Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että vanhemmat vastailevat lastensa puheluihin kesken työpäivän?
19.03.2026 |
Työpaikallani ei ole muita alakouluikäisten lasten vanhempia, niin siksi kysyn. Onko tämä ihan normaalia?
-Äidillä 9 v ja 11 v lapset. Äiti vastailee lasten puheluihin kesken iltapäivän palaverien, kun lapset soittelevat "saadaanko Maijan kanssa tulla sisälle leikkimään?/voiko syödä kaapista välipalaa?/monelta sä tuut kotiin?" Näitä puheluita tulee käytännössä päivittäin.
-Jos koulusta soitetaan, että lapsi on kipeä, niin äiti saattaa opettajalle todeta, ettei nyt pääse hakemaan lasta, kun on töissä. Kysyy, eikö lapsen haku voisi odottaa iltapäivään, jos eivät saa lapsen isää kiinni.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v, mulla ei ole lapsia ja teen etätyötä, mutta pistää kyllä miettimään, että mitenkähän me omassa lapsuudessa pärjäiltiin, kun ei tullut mieleenkään soittaa vanhempien töihin, ellei ollut oikeasti joku hengenhätä. Eikä koskaan edes ollut. Osattiin tietenkin itse ottaa välipalakaakaot ja -voileivät, tehdä läksyt, mennä kavereiden kanssa pihalle pelaamaan. No, ihmekös nykyään lapset ja nuoret on niin ahdistuneita. Luen Jonathan Haidtin bestseller kirjaa Anxious Generation. Siinä hyvin argumentoidaan, miten yhtäältä vanhempien alisuojelevuus kännyköiden/somen kanssa, mutta toisaalta myös ylisuojelevuus oikean maailman asioista aiheuttaa massiivista ahdistusepidemiaa.
Lapset ovat tässä suhteessa myös keskenään erilaisia. Jotkut nauttivat itsenäisyydestä ja kulkevat omia polkujaan, toiset tarvitsevat enemmän kontaktia.
Maailma on pikkasen sellaisella jengalla, että monet aikuiset ovat ihan syystä ahdistuneita. Ei mikään ihme, jos lapsetkin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni ei soittelisi, mutta vastaisin kyllä, jos soittaisi ja pystyisin puhelun ottamaan. Tunnetko tämän työkaverin lapset? Jos et, niin ei kannata myöskään ihmetellä edes vanhemman tarvetta olla yhteydessä vanhempaansa. Lapset on hyvin erilaisia, jollekin soittaminen on oikea tarve. Lisäksi vaikuttaa siltä, että perheessä on sovittu, että lupa kysytään aina asiaan kuin asiaan. Eipä siinäkään mitään ihmeellistä ole, vaikka itse tekisikin toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä vastaan henkilökohtaisiin puheluihin työpäivän aikana. Ei meillä duunissa kytätä, että montako tuntia ja minuuttia käytän työtehtäviin työpäivän aikana. Työnantaja odottaa vain, että työt tulevat tehdyksi ajallaan ja laadullisesti odotusten mukaisesti.
Palaveristakin?
Riippuu tilanteesta, mutta toisinaan kyllä. Olen ollut riittävän pitkään samassa työpaikassa ja siellä vallitsee hyvä luottamus. Pomo ja läheiset työkaverit tietävät, että jos vastaan puheluun esim. palaverin aikana, niin siihen on hyvä syy. Yleensä jos soittajalla on tärkeä asia, niin sitten soittoyrityksen perään tulee välittömästä viesti. Esim. viime viikolla en vastannut puolisoni puheluun, koska olin juuri puhumassa ja pitämässä omaa osuuttani palaverissa. Puoliso yritti välittömästi soittaa uudestaan, joten tiesin, että syy on tärkeä. Ei olisi muuten soittanut toistamiseen heti putkeen. Sanoin, että pidetään parin minuutin tauko, koska valitettavasti joudun nyt vastaamaan tähän puheluun. Kaikille oli ok.
