Lue keskustelun säännöt.
Iäkäs nainen kotiututettiin Tyksistä Kela-taksilla rinnat paljaina, pelkkä vaippa housuina
20.03.2026 |
"Hän kökötti pyörätuolissa invataksin takaosassa pelkkään housuvaippaan ja avonaiseen paitaan puettuna rinnat paljaana. Edes peittoa ei ollut. Näky oli aivan kauhea, eläimiäkin kohdellaan paremmin, tytär kertoo ääni särkyen."
Kommentit (1710)
Mulla on nepsylapsi joka kirkuu vaatteita vastaan, en silti laita alasti koulutaksiin. Älytöntä puolustella tätä tapausta,ettei dementoitunut vanhus antanut pukea ja työnnettiin siksi taksiin vaippasiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhustenhoidosta on tullut täysi katastrofi Suomessa.
Kovapalkkaiset johtajat vetämässä kahvia ja pullaa kokouksissa päivästä toiseen vie paljon rahaa.
Puolueväkikin mussuttaa karkkia ja tekee puolueelle pr-toimintaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan varma, että jos fb puskaradiossa pyydettäisiin lahjoittamaan ylimääräisiä pestyjä lakanoita päivystykseen, niin kyllä niitä sinne saataisiin kymmeniä hetkessä. Samoin tyks vastasyntyneiden osasto kyseli fb ssa villasukkia vauvoille, niin samat jotka kutovat vauvoille, kutoisivat varmasti sukkia myös päivystykseen.
Joo, kyllä. Minä olen valitettavasti varma, että löytyisi jokin pykälä, jonka mukaan niitä ei voi käyttää (hygienia) eikä säilyttää (tilat maksavat). Tämä on just silleen paska maa.
Ei noita lasten sukkiakaan taideta pitkään säilytellä. Ne annetaan mukaan lähtiessä. Jonkun verran enemmän niitä sukkia saisi olla jos päivystylsestä lähteville villasukat mukaan anntettaisiin. Säilytystä suurempi ongelma on se että ne pitäisi pestä yms jokaisen käytön jälkeen elkei niitä sitten tosiaan anneta mukaan.
Vastsyntyneiden sukat annetaan mukaan lähtiessä ja jos eivät lähde, heitetään roskiin. Mitään pesumahdollisuutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhustenhoidosta on tullut täysi katastrofi Suomessa.
Kovapalkkaiset johtajat vetämässä kahvia ja pullaa kokouksissa päivästä toiseen vie paljon rahaa.
Puolueväkikin mussuttaa karkkia ja tekee puolueelle pr-toimintaa
Pakko taitaa olla ottaa vastaan jos laki vaikka niin määrää
Iäkkäät ihmiset joutuvat usein päivystykseen yöpaidassaan. Ovat usein laskeneet alleen ja yöpaita pissassa tai/ja kakassa. Ensihoito huolehtii kotiavaimet mukaan, mutta ei ala kaivelemaan kaapeista asiallisia kotiutumisvaatteita, eikä se heidän tehtävänsä olekaan. Päivystyksessä märät vaatteet pistetään muovipussiin. Se muovipussi seuraa sitten potilasta osastolle. Kotiutuessa ei sitten olekaan lähtövaatteita. Kotiutuminen tapahtuu samana päivänä kun lääkäri toteaa ettei ole sairaalahoidon tarvetta. Jos omainen asuu kauempana, ei vaatteiden tuominen ole mahdollista. Eikä kaikilla edes ole ketään läheistä. Sairaalan vaatteissa (kiellettyä) joudutaan kotiuttamaan hyvin usein ihmisiä ja se on aina vaatehävikkiä. Asiatontahan puolialastomana kotiutus oli, siitä ei pääse mihinkään. Nyt täytyy panostaa siihen, että hoitohenkilökunnalle painotetaan että heti alkuvaiheessa otetaan asiasta koppi ja ilmoitettaessa omaiselle että läheinen on joutunut sairaalaan, mainitaan myös siitä että päällä oli vain pissainen yöpaita ja mahd. kotiutumisvaatteita on syytä tuoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa on minusta oletuksia, jotka eivät kaikkien ihmisten osalta onnistu millään.
