Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??

Panot on yksipuolisia tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aikoinaan myös tuollaisen miehen kanssa. Koskaan ei tiennyt oliko vastassa omatoimisesti peruttu aikuisten viikonloppu, univelkaansa kuittaava ukko vai konetta hakkaava teiniksi taantunut mies, kun sinne menin. Koskaan se ei voinut tulla vastaan missään ja kaikki tehtiin hänen ehdoillaan. 

opulta aloin elää niin kuin hän. Kun olisi pitänyt mennä hänen luokseen, jäin kotiin ja näin ystäviä ja perhettä. Kun oli nälkä, en mennyt hänen luokseen syömään eli laittamaan ruokaa ja olemaan, vaan laitoin ruuan kotona ja samalla söin vaikka veljeni kanssa. Kun olin yksin, aloin lukea hyvää kirjaa. 

Jumaliste tästä tuli äkkiä ongelma. "Onko meidän suhde loppumassa, kun sua ei enää näy täällä?"

Kyllä se oli, mutta tapa etsiä vastauksia sen päättymiseen oli väärä. 

Mies raivsotui todella, kun en enää ollut hänen määräiltävänään. Kun hän sadannen kerran otti lapset, vaikka oli ihan äitiviikonloppu ja meillä tarkoitus mennä leffaan, aloin mennä leffaan yksin tai kavereitteni kanssa ja jatkoin baariin. Mies otti lisää kierroksia ja raivosi tosissaan et kuinka paljon mua oikein kiinnostaa meidän parisuhde kun teen jatkuvasti ohareita. 

Sinuna ap laittaisin kaiken tuon ajan itseeni ja oman elämäni uudelleen rakentamiseen. Mies ei tule luoksesi, ei ole nytkään tullut. Hän tulisi jos haluaisi. Kyse ei ole siitä, ettei hän tietäisi osoitetta tai reittiä. Hän ei vain käytä niitä, paitsi sitten joskus. 

AP on mies...

Jos ap on mies, niin silloin hän ymmärtää, mikä yleensä naisia nyppii parisuhteissa. Koska ap:n aloitushan on kuin naisen kynästä ja se on niin yleistä naisilla parisuhteessa, että kaikki kaatuu naisen niskaan, että tuskin kenellekään tulee mieleen, että kirjoittaja olisi mies. Harva mies huolehtii tiskit ja ruuat oikeastaan aina ja kaiken muuunkin kotihomman. Niitäkin miehiä on, mutta todella harvassa. 

Miehelle noin käy varmaan  yhdelle 100 000 parisuhteesta.   Tuossa on vaan oikeastaan roolit menneet just toisin päin, kuin normaali elämässä.  Tuomoista se on naisilla yleensä joten terve tuloa joukkoon ap. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan uskomatonta. Jos mun mies alkaisi pyytää tai vaatia että teen sille aamupalaleivät, multa menisi sekä kunnioitus että halut. Omat lapseni osasivat tehdä leipänsä ihan itse jo eskari-ikäisinä. Jos aikuinen mies vinkuu naiseltaan voileipiä, tulee mielikuva jostain kymmenvuotiaan tasolle jämähtäneestä mieslapsesta. Hyi helvata.

On se noinkin. Etenkin jos kumpikin toivoo eri päällisiä voileipiinsä. Ja entä muut aamiaistarpeet? Joku voi haluta aamuisin myös puuroa tai munakokkelia yms.

Meillä on toiminut hyvin se, että jokainen tekee itse mieleisensä aamiaisen.

Kuulostaa siltä että ap:n rakkaudenkieli on teot ja miehet jotain muuta, etkä koe saavasi vastakaikua sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan itse PDA:sta kärsivänä, että asia voi kääntyä vaatimukseksi aivan mitättömän tai jopa itselle tunnistamattoman syyn takia. Ja voin kertoa, että tämän kanssa eläminen on aika helevettiä, etenkin parisuhteessa. Olen luonnostani sellainen, että haluan ilahduttaa lähimmäisiäni. Parisuhteessa sama. Mutta jos mies ehtii asiaa toivoa vähänkään useammin, ennen kuin olen ehtinyt sitä toimittaa, siitä tulee vaatimus jota tuntuu olevan jokin sairas pakko vastustaa. Aivan hirveää, sen voin sanoa, olla täysin keinoton tässä. Ehkä nainen ei tiedosta että hänellä on samaa. Tai sitten hän on suhteessa vaan paremman puutteessa. 

