Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ex miehiä, joilla eron jälkeen kovin vaikea tukea taloudellisesti omia lapsiaan?
18.03.2026 |
En puhu nyt elareista, oma lapsi täytti 18 kun erottiin. Mies on erittäin hyvätuloinen, lapsi opiskelija ja tiukkaa on, mulla myös tiukkaa mutta autan parhaani mukaan. Isä ei, uuteen perheeseen kyllä tulee kalliit autot, matkat ym mutta omalle lapselle "pitää opettaa pärjäämään". Nähdään myös että äiti hyötyy kaikesta mitä lapsi saa. En olisi uskonut että hyvä isä muuttuu tuollaiseksi, mutta ilmeisesti en ole ainoa. Korostan, että minä en niitä rahoja halua, vaan lapsi hankintoihin ja elämiseen.
Kommentit (129)
En mä ainakaan saanu mitään rahaa enää omilta vanhemmiltani ku täytin 18. Sillon pitää pärjätä jo omillaan ja ottaa opintolainaa ja/tai käyä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
janette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Kyse ei tässä välttämättä ole paapomisesta vaan normaalista auttamisesta ettei lapsen tarvitse kituuttaa. Säästeliäästi voi elää vaikka saisi vanhemmiltaan apua.
Opiskeluaikojen kittuuttaminen oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Oppi käyttämään sitä mielikuvitustaan miten tulla toimeen kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ja nyt se todellisuus ei ole märkä turbaani vasten kasvoja, kun sairastuu, jää työttömäksi, jne.
- kyllä joku maksaa
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu alkoi antaa aikuistuneelle lapselleen rahaa vasta kun lapsi muutti omilleen. Katkeruutta exää kohti tässäkin tapauksessa.
Mihin hän olisi rahaa tarvinnut aiemmin, ei maksa vuokraa, vettä, sähköä, ei omia ruokia....
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
Niin että kelasta vaan hakemaan rahaa ettei hyvätuloisen isän vaan tarvitse lastaan taloudellisesti tukea?
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Vanhemmat auttoivat opiskellessani. Ei ollut karhunpalvelus vaan valmistuin nopeasti, kun ei samaan aikaan tarvinnut käydä myös töissä. Kyllä heitä kiitin paljon.
Maailma on sen koommin muuttunut. Usean vuoden tyhjyys työkokemuksen ei näytä hyvältä kun kilpailu työpaikoista on kovaa. Pelkkä tutkinto ei enää riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Kyse ei tässä välttämättä ole paapomisesta vaan normaalista auttamisesta ettei lapsen tarvitse kituuttaa. Säästeliäästi voi elää vaikka saisi vanhemmiltaan apua.
Opiskeluaikojen kittuuttaminen oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Oppi käyttämään sitä mielikuvitustaan miten tulla toimeen kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ja nyt se todellisuus ei ole märkä turbaani vasten kasvoja, kun sairastuu, jää työttömäksi, jne.
- kyllä joku maksaa
Kyllä näin on. Myös oppii ymmärtämään rahanarvon. Ei pistä kolmeasataa euroa yhteen käsilaukkuun kun tajuaa että sen jälkeen ei ole varaa maksaa edes vuokraa. Tunnen monia aikuisia jotka eivät tätä ymmärrä. Aina vanhemmat pelastaa kun tuet on mennyt päivässä tai parissa asioihin jotka eivät ole välttämättömiä elämisen kannalta. Todellisuus on karu kun vanhemmista joskus aika jättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En mä ainakaan saanu mitään rahaa enää omilta vanhemmiltani ku täytin 18. Sillon pitää pärjätä jo omillaan ja ottaa opintolainaa ja/tai käyä töissä."