Mielenkiinnosta, mikä asia oli niin tärkeä että puolison piti keskeyttää työpäiväsi ja tärkeä esitysvuorosi ja saada välittömästi yhteys sinuun? Yritän hahmottaa miten toiset toimivat. Mikä on niin akuuttia että aikuisen on tavoitettava toinen aikuinen aivan samantien eikä asia voi odottaa esimerkiksi 30-45 min, tai miten kauan osuuteesi olisikaan kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia vastata kesken työpäivän, mutta palavereiden aikana tms. ei minusta hyväksyttävää.
Ei mikään palaveri ole niin tärkeä, ettei siinä voi sanoa, että anteeksi, minun täytyy vastata tähän puheluun, jonka saa hoidettua minuutissa.
Ja sitten siellä kysytään, saako lisää peliaikaa tai voiko ottaa paahtoleipää. Eikö näitä voi opettaa laittamaan viestillä? Tärkeissä asioissa sitten soitto. On epäkohteliasta muita kohtaan kouluttaa lapsi siihen, että joka pillimehusta pirisee puhelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä minusta todellakaan normaalia. Nämä vanhemmat eivät ole ilmeisesti tajunneet, minne työnantaja on heidät palkannut. Töihin.
Jos siis puhelut ovat saman ihmisen kohdalla ihan jokapäiväinen riesa.
Ei minua ainakaan työnantajana haittaa, että alakouluikäisten (tai vähän isompienkin lasten) vanhemmat vastailevat lapsilleen kesken päivän. Ei siitä ole koskaan töiden suhteen tullut mitään ongelmia.
Kokemuksesta tiedän, että työ ja pienet lapset voivat olla joskus sumplimista. Ja toisaalta kokemuksesta olen huomannut, että hyvällä hengelle tapahtuva jousto toimii yleensä kumpaankin suuntaan.
Näin. Järkevät työnantajat ja pomot tajuavat, että työ on vain yksi osa elämää, eikä sitä muuta elämää voi laittaa täysin seis sen työpäivän aikanakaan. Tämän ymmärtäminen ainoastaan parantaa työntekijöiden työhyvinvointia, joka on myös työnantajan etu. Toki jos joku sitten ei pysty hoitamaan töitään sen muun elämän vuoksi tai ne selvästi häiritsevät muiden työsuoritusta, niin sitten asiaan puututaan ensin keskustelemalla ja löytämällä toimivia ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia vastata kesken työpäivän, mutta palavereiden aikana tms. ei minusta hyväksyttävää.
Ei mikään palaveri ole niin tärkeä, ettei siinä voi sanoa, että anteeksi, minun täytyy vastata tähän puheluun, jonka saa hoidettua minuutissa.
Mikä alle minuutissa hoidettava asia on niin tärkeä ettei se voi odottaa palaverin loppuun?
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa putäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan.
Jos se lapsi yrittää soittaa että namusetä seuraa, mitä teen äiti/isä? Onhan se tärkeää pönöttää palaveri loppuun saakka, ja sitten saada poliisilta puhelu että lapsellenne on käynyt huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se Lidlistä muovipussin "varastanut" tyttö oli soittanut äidilleen ennen kuin sai poliisilta kyydin kotiin. Äiti kertoi lehtijutussa että hän oli ollut koneella työpalaverissa ja ihmetellyt missä lapsi viipyy. Äiti oli kesken palaverin nähnyt että lapsi soittaa hänelle, lapsen puhelun lisäksi oli tullut puhelu vieraasta numerosta mutta äiti oli jatkanut työpalaveria vastaamatta puhelimeen. Aika lujahermoinen saa olla ja aika tiukat on työn vaatimukset kun tietää että ujo 9v pyörii Kalasatamassa yksin, koettaa soittaa ja perään soittaa vielä vieraskin numero, mutta etätyö on niin kesken ettei voi reagoida. Onneksi palaveri oli loppunut kun poliisi toi tytön, ainakaan ei mainittu että poliisi olisi joutunut odottamaan äidin töiden loppumista rappukäytävässä.
Jos on sellainen jokaisesta pienestäkin asiasta soitteleva lapsi, niin mistä sitä tietää milloin on oikeasti hätä? Toisekseen vieras numero on 99% kerroista joku tyhjänpäiväinen puhelinmyyjä.