Eikö sulle siis ammattilaiset, joilta olet diagnoosin saanut, ole kyenneet etsimään mitään  hoitomuotoja, joilla pystyisit paremmin toimimaan?

 

Suurimmalla osalla ihmisistä ei kuitenkaan ole mitään diagnosoitu. Suurin osa ihmisistä on mukavuudenhaluisia. Minä myös. Joudun välillä väkisin vääntämään itseni miehelle kauppaseuraksi, ettei aina joudu yksin sinne miettimään, mitä syötäisiin ja maksankin sitten osaltani. Olen kantoapuna ja purkamassa kamoja jääkaappeihin kotona. Maailman tylsintä, itse voisin vaikka ostaa sen jauhelihapaketin ja paistaa ja syödä sellaisenaan joka päivä. Silti arvostan, kun saan joko itse tehtyä tai toinen tekee siitä jonkun oikein ruuan.

 

Kyllä meilläkin tehdään ns. ruokaa itselle, eli  kumpikin tekee oman maun mukaan ja sitä mitä tahtoo, mutta enemmän kuin itselleen, eli jos tahtoo, siitä voi syödä kumpikin. Yleensä syödäänkin sitten yhdessä sitä, mitä toinen tekee, ellei ole kyseessä ihan inhokki. Molemmat vähän katsoo, että jos eilen tehtiin jotain kummallekin mieleistä ja sitä vielä on niin se on hyvä päivä tehdä omaa suosikkia ja toisen inhokkia. 

 

Jos toinen on toimeliaampi, sen laiskemman on pakko vaan lakata joskus edes laiskottelemasta. Jos haluaa, että toisellakin on kiva olo.

Olen eri tyyppi jolla myös PDA, mutta sekoitat nyt laiskuuden ja patologisen vaatimusten välttelyn. 

 

Minä teen meillä kaikki talon sisällä tapahtuvat kotityöt (tiskaaminen etenkin työmaa ilman juoksevaa vettä) enkä joudu motivoimaan itseäni kauppaseuraksi tai mihinkään koska "laiskottaa". 

 

Minulla PDA aktivoituu todella pahasti esimerkiksi jos minulle tuodaan jokin pieni yllätys, joka on tarkoitettu ilahduttamaan mutta en odottanut sitä enkä pidä siitä. Se syyllisyys-raivo-itkukierre on jotakin se, vaikkakin varsinaisessa tilanteessa usein vain jäädyn. Samoin jos on sovittu että mennään lenkille illalla kello seitsemän, mutta sitten tullaan kakskyt vaille sanomaan että "kohta lenkille :D" niin se on menoa, eikä suinkaan sinne lenkille... 

 

Jos minun kanssani sopii asiat etukäteen tai kysyy haluanko jotain pientä kaupasta niin kaikki ok. Aiemmissa suhteissa ja jostain syystä perheen kanssa tämä oli aina yksi helvetti. Minua on siis lapsena tukistettu, läimitty ja ihan lyötykin niin että siitä tehtiin lasu kun olin tällä tavalla hankala lapsena. Minusta tämä ominaisuus ei siis ainakaan kurilla lähtenyt. 

 

Nykyisen mieheni kanssa ei ongelmaa koska hänkin on autisti ja vaikka hänellä ei itsellään ole yhtä paha PDA niin ymmärtää että nämä on asioita, jotka vain on, eikä ota henkilökohtaisesti. 

Tässä suhteessa tämä palsta on ihan paras, kun täällä oikeasti oppii uusia asioita. En ole tällaisesta tiennyt ja sen nyt googlasin. 

Ohis

Jossain naisten ja miesten eroavaisuuksia käsittelevässä psykologisessa julkaisussa oli minut herättävä ja niin totta oleva tekstinpätkä joka meni kutakuinkin näin:

Mies tekee töitä saadakseen kumppanin ja parisuhteen ja kun saa haluamansa  "työ on tehty". 

Nainen puolestaan haluaa (tarvitsee) että mies tekee töitä joka päivä sen eteen, että nainen tuntee olonsa tärkeäksi, rakastetuksi ja halutuksi.

Lamppu syttyi pääni päällä. Joka ikinen suhteeni, niin pitkät kuin lyhyetkin ovat menneet juurikin näin. 

