Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita

Ja teillä joulupöydässä kohdunpoistoleikkauksista ja intiimivaivoista? 

Puolisoni perheessä oli tosi tarkat säännöt siitä, mistä aiheista ei sovi puhua. Mm tunteet, ja kaikki niihin liittyvä. Mistään negatiivisesta ei myöskään saanut puhua eikä negatiivisa asioita mainita. Ei saanut sanoa, jos toisen käytös tuntuu pahalta jne. Ei saanut myöskään liialti iloita tai innostua. Jos kerroin iloisena onnistumisestani töissä, se oli väärin ja huonoa käytöstä. 

Perheenjäseneni menehdyttyä vierailin puolison perheen luona. Minua ei halattu, ei lohdutettu. Näytettiin takkahuone, jonne voi mennä, jos itkettää. 

Lopulta tuli ero, en vain pystynyt tuohon teatteriin. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ollut myös hyvin samanlaisia koemuksia.   Hyvin muodollista kanssakäymistä ja ei oikein voi olla vapaasti esim ilmaista tunteitaan. Huumorin kanssa pitää olla varovainen. 

Eräässäkin parisuhteessa tuntui, että joka kerta appivanhemmille mennessä pitää esittäytyä uudelleen, kun he ei vaikuttaneet muistavan minusta mitään miltei 20-vuoden ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Perheissä on erilaisia kulttuureita. Itse olen sellaisesta karjalaiskodista, jossa suhtauduttiin kaikkeen intohimolla. Politiikat, uskonnot, filosofiat kaikki ruodittiin, välillä oltiin toistemme kurkussa ja välillä naurettiin makeasti. Oli aluksi melkoinen kulttuurishokki, kun appivanhemmat olivatkin sellaisia ihan kiva sää -ihmisiä.

No, luurankoja löytyi molempien sukujen kaapeista ja elämä heitti eteen monenlaista kriisiä. Omalle suvulleni olen kiitollinen siitä, että asioista on pystytty puhumaan. Mutta appivanhemmat, siinä puhumattomuudessaankin ovat olleet niitä, joilta käytännössä sain tarvitsemani tuen.

Meidän perheessä välit on käytännölliset. Tiedän, että voin luottaa vanhempiin, jos jossain tarvitsen apua. Mutta ei me olla koskaan mitenkään syvällisesti keskusteltu ja lapsenakin kaikki asiat hyssyteltiin. 

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni perheessä oli tosi tarkat säännöt siitä, mistä aiheista ei sovi puhua. Mm tunteet, ja kaikki niihin liittyvä. Mistään negatiivisesta ei myöskään saanut puhua eikä negatiivisa asioita mainita. Ei saanut sanoa, jos toisen käytös tuntuu pahalta jne. Ei saanut myöskään liialti iloita tai innostua. Jos kerroin iloisena onnistumisestani töissä, se oli väärin ja huonoa käytöstä. 

 

Perheenjäseneni menehdyttyä vierailin puolison perheen luona. Minua ei halattu, ei lohdutettu. Näytettiin takkahuone, jonne voi mennä, jos itkettää. 

 

Lopulta tuli ero, en vain pystynyt tuohon teatteriin. 

Oliko puoliso samanlainen? Mulle ihan sama miten perhe käyttäytyy, jos puoliso erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe käy ne keskustelut mitkä haluavat eikä kukaan vieras tule sitä muuttamaan ja ohjeistamaan omia tapojaan. Perheemme pysyy meidän perheenä eikä muutu miniän tai vävyn perheeksi.

Siis sinä ja pojat? Poikien puolisoitahan taidat vihata jo ihan lähtökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni perheessä oli tosi tarkat säännöt siitä, mistä aiheista ei sovi puhua. Mm tunteet, ja kaikki niihin liittyvä. Mistään negatiivisesta ei myöskään saanut puhua eikä negatiivisa asioita mainita. Ei saanut sanoa, jos toisen käytös tuntuu pahalta jne. Ei saanut myöskään liialti iloita tai innostua. Jos kerroin iloisena onnistumisestani töissä, se oli väärin ja huonoa käytöstä. 

