Nuoruuden rakkaus vai nykyinen vaimo? Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä oot paska ihminen. Päästä puolisosi vapaaksi. 

Jos ap olisi nainen, niin kommentit olisivat tyyliin: Seuraa sydäntäsi. Et ole selvästikään onnellinen nykyisessä suhteessasi, joten lopeta se ja anna itsesi tulla onnelliseksi. Tämä on oikein myös kumppaniasi kohtaan.

Kun ap sattuu olemaankin mies, niin hän on vain yksiselitteisesti paska ihminen.

Jos ap olisi nainen, ap olisi ihan yhtä vaihdevuosissa kuin nytkin, pitkässä liitossa, aikuiset lapset, kaikki hyvin ja seksielämäkin rullaa, sisällä vain vähän nävertävä tyhjyys ja jännityksen haku viestittelystä jonkun vuosikymmenten takaisin tutun kanssa. Hänelle sanottaisiin, että ryhdistäydy, nainen, lakkaa haihattelemasta, hoidata hormonisi ja arvosta sitä, mitä sinulla on, sillä mikäänhän ei ole huonosti kuin pääsi sisällä. Ja oikeassahan ne sanojat silloinkin olisivat.

Tottakai olet onneton koska et ole sitoutunut nykyiseen puolisoosi vaan petät häntä emotionaalisesti ja suutelemisen muodossa fyysisestikin. Ei voi olla onnellinen jos halailee koko aja sitä mitä naapurissa on. Jos olisit oikea mies niin lopettaisit yhteydenpidon vanhaan suolaan ja alkaisit pitkäaikaisesti panostamaan nykyiseen suhteeseesi. Et ole yhtään sen parempi kuin muutkaan pettäjät etkä voi olla onneton paikassa jonne olet tietoisesti itsesi asettanut jo vuosia eli kahden naisen välissä. 

Itse olet ansainnut tilanteesi, vaimostasi en tiedä mikä olisi hänelle parhaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sano tuolle nuoruudenrakkaudelle, että olette niin vakavan paikan edessä, että pidätte nyt kahden kuukauden tauon viestittelyssä, keskitytte täysillä liittoihinne ja yritätte saada ne toimimaan. Kahden kk päästä otatte toisiinne yhteyttä ja teette päätöksen, suoraselkäisesti, joko tai. 

Muuten ihan jees mutta 2kk tosi lyhyt aika. Kokeilkaa vuosi - jos sen jälkeen vielä toisianne himoitsette niin ehkä sitä on syytä sitten kuunnella. 

Sanoisin, että omalla kohdalla pitäisi tapahtua todella paljon, että olisin valmis jättämään lastenlasten kasvusta puhumisen (=vertailun omiin lapsiin pienenä).  Sitä ei voi tehdä kuin yhden kanssa. Toisella ei ole siitä muistoja. Mutta toiset ihmiset arvostavat eri asioita. 

Oletko miettinyt jotain kivaa uutta harrastusta? Vaikka polkujuoksua. Siinä voi juostessa yksin miettiä asioita, ja kiva hankkia siihen sopivia välineitä, saa raitista ilmaa ja kuntokin kohoaa.

Itse en kyllä ymmärrä aikuisten lasten halua kontorolloida vanhempiensa elämää ja vieläpä rakkauselämää.  

Aika katkaista napanuora.

Ymmärrän sen toki, että pettämistä paheksutaan. Ei ole minustakaan oikein. Elämä ei aina ole kuitenkaan niin yksinkertaista ja suoraviivaista, eikä kukaan ole täydellinen. 

Minusta elämäänsä kannattaa pyrkiä elämään mahdollisimman rehellisesti, nimenomaan itselle, joka mahdollistaa sen, että pystyy olla rehellinen myös läheisilleen. 

Ap:lle suosittelen syvää itsetutkiskelua asian suhteen, niin että koittaa nimanomaan katsoa rehellisesti omia tunteitaan ja motiivejaan ja kohdata niitä. Kuunnella sisintään, ja sydäntään, että mistä oikein on kyse, koska siellä se vastaus on. Ja ajatella myös näiden naisten kannalta tilannetta.