Oma tilanne: Olen ihan omatoiminen nainen, ikä oli tuolloin 63 vuotta. Sairasauto tuli kotiin aamuyöstä, minulla epäiltiin olevan sydänkohtaus tai aortan repeämä. Kun minua alettiin kiikuttamaan ambulanssiin, sanoin tarvitsevani paluumatkaa varten vaatteet ja kengät, koska olin yöasussa. Sairaala oli 114 km päässä kotoa.
Ensihoitajat sanoivat: Ei rouva, ei tässä aleta vaatteita keräilemään, nyt mennään.
Niin mentiin.
Minulla ei ollut infarktia eikä aortan repeämää. Minut kotiutettiin illalla. Yllättäen sanottiin, että voit lähteä kotiin ja saat lähetteen perässä kardiologille. Palasin sairaalasta yöasussa taksilla paljain jaloin.
Tässä keskustelussa puhutaan paljon siitä, miten "potilaan lähettäjän, esim. kotihoidon" pitää pakata vaatteet ja kengät potilaan mukaan. Perheenjäsenten (lasten ym.) pitää kuskata vaatteet sairaalaan jne.
Omat lapseni asuvat satojen kilometrien päässä, eikä heillä ole edes autoa. Minulla ei ole muita sukulaisia. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, joille soittelisin iltayöstä, että lähdepäs kuule kuskaamaan minulle vaatteet tänne sairaalaan.
Ei kaikilla ole valtavaa turvaverkkoa, jolloin potilaan perässä kiidetään sairaalaan vaatepussukat mukana.
Olet oikeassa. On yksin asuvia ihmisiä, joilla ei ole turvaverkkoa. Ensihoito turvaa ihmisen henkeä ja terveyttä ja vaatteiden valikointi ei ole siinä olennaista. Paareilla viedään juuri siinä asussa kun potilas on ja kengittä. Paljon puhutaan varmuus varastoista ja varautumisesta kriiseihin. Ehkä olisi syytä alkaa puhumaan myös siitä että ihmiset pakkaisivat pienen lähtölaukun eteiseen, ihan niinkuin raskaana olevatkin tekevät. Ensihoidolle voisi sitten sanoa että otetaan avaimet, puhelin ja eteisen nurkasta se pieni laukku. Tämä toki ei ratkaise muistisairaiden ongelmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on minusta oletuksia, jotka eivät kaikkien ihmisten osalta onnistu millään.
Oma tilanne: Olen ihan omatoiminen nainen, ikä oli tuolloin 63 vuotta. Sairasauto tuli kotiin aamuyöstä, minulla epäiltiin olevan sydänkohtaus tai aortan repeämä. Kun minua alettiin kiikuttamaan ambulanssiin, sanoin tarvitsevani paluumatkaa varten vaatteet ja kengät, koska olin yöasussa. Sairaala oli 114 km päässä kotoa.
Ensihoitajat sanoivat: Ei rouva, ei tässä aleta vaatteita keräilemään, nyt mennään.
Niin mentiin.
Minulla ei ollut infarktia eikä aortan repeämää. Minut kotiutettiin illalla. Yllättäen sanottiin, että voit lähteä kotiin ja saat lähetteen perässä kardiologille. Palasin sairaalasta yöasussa taksilla paljain jaloin.
Tässä keskustelussa puhutaan paljon siitä, miten "potilaan lähettäjän, esim. kotihoidon" pitää pakata vaatteet ja kengät potilaan mukaan. Perheenjäsenten (lasten ym.) pitää kuskata vaatteet sairaalaan jne.
Omat lapseni asuvat satojen kilometrien päässä, eikä heillä ole edes autoa. Minulla ei ole muita sukulaisia. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, joille soittelisin iltayöstä, että lähdepäs kuule kuskaamaan minulle vaatteet tänne sairaalaan.
Ei kaikilla ole valtavaa turvaverkkoa, jolloin potilaan perässä kiidetään sairaalaan vaatepussukat mukana.
Ni voi voi, tämän vuoksi sivistyneessä yhteiskunnassa tuli olla systeemi tähän isoon pulmaan🤒
Annettakoon loimi niskaan , joka kirjataan lähtöpaikan tiedostoon ja potilaan tulee palauttaa loimi sairaalaan. Itse sai lainaksi vaivasenluun leikkauksen jälkeen jonku jalkalätyskän, joka piti palauttaa säällisen ajan kuluttua lähtöpaikkaan.
