Onko normaalia, että vanhemmat vastailevat lastensa puheluihin kesken työpäivän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perus, jos on vasta koulun aloittaneet lapset. Mutta miksi joku 11 v enää soittelisi äidille? Eikö noita asioita voi käydä etukäteen läpi.

Juurikin näin, tuon ikäisten lasten kanssa voi tosiaan käydä perusasioita etukäteen läpi.   Välipalaa voi jättää jääkaappiin valmiiksi ja sanoa jo aamulla, että otat sieltä. Kavereiden tuomisesta koulun jälkeen kotiin (tai kavereiden kotiin menemisestä) voi myös sopia selvät säännöt. Lapsen pitää tottakai voida vanhemmilleen soittaa ja vanhempien vastata, jos on joku oikeasti hätänä, mutta 11-vuotias varmasti ymmärtää, kun hänelle kertoo, että äiti ei töissä voi jatkuvasti puhua puhelimessa ja sopis, että soitellaan vaan, kun oikeasti tärkeää asiaa. Jotkut lapsethan soittelee vanhemmilleen töihin ihan vain siksikin, että on tylsää olla yksin kotona, kysellään että missä on se ja missä on tämä, ja saanko ottaa tota ihan vain siksi, että saa puhua äidin kanssa.

Tämä nyt tietysti perustuu sinun olettamukseesi siitä, että kyseessä on kaikilla tavoin normaali 11-vuotias. Ei pitäisi kuitenkaan olla kovin vaikeaa ymmärtää, että jopa 11-vuotiaita on erilaisia.

Lasten puheluihin vastataan aina kun voidaan tai ainakin soitetaan mahdollisimman pian takaisin. Asia voi olla todella tärkeä ja lapsella joku hätä. Lasten puheluihin vastaaminen pitää työpaikalla olla sallittua.

Lapsille voi kyllä ohjeistaa, että mistä asioista voi/pitää soittaa työpäivän aikana ja mistä voidaan jutella kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perus, jos on vasta koulun aloittaneet lapset. Mutta miksi joku 11 v enää soittelisi äidille? Eikö noita asioita voi käydä etukäteen läpi.

Juurikin näin, tuon ikäisten lasten kanssa voi tosiaan käydä perusasioita etukäteen läpi.   Välipalaa voi jättää jääkaappiin valmiiksi ja sanoa jo aamulla, että otat sieltä. Kavereiden tuomisesta koulun jälkeen kotiin (tai kavereiden kotiin menemisestä) voi myös sopia selvät säännöt. Lapsen pitää tottakai voida vanhemmilleen soittaa ja vanhempien vastata, jos on joku oikeasti hätänä, mutta 11-vuotias varmasti ymmärtää, kun hänelle kertoo, että äiti ei töissä voi jatkuvasti puhua puhelimessa ja sopis, että soitellaan vaan, kun oikeasti tärkeää asiaa. Jotkut lapsethan soittelee vanhemmilleen töihin ihan vain siksikin, että on tylsää olla yksin kotona, kysellään että missä on se ja missä on tämä, ja saanko ottaa tota ihan vain siksi, että saa puhua äidin kanssa.

Tämä nyt tietysti perustuu sinun olettamukseesi siitä, että kyseessä on kaikilla tavoin normaali 11-vuotias. Ei pitäisi kuitenkaan olla kovin vaikeaa ymmärtää, että jopa 11-vuotiaita on erilaisia.

Eiköhän keskusteluissa aina ole oletuksena, että puhutaan normaaleista ja terveistä lapsista jos ei muuta mainita.

Eräässä hankkeessa miespuolinen projektipäällikkö keskeytti palavereita jatkuvasti vastatakseen lapsen puheluihin. Ei pysynyt kärryillä tekemisestä ja häiritsi muiden työtä. Sai lopulta lähtöpassit.

Hän olisi voinut soittaa lapselleen takaisin palavereiden päätyttyä, koska me kaikki jo kuukausia jatkuneen puhelupommituksen jälkeen tiedettiin ettei asia ole koskaan kiireellinen. 