Ideaalitapauksessa kyllä. Elämä vain ei noudata aina ideaaleja. Esim. meillä toisella lapsella vuosia ollut masennusta ja jaksaminen on rajallista. Silti yrittää ja käy opintojen ohessa paljon töissä. Tukikuukaudet vain lopussa kun opinnot ovat kestäneet normaalia pidempään joten muuta rahaa ei tule kuin oma työ (joka siis osa-aikainen joten tulot jäävät pieniksi). Joten autamme häntä taloudellisesti jotta saa edistettyä opintoja edes jonkin verran.
Toinen lapsi taas pärjää hyvin omillaan koska vastaavia ongelmia ei ole ja opinnot etenevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Vanhemmat auttoivat opiskellessani. Ei ollut karhunpalvelus vaan valmistuin nopeasti, kun ei samaan aikaan tarvinnut käydä myös töissä. Kyllä heitä kiitin paljon.
Maailma on sen koommin muuttunut. Usean vuoden tyhjyys työkokemuksen ei näytä hyvältä kun kilpailu työpaikoista on kovaa. Pelkkä tutkinto ei enää riitä mihinkään.
Se että työtilanne on huono ei ole tekosyy olla opiskelematta. Töitä voi hakea myös muista maista ja jopa Suomessa koittaa vielä paremmat ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri. On suorastaan eriarvoistavaa jos varakkaat ostelevat esimerkiksi asuntoja aikuiselle jälkikasvulleen, kuten olen tuttavapiirissä nähnyt tehtävän.
Ketään ei pidä palkita hyvästä suorituksesta, kun se on pois jolta kulta toiselta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
Niin että kelasta vaan hakemaan rahaa ettei hyvätuloisen isän vaan tarvitse lastaan taloudellisesti tukea?
Hyvä opettaa lapselle, ettei kelasta saa apua hakea, vaikka olisi siihen oikeus. Mut kasvatettiin noin ja se ei tee todellakaan hyvää itsetunnolle! Kun jäin työttömäksi, oli ihan hirveän huono omatunto pyytää apua ja sen stressin seurauksena sairastuin ihan fyysisesti! Ja loppupeleissä olin tukeen oikeutettu, kuten laki sen määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on sitten hyvä ja ottaa sen hatun kauniiseen käteensä ja käy tämän keskustelun isänsä kanssa. Aikuisuus on vastuuta, eikä paikka johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.
Niin väsynyttä toistaa vanhaa meemiä.
Vierailija kirjoitti:
Yks tuttu alkoi antaa aikuistuneelle lapselleen rahaa vasta kun lapsi muutti omilleen. Katkeruutta exää kohti tässäkin tapauksessa.
Meillä taas ei anna oikein silloinkaan, mutta tosi tarkkaa on ettei äiti vaan saa mitään. Minulla 2 lasta joista toinen omillaan, toinen kotona, ja että on vaikeaa. Miehellä on tosi hyvät tulot, itsellä pienet, mutta silti minä autan lapsia selvästi enemmän, ja tämä hämmentää mua jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Kyse ei tässä välttämättä ole paapomisesta vaan normaalista auttamisesta ettei lapsen tarvitse kituuttaa. Säästeliäästi voi elää vaikka saisi vanhemmiltaan apua.
Opiskeluaikojen kittuuttaminen oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Oppi käyttämään sitä mielikuvitustaan miten tulla toimeen kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ja nyt se todellisuus ei ole märkä turbaani vasten kasvoja, kun sairastuu, jää työttömäksi, jne.
- kyllä joku maksaa
Kaverille ostettiin asunto, maksettiin kursseja ulkomailla jne... Ei ollut rahasta pulaa. Kaveri on nyt erittäin hyväpalkkaisessa työssä ja ei ole rahasta pulaa. Hän on tyytyväinen huolettomista opiskeluvuosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen lapsen pitäisi itse oppia selviämään elämästä. Neuvo häntä hakemaan opintotuki, asumistuki ja opintolaina, niin kyllä hän pärjää. Jos hän ei opiskele niin sitten ohjaa hänet johonkin nuorten työtoimintaan. Tällöin Kelasta voi kysyä mitä tukea hän on oikeutettu saamaan. Ei pidä kannustaa nuorta loisimaan, sillä hän syrjääntyy.