 

Perheenjäseneni menehdyttyä vierailin puolison perheen luona. Minua ei halattu, ei lohdutettu. Näytettiin takkahuone, jonne voi mennä, jos itkettää. 

 

Lopulta tuli ero, en vain pystynyt tuohon teatteriin. 

Ehkä heille ei ole luontevaa halata ja alkaa erikseen lohduttaa. Osanotot riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni perheessä oli tosi tarkat säännöt siitä, mistä aiheista ei sovi puhua. Mm tunteet, ja kaikki niihin liittyvä. Mistään negatiivisesta ei myöskään saanut puhua eikä negatiivisa asioita mainita. Ei saanut sanoa, jos toisen käytös tuntuu pahalta jne. Ei saanut myöskään liialti iloita tai innostua. Jos kerroin iloisena onnistumisestani töissä, se oli väärin ja huonoa käytöstä. 

 

Perheenjäseneni menehdyttyä vierailin puolison perheen luona. Minua ei halattu, ei lohdutettu. Näytettiin takkahuone, jonne voi mennä, jos itkettää. 

 

Lopulta tuli ero, en vain pystynyt tuohon teatteriin. 

Oliko puoliso samanlainen? Mulle ihan sama miten perhe käyttäytyy, jos puoliso erilainen.

Hänestä tuli samanlainen. Alkuun ehkä nuorempana antoi minun puhua, ei puhunut itse. Hänen perheensä kuitenkin aina voivotteli miten raskasta varmaan on olla kanssani jne, miten kaikin tavoin olen vääränlainen. Lopulta mies puhui ns äitinsä suulla minulle inhottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni perheessä oli tosi tarkat säännöt siitä, mistä aiheista ei sovi puhua. Mm tunteet, ja kaikki niihin liittyvä. Mistään negatiivisesta ei myöskään saanut puhua eikä negatiivisa asioita mainita. Ei saanut sanoa, jos toisen käytös tuntuu pahalta jne. Ei saanut myöskään liialti iloita tai innostua. Jos kerroin iloisena onnistumisestani töissä, se oli väärin ja huonoa käytöstä. 

 

Perheenjäseneni menehdyttyä vierailin puolison perheen luona. Minua ei halattu, ei lohdutettu. Näytettiin takkahuone, jonne voi mennä, jos itkettää. 

 

Lopulta tuli ero, en vain pystynyt tuohon teatteriin. 

Ehkä heille ei ole luontevaa halata ja alkaa erikseen lohduttaa. Osanotot riittää.

Ei tullut osanottoakaan. Tämä sanottiin heti ovella, kun olin menossa sisälle. Sen jälkeen asiasta ei puhuttu sanaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.

Nyt mulla on kolme  aikuista lasta.  Erillisiä toisistaan, puolisot.  Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen. 

Ettekö te ole perheinenne tekemisissä keskenään? Ette tunne sisarustenne lapsia?

Tottakai. Mutta jokainen puhuu mitä tahr

too asioistaan , ei kukaan tahdo porautuu toisen yksityiselämään kuten ap.

Se että tunnen sisarusteni ja mieheni sisarusten lapset ei tarkoita heidän  yksityisyyteensä tunkeutumista.  Ei olisi ganhemmiltakaan oikein läpättää lastensa asioita koko suvulle.

Joku tiettsti tuommoin, niinalle tuli ero tai mikalla rankat syöpähoidot muttei niinan asioita ruveta silti tonkimaan.

Olipa sekava kommentti. Ymmärrän kuitenkin perhekuvionne nyt paremmin.

Okei. Jos joku tietää joka adian lastensa aikuisten serkkujen perhe-elämästä ja asioista. Hyvä niin. Itse en ole niin tunkeileva.

Sinä olet niiden lasten serkkujen täti, tai setä/eno. Ja hänen vanhemman veli tai sisko. Luulisi sen verran kiinnostavan, mutta tosiaan näköjään on perheitä, joissa ollaan ventovieraita toisilleen.

