Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (129)
"Se että työtilanne on huono ei ole tekosyy olla opiskelematta. Töitä voi hakea myös muista maista ja jopa Suomessa koittaa vielä paremmat ajat. "
Silti valmistuminen ilman työkokemusta on nykyään erittäin huono asia. Mutta monille se karu todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Vanhemmat auttoivat opiskellessani. Ei ollut karhunpalvelus vaan valmistuin nopeasti, kun ei samaan aikaan tarvinnut käydä myös töissä. Kyllä heitä kiitin paljon.
Maailma on sen koommin muuttunut. Usean vuoden tyhjyys työkokemuksen ei näytä hyvältä kun kilpailu työpaikoista on kovaa. Pelkkä tutkinto ei enää riitä mihinkään.
Tässä ei ollut kyse siitä maksetaanko lapsen koko elämä. Vai tuetaanko vaikka hankinnoissa kuten tarvittavat välineet opiskeluun, pesukone, autetaanko esimerkiksi auton kanssa tms? Jos rahaa on paljon, niin tuntuu kummalta ettei omaa lasta tueta mitenkään silloin kun vielä tukea tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se sillon opiskelijana risoi, kun porukat maksoi vain puhelinlaskun ja kerran auton huollon. Muuten elin omillani. Nyt se on vaan hyvä, sillä tiedän pärjääväni hyvin vähällä jos tarve vaatii. Osaan säästää ja priorisoida hankintoja. Ja olen kyllä ylpeä voidessani sanoa, että ihan itse olen tämän kaiken rakentanut! Sellaista fiilistä ei isin kukkarosta saa!
Ei 18-vuotiaalla ole tänä päivänä de facto mahdollista itseään elättää. Asia saattaa aueta sinullekin kun vilkaiset nuorisotyöttömyyden trendiä. Oma 18-vuotias on esim hakenut kesätöitä nyt ainakin 20 paikasta, valmistellen hakemuksen täsmänä jokaista tehtävää varten. Kokemustakin on monenlaisista töistä, on tunnollinen ja fiksu abi. Ei yhtäkään haastattelukutsua.
Tottakai siis autan ja rahoitan. Ja tulen tekemään niin jatkossakin. Isänsä ei auta. Ei työpaikkojen hakemisessa, eikä rahallisesti. Mutta jaksaa kyllä uudesta teslastaan käsin valittaa että olisko sunkin aika mennä töihin.. Omat vanhempansa hankkivat hänelle opiskeluajaksi auton ja asunnon, isä hommasi työpaikalleen kesätöihin. En tiedä mikä se nyppii, mutta epäilen vahvasti asennetta joka tarttuu nykyiseltä kumppanilta. Lapsi on hänelle ikävä muistutus miehensä aiemmasta elämästä.
Toi nyt on ihan perus, jos on uusi perhe, se syö kaiken rahan niin sanotusti ja ajatukset. Ei exä jaksa eikä ehdi miettimään vanhoja lapsiaan niin paljoa kun pyöritys on koca toisaalla. Kannusta nuorta osa-aikatöihin, opintolainaa ei kannata ottaa. Pienellä pärjää kyllä.
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
Oletko sinä tämän lapsen isotuloinen isä?
"Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy. "
Mielenkiintoinen näkökulma. Oman vanhemman tarjoama apu on loisimista ja johtaa syrjäytymiseen. Kela on omillaan toimeen tulemista.
Ihmisillä on ihan aidosti kadonnut ymmärrys yhteiskunnan rahoittamisesta ja yksilön vastuusta. Kela on niin itsestäänselvyys, että sitä pidetään ihan legitiiminä tulonlähteenä ja omien läheisten auttaminen olisi puolestaan "paapomista".
