omaa avioliittoaan. Se oma liitto on näivettynyt siinä ja puolisoiden välille on kasvanut etäisyyttä. Olen 100% varma, että ap:n vaimo on tuntenut sen koko ajan ja on tyytymätön suhteeseen, ap vain on niin taukki, ettei sitä tajua. On täysin mahdotonta, että normaali tunteva ihminen olisi onnellinen ja kokisi aitoa läheisyyttä, jos toisen henkinen panos on muualla.

"Täytyy sanoo, etten ihan tajua, että 7 vuotta miettiny ja nyt kyselee vauvalla neuvoa. Ei kauhean suoraa menoa vaan ilmeisen passiivinen tyyppi, joka vieläpä pelkää vaimon suuttuvan."

:D
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoo, etten ihan tajua, että 7 vuotta miettiny ja nyt kyselee vauvalla neuvoa. Ei kauhean suoraa menoa vaan ilmeisen passiivinen tyyppi, joka vieläpä pelkää vaimon suuttuvan. Ei kait siinä onnitellakaan. Kuulostaa siltä, että kaksi keski-ikäistä on nyt ruvennu muistelemaan menneitä, mutta mitää ei saada aikaiseksi. Itse katsoisin, että 7 veen jälkeen se on ohi, koska päätöksiä ei ole tehty. Provohan tää tietysti on.

Ei ole provo. Muuten olet oikeassa. Nämä vastaukset on avanneet silmiä.

Ap

Millä tavalla sun silmät ovat avautuneet? Sitenkö, että olet tajunnut olevasi saamaton ja pettävä kusipää, joka kusettaa niin nuoruudenrakkauttaan kuin vaimoaankin?

Ap:lla on paska fiilis, koska hän on narsistisena pönkityänyt egoaan fantasioimalla siitä, että sekä vaimo että toinen nainen haluavat häntä, eivätkä voi elää ilman häntä. Ap nähtävästi kuvitteli, että voisi valita, että.kumpikin nainen olisi saatavilla, kuin kaupan hyllyllä odottamassa ap:n valintaa. Paljon vetoa, että vaimo ei todellakaan roiku ap:ssa kuten ap kuvittelee. Siis oikeasti ap on niin täynnä itseään, että on kirjoittanut tänne ketjuun, kuinka vaimo haluaa ap:ta niin koihkeösti, että jopa muuttuisi pelottavaksi halutessaan omistaa ap:n. Tosiasia lienee päinvastoin, että vaimo pitää häröilevää ap:ta epäluotettavana nilkkinä ja on siksi vihainen ja ottaisi ap:sta eron heti, jos hänen pettämisensä paljastuisi.