Miten 50v on näin vaikea laihtua edes paria kiloa reilusta ylipainosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikkuminen käy kyllä haastavaksi, jos vielä annoskokoja pienentää. Nyt jo osa vaihdettu salaattiin. Puuro päivittäin.  Mutta jotain täytty yrittää. 2h en kyllä ehdi päivässä liikkua töiden ym ohella. 

Mutta yllätyin, vaikka tästä aina on puhuttu. Ikä todella vaikuttaa.

Ap

Mulla ikää 55v ja jos liikun ton pari tuntia päivässä, olen täysin poikki sen jälkeen. Esim. tunti salia, tunti kävelyä tai pyöräilyä. 

Mä olin jo teininä aivan poikki loppupäivän, jos tein kuntoa kohottavaa liikuntaa. Sama juttu on edelleen esivaihdevuosissa.

Proteiinit kannattaa tankata heti aamupuurosta. Lisää puuroon proteiinimaitoa, proteiinijauhetta, maapähkinävoita (vain pikkunokare), chiansiemeniä 2 rkl (liotettuna), auringonkukansiemeniä 1 tl, proteiinirahkaa ja raejuustoa. Naposta lisäksi muutama pähkinä. Tuosta saat jo 40-50 g proteiinia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli 40 v täytettyäni muutamassa vuodessa 10 kg ylipainoa, vaikka minusta tuntui että söin samalla tavalla kuin ennen, liikuin jne. Reilu vuosi sitten havahduin millaiseen kuntoon olin lähes huomaamattani päätynyt, päätin tehdä kokonaisvaltaisen elämäntapa muutoksen eli siis pysyvän muutoksen, en dieettiä. Aloin pitää ruokapäiväkirjaa ja seurasin älykellosta kulutustani. Opettelin tuntemaan ensimmäistä kertaa elämässäni miten kroppani toimii oikeasti. Kiinnitin erityistä huomiota proteiinin saamisen säännöllisyyteen jokaisella aterialla. Olen aina syönyt terveellisesti ja monipuolisesti, siihen en tarvinnut erityisiä oppeja, mutta otin rutiiniksi tietyn aamupalan jne. Herkkuja syön säännöllisesti mutta tietoisesti, niin että ne eivät hallitse arkeani. Nukun 8-9 tunnin yöunet, liikun säännöllisesti, pidän huolen palautumisesta jne.

Minulta tippui puolessa vuodessa nuo ylipainokilot, ja en juuri huomannut että olisi tarvinnut tinkiä mistään, päinvastoin olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan sekä fyysisesti että psykkisesti.

Tämä kokemus on opettanut minulle sen että ikä , vaihdevuodet tai hormonit eivät tarkoita sitä, etteikö voisi olla hyvivoiva, energinen, lihaksikas ja normaalipainoinen keski-ikäinen nainen.

Myös vaihdevuosi oireet ovat helpottaneet merkittävästi tämän elämänmuutoksen myötä. 

Kannustan kaikkia rohkeasti haastamaan itsensä ja tekemään pieniä mutta merkittäviä muutoksia, niillä on valtavan suuri merkitys sairauksien ennalta ehkäisyyn, jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. 

Itselleni oli tärkeää että paino putosi hallitusti, ei liian nopeasti. En usko mihinkään dieetteihin, kaikissa on aina sama ongelma, kilot tulevat nopeasti takaisin. Kun ruokavalio perustuu sallivuuteen, mutta samalla siihen realismiin että syöt sen verran kuin kulutat,tai jos haluat laihtua  niin kokoajan pienessä energiavajeessa, niin tuloksia syntyy väistämättä. Lisänä kun pitää huolen että ravinto on monipuolista ja laadukasta, niin kroppa saa kaikki tarvitsemansa.

Alapeukku siitä, että opetat muita vaihdevuosioireista olematta vielä oikeasti vaihdevuosi-iässä. Oikeat vaihdevuodet eivät noilla konsteilla häviä minnekään, mutta tietty nelikymppisenä vielä voi lykätä muutoksia jos onnistuu saamaan munasarjansa vielä toimimaan.