Pelko on kuitenkin huono syy ja motiivi päätöksiä tehdessä. Kyllä minusta isot päätökset pitäsi pyrkiä tekemään muilla perustein, jotta ovat onnistuneita. 

Rehellisyys itselle vaatii myös rohkeutta. Aina omasta sisimmästä ei paljastu sitä, mitä odotti ja luuli. Kannattaa uskaltaa rohkeasti katsoa kuitenkin, sillä siitä elämässä on myös kyse. Jokainen elää omaa elämäänsä ja on vastuussa ennen kaikkea itselleen.

Neuvoja voi kuunnella, punnita ja prosessoida, mutta hyvät päätökset asioita käsiteltyään kumpuaa sitten sielä omasta sisältä. Muiden sanomisten ja mielipiteiden mukaan ei voi omaa elämäänsä elää, kun kulkee omaa polkuaan elämässään, vaikka toki toisetkin tulee huomioon ottaa. 

Meiltä haet lupaa pettämiseen tai avioeroon.................

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis siihen, että voit menettää lapsesi ja lastenlapsesi jos lähdet vieraan naisen mukaan?

 

Meidän isä menetti. Vaihto meidän äidin vieraaseen. Äiti teki kaikkensa meidän eteen ja sitte isä vaan huomas että on onneton. Ei meille lapsille oo enempää kerrottu syystä eroon.

 

No eipä ole paljo isää ja sen uutta nähty. Ei kiinnosta. Äidin luona vierailemme usein ja vanhemmilla sisaruksillani on jo lapsia ja äiti on läheinen heidän kanssa.

 

Isä ja sen uusi ovat out elämästämme. Kyllä isä haluais pitää yhteyttä, mutta meitä ei kiinnosta. Kerran käytiin kahvilla isän kutsusta, kun yritti lämmittää välejä. Vähä säälitti kun tuntu ettei se tuntunut onnelliselta nytkään. Ei taida olla onnellinen koskaan.

Kiinnosti lukee tämä, kun oot kun meidän isä. Aika paska siis.

Ymmärrän että tuntuu pahalta että isä vaihtoi äidin toiseen. Kaikilla on kuitenkn elämässä oikeus myös erota ja vaihtaa kumppania. Olisiko se sitten ollut oikein ja hyvä, että isäsi olisi jatkanut onnettomassa liitossa? En oikein ymmärrä miksi lapset katkaisevat välit kun vanhempi vaihtaa toiseen. Pitääkö välit omiin lapsiin ansaita sillä että sitkuttelee onnettomassa liitossa? Tietty asiat voi hoitaa sellaisella tavalla että kunnioitus menee ym, mutta ei kai nyt pelkästään ero ja uusi kumppani ole syy hylätä toinen vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä nämä vastaukset miestä juuri auta. Tuo vähän, jossa kehotetaan kuuntelemaan sydäntä. Emmä halua olla mikään pettäjämies, mutta en tunteilleni mitään voi. Jatkan tästä tätä miettimistä

Totuus on, että haihattelulla ja tuon sivusuhteen ylläpidolla te molemmat pilaatte kaksi avioliittoa riippumatta siitä eroatteko ja miten kauan kestäisitte erottuanne tosielämän toisianne yhdessä. 

Mielestäni sinun pitäisi ottaa ero, koska pilaat perhe-elämäsi ja vaimosi mahdollisuuden onnelliseen rakkauteen. Mitä sitten jos heittäytyy vaikeaksi? Sinähän haluat hänestä eroon ja ero tarkoittaa tiedätkö yhteiselon lopettamista hänen kanssaan. Vai meinasitko edelleen pitää hirviöksi muuttunutta vaimoa jossain pienessä huoneessa asumassa kodissasi eron jälkeen? Säälin kyllä vaimoasi ja lapsiasi, koska he eivät ole syyllisiä siihen, että sinä pelaat itsekkäistä pelejä vaimosi ja lastesi selän takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko valmis siihen, että voit menettää lapsesi ja lastenlapsesi jos lähdet vieraan naisen mukaan?