Itse saan tutuilta lapsilta ääniviestejä, niiden lähetys kannattaa lapselle opettaa jos lapsi ei osaa vielä kirjoittaa viestejä. Lapselle pitää myös opettaa, ettei saa soitella kuin kiireellisissä/vakavissa asioissa.

Ymmärrän jotkut eka tokaluokkalaiset. Tarvitseeko joka asiasta soittaa, joku viidesluokkalainen 11 v? Meillä oli ihan selkeet säännöt. Saivat kavereiden kanssa liikkua vapaasti ja syödä välipaloja. Erikseen kysyttiin vain jos kotia pidemmälle halusivat lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9 v. ja 11 v. ovat ihan lapsia vielä. Tämä meidän nyky-yhteiskunta, ja täälläkin osa, tuntuu vaan pakottavan lasten kypsyvän ja pärjäävän omillaan liian aikaisin. Sitten kun nämä lapset aloittavat sek*isuhteet, päihteet jne. nuorena, koska eivät ole tulleet kotona nähdyksi ja kuulluksi pienenä, niin sitten kyllä huudellaan että missä vanhemmat ovat olleet.

Siis aloittavat seksisuhteet nuorina, jos on sovittu, että tärkeistä asioista voi soittaa, ja muuten laittaa viestin? Mahtavat kirurgien ja bussikuskien lapset sitten aloittaa aivan keskenkasvuisina, kun heidän vanhempansa eivät voi vastata töistä puhelimeen ollenkaan. Ja varmasti vetävät hepoa, kokkelia ja peukkua siellä välipalalla, jonka osaavat ottaa kaapista soittamatta töihin :D

Jotain rajaa nyt näihin juttuihin!

Ja kuka ei tohdi kirjoittaa "seksi"?

Etkö typerys ymmärrä miksi jotkut sanat täällä kirjoitetaan miten kirjoitetaan?!

Seksi ei ole tainnut olla sensuurilistalla koskaan. 

Kun ei tiedä mikä on milloinkin kiellettyjen sanojen listalla, niin paras väistellä kaikki mahdolliset kyseenalaiset hylkysanat. Ei ole kiva jos pitkä teksti joutuu tarkastusosastolle, josta ne eivät ikinä palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä vastaan henkilökohtaisiin puheluihin työpäivän aikana. Ei meillä duunissa kytätä, että montako tuntia ja minuuttia käytän työtehtäviin työpäivän aikana. Työnantaja odottaa vain, että työt tulevat tehdyksi ajallaan ja laadullisesti odotusten mukaisesti. 

Palaveristakin?

Riippuu tilanteesta, mutta toisinaan kyllä. Olen ollut riittävän pitkään samassa työpaikassa ja siellä vallitsee hyvä luottamus. Pomo ja läheiset työkaverit tietävät, että jos vastaan puheluun esim. palaverin aikana, niin siihen on hyvä syy. Yleensä jos soittajalla on tärkeä asia, niin sitten soittoyrityksen perään tulee välittömästä viesti. Esim. viime viikolla en vastannut puolisoni puheluun, koska olin juuri puhumassa ja pitämässä omaa osuuttani palaverissa. Puoliso yritti välittömästi soittaa uudestaan, joten tiesin, että syy on tärkeä. Ei olisi muuten soittanut toistamiseen heti putkeen. Sanoin, että pidetään parin minuutin tauko, koska valitettavasti joudun nyt vastaamaan tähän puheluun. Kaikille oli ok. 

Mielenkiinnosta, mikä asia oli niin tärkeä että puolison piti keskeyttää työpäiväsi ja tärkeä esitysvuorosi ja saada välittömästi yhteys sinuun? Yritän hahmottaa miten toiset toimivat. Mikä on niin akuuttia että aikuisen on tavoitettava toinen aikuinen aivan samantien eikä asia voi odottaa esimerkiksi 30-45 min, tai miten kauan osuuteesi olisikaan kestänyt. 

Samaa minä ihmettelen.

Jos hänellä olivat samanlaiset vanhemmat kuin tässä ketjussa monet, että aina sai soittaa, kun siltä tuntui.