Niin, olen nyt 47 v. Että kyllä tässä jo esivaihdevuosioireita on koettu useampi vuosi, ja ihan oma kokemus on niistä ja myös siitä että ne ovat helpottaneet elämän muutoksen myötä. Toki tiedostan että ne paheneekin varmasti vielä, mutta on ihan tiedostettu ja tutkittu juttu, että elintavoilla voi merkittävästi helpottaa oireita.

Vierailija kirjoitti:

Proteiinit kannattaa tankata heti aamupuurosta. Lisää puuroon proteiinimaitoa, proteiinijauhetta, maapähkinävoita (vain pikkunokare), chiansiemeniä 2 rkl (liotettuna), auringonkukansiemeniä 1 tl, proteiinirahkaa ja raejuustoa. Naposta lisäksi muutama pähkinä. Tuosta saat jo 40-50 g proteiinia.

En voi syödä puuroa, siinä on aivan liikaa hiilareita mun haimalle. En syö aamiaista, tällä keinolla olen saanut painon pysymään normaalina nyt 52-v:nä. En myöskään ala syömään mitään proteiinijauheita, kyllä oikean ruuan pitää riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini alkoi laihtumaan n 55 v muuttamalla ruokavaliota terveelliseksi. Sitä ennen söi mäkkärissä, monta munkkia kerralla yms. 
Hän kaksi vuotta puhui minulle terveydestä, ja minä söin samaa, mutta en laihtunut. Koska söin jo perusterveellisesti. 

kokeilin kaikkea sen jälkeen, kun täytin 50.  Söin rasvasieppareita, ei auttanut, varmaan siksi, koska en syö rasvaista ruokaa. Pätkäpäästosin, mutta ei, koska en koskaan aiemminkiaan ollut syönyt iltaisin. Lisäsin liikkumista, mutta ei. Vähensin syömistä 30 %, mutta ei. 

Sitten vähensin hiilarit. En vähentänyt syömistä, enkä lisännyt liikuntaa, mutta lopetin jauhot ja sokerin, pastan ja riisin, ja perunan. Muuten söin ihan normaalisti, hiilareita tuli päivässä 70-100. 

Ensimmäistä kertaa 50 ikävuoden jälkeen paino alkoi tippumaan. Eikä ole nälkä, koska syön kuten ennenkin (sen 30 % vähemmän kuin nuorena). Kai minulla oli insuliiniresistenssi, vaikka olin vain lievästi ylipainoinen. En olisi ikinä uskonut: sokerit eivät koskaan ole olleet koholla.

Ei ne sokerit vielä tuossa vaiheessa olekaan koholla, koska haima erittää vielä insuliinia, jotta verensokeri pysyisi normaalilla tasolla. Tuota voi jatkua parikymmentä vuotta, eikä ole muita oireita kuin vyötärölihavuus tai aterianjälkeinen väsymys. Sitten kun haima väsyy, eli betasolut alkaa tuhoutua, niin insuliinintuotanto heikkenee pikkuhiljaa, lopulta sokeriarvot alkaa nousta ensin esidiabetestasolle ja jos muutosta hiilarimääriin ei vieläkään tule, alkaa diabetes.

 

Viidenkympin tietämillä naisten insuliiniherkkyys vähenee, kun estrogeenituotanto loppuu. Se aiheuttaa pikkuhiljaa kerääntyvät kilot, koska insuliinin ollessa koholla kroppa ei voi polttaa rasvaa.

Uskon tämän. Olen ihminen, joka on aina laihduttanut ne pari kiloa, kun ne ovat tulleet. Nuorena se oli todella helppoa. Lopetti vain sokerin syönnin. Vielä 47-vuotiaana kilot lähti, kun laski kaloreita.

Yhtäkkiä mikään ennen hyväksi havaittu keino ei toiminut. Pakkohan silloin on kyse olla jostain hormonista, jos kerta aineenvaihdunta ei hidasti ennen kuuttakymppiä. 
 

Sama

No voi ton saman setin vetää rahkankin kanssa. Kyllä proteiinijauhetta kannattaa pieni määrä ottaa kerran päivässä, jos ja kun salilla käy. 

Vierailija kirjoitti:

Minä laihduin helposti. Muutin ruokavaliota terveellisemmäksi..

55v.

Sama, olen jo kevyempi kuin 20 vuotiaana.