Joillain tuo "miehen työvaihe" kestää hetken pidempään, joillakin se loppuu hyvin lyhyeen vaikka he ominsanoin rakastavat ja haluaisivat ihan perheenkin daaminsa kanssa. Juuri tätä, että hempeitä sanoja kyllä tulee suusta ja viesteillä mutta teot ja arki näyttäytyy ihan jonain muuna.

Mulla oli nuorempana 2 perättäistä parisuhdetta juuri tuollaisia että mies oli se joka halusi nimenomaan minut ja piiritti ja piiritti kunnes sai minut. Molemmilla ei menny ku muutamia kuukausia (alle 1/2 v) kun esim fyysinen kontakti väheni huomattavasti heidän toimesta, vastasivat kyllä kun minä aloitin. Tämä oli masentavaa huomata koska itselleni fyysinen kosketus, seksi ym hellittely ja sen haluaminen on juuri SE parisuhteen liima. En voi olla ihmisen kanssa ketä en halua (tai saa) edes koskettaa saati muuta. Minä tarvitsen läheisyyttä ja hellyyttä, muuten muutun kuvannollisesti "gozillaksi" (siis sillon nuorena, enää en jaksa). Ennen kuin molemmat näistä suhteesta päättyi, molemmista tuli jotain ihme frikidejä, oikein kiusaantuivat, torjuivat minut tai pakenivat sujuvadti pois tilanteesta jos huomadivat että yritän lähestyä haluten fyysistä läheisyyttä, koska pelkäsivät että joutuisivat rakastelemaan minua, sitä omaa kaunista hyväkroppaista nuorikkoa jonka HE ITSE OLIVAT HALUNNEET. En käsitä tätä yhtälöä edelleenkään 30 v päästäkään. "S..tanan pih..rit" 1. suhde päättyi siihen että mies petti minua kännissä (haki huomiota ja hyväksyntää muualta) toisen jätin 1,5 v jälkeen itse, en voi olla ihmisen kanssa joka ei edes koske minuun muutakuin silloin kun pikaseen haluaa tyhjentää omat kassinsa. Ääliö.

Seirustelin keski-ikäisenä juuri eronneen miehen kanssa joka vaikutti kaikesta hänen elämänsä kriisistä huolimatta jotenkin omaltani ja ihadtuin häneen. Tämä oli sinällään yllättävää että ihastun hyvin hyvin harvoin kehenkään. 

Hän oli aluksi, juuri sen pari-kolme kuukautta kuin "kissa pistoksissa" (vanha sanonta) minä taas vähän varuillani ja ajatuksella "no, katotaan nyt".

Pidän elämästäni ns vuosikirjaa johon kirjoittelen tilanteesta riippuen joskus enemmän joskus vähemmän elämäni käänteitä ja tuntojani. Olin kirjoittanut 4 kk seurustelun jälkeen näin:

No niin H... (nimeni), kuinka kauan meni tässäKIN suhteessa siihen että minä siirryn odotettavasta odottajaksi?

Suhteessa tapahtui juuri tuo käänne et mies sai minusta kunppanin, hänen ei tarvitse tehdä enää mitään sen pitämiseksi, vaikka kyllä sanoi että tykkää minusta ja seurastani ja haluaa olla jatkossakin kanssani, laittoi hempeitä viestejä. Mutta, teot ei korreloinu juurikaan enää sanoihin. Se loppu ku seinään. 

Suhde muuttui juurikin siihen että minä odotin häntä, minä kydyn millon nähdään, menin hänen luo, keksin kaiken tekemisen, organisoin sen ja yllätys yllätys suurimman osan niistä maksoinkin tai kun hän maksoi käytiin jossain tyyliin s ryhmän halpisketjuravintolassa syömässä halvimmat annokset jotka hän sitten maksoi ja teki siitä aina hirveän numeron ja vaivihkaa vaati itselleen jotain palveluksia vastineeksi ja muistutteli pikänkin ajan päästä muka leikin varjolla vitsaillen kuinka hän on vienyt minut syömään. Voi kääk. Minusta tuli hänen terapeutti, paapoja, pönkittäjä, zemppari, omanarvon tunnon kohottaja, hyvänolon mahdollistaja, statussymboli ym ym ilman että sain häneltä seuraa kummallisempaa. 