 

Meidän isä menetti. Vaihto meidän äidin vieraaseen. Äiti teki kaikkensa meidän eteen ja sitte isä vaan huomas että on onneton. Ei meille lapsille oo enempää kerrottu syystä eroon.

 

No eipä ole paljo isää ja sen uutta nähty. Ei kiinnosta. Äidin luona vierailemme usein ja vanhemmilla sisaruksillani on jo lapsia ja äiti on läheinen heidän kanssa.

 

Isä ja sen uusi ovat out elämästämme. Kyllä isä haluais pitää yhteyttä, mutta meitä ei kiinnosta. Kerran käytiin kahvilla isän kutsusta, kun yritti lämmittää välejä. Vähä säälitti kun tuntu ettei se tuntunut onnelliselta nytkään. Ei taida olla onnellinen koskaan.

Kiinnosti lukee tämä, kun oot kun meidän isä. Aika paska siis.

Ymmärrän että tuntuu pahalta että isä vaihtoi äidin toiseen. Kaikilla on kuitenkn elämässä oikeus myös erota ja vaihtaa kumppania. Olisiko se sitten ollut oikein ja hyvä, että isäsi olisi jatkanut onnettomassa liitossa? En oikein ymmärrä miksi lapset katkaisevat välit kun vanhempi vaihtaa toiseen. Pitääkö välit omiin lapsiin ansaita sillä että sitkuttelee onnettomassa liitossa? Tietty asiat voi hoitaa sellaisella tavalla että kunnioitus menee ym, mutta ei kai nyt pelkästään ero ja uusi kumppani ole syy hylätä toinen vanhempi. 

Ei kai aloituksen tapauksessa suhde ole huono kuin siksi, että isi kaipaa jännitystä ja nuoruuden ihastus on siihen sopiva kohde. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä ymmärrä aikuisten lasten halua kontorolloida vanhempiensa elämää ja vieläpä rakkauselämää.  

Aika katkaista napanuora.

Ymmärrän sen toki, että pettämistä paheksutaan. Ei ole minustakaan oikein. Elämä ei aina ole kuitenkaan niin yksinkertaista ja suoraviivaista, eikä kukaan ole täydellinen. 

Minusta elämäänsä kannattaa pyrkiä elämään mahdollisimman rehellisesti, nimenomaan itselle, joka mahdollistaa sen, että pystyy olla rehellinen myös läheisilleen. 

Ap:lle suosittelen syvää itsetutkiskelua asian suhteen, niin että koittaa nimanomaan katsoa rehellisesti omia tunteitaan ja motiivejaan ja kohdata niitä. Kuunnella sisintään, ja sydäntään, että mistä oikein on kyse, koska siellä se vastaus on. Ja ajatella myös näiden naisten kannalta tilannetta.

Pelko on kuitenkin huono syy ja motiivi päätöksiä tehdessä. Kyllä minusta isot päätökset pitäsi pyrkiä tekemään muilla perustein, jotta ovat onnistuneita. 

Rehellisyys itselle vaatii myös rohkeutta. Aina omasta sisimmästä ei paljastu sitä, mitä odotti ja luuli. Kannattaa uskaltaa rohkeasti katsoa kuitenkin, sillä siitä elämässä on myös kyse. Jokainen elää omaa elämäänsä ja on vastuussa ennen kaikkea itselleen.

Neuvoja voi kuunnella, punnita ja prosessoida, mutta hyvät päätökset asioita käsiteltyään kumpuaa sitten sielä omasta sisältä. Muiden sanomisten ja mielipiteiden mukaan ei voi omaa elämäänsä elää, kun kulkee omaa polkuaan elämässään, vaikka toki toisetkin tulee huomioon ottaa. 