Vierailija kirjoitti:
Toi nyt on ihan perus, jos on uusi perhe, se syö kaiken rahan niin sanotusti ja ajatukset. Ei exä jaksa eikä ehdi miettimään vanhoja lapsiaan niin paljoa kun pyöritys on koca toisaalla. Kannusta nuorta osa-aikatöihin, opintolainaa ei kannata ottaa. Pienellä pärjää kyllä.
Kannusta nuorta myös keskustelemaan isän kanssa. Elämässä täytyy oppia pitämään puoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä on tapana alkaa kostamaan ja kohdistamaan vihaa sekä eksiinsä että näiden lapsiin eron myötä. Ei tarkoita sitä, etteikö saisi erota paskasta miehestä, vaan ehdottomasti kannattaakin. Mutta tietty mies palkitsee eniten sitä naista joka alentaa itseään miehen vuoksi eniten, ja mahdollisesti tämän jälkeläisiä. Sellaisia ne vaan ovat.
Kannattaisi ehkä ajatella asiaa siltä kannalta, miten paljolta lapsi säästyy, kun ei joudu olemaan ja elämään isänsä kanssa. Se voi olla paljon arvokkaampaa kuin mikään määrä rahaa. Nuoruuden traumatisoituminen hirviön kanssa asumisesta voi pilata koko loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi nyt on ihan perus, jos on uusi perhe, se syö kaiken rahan niin sanotusti ja ajatukset. Ei exä jaksa eikä ehdi miettimään vanhoja lapsiaan niin paljoa kun pyöritys on koca toisaalla. Kannusta nuorta osa-aikatöihin, opintolainaa ei kannata ottaa. Pienellä pärjää kyllä.
Kannusta nuorta myös keskustelemaan isän kanssa. Elämässä täytyy oppia pitämään puoliaan.
Mitä puoliensa pitämistä on kerjätä rahaa siittäjältään? Haloo.
Lintupoikueissakin on niin, että vanhemmat ruokkivat vahvimpia ja heikommat jäävät sivuun ja kirjaimellisesti kuolevat. Luonto toimii näin. Uusi nainen ketä panna ja eläväiset nuoremmat lapset kiihottavat miestä.
Olkaa kiitollisia siitä, mitä olette saaneet ja erityisesti siitä, miltä kaikelta vältytte. Jumala ei tee virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Vanhemmat auttoivat opiskellessani. Ei ollut karhunpalvelus vaan valmistuin nopeasti, kun ei samaan aikaan tarvinnut käydä myös töissä. Kyllä heitä kiitin paljon.
Maailma on sen koommin muuttunut. Usean vuoden tyhjyys työkokemuksen ei näytä hyvältä kun kilpailu työpaikoista on kovaa. Pelkkä tutkinto ei enää riitä mihinkään.
Se että työtilanne on huono ei ole tekosyy olla opiskelematta. Töitä voi hakea myös muista maista ja jopa Suomessa koittaa vielä paremmat ajat.
Pelk-kä tut-kin-to ei rii-tä . . .
Siinä missä rahaton työskentelee vapaallaan mäkkärin kassalla niin raha-avustuksia saava verkostoituu. Arvaa kumpi saa alan työpaikan valmistuessa? Vinkki: se ei ole se mäkkärin kassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Vanhemmat auttoivat opiskellessani. Ei ollut karhunpalvelus vaan valmistuin nopeasti, kun ei samaan aikaan tarvinnut käydä myös töissä. Kyllä heitä kiitin paljon.
Maailma on sen koommin muuttunut. Usean vuoden tyhjyys työkokemuksen ei näytä hyvältä kun kilpailu työpaikoista on kovaa. Pelkkä tutkinto ei enää riitä mihinkään.
Tässä ei ollut kyse siitä maksetaanko lapsen koko elämä. Vai tuetaanko vaikka hankinnoissa kuten tarvittavat välineet opiskeluun, pesukone, autetaanko esimerkiksi auton kanssa tms? Jos rahaa on paljon, niin tuntuu kummalta ettei omaa lasta tueta mitenkään silloin kun vielä tukea tarvitsee.