Mämmiä, piimää ja ruisleipää, jo alkaa paska lentää ja läskit samalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske kaloreita. Muuten menee mutu-meiningiksi. Vain siten saat tietää, paljonko nyt syöt ja paljonko pitäisi vähentää/muokata syömistä, että laihtuisit

Mistä tiedät ihan tarkasti, mikä on kulutuksesi? Ei sitä voi tietää.

Siihen on olemassa laskureita, joissa huomioidaan pituus, paino, arkiaktiivisuus ja liikunnan määrä. Siitä saa suuntaa antavan kulutuksen. Itellä nuo laskurit antaa liian ison lukeman, mutta kuitenkin suuntaa-antavan arvion.

Voit myös laskea kaloreita nykyisestä ruokavaliostasi, niin saat totuudenmukaisemman käsityksen, että onko ruokavaliosi terveellinen, kevyt tmv. Ihan mutua tommonen, että keski-ikä ja ihan itestään lihoin. Aineenvaihdunta ei hidastu mitenkään merkittävästi vielä 50-vuotiaana. Monella vaan elintaso nousee, enemmän rasvaista ja prosessoitua ruokaa ja liikunta minimissä. 

Ja jos tämä yksinkertainen matematiikka ei onnistu ominvoimin, kannattaa hankkia valmentaja. 20kg ei ole tullut yhdessäyössä niin se vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä laihduttaa. 

Liikunta parantaa insuliiniherkyyttä. Eli salille ja lenkkipolulle sitä paremmalla syyllä. Ja liikunnan jälkeen ei mitäön mättöjä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikkuminen käy kyllä haastavaksi, jos vielä annoskokoja pienentää. Nyt jo osa vaihdettu salaattiin. Puuro päivittäin.  Mutta jotain täytty yrittää. 2h en kyllä ehdi päivässä liikkua töiden ym ohella. 

Mutta yllätyin, vaikka tästä aina on puhuttu. Ikä todella vaikuttaa.

Ap

Mulla ikää 55v ja jos liikun ton pari tuntia päivässä, olen täysin poikki sen jälkeen. Esim. tunti salia, tunti kävelyä tai pyöräilyä. 

Mä olin jo teininä aivan poikki loppupäivän, jos tein kuntoa kohottavaa liikuntaa. Sama juttu on edelleen esivaihdevuosissa.

Niin koska peruskunto on huono, niin liikunta väsyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske kaloreita. Muuten menee mutu-meiningiksi. Vain siten saat tietää, paljonko nyt syöt ja paljonko pitäisi vähentää/muokata syömistä, että laihtuisit

Mistä tiedät ihan tarkasti, mikä on kulutuksesi? Ei sitä voi tietää.

Mulle on tehty aikanaan lepokulutuksen tutkimus HUS:n lihavuustutkimusyksikössä. Siinä se kulutus mitataan sellaisessa "avaruuspuvussa", eli se mittaa kaiken ulos hengitetyn ilman kautta. 

Mun lepokulutus oli jotain 1850kcal . Olin n. 35v reilusti ylipainoinen 160 cm pitkä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske kaloreita. Muuten menee mutu-meiningiksi. Vain siten saat tietää, paljonko nyt syöt ja paljonko pitäisi vähentää/muokata syömistä, että laihtuisit

Mistä tiedät ihan tarkasti, mikä on kulutuksesi? Ei sitä voi tietää.

Siihen on olemassa laskureita, joissa huomioidaan pituus, paino, arkiaktiivisuus ja liikunnan määrä. Siitä saa suuntaa antavan kulutuksen. Itellä nuo laskurit antaa liian ison lukeman, mutta kuitenkin suuntaa-antavan arvion.

Voit myös laskea kaloreita nykyisestä ruokavaliostasi, niin saat totuudenmukaisemman käsityksen, että onko ruokavaliosi terveellinen, kevyt tmv. Ihan mutua tommonen, että keski-ikä ja ihan itestään lihoin. Aineenvaihdunta ei hidastu mitenkään merkittävästi vielä 50-vuotiaana. Monella vaan elintaso nousee, enemmän rasvaista ja prosessoitua ruokaa ja liikunta minimissä. 

Ja jos tämä yksinkertainen matematiikka ei onnistu ominvoimin, kannattaa hankkia valmentaja. 20kg ei ole tullut yhdessäyössä niin se vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä laihduttaa. 

