Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että vanhemmat vastailevat lastensa puheluihin kesken työpäivän?
19.03.2026 |
Työpaikallani ei ole muita alakouluikäisten lasten vanhempia, niin siksi kysyn. Onko tämä ihan normaalia?
-Äidillä 9 v ja 11 v lapset. Äiti vastailee lasten puheluihin kesken iltapäivän palaverien, kun lapset soittelevat "saadaanko Maijan kanssa tulla sisälle leikkimään?/voiko syödä kaapista välipalaa?/monelta sä tuut kotiin?" Näitä puheluita tulee käytännössä päivittäin.
-Jos koulusta soitetaan, että lapsi on kipeä, niin äiti saattaa opettajalle todeta, ettei nyt pääse hakemaan lasta, kun on töissä. Kysyy, eikö lapsen haku voisi odottaa iltapäivään, jos eivät saa lapsen isää kiinni.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa putäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan.
Tässä neutraali mielipide Lidlin muovipussikeissin äidin palaverista vastaamattomuuteen:
Vierailija
19.03.2026 | 08:34
"Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa pitäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan."
Niinpä!
Sinulla meni kunnolla tunteisiin. Olisiko kirurginkin tullut vastata toinen käsi potilaan sisuksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yleistä.
Työkaverin. 14-vuotias poika soitti joka päivä äidilleen ja sai tietää tietokoneen salasanan, kun 11-vuotias pikkuveli oli tehnyt läksynsä.
Melkein nauratti.
Onneksi kollega sai palkkaa työnantajalta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on normaalia vastailla kaikkiin saapuviin puheluihin
En vastaa MILLOINKAAN tuntemattomiin numeroihin. Laittaa viestin ja kertoo asiansa tai sit jää onnellisesti unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri hoitaa potilasta ja lapset soittelee multa jäi avain jonnekin soittoja !!!
Ja hammaslääkärissä sama! Pekka-Tellervo saa keskeyttää kyllä kaiken ja kaikki. Vastenmielistä lässytystä ja teatteria.
Potilaankin aika on kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se Lidlistä muovipussin "varastanut" tyttö oli soittanut äidilleen ennen kuin sai poliisilta kyydin kotiin. Äiti kertoi lehtijutussa että hän oli ollut koneella työpalaverissa ja ihmetellyt missä lapsi viipyy. Äiti oli kesken palaverin nähnyt että lapsi soittaa hänelle, lapsen puhelun lisäksi oli tullut puhelu vieraasta numerosta mutta äiti oli jatkanut työpalaveria vastaamatta puhelimeen. Aika lujahermoinen saa olla ja aika tiukat on työn vaatimukset kun tietää että ujo 9v pyörii Kalasatamassa yksin, koettaa soittaa ja perään soittaa vielä vieraskin numero, mutta etätyö on niin kesken ettei voi reagoida. Onneksi palaveri oli loppunut kun poliisi toi tytön, ainakaan ei mainittu että poliisi olisi joutunut odottamaan äidin töiden loppumista rappukäytävässä.
Jos on sellainen jokaisesta pienestäkin asiasta soitteleva lapsi, niin mistä sitä tietää milloin on oikeasti hätä? Toisekseen vieras numero on 99% kerroista joku tyhjänpäiväinen puhelinmyyjä.
Tuossa tapauksessa en ymmärrä miksi lapsi ei laittanut/saanut laittaa äidilleen viestiä, että tarvitsee äitiä oikeasti. Vähän vanhemman lapsen äitinä voin sanoa, että lapsen soittaessa i tosiaan tule ensimmäisenä mieleen, että on hätä, vaan että luultavasti tyttö on nähnyt söpön koiran tai haluaa luvan mennä ostamaan karkkia.
Niin, no oma lapsi ei soitellut koirista ja kissoista vaan esimerkiksi juuri hätätilanteessa koettanut tavoittaa vanhemmat, niitä saattaa tapahtua elämässä useammankin kerran juuri nuorelle tytölle. Lapsille voi ihan ekana puhelimen käytöstä opettaa tuon, ettei puhelimella rimputella töihin ellei ole hätä. Voi myös sopia että lähettää viestin "HÄTÄ" jos todella on hätä. Toki jos et voi luottaa lapsen puheluiden olevan tärkeitä, pitää varmaan vaan olla vastaamatta ettei työ kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä minusta todellakaan normaalia. Nämä vanhemmat eivät ole ilmeisesti tajunneet, minne työnantaja on heidät palkannut. Töihin.