Niin että kelasta vaan hakemaan rahaa ettei hyvätuloisen isän vaan tarvitse lastaan taloudellisesti tukea?
Kyllä, elatus ei ole enää isän vastuulla. Voit tehdä lakialoitteen jos tämä mielestäsi kaipaa muutosta.
"Kyllä näin on. Myös oppii ymmärtämään rahanarvon. Ei pistä kolmeasataa euroa yhteen käsilaukkuun kun tajuaa että sen jälkeen ei ole varaa maksaa edes vuokraa. Tunnen monia aikuisia jotka eivät tätä ymmärrä. Aina vanhemmat pelastaa kun tuet on mennyt päivässä tai parissa asioihin jotka eivät ole välttämättömiä elämisen kannalta. Todellisuus on karu kun vanhemmista joskus aika jättää... "
Minusta pitää erottaa rahan antaminen tuhlaukseen ja se että tarjoaa lapselle sellaisen taloudellisen selkänojan että hän tietää että ei ole vaikeuksissa jos jotain ihan yllättävää sattuu. Esim. itse sain opiskeluaikana ihan satunnaisia satasia vanhemmiltani ja ne menivät ihan normi elämiseen. Silti oli minulle iso asia että tiesin että voin luottaa siihen että saan apua jos sitä ihan välttämättä tarvitsen. Moni opiskelukaveri stressasi koko ajan rahasta kun ei tiennut mitä tapahtuu jos joku tuki ei joskus tulekaan tai jotain vastaavaa. Se vei ihan turhaan energiaa elämästä.
Onpa kurja tilanne ap, kyllähän se yllätyksenä tulee, kun vanhempi ei halua tehdä lapsensa elämästä vähän helpompaa. Ei 18-vuotias vielä mikään "oikea" aikuinen ole, useimmat asuu kotona, kun on lukio tai amis kesken ja monet vielä useamman vuoden valmistumisen jälkeen.
Lasten taloudellinen tukeminen ei ole mikään karhunpalvelus, vaan ihan luonnollinen tapa auttaa ja mahdollistaa unelmien tavoittelua ja pientä riskinottoa. Sillä tavalla lääkäreiden lapsista tulee lääkäreitä ja juristien lapsista juristeja. Ja jos ei tulekaan, niin he joka tapauksessa täyttävät toiveitaan, eivätkä opiskele mahdollisimman nopeasti jotain järkevää, niin että ei tarvitse pelätä ettei ole rahaa sähkölaskuun.
Usein tuo taloudellisesti pihi on valitettavasti myös tunteissaan pihi. Rahaa ei tipu, mutta ei myöskään henkistä tukea, kun söpö pikkulapsi, joka ihailee vanhempiaan, onkin kasvanut itsenäiseksi, jopa kriittiseksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
janette kirjoitti:
En voi käsittää vanhempia ketkä eivät halua auttaa lapsiaan.
En voi käsittää vanhempia jotka paapoo täysi-ikäisiä lapsiaan tajuamatta millainen karhunpalvelus se on lapsille.
Vanhemmat auttoivat opiskellessani. Ei ollut karhunpalvelus vaan valmistuin nopeasti, kun ei samaan aikaan tarvinnut käydä myös töissä. Kyllä heitä kiitin paljon.
Maailma on sen koommin muuttunut. Usean vuoden tyhjyys työkokemuksen ei näytä hyvältä kun kilpailu työpaikoista on kovaa. Pelkkä tutkinto ei enää riitä mihinkään.
Se että työtilanne on huono ei ole tekosyy olla opiskelematta. Töitä voi hakea myös muista maista ja jopa Suomessa koittaa vielä paremmat ajat.
Pelk-kä tut-kin-to ei rii-tä . . .
Voisi olla näkökulma erilainen jos olisikin itse se etävanhempi.
Isällä ei ole muita lapsia, uusperheen lapsilla on toinen isä