- kyllä joku maksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli 17v, kun me erottiin ja hän päätti jäädä isänsä kanssa asumaan, kun isällä oli paremmat edellytykset jäädä vanhaat kotiimme. Isän suhteilla järjestyi se työpaikka. Ehkä kannattaisi miettiä erossa kummalla on paremmat mahdollisuudet elättää se lapsi, eikä sukupuolen perusteella omia sitä lasta itselleen ja sen jälkeen itkeä sitä kaatunutta maitolasia, kun rahat ei riitä.
jäkäjäkäjäkä. ei nyt taida olla kyse siitä, ettei rahat riitä, vaan siitä, että mihin ko isällä katoaa mielenkiinto ja halu huolehtia omasta lapsestaan?
No, ei mitään, edestään löytää. Meillä nuori on vielä niin pehmeä, että käy isällään lusimassa sen pari viikkoisen kuukaudessa, mutta kun todella lähtee omilleen niin luuletteko, ettei muista ettei isästä ollut mitään iloa enää sitten 10v täyttämisen. Silloin taloon tuli uusi, tärkeämpi perhe ja siihen loppui isän ja lapsensa yhteinen harrastaminen ja ajanvietto kuin veitsellä leikaten.
janette
Vierailija kirjoitti:
Onpa kurja tilanne ap, kyllähän se yllätyksenä tulee, kun vanhempi ei halua tehdä lapsensa elämästä vähän helpompaa. Ei 18-vuotias vielä mikään "oikea" aikuinen ole, useimmat asuu kotona, kun on lukio tai amis kesken ja monet vielä useamman vuoden valmistumisen jälkeen.
Lasten taloudellinen tukeminen ei ole mikään karhunpalvelus, vaan ihan luonnollinen tapa auttaa ja mahdollistaa unelmien tavoittelua ja pientä riskinottoa. Sillä tavalla lääkäreiden lapsista tulee lääkäreitä ja juristien lapsista juristeja. Ja jos ei tulekaan, niin he joka tapauksessa täyttävät toiveitaan, eivätkä opiskele mahdollisimman nopeasti jotain järkevää, niin että ei tarvitse pelätä ettei ole rahaa sähkölaskuun.
Usein tuo taloudellisesti pihi on valitettavasti myös tunteissaan pihi. Rahaa ei tipu, mutta ei myöskään henkistä tukea, kun söpö pikkulapsi, joka ihailee vanhempiaan, onkin kasvanut itsenäiseksi, jopa kriittiseksi ihmiseksi.
Tämä. On niin työväenluokkaista asennetta jättää lapsi omilleen asenteella "itse pitää pärjätä ja kituuttaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisia lapsia ei kuulu kenenkään rahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se sillon opiskelijana risoi, kun porukat maksoi vain puhelinlaskun ja kerran auton huollon. Muuten elin omillani. Nyt se on vaan hyvä, sillä tiedän pärjääväni hyvin vähällä jos tarve vaatii. Osaan säästää ja priorisoida hankintoja. Ja olen kyllä ylpeä voidessani sanoa, että ihan itse olen tämän kaiken rakentanut! Sellaista fiilistä ei isin kukkarosta saa!
Ei 18-vuotiaalla ole tänä päivänä de facto mahdollista itseään elättää. Asia saattaa aueta sinullekin kun vilkaiset nuorisotyöttömyyden trendiä. Oma 18-vuotias on esim hakenut kesätöitä nyt ainakin 20 paikasta, valmistellen hakemuksen täsmänä jokaista tehtävää varten. Kokemustakin on monenlaisista töistä, on tunnollinen ja fiksu abi. Ei yhtäkään haastattelukutsua.