Ollaan tahdikkaita. Selvästi ajattelet jotain 10 -vuotiaita serkuksia , et aikuisia noin 40

Samaa mieltä kanssasi. Kamalaa, jos esim minun asioita jossain sukutapaamisessa ruodittaisiin, kun en ole paikalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe käy ne keskustelut mitkä haluavat eikä kukaan vieras tule sitä muuttamaan ja ohjeistamaan omia tapojaan. Perheemme pysyy meidän perheenä eikä muutu miniän tai vävyn perheeksi.

Tiettyyn määrään asti kyllä, mutta onhan se kohteliasta ja mukavaa sopivalla tavalla myös huomioida uusi ihminen joukossa. Se on ikään kuin kiusaamista jättää ulkopuoliseksi. Pienillä jutuilla voi onnistua auttamaan toista sopeutumaan porukkaan. Se kai olisi toivottavaa, eikö vaan?

Näin tutustumisen alussa toimitaankin mutta ei enää tutustumisen jälkeen joka kerta kun tullaan meidän kotiin voi olla kun tavattaisiin ekaa kertaa ei ainakaan kun tunnettu jo yli 10 vuotta. Jos joku haluaa pysyä ulkopuolisena niin sekin käy mutta sitten ei voi valittaa jos hänet ohitetaan koska itse jokaisen täytyy pitää itsestään huolta. Ei puolison vanhemmat voi olla enää vanhempia aikuiselle.

Et kyllä ihan heti anna sellaista vaikutelmaa näine viesteinesi, että haluaisit varsinaisesti toivottaa ketään tervetulleeksi sinun ja poikiesi perheeseen.

Lapsuuden perheessä oli erilaiset tavat äidin ja isän kanssa. Äidin kanssa pystyi puhumaan mistä vaan, isän kanssa piti varoa sanojaan eikä kannattanut puhua vaikeista tunneasioista eikä syvällisistä asioista. Huumorinkin kanssa piti olla varovainen isän kanssa. 

Se on luultavasti sukupolvien ketju. Appivanhempasi eivät oppineet puhumisen kulttuuria omissa lapsuudenkodeissakaan. Ovatko he veteraanien lapsia? Monissa kodeissa vaiettiin sotien jälkeen. Tunteista vaiettiin tai ne hukutettiin viinan. 

He tuskin muuttuvat. Aina voi etsiä itselleen paremmin sopivan suvun tai opetella vain elämään sen kanssa. Juttele syvällisistä asioista puolison ja oman sukusi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tee mieli avautua tietenkään ulkopuolisen henkilön aikaan perheen sisäpiiriasioista kun tiedetään että puheet lähtee heti eteenpäin.

Juu, ette te käy keskusteluja tuon ulkopuolisen ollessa poissakaan. Ja jo se, että puhuttelisit perheeseesi kuuluvan jäsenen puolisoa ulkopuolisena, kertoo hyvin sinun asennemaailmastasi.

No onhan se lapsen puoliso ulkopuolinen! Meiltä puuttuu yhteinen menneisyys, ei hän kuulu perheeseeni eikä ikinä saa samanlaista kohtelua kuin omat lapset. Eipä tulisi mieleenkään käskeä miniä pesemään meikkejä naamasta, kuten omalle lapselle aikanaan tuli sanottua enkä ilmoita, että ulos et mene ennen kuin tiskikone on tyhjennetty. Sellaista kohtelua miniä pitäisi alentavana, mutta niin sanoisin, jos hän ei olisi ulkopuolinen.

Olet siis näitä, jotka haluavat tossuttaa perheenjäseniään ja harjoittaa henkistä väkivaltaa. Selvä. Ehkä parempikin sitten, että pidät puolisoita ulkopuolisina. Ovatpahan ainakin turvassa käsittelyltäsi.

Ja ihan aikuisen oikeasti: sukulaisuussuhde ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Sitähän tuo sinun käytöksesi on. Et ymmärrä, että lapsesi ovat aikuisia eivätkä enää sinun käskettävissäsi.