No, se suhde kaatui hänen mt ongelmiinsa ja siihen et niistä johtuen ehkä hänestä kuoriutui outo tyyppi outoine sovinistijuttuineen. En olisi voinut jatkaa suhdetta aikuisiällä ihmisen kanssa joka on parisuhteessa täysin perässävedettävä ja kuin lapsi hoidossa mummolassa.

Minulla on melko vähän pitempiä kokemuksia näistä miehistä, jotka muuttuvat piirityksen jälkeen flegmaattisiksi tai huomaan heidän jotenkin käyttävän joustavaa luonnettani hyväkseen. Vaikka olenkin sopeutava ja joustava, siihen monet miehet ihastuvatkin, niin aika äkkiä kyllä sitten harmistun ja lopetan suhteen jos mies muuttuukin ihan toisenlaiseksi tai olen itse luullut häntä muunlaiseksi. Olen kuitenkin tempperamenttinen luonne.  Läheisyyden väittelyn ja vetäytymisen huomaan juuri sen vuoksi kun itse juuri teen samoin kun en todellakaan halua mieheltä läheisyyttä enkä ole enää kiinnostunut. Itse kyllä katkaisen silloin suhteen, mutta jotkut miehet ilmeisesti jäävät silti suhteeseen vaikka läheisyyttä karttavatkin. Ehkä taloudellisen hyödyn vuoksi, ehkä laiskuuden tms. Siinä miehet ja naiset ovat ilmeisesti erilaisia. Ainakin itseäni ei taloudellinen puoli ole syy jatkaa suhdetta jos muuta kiinnostusta toiseen ei ole. 

Yksipuolisuus kertoo vaan sen, ettei toinen arvosta sua yhtään. Se on näitä 'ensimmäisiä arkunnauloja' siksi suhde ei kanna.

Jos arvostaa vähänkään itseään, ei suostu moiseen.

Kokemuksia on tosi tosi paljon eritasoisesta yksipuolisuudesta, usein itseni kustannuksella ja juuri samaan tapaan kuin ap kirjoitti omasta jutustaan. 

Kirjoitus voisi olla kuin itseni kirjoittama ja kun sen näin palstalta lukee niin ymmärtää millaisissa suhteissa sitä itsekin on suostunut olemaan.

Nyt olen sinkkuja oman itseni sekä huushollini valtiatar, en passaa enkä myötäile siis ketään. Haluaisin kyllä kumppanin mutta juuri tuollaisen tasavertaisen ja samaan tapaan huomioivan sekä tekevän kuin itsekin olen. Ei ole vastaan tullut :( 

-N50-

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinkuin mun elämää.. Etäsuhteessa ja joka toisen viikon oon ollut naiseni luona ja teen silloin siellä kaiken..

Se ei sinänsä haittaa mutta nyt naisesta on osoittautunut jo pidemmän aikaa tietynlaista tunnekylmyyttä tai empatiakyvyn puutetta.

Eli esimerkkinä, ei osaa lohduttaa lasta? Mun tyttö oli jostain asiasta surullinen ja lukossa, mitä tekee nainen, hermostuu ja pakenee tilanteesta. En odottanutkaan että olisi syliin tms ottanut mutta olisi edes sanoilla yrittänyt. Tätä on tapahtunut aika montakin kertaa.

 

Samoin kun itse laitoin viestiä että mun mieliala on ollut aika matala ja oon ollut aika väsynyt, en niinkään fyysisesti niin mitä tekee nainen, ei vastaa yhtään mitään..

Ei hän ole äitisi eikä lapsesi äiti. Ei ole tunnekylmyyttä! Vaan sinä vaadit liikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinkuin mun elämää.. Etäsuhteessa ja joka toisen viikon oon ollut naiseni luona ja teen silloin siellä kaiken..

Se ei sinänsä haittaa mutta nyt naisesta on osoittautunut jo pidemmän aikaa tietynlaista tunnekylmyyttä tai empatiakyvyn puutetta.

Eli esimerkkinä, ei osaa lohduttaa lasta? Mun tyttö oli jostain asiasta surullinen ja lukossa, mitä tekee nainen, hermostuu ja pakenee tilanteesta. En odottanutkaan että olisi syliin tms ottanut mutta olisi edes sanoilla yrittänyt. Tätä on tapahtunut aika montakin kertaa.