Elimistö ei kylläkään toimi tuolla "yksinkertaisella matematiikalla"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini alkoi laihtumaan n 55 v muuttamalla ruokavaliota terveelliseksi. Sitä ennen söi mäkkärissä, monta munkkia kerralla yms. 
Hän kaksi vuotta puhui minulle terveydestä, ja minä söin samaa, mutta en laihtunut. Koska söin jo perusterveellisesti. 

kokeilin kaikkea sen jälkeen, kun täytin 50.  Söin rasvasieppareita, ei auttanut, varmaan siksi, koska en syö rasvaista ruokaa. Pätkäpäästosin, mutta ei, koska en koskaan aiemminkiaan ollut syönyt iltaisin. Lisäsin liikkumista, mutta ei. Vähensin syömistä 30 %, mutta ei. 

Sitten vähensin hiilarit. En vähentänyt syömistä, enkä lisännyt liikuntaa, mutta lopetin jauhot ja sokerin, pastan ja riisin, ja perunan. Muuten söin ihan normaalisti, hiilareita tuli päivässä 70-100. 

Ensimmäistä kertaa 50 ikävuoden jälkeen paino alkoi tippumaan. Eikä ole nälkä, koska syön kuten ennenkin (sen 30 % vähemmän kuin nuorena). Kai minulla oli insuliiniresistenssi, vaikka olin vain lievästi ylipainoinen. En olisi ikinä uskonut: sokerit eivät koskaan ole olleet koholla.

Ei ne sokerit vielä tuossa vaiheessa olekaan koholla, koska haima erittää vielä insuliinia, jotta verensokeri pysyisi normaalilla tasolla. Tuota voi jatkua parikymmentä vuotta, eikä ole muita oireita kuin vyötärölihavuus tai aterianjälkeinen väsymys. Sitten kun haima väsyy, eli betasolut alkaa tuhoutua, niin insuliinintuotanto heikkenee pikkuhiljaa, lopulta sokeriarvot alkaa nousta ensin esidiabetestasolle ja jos muutosta hiilarimääriin ei vieläkään tule, alkaa diabetes.

 

Viidenkympin tietämillä naisten insuliiniherkkyys vähenee, kun estrogeenituotanto loppuu. Se aiheuttaa pikkuhiljaa kerääntyvät kilot, koska insuliinin ollessa koholla kroppa ei voi polttaa rasvaa.

Uskon tämän. Olen ihminen, joka on aina laihduttanut ne pari kiloa, kun ne ovat tulleet. Nuorena se oli todella helppoa. Lopetti vain sokerin syönnin. Vielä 47-vuotiaana kilot lähti, kun laski kaloreita.

Yhtäkkiä mikään ennen hyväksi havaittu keino ei toiminut. Pakkohan silloin on kyse olla jostain hormonista, jos kerta aineenvaihdunta ei hidasti ennen kuuttakymppiä. 
 

Sama

Aineenvaihdunta alkaa kyllä hidastua jo 30-40 vuotiaana riippuen yksilöstä,geeneistä ja elämäntyylistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikkuminen käy kyllä haastavaksi, jos vielä annoskokoja pienentää. Nyt jo osa vaihdettu salaattiin. Puuro päivittäin.  Mutta jotain täytty yrittää. 2h en kyllä ehdi päivässä liikkua töiden ym ohella. 

Mutta yllätyin, vaikka tästä aina on puhuttu. Ikä todella vaikuttaa.

Ap

Mulla ikää 55v ja jos liikun ton pari tuntia päivässä, olen täysin poikki sen jälkeen. Esim. tunti salia, tunti kävelyä tai pyöräilyä. 

Mä olin jo teininä aivan poikki loppupäivän, jos tein kuntoa kohottavaa liikuntaa. Sama juttu on edelleen esivaihdevuosissa.

Niin koska peruskunto on huono, niin liikunta väsyttää

Liikunta voi myös väsyttää ihan vaan siksi, että esim. ferritiiniarvot on huonot.