Kyllä, olen nimenomaan näitä, jotka kohtelevat perheenjäseniä tasapuolisesti eli jokaisella on tiskikoneentyhjennysvuoronsa, myös kotona asuvilla tai viikonloppua viettävillä aikuisilla lapsilla. Jos ei ilman käskyä osaa tuota tehdä, niin takuulla käskytän. Jos se on huonostikohtelemista, niin sitten on, mutta tämä talous ei ole koskaan ollut mikään täysihoitola muille kuin lasten puolisoille, heiltä ei ole vaadittu osallistumista. 

Hirveään henkistä väkivaltaahan tuo on, että ihan täytyy kotitöitä tehdä sen sijaan, että rupateltaisiin mukavia siitä, miten kivoja tyttöystäviä Leevillä on ollut ennen sinua,, nykyinen miniäni, joka et todellakaan tule jäämään viimeiseksi.

Ei varmasti tule jäämään viimeiseksi joo tuollaisella anopilla. :D Parempi että menet naimisiin poikasi kanssa, kun joka tapauksessa tulet karkoittamaan kaikki muut naiset hänen elämästään.

Ei, minä olen karkottanut lapseni pois lapsuudenkodista muistuttaen, että elämä on muualla, mutta olet itse siitä vastuussa. En todellakaan halua kotiini jotain terapian tarpeessa olevaa läheisriippuvaista henkilöä (toivottavasti lapseni ei sellaista löydä mistään), joka kuvittelee, että pari- ja panosuhde lapseni kanssa tuo samalla tullessaan appivanhemmat, jotka keskustelevat syvällisesti tunteista ja kokemisesta sen sijaan, että heitä kiinnostaa enemmän vehnän maailmanmarkkinahinta tai tekoälyn mahdollisuudet kuvankäsittelyssä.

Miniä puhukoot syvällisiä oman lapsuudenperheensä kanssa. 

Herra varjelkoon miten sä puhut lastesi potentiaalisista kumppaneista. Tällaisia anoppeja joillain?

Anoppi, jolla on panosuhde appiukon kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Mulle on vähän hankalaa se, ettei puolison perheessä puhuta politiikasta, kulttuurista ja arvoista. Keskustelu pyörii vain arkipäivän asioiden ympärillä. Itse olen tottunut siihen, että ruokapöydässä puhutaan päivän uutisten polttavista aiheista. Toki ihmisiä on erilaisia ja se on vain hyväksyttävä.

Meillä puhutaan asiat laidasta laitaan mutta ei asiattomuuksia, osallistua voi keskusteluun kuka haluaa mutta perheenjäsenemme puoliso vääntelee ja näyttää hapanta naamaa, huokailee, imitoi ivallisesti perhettämme, ei puhu mitään joskus sen hermot pettää ja alkaa karjumaan. Ja tämä on totta. Miten tuollaisen kanssa voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on vähän hankalaa se, ettei puolison perheessä puhuta politiikasta, kulttuurista ja arvoista. Keskustelu pyörii vain arkipäivän asioiden ympärillä. Itse olen tottunut siihen, että ruokapöydässä puhutaan päivän uutisten polttavista aiheista. Toki ihmisiä on erilaisia ja se on vain hyväksyttävä.

Meillä puhutaan asiat laidasta laitaan mutta ei asiattomuuksia, osallistua voi keskusteluun kuka haluaa mutta perheenjäsenemme puoliso vääntelee ja näyttää hapanta naamaa, huokailee, imitoi ivallisesti perhettämme, ei puhu mitään joskus sen hermot pettää ja alkaa karjumaan. Ja tämä on totta. Miten tuollaisen kanssa voi olla?