Jos siis puhelut ovat saman ihmisen kohdalla ihan jokapäiväinen riesa.
Ei minua ainakaan työnantajana haittaa, että alakouluikäisten (tai vähän isompienkin lasten) vanhemmat vastailevat lapsilleen kesken päivän. Ei siitä ole koskaan töiden suhteen tullut mitään ongelmia.
Kokemuksesta tiedän, että työ ja pienet lapset voivat olla joskus sumplimista. Ja toisaalta kokemuksesta olen huomannut, että hyvällä hengelle tapahtuva jousto toimii yleensä kumpaankin suuntaan.
Näin. Järkevät työnantajat ja pomot tajuavat, että työ on vain yksi osa elämää, eikä sitä muuta elämää voi laittaa täysin seis sen työpäivän aikanakaan. Tämän ymmärtäminen ainoastaan parantaa työntekijöiden työhyvinvointia, joka on myös työnantajan etu. Toki jos joku sitten ei pysty hoitamaan töitään sen muun elämän vuoksi tai ne selvästi häiritsevät muiden työsuoritusta, niin sitten asiaan puututaan ensin keskustelemalla ja löytämällä toimivia ratkaisuja.
Suoraan sanottuna enemmän mulle on ongelmia aiheuttanut nämä muiden työntekoa kyttäävät työntekijät. Mä en tarvitse raporttia siitä kuinka kauan kukakin on istunut lounastauolla, kuka on vastannut kuinka moneen yksityspuheluun työpäivän aikana ja kuka lähtee moneltakin töistä. Kyllä minä tiedän työnantajana mitä työntekijäni tekevät. Yksi joutui ottamaan paljon kesken päivän vapaita lapsensa terveysongelmien vuoksi, mutta mitä väliä siellä oli, kun tämän kyseisen työntekijän tuottoprosentti oli koko firman paras siitä huolimatta.
Jännästi näille kyttääjille ei tule ikinä mieleen sen, kuinka paljon kukakin tuottaa, kun keskittyvät kyttäämään läsnäolotunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Työpaikallamme puhelimen käyttöä tulee välttää, mutta tärkeät asiat saa hoitaa. Näitä ovat jos joku viranomainen soittaa, koulusta tai päiväkodista soitetaan, lapset soittaa. Wilma viestit. Tottakai näin. Iskäx4
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v, mulla ei ole lapsia ja teen etätyötä, mutta pistää kyllä miettimään, että mitenkähän me omassa lapsuudessa pärjäiltiin, kun ei tullut mieleenkään soittaa vanhempien töihin, ellei ollut oikeasti joku hengenhätä. Eikä koskaan edes ollut. Osattiin tietenkin itse ottaa välipalakaakaot ja -voileivät, tehdä läksyt, mennä kavereiden kanssa pihalle pelaamaan. No, ihmekös nykyään lapset ja nuoret on niin ahdistuneita. Luen Jonathan Haidtin bestseller kirjaa Anxious Generation. Siinä hyvin argumentoidaan, miten yhtäältä vanhempien alisuojelevuus kännyköiden/somen kanssa, mutta toisaalta myös ylisuojelevuus oikean maailman asioista aiheuttaa massiivista ahdistusepidemiaa.
Sulla varmaan aika kultaa muistot. Nimittäin itse olen 40v. ja muistan soittaneeni useastikin äitini työpaikalle. Ja olen tosi itsenäinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on normaalia vastailla kaikkiin saapuviin puheluihin
En vastaa MILLOINKAAN tuntemattomiin numeroihin. Laittaa viestin ja kertoo asiansa tai sit jää onnellisesti unholaan.
Jos en olisi aikanaan vastannut, lapsi olisi ollut yksin sairaalassa vaikeasti loukkaantuneena. Ei sieltä tekstailla.