 

Samoin kun itse laitoin viestiä että mun mieliala on ollut aika matala ja oon ollut aika väsynyt, en niinkään fyysisesti niin mitä tekee nainen, ei vastaa yhtään mitään..

Ei hän ole äitisi eikä lapsesi äiti. Ei ole tunnekylmyyttä! Vaan sinä vaadit liikaa

Tuo on totta. Ei voi vaatia ja samaa tunneyhteyttä kuin on itsellä omaan lapseen. Tuo pisti silmääni, kun ylläoleva kertoi olevansa etäsuhteessa ja olevansa joka toinen viikko naisen luona. Onko miehen lapsi siis myös silloin siellä koko viikon? Kyllä minuakin naisena väsyttäisi jos miesystävä tulisi aina luokseni ja viellä lapsen kanssa. En aina jaksaisi vaan haluaisin poistua välillä paikalta. Lapsen hoitaminen kuuluu isälle ja jospa naisystävä on joutunut olemaan lapsen ja isän ehdoilla ja parisuhdeaika jää vähiin. Joskus kyllä pitäisi olla pelkästään kahdenkeskeistä aikaa tapaamisilla. Olisi moelenkiintoista kuulla miten tämä systeemi on. 

Muistelen kun takavuosina oli lehdessä pitkä haastattelu miehestä, joka oli ollut suomalaisen iskelmätähden kotivihtorina muutaman vuoden. Rakenti talon ja hoiti huoltohommat, sinne jäi talo kun muikki ei enää halunnutkaan olla yhdessä. 

Osa ihmisistä on vain hyväksikäyttäjiä, ajattelevat olevansa luojan lahja maailmalle ja kaikkien on palveltava heitä - ilman mitään vastavuoroisuutta. 

Sanat ovat ilmaisia ja jos hellillä puheilla saa palvelun jatkumaan vielä, niin silloin on motiivikin olemassa. Sanoista ei vaan koskaan tiedä tarkoitetaanko niillä mitään vai ovatko vain sanahelinää. Jo vuosia sitten opin katsomaan sanojen ohi ja kiinnittämään huomioni pääosin niihin tekoihin. Ne kertovat totuuden - ovat sitten linjassa puheiden kanssa tai eivät ole. 

Osa ihmisistä saattaa sanoa juuri päinvastaista - olen uskollinen, haluan lapsia ja naimisiin. Todellisuus selviää kun annat ultimaatumin että nyt on suhteen edettävä, niin osa pakkaa heti tavaransa tai hankkii vähintäänkin sivusuhteen ja toivoo jäävänsä kiinni. 

Mysteeri ratkaistu!  Ette sovi toisillenne.  Erotkaa ja muuttakaa kumpikin omiin koteihinne.  Se mitä kuvittelet rakkaudeksi on rakastumista johonkin mielikuvaan, ei siihen todelliseen ihmiseen, jonka kanssa elät ja jonka pitäisi kelvata sinulle sellaisena, kuin hän on.  Toista ihmistä ei voi muuttaa, itseään voi kehittää ymmärtämään.  Rakkaus on arjen ja pienen epämukavuudenkin sietämistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että ap:n rakkaudenkieli on teot ja miehet jotain muuta, etkä koe saavasi vastakaikua sen vuoksi.

Joku väitti, että ap on mies. Eli miehen rakkaudenkieli  on tässä tapauksessa teot ja naisystävän rakkaudenkieli on puheet. 

Tuo kirjoitus on kyllä 100% kuin naisen kädestä, että vaikea edes uskoa, että kyseessä olisi miehen kirjoitus. 

En tiedä, onko ap jossain vaiheessa ketjua kertonut olevansa mies vai mistä tuo tieto on. Itse en ole koko ketjua lukenut, joten tiedä häntä, mikä on totuus. 

Mulla olis sellainen mysteeri ratkottavaksi, että kumppani on usein tyly ja sanoo pahasti tai ainakin rumalla äänensävyllä. Väittää kyllä, että ihan normaalisti puhuu, mutta ei kuitenkaan koskaan käytä kenellekään ystävälleen tai muille ihmisille sellaista äänensävyä. Minulle vain ja se äänensävy ei ole ystävällinen.

