Lue keskustelun säännöt.
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on konsepti piemalta keskiajalta jolla varmistettiin naisen etu kun silloin nainen ei saanut kerätä omaisuutta ja varallisuutta. Tulkaa te naimisiin menona vaativat tälle vuosituhannelle ja hyväksykää että avioliitto ei ole nykypäivää eikä modernia tasa-arvoa
Eihän ap ole VAATINUT naimisiinmenoa, vaan mies on itse sitä ehdotellut vuosien aikana mutta sitten kun ap kosiikin niin sanookin EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole tähän mennessä mennyt ap:n kanssa naimisiin, joten ei ole mitään syytä olettaa, että hän menisi tulevaisuudessakaan ap:n kanssa naimisiin.
Syynä naimahaluttomuuteen voi olla ihan mikä vaan kuviteltavissa oleva asia. Kieltämättä pidän aika erikoisena sitä ajatusta, että joku ei menisi naimisiin kumppaninsa kanssa, koska "maailman tilanne ahdistaa". Eikö silloin pitäisi pikemminkin jättää lapsi tekemättä kuin olla menemättä naimisiin jo olemassa olevan lapsensa toisen vanhemman kanssa?
Joka tapauksessa: kannattaako sellaisen ihmisen kanssa edes mennä naimisiin, joka pitäisi jotenkin suostutella siihen? Itse en pätkääkään luottaisi sellaisen liiton kestävyyteen - kuten en myöskään sellaiseen liittoon, jossa toinen jahkailisi 12 vuotta(!), mennäkö joskus naimisiin kanssani vai ei. Ap:n tilanteessa mies on jo kerran kieltäytynytkin.
"Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo" - mutta kannattaako omaa ainutkertaista elämäänsä tosiaan tuhlata tuollaiseen odotteluun? Kun me ihan tavalliset AV-mammatkin ollaan monet löydetty halukas aviopuoliso rinnallemme, miksi ap:n pitäisi tyytyä vähempään? Itseään pitää rakastaa sen verran, ettei ainakaan huijaa itseltään mahdollisuuksia onneen.
Vierailija kirjoitti:
Kelpaisiko naisille pienet maistraatti häät ja avioehtoa jolla suljetaan varallisuus ja omaisuus erilleen ilman mitään oikeutta päästä toisen omaisuuteen ja varallisuuteen käsiksi?
Jos mies on rikkaampi ja on tarkoitus hankkia lapsia, yhdenkään järkevän naisen ei kannata lähteä mihinkään avioehtopelleilyyn. Siinä on sitten vain synnytyskone, joka tekee miehelle perillisen, ja naisen voi sitten aikanaan vain vaihtaa nuorempaan. Tuollaiselle miehelle nainen on arvoton väline. Tietysti jos omaisuusero on hyvin huomattava, jotain ehtoja voi tehdä. Ihan siltä varalta, että jos avioliitto on tosi lyhyt tai ei tule lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on konsepti piemalta keskiajalta jolla varmistettiin naisen etu kun silloin nainen ei saanut kerätä omaisuutta ja varallisuutta. Tulkaa te naimisiin menona vaativat tälle vuosituhannelle ja hyväksykää että avioliitto ei ole nykypäivää eikä modernia tasa-arvoa
Totta, mutta se onkin perinne ja monet pitää sitä romanttisena ja hienona kruununa suhteelle.
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Lisäksi omat isovanhempani ovat sitä ikäluokkaa, joiden on hyvin vaikeaa hyväksyä yhdessä asumista ilman naimisissa oloa.
Tuossa syitä, eli tunneasiat on syy. Avioehto nykyään itsestäänselvyys ellei ole tarkoituksena että jompikumpi jää kotirouva tai -herrahommiin.
Avioehdosta voi tehdä juuri sellaisen mitä pariskunta haluaa. Voi erotella esimerkiksi vain tietyn osan, kuten yrityksen, avio-oikeuden ulkopuolelle. Ei ainoat vaihtoehdot ole kaiken sulkeminen avio-oikeuden ulkopuolelle tai kaiken pitäminen avio-oikeuden piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Miten naimisiinmeno liittyy kirkkoon? Miksi pitäisi mennä kirkossa naimisiin?
Niin ja epävarman maailmantilanteen luulisi ennemmin hakeutumaan avioliittoa ja sen tuomaa turvaa kohti, ei poispäin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Koska sinulla on ollut onnellinen avosuhde yli 20 vuotta niin kukaan toinen ei saa avioliittoa toivoa? Vai mikä oli viestisi tarkoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Olen tästä syystä uskonut, että hän juupas eipäs taistelee sen naimisiinmenon kanssa ihan oikeasti eikä vain vitsillä. Siis että se on niin iso askel, ja haluaa olla varma, että mulla on samat arvot. En tiedä sitten miten voisin itse enää varmemmin esittää, että olen tosissani, kun itse kosin. "
Itsensä kusettamisen taito on taito sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Koska sinulla on ollut onnellinen avosuhde yli 20 vuotta niin kukaan toinen ei saa avioliittoa toivoa? Vai mikä oli viestisi tarkoitus?
