Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla mielestäsi hyvä selviytymiskyky?
16.03.2026 |
Esimerkiksi vastoinkäymisten suhteen tai silloin kun tuntuu että arjessa on kaikkea. Minkä tekijöiden luulet vaikuttavan asiaan?
Kommentit (53)
Ei todellakaan ollut ennen. Olin herkkä ja ujo tyttö. Usein kuormituin helposti.
Kun selvisin masennuksesta, kahdesta väkivaltaisesta parisuhteesta, ja menetin neitsyyteni huumautuneena ja raiskatuksi joutuneena, sietokyky on kasvanut.
Nykyään tiedän että selviän mistä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ollut ennen. Olin herkkä ja ujo tyttö. Usein kuormituin helposti.
Kun selvisin masennuksesta, kahdesta väkivaltaisesta parisuhteesta, ja menetin neitsyyteni huumautuneena ja raiskatuksi joutuneena, sietokyky on kasvanut.
Nykyään tiedän että selviän mistä vain.
Lisään tähän että kun on noussut yksin helvetistä, kukoistaa kauniimpana kuin koskaan. Työtä ja terapiaa se vaati.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parempi kuin monilla muilla ihmisillä tai ihmisillä keskimäärin. Olen jo alaikäisenä selviytynyt koko perheeni menettämisestä, vaikka oli rankkaa selvisin. Tuollainen vastoinkäyminen saisi varmasti monet luovuttamaan. Nykyään tuntuu uskomattomalta miten pienistä asioista ihmiset valittavat, ihmisuhdeongelmista tai riidoista äidin tai isän kanssa.
Sinäkö ne määrität rttä mistä saa tai ei saa valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ollut ennen. Olin herkkä ja ujo tyttö. Usein kuormituin helposti.
Kun selvisin masennuksesta, kahdesta väkivaltaisesta parisuhteesta, ja menetin neitsyyteni huumautuneena ja raiskatuksi joutuneena, sietokyky on kasvanut.
Nykyään tiedän että selviän mistä vain.Lisään tähän että kun on noussut yksin helvetistä, kukoistaa kauniimpana kuin koskaan. Työtä ja terapiaa se vaati.
Jus, semmosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, reagoin suorastaan luokattoman huonosti eli mietin AINA pahinta vaihtoehtoa jota joko panikoin tai itken - yleensä molempia - puoli vuorokautta ennenkuin järki jaksaa ottaa vallan :D Ehkä karvan verran iän myötä helpottanut. Omassa tapauksessani turvaton lapsuus on vaikuttanut, ja kun aikuisiällä siitä toivuin mm terapian avulla tuli niin paljon vastoinkäymisiä eteen että oma perusturvallisuus järkkyi uudestaan. Sitä olen nyt taas hiljalleen kasaamassa.
Mikä tää selviytymis/ Resilienssi jankkaaja on? :D
Vastaus. Ei ole. Ihan tavallinen on. Pysyn hengissä jos on pakko. Mutta useimmiten mulla on ihan kivaa. Eikä tarvii selviytyä vaikka joku juttu vähän vastustaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Olen selvinnyt väkivaltaisesta lapsuudesta, mieheni kuolemasta, toisesta avioliitosta juopon kansa, monen lapsen kasvatuksesta, sairauksista, vaativasta opiskelusta ja työstä jne. Tärkein apu on ollut äly ja suhteellisuudentaju.
Luulin, että oli. Sitten tuli syöpädiagnoosi ja kävi ilmi, että ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parempi kuin monilla muilla ihmisillä tai ihmisillä keskimäärin. Olen jo alaikäisenä selviytynyt koko perheeni menettämisestä, vaikka oli rankkaa selvisin. Tuollainen vastoinkäyminen saisi varmasti monet luovuttamaan. Nykyään tuntuu uskomattomalta miten pienistä asioista ihmiset valittavat, ihmisuhdeongelmista tai riidoista äidin tai isän kanssa.