Suomessa on lunta ja pakkasta, Afrikassa pärjää mainiosti pelkän vaipan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös nähnyt tapauksen, jossa vanha nainen siirrettiin laitoksesta toiseen pelkkä vaippa päällä. En tiedä, onko kyseessä jopa sama vanhus.
Tämä nainen tappeli niin paljon vaatteiden pukemista vastaan, että annettiin olla kuten halusi. Vaippa sentään oli ja peittoa päällä.
Olisiko parempi, että vaatteita haluamattomalle muistisairaalle puetaan vaatteet väkivalloin, vaikka toinen huutaa ja taistelee vastaan aivan hädässä. Jos joku tarjoutuu muistisairaskuiskaajaksi, jolla on aikaa maanitella tällaista vanhusta antamaan pukea vaatteet päälle, niin tervetuloa.
Nykyään on paljon puhetta nepsykirjolla olevista lapsista, joilla on erityisherkkyyksiä. Kuka sanoo, ettei tällaisia vanhuksia voisi olla? Ovat olosuhteiden pakosta joutuneet mukautumaan normeihin, mutta muistisairaana, kun palaavat muutenkin pikkulapsiksi, vääränlaiset vaatteet alkavat taas ahdistaa, eikä ole sanoja kertomaan siitä.
Voi näitä änkyrä,pahankurisia vanhuksia on paljon. Mihin koira karvoistaan pääsee ,tiedätte vanhan viisaan sananlaskun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on minusta oletuksia, jotka eivät kaikkien ihmisten osalta onnistu millään.
Oma tilanne: Olen ihan omatoiminen nainen, ikä oli tuolloin 63 vuotta. Sairasauto tuli kotiin aamuyöstä, minulla epäiltiin olevan sydänkohtaus tai aortan repeämä. Kun minua alettiin kiikuttamaan ambulanssiin, sanoin tarvitsevani paluumatkaa varten vaatteet ja kengät, koska olin yöasussa. Sairaala oli 114 km päässä kotoa.
Ensihoitajat sanoivat: Ei rouva, ei tässä aleta vaatteita keräilemään, nyt mennään.
Niin mentiin.
Minulla ei ollut infarktia eikä aortan repeämää. Minut kotiutettiin illalla. Yllättäen sanottiin, että voit lähteä kotiin ja saat lähetteen perässä kardiologille. Palasin sairaalasta yöasussa taksilla paljain jaloin.
Tässä keskustelussa puhutaan paljon siitä, miten "potilaan lähettäjän, esim. kotihoidon" pitää pakata vaatteet ja kengät potilaan mukaan. Perheenjäsenten (lasten ym.) pitää kuskata vaatteet sairaalaan jne.
Omat lapseni asuvat satojen kilometrien päässä, eikä heillä ole edes autoa. Minulla ei ole muita sukulaisia. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, joille soittelisin iltayöstä, että lähdepäs kuule kuskaamaan minulle vaatteet tänne sairaalaan.
Ei kaikilla ole valtavaa turvaverkkoa, jolloin potilaan perässä kiidetään sairaalaan vaatepussukat mukana.
Ni voi voi, tämän vuoksi sivistyneessä yhteiskunnassa tuli olla systeemi tähän isoon pulmaan🤒
Annettakoon loimi niskaan , joka kirjataan lähtöpaikan tiedostoon ja potilaan tulee palauttaa loimi sairaalaan. Itse sai lainaksi vaivasenluun leikkauksen jälkeen jonku jalkalätyskän, joka piti palauttaa säällisen ajan kuluttua lähtöpaikkaan.
Suomessa on lunta ja pakkasta, Afrikassa pärjää mainiosti pelkän vaipan kanssa.
Mitähän sinä yrität sanoa, loimi niskaan?
Sinun kirjoituksestasi ei oikein saa tolkkua, että mitä mieltä olet? Itse kirjoitin tämän sairaalakokemukseni, jota lainasit. En valitellut, mutta otin kantaa siihen, että kaikilla ei ole mitään "lähettäviä kotihoitoja/lapsia/puolisoita/ystäviä". Silloinkin on selviydyttävä. En syyllistänyt tässä ketään osapuolta. Varmasti ensihoitajatkin ajattelivat minun parastani, että pääsisin mahdollisimman pian hoitoon.