Alkaa karjumaan? Siis niin kuin leijonan lailla? Vai enemmän karhumaista mylvintää? Kuulostaa kyllä kieltämättä aika oudolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyväksy se että ihmiset ovat erilaisia. Jos olisin jossain kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa sukulaisten kanssa kahvipöydässä en vastaisi jonkun esittämään kysymykseen mitä minulle kuuluu muuta kuin kiitos hyvää tms ympäripyöreää. En haluaisi puhua asioistani kellekään eikä minuakaan kiinnostaisi muitten asiat. Ihan hyvin voisimme puhua harrastuksista, lemmikeistä ym ihan tavallisista asioista. 

Taas tämä kahvipöytäesimerkki. Kyseessä ei ole sukujuhlat, eikä kahvipöytä, vaan lähiperhe. Ja perheen kesken ajanvietto. Ei kahvipöytä. Ei etäinen pikkuserkku, vaan esimerkiksi äitisi ja isäsi, joiden luona olet viikonlopun.

No meillä aikaa vietetään oman lapsuuden perheen ja puolison perheen kanssa aikaa niin, että käydään kahvittelemassa ja syömässä yms. muutaman tunnin kyläilyjä. Ei olla yötä oltu kuin joskus parikymppisenä, kun välimatkaa oli enemmän.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on vähän hankalaa se, ettei puolison perheessä puhuta politiikasta, kulttuurista ja arvoista. Keskustelu pyörii vain arkipäivän asioiden ympärillä. Itse olen tottunut siihen, että ruokapöydässä puhutaan päivän uutisten polttavista aiheista. Toki ihmisiä on erilaisia ja se on vain hyväksyttävä.

Meillä puhutaan asiat laidasta laitaan mutta ei asiattomuuksia, osallistua voi keskusteluun kuka haluaa mutta perheenjäsenemme puoliso vääntelee ja näyttää hapanta naamaa, huokailee, imitoi ivallisesti perhettämme, ei puhu mitään joskus sen hermot pettää ja alkaa karjumaan. Ja tämä on totta. Miten tuollaisen kanssa voi olla?

Alkaa karjumaan? Siis niin kuin leijonan lailla? Vai enemmän karhumaista mylvintää? Kuulostaa kyllä kieltämättä aika oudolle.

heh heh kun hauskaa mutta ei hauskaa kun omalle kohdalle sattuu. Oletko lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on vähän hankalaa se, ettei puolison perheessä puhuta politiikasta, kulttuurista ja arvoista. Keskustelu pyörii vain arkipäivän asioiden ympärillä. Itse olen tottunut siihen, että ruokapöydässä puhutaan päivän uutisten polttavista aiheista. Toki ihmisiä on erilaisia ja se on vain hyväksyttävä.

Meillä puhutaan asiat laidasta laitaan mutta ei asiattomuuksia, osallistua voi keskusteluun kuka haluaa mutta perheenjäsenemme puoliso vääntelee ja näyttää hapanta naamaa, huokailee, imitoi ivallisesti perhettämme, ei puhu mitään joskus sen hermot pettää ja alkaa karjumaan. Ja tämä on totta. Miten tuollaisen kanssa voi olla?

Tunteiden käsittelyongelma? Luulee että koko maailma on sitä varten, eikä sen tarvi olla ketään varten. Keskenkasvuinen lapsen tasolle jäänyt tunteiden hallinta. Varhaislapsuudessa jätetty huomiotta, huono lapsuus joka pyörinyt vanhempien tahdon ja elämän mukaan, lapsen kehitys jäänyt toisarvoiseksi tyyliin lapset tulee vanhempien pillin mukaan. Ennen vanhaan kasvatettiin noin. 

Olisi mukava, jos sukulaiset olisivat filosofisia tai hengellisiä, niin että puhuisivat pääsiäisenä Kristuksen ylösnousemuksesta ja elämän tarkoituksesta. Agnostikot pohtisivat myös oman elämänsä tarkoitusta sekä sielua ja kuolemaa.  Voisi puhua myös maailman tilanteesta Ilmestyskirjan valossa ja esim. Harmaggedonin sodasta Iranin alueella.  Kevyet jutut koskisivat puutarhan  viljelyä, matkailua ja luettuja kaunokirjallisia teoksia sekä esim Alzheimer-rokotetutkimuksen nykytilaa.