Huvittaa, kun tähän ketjuun osunut tosi paljon sellaisia paperityön tekijöitä, jotka pystyvät vastaamaan milloin vaan. Tai jopa keskeyttämään palaverin puhelun takia. Teen itse psykologin kliinistä asiakastyötä ja suurimman osan ajasta kännykkä on äänettömällä. Hassu ajatuskin, että voisi tuosta vaan vastailla. Ammatillisesti olen myös sitä mieltä, että ei kannata totuttaa lasta siihen, että joka pikku asiasta kannattaa soittaa. Joku viittasi Jonathan Haidtin kirjaan, ja siinä kieltämättä lukusuositus kaikille vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa putäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan.
Jos se lapsi yrittää soittaa että namusetä seuraa, mitä teen äiti/isä? Onhan se tärkeää pönöttää palaveri loppuun saakka, ja sitten saada poliisilta puhelu että lapsellenne on käynyt huonosti.
Tai jos 9- vuotias pikkulapsi soittaa kauppakeskuksen takahuoneesta, että nyt on stevarit kimpussa ja poliisit tulossa.
Kyllä lapsen hätä menee 10-0 jonkun palaverin edelle.
Ei ole helppo ammatti vartijoilla, kun varkaita on paljon, vaikka ikävää selkeiden erehdysten kohdalla, kuten kyseisellä lapsella.
Vierailija kirjoitti:
On ok, mutta onko se ok, että osa-aika äitipuoli vastailee useasti työpäivän aikana kyllästyneen osa-aika lapsipuolen tylsistymissoittoihin, ja lörpöttelee niitä näitä. Vielä kun lapsen molemmat biologiset vanhemmat on mukana kuvioissa täysin.
Ongelma on siinä, että on "vaan äitipuoli", vai häh? Jos tuo on työnantajalle ok, eikä vaikuta töiden lopputulokseen, niin asialla ei ole merkitystä. Kuulostaa aika hyvältä, että lapselle äitipuoli on niin tärkeä, että hänelle soitetaan, kun halutaan puhua jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v, mulla ei ole lapsia ja teen etätyötä, mutta pistää kyllä miettimään, että mitenkähän me omassa lapsuudessa pärjäiltiin, kun ei tullut mieleenkään soittaa vanhempien töihin, ellei ollut oikeasti joku hengenhätä. Eikä koskaan edes ollut. Osattiin tietenkin itse ottaa välipalakaakaot ja -voileivät, tehdä läksyt, mennä kavereiden kanssa pihalle pelaamaan. No, ihmekös nykyään lapset ja nuoret on niin ahdistuneita. Luen Jonathan Haidtin bestseller kirjaa Anxious Generation. Siinä hyvin argumentoidaan, miten yhtäältä vanhempien alisuojelevuus kännyköiden/somen kanssa, mutta toisaalta myös ylisuojelevuus oikean maailman asioista aiheuttaa massiivista ahdistusepidemiaa.
Sulla varmaan aika kultaa muistot. Nimittäin itse olen 40v. ja muistan soittaneeni useastikin äitini työpaikalle. Ja olen tosi itsenäinen ihminen.
Mun vanhemmat on ylipäätään tehneet työtä, josta ei edes teoriassa ole voinut tuosta vaan vastata puhelimeen. Suurimmalla osalla kavereista oli myös noin 80-luvulla. Samoin on myös edelleen, kaikki ei voi vastata kesken työpäivän tuosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa putäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan.
Jos se lapsi yrittää soittaa että namusetä seuraa, mitä teen äiti/isä? Onhan se tärkeää pönöttää palaveri loppuun saakka, ja sitten saada poliisilta puhelu että lapsellenne on käynyt huonosti.
Tai jos 9- vuotias pikkulapsi soittaa kauppakeskuksen takahuoneesta, että nyt on stevarit kimpussa ja poliisit tulossa.
Kyllä lapsen hätä menee 10-0 jonkun palaverin edelle.
Vartija ei antanut lapsen edes soittaa, vaan vasta poliisi. Vasta poliisi alkoi purkaa epäinhimillistä tilannetta, rauhoitteli lasta ja vei hänet kotiin, jonne pääsivätkin normaalisti. Älä vääristele tilannetta.
Muutenkin ketjun kidnappaaminen Lidlin tapauksesta ulvomiseen on aika absurdia. Sen loivat vartija ja kassa, ja pahimman tilanteen aikana lapsi ei saanut edes soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa putäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan.
Jos se lapsi yrittää soittaa että namusetä seuraa, mitä teen äiti/isä? Onhan se tärkeää pönöttää palaveri loppuun saakka, ja sitten saada poliisilta puhelu että lapsellenne on käynyt huonosti.