Tuossa tapauksessa en ymmärrä miksi lapsi ei laittanut/saanut laittaa äidilleen viestiä, että tarvitsee äitiä oikeasti. Vähän vanhemman lapsen äitinä voin sanoa, että lapsen soittaessa i tosiaan tule ensimmäisenä mieleen, että on hätä, vaan että luultavasti tyttö on nähnyt söpön koiran tai haluaa luvan mennä ostamaan karkkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v, mulla ei ole lapsia ja teen etätyötä, mutta pistää kyllä miettimään, että mitenkähän me omassa lapsuudessa pärjäiltiin, kun ei tullut mieleenkään soittaa vanhempien töihin, ellei ollut oikeasti joku hengenhätä. Eikä koskaan edes ollut. Osattiin tietenkin itse ottaa välipalakaakaot ja -voileivät, tehdä läksyt, mennä kavereiden kanssa pihalle pelaamaan. No, ihmekös nykyään lapset ja nuoret on niin ahdistuneita. Luen Jonathan Haidtin bestseller kirjaa Anxious Generation. Siinä hyvin argumentoidaan, miten yhtäältä vanhempien alisuojelevuus kännyköiden/somen kanssa, mutta toisaalta myös ylisuojelevuus oikean maailman asioista aiheuttaa massiivista ahdistusepidemiaa.
Mä olen 50, ja muistan, että olen lapsena joskus soittanut äidille töihin. Toki joo vähemmän sitä soiteltiin kuin nykyaikana, mutta johtunee siitä, että nykylapsilla se puhelimen käyttäminen on tutumpaa kuin aikanaan meillä, joilla puhelin oli töpselillä kiinni seinässä ja vain yhdessa paikkaa talossa.
Sadan prosentin varmuudella et ole päivittäin tai jopa useampia kertoja päivässä pommittanut äitiäsi puheluilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestejä laittavat joskus ja vastaan kun ehdin, yleensä jotain joo mennään neljältä tms.
Vastailevat. Ja joskus on pakko hoitaa joku tärkeä oma asiakin puhelimella, kun sauma tulee. Meillä kun ei ole mitään rakenteellisia lounas tai kahvi "taukoja" olemassakaan.
- lastenkodit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaalia. T: kolmen äiti
Jaa. Meillä sovittiin etukäteen säännöistä, hätätapaukset ainoa syy soittaa. Lapset aikuisia, hyvät ammatit ja itsenäisiä.
t: neljän äiti
Vierailija kirjoitti:
Eikö poliisit jotka on itse töissä ymmärrä ettei työssä voi vastata . Eihän hekään voi.
Täysin ot, mutta tässähän poliisi pelasti vartijan ja kassan luoman kohtuuttoman tilanteen. Lapsi ei ollut saanut edes soittaa vartijan hallusta. Eiköhän lapsella ollut avainkin. Tuo aiemmassa viestissä maalailtu käytävässä odottaminen on jonkin ahdistuksen pillin mukaan tanssivan helikopteriäidin kuvitelma.
On ihan normaalia, että aivan kaikista palavereista ja tilanteista ei pääse vastaamaan puhelimeen. Tuo Lidlin vartijan toiminta oli kaukana normaalista, todennäköisesti lainvastaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v, mulla ei ole lapsia ja teen etätyötä, mutta pistää kyllä miettimään, että mitenkähän me omassa lapsuudessa pärjäiltiin, kun ei tullut mieleenkään soittaa vanhempien töihin, ellei ollut oikeasti joku hengenhätä. Eikä koskaan edes ollut. Osattiin tietenkin itse ottaa välipalakaakaot ja -voileivät, tehdä läksyt, mennä kavereiden kanssa pihalle pelaamaan. No, ihmekös nykyään lapset ja nuoret on niin ahdistuneita. Luen Jonathan Haidtin bestseller kirjaa Anxious Generation. Siinä hyvin argumentoidaan, miten yhtäältä vanhempien alisuojelevuus kännyköiden/somen kanssa, mutta toisaalta myös ylisuojelevuus oikean maailman asioista aiheuttaa massiivista ahdistusepidemiaa.
Mä olen 50, ja muistan, että olen lapsena joskus soittanut äidille töihin. Toki joo vähemmän sitä soiteltiin kuin nykyaikana, mutta johtunee siitä, että nykylapsilla se puhelimen käyttäminen on tutumpaa kuin aikanaan meillä, joilla puhelin oli töpselillä kiinni seinässä ja vain yhdessa paikkaa talossa.