Jos ap:ta huvittaa pettää nykyistä enemmän, olisi hänen tietysti ensin erottava. Ei petettävä. Ei seuraa muuta kuin entistä pahempaa oman perheen hyväksikäyttöä ja vahingoittamista jos aloittaa ihan paneskelut tuon naisen kanssa. Mutta hän tosiaan pettää jo nyt, on pettänyt monta vuotta. 

Kyllä se nykyinen liitto kannattaa tuossa tilanteessa säilyttää ja hoitaa sitä ja pyrkiä parantamaan sitä suhdetta. Sanoit, että seksiäkin on. Olet siitä toisesta naisesta kehittänyt nyt jonkin fantasian. Arki hänen kanssaan olisi ollut arkea sekin. Ehkä sinulla on ikäkriisi ja kaipaat nuoruutta? Ei se tuolla tavalla tule, ja ne ajat ovat joka tapauksessa jo menneet. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en kyllä ymmärrä aikuisten lasten halua kontorolloida vanhempiensa elämää ja vieläpä rakkauselämää.  

Aika katkaista napanuora.

Ymmärrän sen toki, että pettämistä paheksutaan. Ei ole minustakaan oikein. Elämä ei aina ole kuitenkaan niin yksinkertaista ja suoraviivaista, eikä kukaan ole täydellinen. 

Minusta elämäänsä kannattaa pyrkiä elämään mahdollisimman rehellisesti, nimenomaan itselle, joka mahdollistaa sen, että pystyy olla rehellinen myös läheisilleen. 

Ap:lle suosittelen syvää itsetutkiskelua asian suhteen, niin että koittaa nimanomaan katsoa rehellisesti omia tunteitaan ja motiivejaan ja kohdata niitä. Kuunnella sisintään, ja sydäntään, että mistä oikein on kyse, koska siellä se vastaus on. Ja ajatella myös näiden naisten kannalta tilannetta.

Pelko on kuitenkin huono syy ja motiivi päätöksiä tehdessä. Kyllä minusta isot päätökset pitäsi pyrkiä tekemään muilla perustein, jotta ovat onnistuneita. 

Rehellisyys itselle vaatii myös rohkeutta. Aina omasta sisimmästä ei paljastu sitä, mitä odotti ja luuli. Kannattaa uskaltaa rohkeasti katsoa kuitenkin, sillä siitä elämässä on myös kyse. Jokainen elää omaa elämäänsä ja on vastuussa ennen kaikkea itselleen.

Neuvoja voi kuunnella, punnita ja prosessoida, mutta hyvät päätökset asioita käsiteltyään kumpuaa sitten sielä omasta sisältä. Muiden sanomisten ja mielipiteiden mukaan ei voi omaa elämäänsä elää, kun kulkee omaa polkuaan elämässään, vaikka toki toisetkin tulee huomioon ottaa. 

Tästä tulee mieleen miten ihminen on tutkiskellut itseään ja voimaantunut eroamaan ja elämään sitä kuuluisaa omaa elämää.

Lapset ovat ehkä kokeneet tilanteen toisin ja pitävät eroajaa itsekkäänä.

Lopputulemana on voimaantuneita eroajia, jotka ihmettelevät mikseivät lapset ja lapsenlapset käy kuin pakotettuna.

Toki silloin jos voimaantujan uusi parisuhde tai terveys sakkaa, niin silloin se "vanha" ydinperhe alkaakin tuntua kutsuvalta.

Elämä on täynnä kompromisseja.

Monesti terveestä itsekkyydestä puhuvat ovat itse kaikkea muuta. 

Mikä ap se on, mikä vetää tämän nuoruuden rakkauden puoleen?

Jos todella oikeasti haluat hänet, niin toimi sitten niin.

Mutta mieti ensin tarkkaan ja tee tutkiskelusi itsesi kanssa. Jotta voit sitten seistä päätöksesi takana, oli se sitten puoleen tai toiseen tai kolmanteen, eli ero joka tapauksessa. 

Ehkäpä on aika alkaa elää rehellistä elämää, niin itselle kuin toisillekin.