Niinhän sinäkin valitat
Olen tosi herkkä ja tunnen tunteet vahvasti. Monet kuvittelevat, että kaltaiseni eivät ole hyviä selviytymään, mutta mielestäni se on juuri päinvastoin. En lamaannu tunteista; ne on vaan tunteita. Lisäksi minulla on vahva psykologinen autonomia, ja kykenen toimimaan melkein tilanteessa kuin tilanteessa ilman muiden tukea. Tuotakaan moni ei ehkä uskoisi kaltaisistani herkkiksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisesti taitaa olla kun ei pahemmin tule sairasteltua tai vaivoista kärsittyä, mutta henkisesti ei ja kasetti leviää jo pienimmistäkin jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parempi kuin monilla muilla ihmisillä tai ihmisillä keskimäärin. Olen jo alaikäisenä selviytynyt koko perheeni menettämisestä, vaikka oli rankkaa selvisin. Tuollainen vastoinkäyminen saisi varmasti monet luovuttamaan. Nykyään tuntuu uskomattomalta miten pienistä asioista ihmiset valittavat, ihmisuhdeongelmista tai riidoista äidin tai isän kanssa.
Uhh uhh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parempi kuin monilla muilla ihmisillä tai ihmisillä keskimäärin. Olen jo alaikäisenä selviytynyt koko perheeni menettämisestä, vaikka oli rankkaa selvisin. Tuollainen vastoinkäyminen saisi varmasti monet luovuttamaan. Nykyään tuntuu uskomattomalta miten pienistä asioista ihmiset valittavat, ihmisuhdeongelmista tai riidoista äidin tai isän kanssa.
Sinä et sitten varmaan valita mistään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parempi kuin monilla muilla ihmisillä tai ihmisillä keskimäärin. Olen jo alaikäisenä selviytynyt koko perheeni menettämisestä, vaikka oli rankkaa selvisin. Tuollainen vastoinkäyminen saisi varmasti monet luovuttamaan. Nykyään tuntuu uskomattomalta miten pienistä asioista ihmiset valittavat, ihmisuhdeongelmista tai riidoista äidin tai isän kanssa.
Sinulla on aitten ilmeisesti ollut hyvä perhe kun heidän menettäminen on ollut rankkaa, olet ollut erittäin onnekas sen suhteen. Kannattaa kuitenkin opetella ymmärtämään, että kaikkien lapsuudenperheer eivät ole yhtä hyviä kuin sinun. Se mikä saattaa sinulle näyttää vain riidalta vanhempien kanssa niin siinä voi olla vaikka ja mitä taustalla.
Se oma perhe on kuitenkin yleensä paras jokaiselle lapselle tai nuorelle, pois lukien vakava väkivalta ja rikokset. Ihmiset joilla on oma perhe eivät todellakaan ymmärrä sitä kun jollain ei ole omaa perhettä, se on rankkaa ja epäreilua. Syntyy kiusallisia tilanteita koulussa ja kun kysytään mitä aiot äitienpäivänä tai isänpäivänä, suututtaa että ettekö ymmärrä miten helpolla olette päässeet kun teillä on ne vanhemmat. Ihmisten pitäisi olla kiitollisempia että vanhemmat ovat olemassa, riidat voi aina sopia. Vanhemmat menettäneillä tällaista mahdollisuutta ei ole. Se vaatiin hyvää kykyä selviytyä.
Eihän tuo että on menettänyt vanhempansa alaikäisenä kerro siitä elämästä oikeastaan mitään. Millaista elämä oli sitä ennen tai sen jälkeen, minkälaista oli kotona? Oliko asiat ok, mitä tehtiin, mitkö oli mahdollisuudet?
Nuorena romahdin 2krt. Masennuin pahasti. Vikana kerran 16v sitten. Opettelin kuuntelemaan itseäni. Vaati avioeron. Elämäntapoihin muutoksia. Riittävästi unta, terveellinen ruoka, liikunta ja terveet ihmissuhteet. Voin 50v paremmin, kun koskaan henkisesti ja fyysisesti.
Sinulla on aitten ilmeisesti ollut hyvä perhe kun heidän menettäminen on ollut rankkaa, olet ollut erittäin onnekas sen suhteen. Kannattaa kuitenkin opetella ymmärtämään, että kaikkien lapsuudenperheer eivät ole yhtä hyviä kuin sinun. Se mikä saattaa sinulle näyttää vain riidalta vanhempien kanssa niin siinä voi olla vaikka ja mitä taustalla.