Tai jos 9- vuotias pikkulapsi soittaa kauppakeskuksen takahuoneesta, että nyt on stevarit kimpussa ja poliisit tulossa.
Kyllä lapsen hätä menee 10-0 jonkun palaverin edelle.
Miksi 9-vuotias on yksin kauppakeskuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä vastaan henkilökohtaisiin puheluihin työpäivän aikana. Ei meillä duunissa kytätä, että montako tuntia ja minuuttia käytän työtehtäviin työpäivän aikana. Työnantaja odottaa vain, että työt tulevat tehdyksi ajallaan ja laadullisesti odotusten mukaisesti.
Palaveristakin?
Riippuu tilanteesta, mutta toisinaan kyllä. Olen ollut riittävän pitkään samassa työpaikassa ja siellä vallitsee hyvä luottamus. Pomo ja läheiset työkaverit tietävät, että jos vastaan puheluun esim. palaverin aikana, niin siihen on hyvä syy. Yleensä jos soittajalla on tärkeä asia, niin sitten soittoyrityksen perään tulee välittömästä viesti. Esim. viime viikolla en vastannut puolisoni puheluun, koska olin juuri puhumassa ja pitämässä omaa osuuttani palaverissa. Puoliso yritti välittömästi soittaa uudestaan, joten tiesin, että syy on tärkeä. Ei olisi muuten soittanut toistamiseen heti putkeen. Sanoin, että pidetään parin minuutin tauko, koska valitettavasti joudun nyt vastaamaan tähän puheluun. Kaikille oli ok.
Mielenkiinnosta, mikä asia oli niin tärkeä että puolison piti keskeyttää työpäiväsi ja tärkeä esitysvuorosi ja saada välittömästi yhteys sinuun? Yritän hahmottaa miten toiset toimivat. Mikä on niin akuuttia että aikuisen on tavoitettava toinen aikuinen aivan samantien eikä asia voi odottaa esimerkiksi 30-45 min, tai miten kauan osuuteesi olisikaan kestänyt.
Asiassa oli kyse rakkaan lemmikkimme äkillisestä, vakavahkosta sairastumisesta. Puoliso oli jo matkalla ensiapuun lemmikin kanssa. Pidin oman osuuteni (10 minuuttia) loppuun ja kerroin sitten pomolle mistä oli kyse. Pomo pahoitteli tilannetta ja totesi, että lähde sinäkin vain sinne ensiapuun. Tarjoutui hoitavansa minun osuuteni iltapäivän toisesta palaverista. Meillä toimitaan näin, itsekin olen vastavuoroisesti hoitanut työkavereiden (myös pomon) työtehtäviä hetkellisesti, jos heillä on ollut joku äkillinen este.
Arvostan omaa työpaikkaani todella paljon, koska sieltä löytyy myös inhimillistä ymmärrystä, eikä pelkästään tuottavuuden ja tuloksen sokeaa tuijottamista.
On kyllä ihanan kuuloinen työpaikka. Saa keskeyttää päivän kun lemmikki sairastuu vaikka lemmikki on jo saamassa hoitoa ja apua. Sanon tämän ihan tosissani, harvoin kuulee että jossain ollaan noin mukavia ja ihania vaikka asia ei edellytä työntekijän lähtemistä. Tätä tulokulmaa ajattelen tässä myös muuten, kun ihmiset keskustelussa ovat sitä mieltä että tuntemattomiin numeroihin tai edes lapsen puheluun ei vastata kesken työn vaikka oma lapsi olisi jo tunnin ollut kateissa. Huomaa että linjoja on todella monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä minusta todellakaan normaalia. Nämä vanhemmat eivät ole ilmeisesti tajunneet, minne työnantaja on heidät palkannut. Töihin.
Jos siis puhelut ovat saman ihmisen kohdalla ihan jokapäiväinen riesa.
Ei minua ainakaan työnantajana haittaa, että alakouluikäisten (tai vähän isompienkin lasten) vanhemmat vastailevat lapsilleen kesken päivän. Ei siitä ole koskaan töiden suhteen tullut mitään ongelmia.
Kokemuksesta tiedän, että työ ja pienet lapset voivat olla joskus sumplimista. Ja toisaalta kokemuksesta olen huomannut, että hyvällä hengelle tapahtuva jousto toimii yleensä kumpaankin suuntaan.