Mulla oli iän kaiken sama ongelma, liikunta vei viimeisetkin voimat ainat, eikä kunto kasvanut millään. Sitten kävin laajoissa verikokeissa, joissa kävi ilmi, että ferritiini oli 6, punasoluja oli vähän, eli reilusti alle viitearvojen, ja ne vähäisetkin olivat kooltaan pieniä, eli selkeästi viitearvoja pienempiä.

yritä siinä sitten aktiivisesti urheilla, kun kertakaikkiaan ei happi kulje elimistössä kuten pitäisi.

Sitten kun loppui megamenkat, niin kolmen kuukauden päästä tuntui kuin olisin herännyt eloon ja joku vetänyt verhon silmien edessä. Mutta vielä otti pari vuotta, ennen kuin liikunta alkoi olla sellaista kuin sen kuuluu, eli virkistävää ja voimaa antavaa, ei kaiken ottavaa. Vaikka siis määrät oli aina aika samanlaiset, nyt tosin olen voinut vielä lisätä liikuntaa, kun se tuntuu vain hyvältä.

 

Vierailija kirjoitti:

Olen 148 cm pitkä, ja lihon jos syön yli 1400 kaloria per päivä, jos haluan laihtua 0,5 kg/viikko saan syödä vain 900 kaloria per päivä. Ikää 51 v. 

En jaksa mitään kitudiettiä 900 kalorilla, se tarkoittaisi jatkuvaa nälkää. 

Painoa tuli 20 kg, vaikka ruokavalio ei ole muuttunut siitä kun olin nelikymppinen. Vaihdevuosissa kun vaan aineenvaihdunta hidastui. 

Olen jo jättänyt roskaruoan, höttöhiilarit, limsat ja mehut, makeutetut jugurtit ja rahkat, murot ja myslit,  makkarat, einesruoat, pullat, jäätelöt, keksit, ruokajuomana vain vesi ja rasvaton piimä, kahvi rasvattomalla maidolla. Syön paljon salaatteja ja keittoruokia. Syön lautasmallin mukaisesti puolet kasviksia, ja 1/4 hiilaria ja 1/4 proteiinia ja mahdollisimman värikästä ja monipuolista ruokaa.

En syö mitään ultraproaessoitua ruokaa. Ei noutoruokaa yms. Ei majoneeseja tai muita kaloritiheitä juttuja. 

Syön aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Syön pieniä annoksia, ruokaa n 3 DL, ei välipaloja. Nukun 8-9 tuntia yössä. Veriarvot normaalit.

Mitäs tässä vielä pitäisi tehdä?? 
 

En ole nähnyt koskaan noin lyhyttä ihmistä, mutta pienennä ruoka-annos 1,5 - 2dl:ajan.

Olet lapsen kokoinen, joten sinun täytyy syödä lasten annoskokoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini alkoi laihtumaan n 55 v muuttamalla ruokavaliota terveelliseksi. Sitä ennen söi mäkkärissä, monta munkkia kerralla yms. 
Hän kaksi vuotta puhui minulle terveydestä, ja minä söin samaa, mutta en laihtunut. Koska söin jo perusterveellisesti. 

kokeilin kaikkea sen jälkeen, kun täytin 50.  Söin rasvasieppareita, ei auttanut, varmaan siksi, koska en syö rasvaista ruokaa. Pätkäpäästosin, mutta ei, koska en koskaan aiemminkiaan ollut syönyt iltaisin. Lisäsin liikkumista, mutta ei. Vähensin syömistä 30 %, mutta ei. 

Sitten vähensin hiilarit. En vähentänyt syömistä, enkä lisännyt liikuntaa, mutta lopetin jauhot ja sokerin, pastan ja riisin, ja perunan. Muuten söin ihan normaalisti, hiilareita tuli päivässä 70-100. 

Ensimmäistä kertaa 50 ikävuoden jälkeen paino alkoi tippumaan. Eikä ole nälkä, koska syön kuten ennenkin (sen 30 % vähemmän kuin nuorena). Kai minulla oli insuliiniresistenssi, vaikka olin vain lievästi ylipainoinen. En olisi ikinä uskonut: sokerit eivät koskaan ole olleet koholla.