Pointti oli, että suhteen hyvyys tai pysyvyys ei ole automaattisesti kytköksissä siihen onko pari naimisissa vai ei. Ainakin naimisiinmenon perusteleminen sillä, että ollaan rakastuneita ja halutaan olla loppuelämä yhdessä ontuu kun ei siihen tarvita avioliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Yksilötasolla on eroja, mutta varmasti yleisesti eli koko väestön tasolla avioliitoissa ollaan sitoutuneempia, vaikka niistäkin puolet päättyisi eroon. Moni avoliittolainen ehtii vaihtaa "puolisoa" moneen kertaan, mutta niistä ei ole vastaavia tilastoja.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Sama täällä . Olen saanut olla tyttöystävä kohta 36vuotta ja kolmen lapsen äiti. Samalla nyt viiden lapsen mummi. En tiedä ollaanko edes kihloissa. Enkä ole anellut kertaakaan kirkon käytävälle. Pappi sanokoon aamen kun matkani päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai naiset haluaa naimisiin kun avioliitosta ero tulee aina todella kalliiksi miehelle niin avioliitto on naille vain keino varmistaa että saa tehdä mitä itse haluaa ja saa olla kuinka kauhea tahansa miestä kohtaan kun mies ei voi erota. Naimisiin meno on naisille vain valtaväline
Kannattais kääntää kalenteria parisataa vuotta eteenpäin, nyt on 2026 ja naiset tienaa itse rahansa. Avioehto myös useimmiten tehdään.
Valitettavasti teillä naisilla puheet ja teot ei kohtaa. Sillä ei ole mitäön merkitystä miten te sanotte toimivanne jos te ette todellisuudessa toimi niin kuin sanotte
Onko sulla ollut äitin kanssa riitaa ja mökötät nyt omassa huoneessasi kiukuttelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tyydyt tuohon kieltäytymiseen? On kyllä noloja ikävä tilanne. En olisi pystynyt enää oleen suhteessa.
Mutta luuletko että se sinunkaan vi tt ra papin aamenesta paranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Koska sinulla on ollut onnellinen avosuhde yli 20 vuotta niin kukaan toinen ei saa avioliittoa toivoa? Vai mikä oli viestisi tarkoitus?
Pointti oli, että suhteen hyvyys tai pysyvyys ei ole automaattisesti kytköksissä siihen onko pari naimisissa vai ei. Ainakin naimisiinmenon perusteleminen sillä, että ollaan rakastuneita ja halutaan olla loppuelämä yhdessä ontuu kun ei siihen tarvita avioliittoa.
Ainakaan itselläni ei kyse ollut vain halusta olla loppuelämä yhdessä, kun vaimoani kosin, vaan myös virallisesta sitoutumisesta häneen niin, että hän myös tietää ja tuntee sen, ettei kyse ole vain sanoista ja lupauksista, jotka on helppo unohtaa heti jonkun keskustelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Sama täällä . Olen saanut olla tyttöystävä kohta 36vuotta ja kolmen lapsen äiti. Samalla nyt viiden lapsen mummi. En tiedä ollaanko edes kihloissa. Enkä ole anellut kertaakaan kirkon käytävälle. Pappi sanokoon aamen kun matkani päättyy.
Onko vaikea ymmärtää, että tämä ei auta ap:ta, jolle mies vinkkailee naimisiinmenosta mutta tosipaikan tullen kieltäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Noilla asioilla kun ei ole merkitystä. Tuo leskeneläke, mutta kun tämän päivän hallitus on sitäkin moukaroimassa pois köyhin saatavilta. Toinen jarruttava tekijä on jos vaihdat sänkykamua uudempaan, nuorempaan, kauniimpaan, rikkaampaan siis mikään ei riitä sinulle.
Ja tiedon saa sairaalasta se kenet on merkitty lähiomaiseksi eli yhteyshenkilöksi. Kuoleman tapauksessa voit hoitaa hautajais /muut järjestelyt ja perukirjoituksen. Eikö olekkin fiksua. Lue enemmän uutisia niin uskot vähemmän vauvapalstaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen hinku naisilla on päästä avioliittoon sekä järjestämään suuret ja kalliit häät?
Kuka on vaatinut kalliita häitä, ne kun on ihan tyhjänpäiväiset.
Sä onnistuit just samassa lauseessa syyllistäminen naisia ja kertomaan syyn sille, miksi itse aiheutat ongelman.
Kato ku naiset on ihmisiä ja ihmisillä elämän kuuluu mennä niin kuin itse haluaa. Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteesta on oltava hyötyä myös sille naiselle (joka on myös ihminen). Eli asiat tosiaan kuuluukin mennä kuten nainen (ja mies) haluaa. Jos jomman kumman asiat eivät mene kuten hän haluaa - silloin kuuluu erota, koska suhde ei ole hyvä.