Edellä asiallinen kirjoittaja oli kirjoittanut, että pitäisi olla joku laukku pakattuna. Se olisi tietysti hyvä, jos tosiaan se sitten lähtisi matkaan. Mutta minun tuli tästä mieleeni eräs telkkarissa näytetty tapaus, kun ensihoitajat menivät vanhan naisen luo, jolla oli jotain vaivaa (ei kai ollut mitään vakavaa lopulta). Nainen sanoi, että hän haluaa sairaalaan ja eteisessä on laukku valmiiksi pakattuna. Tästäkös toinen ensihoitaja suorastaan suutahti. Hän ulkona sanoi kaverilleen jotenkin niin, että "Onhan se, että ilmoitetaan kuin taksikuskille, että tulkaas tänne, viette sairaalaan minut ja laukkukin oli jo valmiiksi pakattuna". :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyllä kotiutusvaatteet tai peitto tulee huolehtia lähtövaiheessa mukaan kotoa tai hoitolaitoksesta. Yleensä päälläolevat vaatteet ovat virtsassa ja ulosteessa sairaalaan tullessa. Ei sairaalalla ole mitään ylimääräisiä vaatteita tai kenkiä jaettavaski.
Mistä sinulle on sellainen käsitys tullut, että YLEENSÄ päivystykseen tulijalla vaatteet virtsassa ja ulosteessa? Muutaman kerran olen joutunut päivystykseen, odotellut pitkään aulassa tai siellä vuoteessa, mutta yhtään kertaa en ole havainnut korvia myöten likaantunutta potilasta.
Kotihoidon lähettämä lonkkamurtumaepäily. Jotta lonkkamurtumaa epäillään, potilas on yleensä kaatunut ja kivulloinen, eikä pääse omin avuin ylös. Kotihoidon maksimikäynnit ovat 5 x vuorokaudessa, joten kyllä illalla kaatunut ehtii hyvinkin sotkea vaippansa ennen kuin hänet aamulla löydetään. En väitä, että juuri tässä tapauksessa.
Joka kunnossa pidetään nykyään muistisairaita kotona. Naapurin rouva kulki maksimikäynneistä huolimatta paskat vaipassa kerrostalon väärissä kerroksissa ja yritti 2 kertaa sytyttää kämppänsä palamaan unohtamalla ruoat hellalle, ennen kuin hoitopaikka löytyi. Osasi kaikkien onneksi avata oven muttei hiljentää palovaroitinta, joten tuli poikettua pari kertaa.
Kun tuo on normiarkea nykyään, niin tämä muistisairaan kotiutusjuttu housuissa joissa oli vaippa ja sairaalapaita päällä on silloin ihan ok, elikkä samaa normiasiaa.
Ei muistisairasta nykyään saa hoivakotiin .vaikka käyttäytyy juuri noin ,kuin yllä kuvattiin.
Hoitajat ehtii piipahtaa 10_15 min ja katsoa ,että on hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihmisistä tullut yksinkertaisesti niin väliinpitämättömiä, vai miten näin voi edes tapahtua? Meinaan, että en pidä itseäni edes mitenkään erityisen huomaavaisena, mutta silti ei tulisi mieleenkään lähettää edes mitään humalaista rettelöitsijää käytännössä alasti matkoihinsa, vielä nyt jotain vanhusta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on minusta oletuksia, jotka eivät kaikkien ihmisten osalta onnistu millään.
Oma tilanne: Olen ihan omatoiminen nainen, ikä oli tuolloin 63 vuotta. Sairasauto tuli kotiin aamuyöstä, minulla epäiltiin olevan sydänkohtaus tai aortan repeämä. Kun minua alettiin kiikuttamaan ambulanssiin, sanoin tarvitsevani paluumatkaa varten vaatteet ja kengät, koska olin yöasussa. Sairaala oli 114 km päässä kotoa.
Ensihoitajat sanoivat: Ei rouva, ei tässä aleta vaatteita keräilemään, nyt mennään.
Niin mentiin.
Minulla ei ollut infarktia eikä aortan repeämää. Minut kotiutettiin illalla. Yllättäen sanottiin, että voit lähteä kotiin ja saat lähetteen perässä kardiologille. Palasin sairaalasta yöasussa taksilla paljain jaloin.
Tässä keskustelussa puhutaan paljon siitä, miten "potilaan lähettäjän, esim. kotihoidon" pitää pakata vaatteet ja kengät potilaan mukaan. Perheenjäsenten (lasten ym.) pitää kuskata vaatteet sairaalaan jne.