Ei ne sokerit vielä tuossa vaiheessa olekaan koholla, koska haima erittää vielä insuliinia, jotta verensokeri pysyisi normaalilla tasolla. Tuota voi jatkua parikymmentä vuotta, eikä ole muita oireita kuin vyötärölihavuus tai aterianjälkeinen väsymys. Sitten kun haima väsyy, eli betasolut alkaa tuhoutua, niin insuliinintuotanto heikkenee pikkuhiljaa, lopulta sokeriarvot alkaa nousta ensin esidiabetestasolle ja jos muutosta hiilarimääriin ei vieläkään tule, alkaa diabetes.

 

Viidenkympin tietämillä naisten insuliiniherkkyys vähenee, kun estrogeenituotanto loppuu. Se aiheuttaa pikkuhiljaa kerääntyvät kilot, koska insuliinin ollessa koholla kroppa ei voi polttaa rasvaa.

Uskon tämän. Olen ihminen, joka on aina laihduttanut ne pari kiloa, kun ne ovat tulleet. Nuorena se oli todella helppoa. Lopetti vain sokerin syönnin. Vielä 47-vuotiaana kilot lähti, kun laski kaloreita.

Yhtäkkiä mikään ennen hyväksi havaittu keino ei toiminut. Pakkohan silloin on kyse olla jostain hormonista, jos kerta aineenvaihdunta ei hidasti ennen kuuttakymppiä. 
 

Sama

Aineenvaihdunta alkaa kyllä hidastua jo 30-40 vuotiaana riippuen yksilöstä,geeneistä ja elämäntyylistä.

Tutkimusten mukaan merkittävää muutosta tapahtuu vasta 60 v. jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menopaussi. Sen jälkeen vaikea laihtua. 

Ellei ole Aira Samulin -tyyppiä. Sellaista hoikkaa ja solakkaa läpi elämän ysikymppiseksi.

Airan salaisuus oli jatkuvassa liikkeessä oleminen. On puuhasteltava ja pysyttävä liikkeellä koko päivä.

Lihominen keski-iässä on monen asian summa.
Aineenvaihdunta hidastuu jonkin verran, ruokanautintoja lisätään ja liikkumista vähennetään (arkiliikunta, kuntosalinharjoittelun intensiteetti).
Keski-iässä pitäisi nimenomaan tiputtaa ne pullat, herkulliset kastikkeet ja punaviinit pois. Lisää liikuntaa, kauppaan kävellen eikä autolla, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laske kaloreita. Muuten menee mutu-meiningiksi. Vain siten saat tietää, paljonko nyt syöt ja paljonko pitäisi vähentää/muokata syömistä, että laihtuisit

Mistä tiedät ihan tarkasti, mikä on kulutuksesi? Ei sitä voi tietää.

Siihen on olemassa laskureita, joissa huomioidaan pituus, paino, arkiaktiivisuus ja liikunnan määrä. Siitä saa suuntaa antavan kulutuksen. Itellä nuo laskurit antaa liian ison lukeman, mutta kuitenkin suuntaa-antavan arvion.

Voit myös laskea kaloreita nykyisestä ruokavaliostasi, niin saat totuudenmukaisemman käsityksen, että onko ruokavaliosi terveellinen, kevyt tmv. Ihan mutua tommonen, että keski-ikä ja ihan itestään lihoin. Aineenvaihdunta ei hidastu mitenkään merkittävästi vielä 50-vuotiaana. Monella vaan elintaso nousee, enemmän rasvaista ja prosessoitua ruokaa ja liikunta minimissä. 

Ja jos tämä yksinkertainen matematiikka ei onnistu ominvoimin, kannattaa hankkia valmentaja. 20kg ei ole tullut yhdessäyössä niin se vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä laihduttaa. 

Elimistö ei kylläkään toimi tuolla "yksinkertaisella matematiikalla"

Ootko kokeillut kalorinlaskentaa enemmänkuin kaksi päivää? Suurimmalle osalle kalorinlaskenta antaa täsmällisempää tietoa siitä- että paljonko kaloreita menee suusta sisään -kuin se, että arvelee: syön samoin kuin ennenkin.  Tietysti jos haluaa jäädä kiinni tekosyihin niin ei ole pakko laihduttaa. Ei ole pakko laskea kaloreita. Voi jatkaa valittamista. 

Murto-osalla ihmisistä voi olla jokin aineenvaihdunnallinen sairaus tai aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus-mutta sit pitääkin mennä lääkäriin, jos näin on ja paino huitelee hurjassa ylipainossa.