Näissä nuoruudenrakkauskaipailuissa halutaan sitä muistikuvaa, mitä siitä on jäänyt. Ajatellaan, että suhde nuoruudenrakkauden kanssa olisi samanlaista kuin silloin 25-30 vuotta sitten. Se edustaa nuoruutta, huolettomuutta, vapautta, kuumaa asfalttia, ensimmäistä mopoa tai autoa. Ja sitten ajatellaan että sen kaiken saisi kokea uudestaan kunhan vain saisi sen rakkauden takaisin. 

Näinhän ei tietenkään ole. Ihmiset muuttuvat. Käytännössä et enää tunne sitä ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jätät sen sian ja otat nuoruuden vosun. Sinulla on oikeus omiin tunteisiin because you worth It. Go Bro!

Ma vannon bro, otat sen vanhan ja paidat hauska. Naisia riitaa. 

Nussi sitä vanhaa ihastusta, sen jälkeen on helpompi päättää.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on paska fiilis, koska hän on narsistisena pönkityänyt egoaan fantasioimalla siitä, että sekä vaimo että toinen nainen haluavat häntä, eivätkä voi elää ilman häntä. Ap nähtävästi kuvitteli, että voisi valita, että.kumpikin nainen olisi saatavilla, kuin kaupan hyllyllä odottamassa ap:n valintaa. Paljon vetoa, että vaimo ei todellakaan roiku ap:ssa kuten ap kuvittelee. Siis oikeasti ap on niin täynnä itseään, että on kirjoittanut tänne ketjuun, kuinka vaimo haluaa ap:ta niin koihkeösti, että jopa muuttuisi pelottavaksi halutessaan omistaa ap:n. Tosiasia lienee päinvastoin, että vaimo pitää häröilevää ap:ta epäluotettavana nilkkinä ja on siksi vihainen ja ottaisi ap:sta eron heti, jos hänen pettämisensä paljastuisi.

Monelle miehelle tulee keski-iässä joku ihmeen jumaluuskompleksi heti kun joku toinen nainen vähän kiinnittää huomiota. Alkavat luulemaan olevansa oikeasti jotain saaliita ja käyttäytyvät käsittämättömän typerästi. Ja siis riittää se, että nainen vähän tsekkaa mimmonen tyyppi tämä mahtaisi olla eikä naisella välttämättä herää kuitenkaan suurempaa kiinnostusta. Mies on rakennellut pilvilinnat päässään ja on humaltunut omasta erinomaisuudestaan kunnes todellisuus pläjähtää päin pläsiä. Sitten ihmetellään mitä tapahtui.

Nuoruuden rakkaus päätti jo "suhteen" ap:n kanssa eli sen voi jättää pois laskuista. Spekuloin, että hän tajusi, että ap on kykenemätön tekemään päätöksiä itsenäisesti ja hän ei halua sellaista. Ehkä se oma liitto alkoikin näyttäytyä eri valossa. Ap:n pitää nyt miettiä omaa itseään ja mitä hän itse haluaa. Jatkaako vaimon kanssa vai erota ja jatkaa elämää YKSIN. Tuo nuoruuden rakkaus on sivuseikka. Kyse on ap:ssa itsessään tapahtuvista prosesseista.

Vierailija kirjoitti:

Näissä nuoruudenrakkauskaipailuissa halutaan sitä muistikuvaa, mitä siitä on jäänyt. Ajatellaan, että suhde nuoruudenrakkauden kanssa olisi samanlaista kuin silloin 25-30 vuotta sitten. Se edustaa nuoruutta, huolettomuutta, vapautta, kuumaa asfalttia, ensimmäistä mopoa tai autoa. Ja sitten ajatellaan että sen kaiken saisi kokea uudestaan kunhan vain saisi sen rakkauden takaisin. 

 

Näinhän ei tietenkään ole. Ihmiset muuttuvat. Käytännössä et enää tunne sitä ihmistä. 