Omat lapseni asuvat satojen kilometrien päässä, eikä heillä ole edes autoa. Minulla ei ole muita sukulaisia. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, joille soittelisin iltayöstä, että lähdepäs kuule kuskaamaan minulle vaatteet tänne sairaalaan.
Ei kaikilla ole valtavaa turvaverkkoa, jolloin potilaan perässä kiidetään sairaalaan vaatepussukat mukana.
Silloin on TODELLA kiire,kun on epäilys sydän-tai aorttaongelmasta. Vaatteet on sivuseikka. Kokemusta on, kaikki olkikin hyvin aortan osalta ja illalla kelataksilla kotiin. Sairaalaasu minulla oli päällä , eikä mitään hätää. Oma paita kun piti leikata kiireessä!!
SUURKIITOS HYVÄSTÄ HOIDOSTA.
Suotta ihmiset rutkuttaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on minusta oletuksia, jotka eivät kaikkien ihmisten osalta onnistu millään.
Oma tilanne: Olen ihan omatoiminen nainen, ikä oli tuolloin 63 vuotta. Sairasauto tuli kotiin aamuyöstä, minulla epäiltiin olevan sydänkohtaus tai aortan repeämä. Kun minua alettiin kiikuttamaan ambulanssiin, sanoin tarvitsevani paluumatkaa varten vaatteet ja kengät, koska olin yöasussa. Sairaala oli 114 km päässä kotoa.
Ensihoitajat sanoivat: Ei rouva, ei tässä aleta vaatteita keräilemään, nyt mennään.
Niin mentiin.
Minulla ei ollut infarktia eikä aortan repeämää. Minut kotiutettiin illalla. Yllättäen sanottiin, että voit lähteä kotiin ja saat lähetteen perässä kardiologille. Palasin sairaalasta yöasussa taksilla paljain jaloin.
Tässä keskustelussa puhutaan paljon siitä, miten "potilaan lähettäjän, esim. kotihoidon" pitää pakata vaatteet ja kengät potilaan mukaan. Perheenjäsenten (lasten ym.) pitää kuskata vaatteet sairaalaan jne.
Omat lapseni asuvat satojen kilometrien päässä, eikä heillä ole edes autoa. Minulla ei ole muita sukulaisia. Minulla ei ole sellaisia ystäviä, joille soittelisin iltayöstä, että lähdepäs kuule kuskaamaan minulle vaatteet tänne sairaalaan.
Ei kaikilla ole valtavaa turvaverkkoa, jolloin potilaan perässä kiidetään sairaalaan vaatepussukat mukana.
Ni voi voi, tämän vuoksi sivistyneessä yhteiskunnassa tuli olla systeemi tähän isoon pulmaan🤒
Annettakoon loimi niskaan , joka kirjataan lähtöpaikan tiedostoon ja potilaan tulee palauttaa loimi sairaalaan. Itse sai lainaksi vaivasenluun leikkauksen jälkeen jonku jalkalätyskän, joka piti palauttaa säällisen ajan kuluttua lähtöpaikkaan.
Suomessa on lunta ja pakkasta, Afrikassa pärjää mainiosti pelkän vaipan kanssa.
Mitähän sinä yrität sanoa, loimi niskaan?
Sinun kirjoituksestasi ei oikein saa tolkkua, että mitä mieltä olet? Itse kirjoitin tämän sairaalakokemukseni, jota lainasit. En valitellut, mutta otin kantaa siihen, että kaikilla ei ole mitään "lähettäviä kotihoitoja/lapsia/puolisoita/ystäviä". Silloinkin on selviydyttävä. En syyllistänyt tässä ketään osapuolta. Varmasti ensihoitajatkin ajattelivat minun parastani, että pääsisin mahdollisimman pian hoitoon.