Sadan prosentin varmuudella et ole päivittäin tai jopa useampia kertoja päivässä pommittanut äitiäsi puheluilla.
Mistä sinä tiedät miten kukin on toiminut?
On ok, mutta onko se ok, että osa-aika äitipuoli vastailee useasti työpäivän aikana kyllästyneen osa-aika lapsipuolen tylsistymissoittoihin, ja lörpöttelee niitä näitä. Vielä kun lapsen molemmat biologiset vanhemmat on mukana kuvioissa täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v, mulla ei ole lapsia ja teen etätyötä, mutta pistää kyllä miettimään, että mitenkähän me omassa lapsuudessa pärjäiltiin, kun ei tullut mieleenkään soittaa vanhempien töihin, ellei ollut oikeasti joku hengenhätä. Eikä koskaan edes ollut. Osattiin tietenkin itse ottaa välipalakaakaot ja -voileivät, tehdä läksyt, mennä kavereiden kanssa pihalle pelaamaan. No, ihmekös nykyään lapset ja nuoret on niin ahdistuneita. Luen Jonathan Haidtin bestseller kirjaa Anxious Generation. Siinä hyvin argumentoidaan, miten yhtäältä vanhempien alisuojelevuus kännyköiden/somen kanssa, mutta toisaalta myös ylisuojelevuus oikean maailman asioista aiheuttaa massiivista ahdistusepidemiaa.
Ketkä ME? Puhu omasta puolestasi vaan.
Olen 48v ja kyllä mä soitin äidille töihin ja joskus menin sinne.
Lapsettomat ne on parhaita neuvomaan. Ja paheksumaan. Mitä sä edes luet jotain vanhempien suojelevuudesta, tai käyt vauvapalstalla pätemässä? Lapseton 45v. Häh?!
Kyllä puhun todellakin ME muodossa, koska 80-luvun lapsilla eikä aikuisilla ollut kännyköitä joilla soittaa nykyiseen malliin.
Muuten kommenttisi on asiaton, ilmiannettu.
Nykyään on normaalia vastailla kaikkiin saapuviin puheluihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa putäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan.
Jos se lapsi yrittää soittaa että namusetä seuraa, mitä teen äiti/isä? Onhan se tärkeää pönöttää palaveri loppuun saakka, ja sitten saada poliisilta puhelu että lapsellenne on käynyt huonosti.
Tai jos 9- vuotias pikkulapsi soittaa kauppakeskuksen takahuoneesta, että nyt on stevarit kimpussa ja poliisit tulossa.
Kyllä lapsen hätä menee 10-0 jonkun palaverin edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa putäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan.
Tässä neutraali mielipide Lidlin muovipussikeissin äidin palaverista vastaamattomuuteen:
Vierailija
19.03.2026 | 08:34
"Vähän riippuu, minkä tason palaveri. Arkisissa normaalia, ulkopuolisen tahon kanssa käytävässä keskustelussa pitäisin todella tökerönä. Tuon ikäiset osaavat laittaa viestinkin perään, jos vanhempi ei pääse vastaamaan."
Niinpä!
Niin, eli jonkun vanhemman palaveri on niin tärkeä ettei hän vastaa myöhässä olevan hyvin nuoren lapsen soittoon eikä tuntemattoman numeron soittoon. Juuri tuossa tilanteessa itselle tulisi mieleen että kun yksin liikkumista opetteleva lapsi on jo tunnin myöhässä, jotain on voinut sattua ja toinen puhelu tulee kenties viranomaiselta.
Sitä vain pohdin että itse olisin noin tärkeässä työssä ehkä sopinut että kenelle lapsi sitten voi soittaa, jos minä en pysty hätätilanteessakaan vastaamaan hänelle vaikka hän tosiaan olisi shokissa ja poliisien huostassa. Mitä tulee poliisien työnkuvaan, heillä on muiden sitovien 24h vuorojen aikana varmasti joku joka vastaa lapsille puhelimeen mikäli yhteys on saatava. Erittäin harva työtehtävä on sellainen että sitä ei hätätilanteessakaan voi jättää kesken.
Lääkäri hoitaa potilasta ja lapset soittelee multa jäi avain jonnekin soittoja !!!