Aikuinen ei enää soita (ikääntyneille) vanhemmilleen vaan puolisolleen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jotkut eka tokaluokkalaiset. Tarvitseeko joka asiasta soittaa, joku viidesluokkalainen 11 v? Meillä oli ihan selkeet säännöt. Saivat kavereiden kanssa liikkua vapaasti ja syödä välipaloja. Erikseen kysyttiin vain jos kotia pidemmälle halusivat lähteä. 

Aika ristiriitaiset säännöt. Kavereiden kanssa saa liikkua vapaasti, mutta jos kotia pidemmälle lähtee niin pitää kysyä lupa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan perus, jos on vasta koulun aloittaneet lapset. Mutta miksi joku 11 v enää soittelisi äidille? Eikö noita asioita voi käydä etukäteen läpi.

En minä soitellut vanhemmille töihin, ei ollut kännyköitä ja vanhemmilla semmoiset työt, ettei olis edes puhelinta voinut pitää. Omat lapset ei soitellut minulle töihin, pienempänä eikä isompana, kun tiesivät ettei puhelinta saa pitää mukana. Tauolla luin viestit jos oli tullut 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jotkut eka tokaluokkalaiset. Tarvitseeko joka asiasta soittaa, joku viidesluokkalainen 11 v? Meillä oli ihan selkeet säännöt. Saivat kavereiden kanssa liikkua vapaasti ja syödä välipaloja. Erikseen kysyttiin vain jos kotia pidemmälle halusivat lähteä. 

Työkaverin kymmenvuotias ei erityislapsi soittaa joka päivä 10 minuutin välein, työkaveri vastaa aina ja sanoo ettei saa enää soittaa. Vastaa kuitenkin kun ei tiedä onko lapsella hätä. Järjetöntä. Kyllä joskus aikanaan lapsuudessa saattoi soittaa vanhemmalle töihin kun ei vielä ollut kännyköitä että voisi viestiä lähettää mutta vain joskus.  

Jotkut muistelee vanhoja hyviä aikoja, kun vanhempia ei saanut kiinni. Minulla oli ystävä, joka oli niin ahdistunut yksin kotona olosta, että takertui kavereihin. Siis fyysisesti tarrasi jalan ympärille ja piteli kiinni kaikin voimin, ettei kaveri lähtisi kotiin ja hän jäisi yksin. Tai nappasi kaverin pipon ja ryömi sänkynsä alle, kun toinen teki lähtöä. Hänestä kasvoi viiltelevä teini. Ei näistä aikuisille kerrottu silloin. Ehkä on vain hyvä, että  nykyään vanhemmille voi edes soittaa.

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jotkut eka tokaluokkalaiset. Tarvitseeko joka asiasta soittaa, joku viidesluokkalainen 11 v? Meillä oli ihan selkeet säännöt. Saivat kavereiden kanssa liikkua vapaasti ja syödä välipaloja. Erikseen kysyttiin vain jos kotia pidemmälle halusivat lähteä. 

Työkaverin kymmenvuotias ei erityislapsi soittaa joka päivä 10 minuutin välein, työkaveri vastaa aina ja sanoo ettei saa enää soittaa. Vastaa kuitenkin kun ei tiedä onko lapsella hätä. Järjetöntä. Kyllä joskus aikanaan lapsuudessa saattoi soittaa vanhemmalle töihin kun ei vielä ollut kännyköitä että voisi viestiä lähettää mutta vain joskus.  

Jos edellä kerrottu on totta, niin hehän tarvitsisivat hoitoa koko sakki; lapset ja vanhemmat!

Täällä on paljon puhuttu siitä, että neuvolasta ja lasusta ei saa mitään konkreettista apua, ainoastaan pari sossua istumaan sohvalle ja "tarkkailemaan lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutussuhdetta". Tässä tapauksessa tuo apu voisi ollakin juuri se, mitä tarvitaan.

Minuakin ihmetyttää välillä nämä puhelut. Onko siellä kotona syömistä yms rajoitettu siten, että kaikkeen pitää kysyä lupa? Mitä siellä kotona on sellaista, ettei kaveri saa koulun jälkeen käväistä kylässä ilman lupaa?