Edellä asiallinen kirjoittaja oli kirjoittanut, että pitäisi olla joku laukku pakattuna. Se olisi tietysti hyvä, jos tosiaan se sitten lähtisi matkaan. Mutta minun tuli tästä mieleeni eräs telkkarissa näytetty tapaus, kun ensihoitajat menivät vanhan naisen luo, jolla oli jotain vaivaa (ei kai ollut mitään vakavaa lopulta). Nainen sanoi, että hän haluaa sairaalaan ja eteisessä on laukku valmiiksi pakattuna. Tästäkös toinen ensihoitaja suorastaan suutahti. Hän ulkona sanoi kaverilleen jotenkin niin, että "Onhan se, että ilmoitetaan kuin taksikuskille, että tulkaas tänne, viette sairaalaan minut ja laukkukin oli jo valmiiksi pakattuna". :D
Loimi, jolla hevonenkin suojellaan hellästi 😁
Nythän pitää tosiaan olla, muonaa ja vettä varattuna jokaisella. Reppu valmiina joka lähtöön. Toki aikanaan synnytyksen lähestyessä laitoin kassin valmiiksi😁
Minusta ei ole "suotta rutkuttamista", ettei ketään pidä sairaalasta kotiuttaa ilman vaatteita. Jos se on vaatehävikkiä, sitten on. Joku sydänkohtauksen hoitokin - ne vaatteet ovat siinä yhteiskunnalle tulevan kustannuksen kannalta pikkuseikka. Ja mikä siinäkin olisi niin vaikeaa, että kirjataan, jos vaatteita annetaan mukaan, ja lähetetään lasku perään, jos niitä ei palauteta.
Resurssit on vähissä ja se näkyy. Oma isäni - muistisairas rollaattorilla liikkuva - kotiutettiin ilman ilmoitusta. Olin soittanut päivystykseen useamman kerran ja kertonut että isä on muistisairas ja pyytänyt ilmoittamaan minulle, tulen hakemaan hänet. Sitten kun soitin kysyäkseni että onko kotiuksesta tietoa, niin hoitaja iloisesti kertoi että isäni olikin kotiutettu puoli tuntia sitten ja hän oli kertonut lähtevänsä bussilla kotiin. Siitäpä se soppa sitten alkoi kun muistutin että isälläni ei mitä luultavimmin ole mitään käryä siitä, missä koti edes on, eikä hänellä ole kännykkää, avainta tai rahaa. Ymmärrän kyllä että hetkittäin isä vaikutti todella selväjärkiseltä ja jos mitään merkintöjä ei ole tehty tai ehditty lukea, niin vipuunhan siinä menee. Onneksi oli kesä ja onneksi löydettiin isä sairaalan ulkona olevalta penkiltä helposti.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole "suotta rutkuttamista", ettei ketään pidä sairaalasta kotiuttaa ilman vaatteita. Jos se on vaatehävikkiä, sitten on. Joku sydänkohtauksen hoitokin - ne vaatteet ovat siinä yhteiskunnalle tulevan kustannuksen kannalta pikkuseikka. Ja mikä siinäkin olisi niin vaikeaa, että kirjataan, jos vaatteita annetaan mukaan, ja lähetetään lasku perään, jos niitä ei palauteta.
Ei välttämättä ole mistä ottaa. Tilausmäärät ovat hyvin rajalliset, kuten aiemmin kirjoitin. Ja tosiaan kaikkea ei edes saa tilata, mm vauvansukkia ja aamutakkeja, kun ilmankin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisistä tullut yksinkertaisesti niin väliinpitämättömiä, vai miten näin voi edes tapahtua? Meinaan, että en pidä itseäni edes mitenkään erityisen huomaavaisena, mutta silti ei tulisi mieleenkään lähettää edes mitään humalaista rettelöitsijää käytännössä alasti matkoihinsa, vielä nyt jotain vanhusta sitten.
Mitä olisit tässä tilanteessa sitten tehnyt? Jos soitat omaiselle, hän sanoo olevansa töissä tai kaukana. Mistä loihdoit potilaalle vaatteet ja kengät. Ei hän voi päivystykseenkään jäädä, kun tulossa on koko ajan lisää avuntarvitsijoita ja hänen hoitonsa on jo valmis. Kannattaa vilkaista vähän vaikka Tays:in ruuhkamittaria, niin saa jotakin käsitystä päivystysten potilastilanteista. En tiedä, onko muilla sairaaloilla tällaista.
Jos tytär kerran oli siellä kotona päivittelemässä, niin miksei hän tullut vaatteiden kanssa hakemaan.
"Jos joku tarjoutuu muistisairaskuiskaajaksi, jolla on aikaa maanitella tällaista vanhusta antamaan pukea vaatteet päälle, niin tervetuloa. "
Mihin voin tulla? En kuitenkaan vapaaehtoisesti. On monta tapaa maanitella pukemaan vaatteet. Oma hoidettavani oli tosin päinvastainen, eli ei millään olisi lähtenyt pesulle, kun piti riisua vaatteita.