No sitten kuitenkin hän tekee näitä rakkaudentekoja.  Huolehtii paljuun puhtaat vedet ja lämmittää sen, vaikka ei itse välitä siellä käydä. Tekee tuon siis vain minulle. 

lämmittää  kesäisin ulkosaunaa usein, kun tietää, että haluan käydä siellä. Tuo kaupasta jotain hyvää ja jakaa sen puoliksi (suklaalevy vaikka, toki taitaa lähinnä tuoda sen itselleen, kun tykkää makeasta, mutta jakaa sen kuitenkin) Muistaa merkkipäivinä ja lämmittää talvella uunia, jos huomaa, että näytän viluiselta jne. 

Tykkääkö vai ei?

Kumpi olis parempi? Puhuis kauniisti ja ystävällisesti ja tekis vähemmän, vai puhuu tylysti ja pahoittaa usein mielen, mutta selvästi myös yrittää hyvitellä?

Kaikkea ei koskaan voi saada. Nyt punnitset, et pystytkö unohtamaan sen aamiaisleipä-asian ja olemaan tyytyväinen jos muuten sujuu, vai etkö.

Itse olin aika onneton kun en saanut yhtä asiaa mieheltäni, vaikka muuten menee hyvin. Kun päätin et ei sitten, niin olenkin onnellinen. 

Väitän että jokaiselle tulee joskus eteen se asia, et takerrunko tähän puolisoni puutteeseen ja eroan vaiko en. Valintoja joita jokaisen pitää vuorollaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinkuin mun elämää.. Etäsuhteessa ja joka toisen viikon oon ollut naiseni luona ja teen silloin siellä kaiken..

Se ei sinänsä haittaa mutta nyt naisesta on osoittautunut jo pidemmän aikaa tietynlaista tunnekylmyyttä tai empatiakyvyn puutetta.

Eli esimerkkinä, ei osaa lohduttaa lasta? Mun tyttö oli jostain asiasta surullinen ja lukossa, mitä tekee nainen, hermostuu ja pakenee tilanteesta. En odottanutkaan että olisi syliin tms ottanut mutta olisi edes sanoilla yrittänyt. Tätä on tapahtunut aika montakin kertaa.

 

Samoin kun itse laitoin viestiä että mun mieliala on ollut aika matala ja oon ollut aika väsynyt, en niinkään fyysisesti niin mitä tekee nainen, ei vastaa yhtään mitään..

Ei hän ole äitisi eikä lapsesi äiti. Ei ole tunnekylmyyttä! Vaan sinä vaadit liikaa

Höps. Nainen kuulostaa tunnevammaiselta, en katselisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinkuin mun elämää.. Etäsuhteessa ja joka toisen viikon oon ollut naiseni luona ja teen silloin siellä kaiken..

Se ei sinänsä haittaa mutta nyt naisesta on osoittautunut jo pidemmän aikaa tietynlaista tunnekylmyyttä tai empatiakyvyn puutetta.

Eli esimerkkinä, ei osaa lohduttaa lasta? Mun tyttö oli jostain asiasta surullinen ja lukossa, mitä tekee nainen, hermostuu ja pakenee tilanteesta. En odottanutkaan että olisi syliin tms ottanut mutta olisi edes sanoilla yrittänyt. Tätä on tapahtunut aika montakin kertaa.

 

Samoin kun itse laitoin viestiä että mun mieliala on ollut aika matala ja oon ollut aika väsynyt, en niinkään fyysisesti niin mitä tekee nainen, ei vastaa yhtään mitään..

Ei hän ole äitisi eikä lapsesi äiti. Ei ole tunnekylmyyttä! Vaan sinä vaadit liikaa

Höps. Nainen kuulostaa tunnevammaiselta, en katselisi.

Tulee nyt mieleeni, että tämä mies menee lapsensa kanssa viikoksi naisen luo. Ei kysy sopiiko tai haluaako nainen välillä jotain muuta. Voi olla myös, että lapsi vie viikon aikana paljon miehen aikaa ja huomiota. Riittääkö miehellä huomiota myös naiselleen? Itsellä oli sellainen suhde miehen kanssa, jolla oli lapsi, että miesei halunnut lapsensa aikana halailla tai olla kanssani lähekkäin ettei lapsi olisi loukkaantunut. Olin kuin joku muukalainen omassa kodissani. Ehkä nainenkin on ollut pahoillaan ja allapäin ja mies on sen ohittanut. Siksi ei huvita vastata viestiin, kun mies kertoo olevansa allapäin.