Tottakai siis autan ja rahoitan. Ja tulen tekemään niin jatkossakin. Isänsä ei auta. Ei työpaikkojen hakemisessa, eikä rahallisesti. Mutta jaksaa kyllä uudesta teslastaan käsin valittaa että olisko sunkin aika mennä töihin.. Omat vanhempansa hankkivat hänelle opiskeluajaksi auton ja asunnon, isä hommasi työpaikalleen kesätöihin. En tiedä mikä se nyppii, mutta epäilen vahvasti asennetta joka tarttuu nykyiseltä kumppanilta. Lapsi on hänelle ikävä muistutus miehensä aiemmasta elämästä.
Nii? Ihan sama tilanne oli 20 vuotta. En mä saanu ainakaan mitään kesätöitä ennen 21 ikävuotta jotka liitty sit opintoihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu alkoi antaa aikuistuneelle lapselleen rahaa vasta kun lapsi muutti omilleen. Katkeruutta exää kohti tässäkin tapauksessa.
Mihin hän olisi rahaa tarvinnut aiemmin, ei maksa vuokraa, vettä, sähköä, ei omia ruokia....
18-19v lukiolainen, ei siitä elareitakaan enää maksettu eli äiti elätti yksin tuon välin. Ehkä jonkun minimaalisen opintotuen sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
Oletko sinä tämän lapsen isotuloinen isä?
"Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy. "
Mielenkiintoinen näkökulma. Oman vanhemman tarjoama apu on loisimista ja johtaa syrjäytymiseen. Kela on omillaan toimeen tulemista.
Ihmisillä on ihan aidosti kadonnut ymmärrys yhteiskunnan rahoittamisesta ja yksilön vastuusta. Kela on niin itsestäänselvyys, että sitä pidetään ihan legitiiminä tulonlähteenä ja omien läheisten auttaminen olisi puolestaan "paapomista".
Se on itsestäänselvyys, elämme ihmisoikeusyhteiskunnassa. Ilmeisesti osa porukkaa ei ole sisäistänyt asiaa ollenkaan vaan elää jossain perser aiskausyhteiskunnassa.
"Loisiminen" eli perustuslaillisesta sosiaaliturvasta nauttiminen on validi ja erittäin hyväkin vaihtoehto jos työelämä altistaa esim. rikoksille tai muulle vakavasti nuorta vahingoittavalle toiminnalel. Sitä voi olla ihan vaikka kiusaaminenkin, työyhteisöt ovat useinkin aika toksisia - juuri tuollaisia vihahulluja täynnä. Ei täällä olla orjailemassa vaan elämässä elämää. Jos kelaraha todella tarjoaa suomessa laadukkaimman elämän niin sitten se on aikamoinen häpeä suomen yrityksille ja suvuille, mutta ei voi mitään. Asiat ovat niinkuin ne ovat, kunnes niitä muutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Kyse ei tässä välttämättä ole paapomisesta vaan normaalista auttamisesta ettei lapsen tarvitse kituuttaa. Säästeliäästi voi elää vaikka saisi vanhemmiltaan apua.
Opiskeluaikojen kittuuttaminen oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Oppi käyttämään sitä mielikuvitustaan miten tulla toimeen kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ja nyt se todellisuus ei ole märkä turbaani vasten kasvoja, kun sairastuu, jää työttömäksi, jne.
- kyllä joku maksaa
Kaverille ostettiin asunto, maksettiin kursseja ulkomailla jne... Ei ollut rahasta pulaa. Kaveri on nyt erittäin hyväpalkkaisessa työssä ja ei ole rahasta pulaa. Hän on tyytyväinen huolettomista opiskeluvuosista.
Ei silti tutkintoa voi ostaa et pitää sen päästä sinne Helsingin kauppakorkeakouluun jonne pääsee 3% hakijoista. Ja päästä myös ulos sieltä papereiden kans.
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Milläköhän rahalla se jälkikasvu maksaa lahjaveron siitä asunnosta? Vai asuuko ne siinä vaan ilmaseks ja porukat omistaa?
Tuskinpa hän näihinkään lapsiin Siinä tapauksessa kovasti panostaa.