Voi olla monesti noin, mutta kyllähän joskus ihmissuhteissa ja rakkaudessa on kuitenkin kyse ihan syvemmistäkin asioista. Moni asia elämässä muuttuu, mutta se ihmisen syvin ja sisin ei välttämättä niinkään, ja siihen voi olla rakastunut ja tuntee vetoa.

Minusta vähän yksisilmäistä laimata kaikki tällaiseksi nuoruuden illuusion tavoitteluksi tai pinnalliseksi haihatteluksi, vaikka varmasti sellaistakin paljon on. 

Ymmärrän myös, että tällä nuoruuden rakkaudella alkaa olla kärsivällisyys ap:n kanssa lopussa. Ehkä tulikin jo viimeinen piste todella, kun vauvapalstalla edelleen jahkaa seitsemän vuoden jälkeen, eikä ole päässyt ajatuksissaan yhtään eteenpäin suuntaan tai toiseen. Nainenhan olisi ollut valmis alkamaan ap:n kanssa suhteeseen jo vuosia sitten ja eroamaan. Kyllä se maku alkaa mennä jahkailuun jossain vaiheessa. Ap:ltä uupuu rohkeutta elämässä tehdä valintoja.

Luulenpa, että tällä nuoruuden naisella on olleet isot ja syvemmät tunteet pelissä. Ehkä ap:llä ei todella olekaan, tai sitten hän on vähän sellainen pelkuri. Mikä kyllä varsinkin pitkän päälle voi sammuttaa liekin. Eihän toinen voi sellaisessa loputtomiin roikkua, eikä sellaisessa asemassa toista pitäisi pitääkään.

Mun tuli tästä mieleen kaukainen aika, kun olin vielä kotona asuva teini.  Radiosta tuli laulu Joensuun Ellistä.   Oltiin äidin kanssa kahdestaan.

Yhtäkkiä äiti sanoi, että nuo on sellaisia hupilauluja nuo Joensuun Ellit ja Suhmuran Santrat ja muut, mutta oikeasti niissä on vahvaa asiaa.  Menet sitten kenen kanssa tahansa naimisiin ja elät sen kanssa, niin aina jää joku, jota jäät kaipaamaan.

Äiti sanoi, että oli puhunut monien ystäviensä kanssa ja kaikilla oli jotain vastaavaa.  Joku, jota sittenkin jäi kaipaamaan, vaikka se ei olisi toiminutkaan tai jotain muuta tuli esteeksi.

Jouduin toteamaan tämän itsekin aikanaan.  Kun ei voi olla kuin se yksi, jonka valitset.

Nyt vanhana naisena sanoisin sulle, että sulla pitäisi nyt toimia kuitenkin järki tässä, ja ennen kaikkea omatunto.  Voi muistella toista, mutta on väärin tapailla tätä.  Kyllä se on uskottomuutta jo sekin.  Elät epärehellisessä ilmapiirissä.  Ennen kaikkea vaimoasi kohtaan teet todella väärin.  Ette sen naisen kanssa unohda toisianne, kun ette anna unohtaa.  Tapailette joskus ja siis ylläpidätte illuusiotanne.  Se ei ainakaan näin sivusta kuulosta hyvältä.   Naisen kohdalla tietysti ihan sama asia.  Hänkään ei ole rehellinen miestään kohtaan.

Ehkä sun pitäisi sitten rehellisesti erota.  Vaimosi muuttuisi hirviöksi?  Anna muuttua.  Ehkä ansaitset sen?  Hänen sydämensähän sinä särjet.

Mieti tarkkaan.  Jompikumpi näistä naisistasi sinun pitää päästää menemään.  Olet onnellisempi itsekin, kun pääset rehellisille vesille.  

Sinuna valitsisin vaimon ja lopettaisin turhat haikailut, alkaisin parantaa suhdetta vaimoon ja omaan perheeseen.  Me joudumme elämässämme aina tekemään kompromisseja.  Mutta en voi tietää sen enempää kuin mitä kirjoitit.  Vain sinä itse tiedät, mitä kaikkea asioittenne takana on

Eikä kukaan päätä puolestasi mitään.

Toivotan sulle hyvää elämää!