Näin. Järkevät työnantajat ja pomot tajuavat, että työ on vain yksi osa elämää, eikä sitä muuta elämää voi laittaa täysin seis sen työpäivän aikanakaan. Tämän ymmärtäminen ainoastaan parantaa työntekijöiden työhyvinvointia, joka on myös työnantajan etu. Toki jos joku sitten ei pysty hoitamaan töitään sen muun elämän vuoksi tai ne selvästi häiritsevät muiden työsuoritusta, niin sitten asiaan puututaan ensin keskustelemalla ja löytämällä toimivia ratkaisuja.
Suoraan sanottuna enemmän mulle on ongelmia aiheuttanut nämä muiden työntekoa kyttäävät työntekijät. Mä en tarvitse raporttia siitä kuinka kauan kukakin on istunut lounastauolla, kuka on vastannut kuinka moneen yksityspuheluun työpäivän aikana ja kuka lähtee moneltakin töistä. Kyllä minä tiedän työnantajana mitä työntekijäni tekevät. Yksi joutui ottamaan paljon kesken päivän vapaita lapsensa terveysongelmien vuoksi, mutta mitä väliä siellä oli, kun tämän kyseisen työntekijän tuottoprosentti oli koko firman paras siitä huolimatta.
Jännästi näille kyttääjille ei tule ikinä mieleen sen, kuinka paljon kukakin tuottaa, kun keskittyvät kyttäämään läsnäolotunteja.
Itse olen myös ollut esimiesasemassa vuosia, ja minusta on täysin yhdentekevää sinällään kuinka monta minuuttia joku on töissä. Ihmisten kannattaisi keskittyä siihen, että ne työtehtävät tulevat tehdyksi odotusten mukaisesti. Sen takiahan siellä töissä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v, mulla ei ole lapsia ja teen etätyötä, mutta pistää kyllä miettimään, että mitenkähän me omassa lapsuudessa pärjäiltiin, kun ei tullut mieleenkään soittaa vanhempien töihin, ellei ollut oikeasti joku hengenhätä. Eikä koskaan edes ollut. Osattiin tietenkin itse ottaa välipalakaakaot ja -voileivät, tehdä läksyt, mennä kavereiden kanssa pihalle pelaamaan. No, ihmekös nykyään lapset ja nuoret on niin ahdistuneita. Luen Jonathan Haidtin bestseller kirjaa Anxious Generation. Siinä hyvin argumentoidaan, miten yhtäältä vanhempien alisuojelevuus kännyköiden/somen kanssa, mutta toisaalta myös ylisuojelevuus oikean maailman asioista aiheuttaa massiivista ahdistusepidemiaa.
Lapset ovat tässä suhteessa myös keskenään erilaisia. Jotkut nauttivat itsenäisyydestä ja kulkevat omia polkujaan, toiset tarvitsevat enemmän kontaktia.
Maailma on pikkasen sellaisella jengalla, että monet aikuiset ovat ihan syystä ahdistuneita. Ei mikään ihme, jos lapsetkin ovat.
Lue se Haidtin kirja. Länsimaissa z- ja alpha-sukupolvien ahdistus on ihan eri sfääreissä mitä late millennials tai generation x. Syy-yhteys ei tutkitusti mene niin, että vanhempien ahdistus tarttuu lapseen.
Asiassa oli kyse rakkaan lemmikkimme äkillisestä, vakavahkosta sairastumisesta. Puoliso oli jo matkalla ensiapuun lemmikin kanssa. Pidin oman osuuteni (10 minuuttia) loppuun ja kerroin sitten pomolle mistä oli kyse. Pomo pahoitteli tilannetta ja totesi, että lähde sinäkin vain sinne ensiapuun. Tarjoutui hoitavansa minun osuuteni iltapäivän toisesta palaverista. Meillä toimitaan näin, itsekin olen vastavuoroisesti hoitanut työkavereiden (myös pomon) työtehtäviä hetkellisesti, jos heillä on ollut joku äkillinen este.
Arvostan omaa työpaikkaani todella paljon, koska sieltä löytyy myös inhimillistä ymmärrystä, eikä pelkästään tuottavuuden ja tuloksen sokeaa tuijottamista.