Lue keskustelun säännöt.
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jaksanut aina miettiä, että mikä siinä naimisiinmenossa on se isoin peikko? Mikä tekee siitä niin peruuttamattoman, että kuolemakin on helpompi kuin mennä joillakin naimisiin? Ja eikö lapsi ole paljon isompi sitoutuminen toiseen halusipa tai ei, kuin naimisiin meneminen?
Naisviha. Naimisissa on elatusvelvollisuus, kun ei olla naimisissa niin voi vaan hyväksikäyttää naista 50/50 liitossa.
Raha-asioita ei avioliiton myötä ole mikään pakko muuttaa millään lailla. Olet ymmärtänyt elatusvelvollisuuden väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jaksanut aina miettiä, että mikä siinä naimisiinmenossa on se isoin peikko? Mikä tekee siitä niin peruuttamattoman, että kuolemakin on helpompi kuin mennä joillakin naimisiin? Ja eikö lapsi ole paljon isompi sitoutuminen toiseen halusipa tai ei, kuin naimisiin meneminen?
Naisviha. Naimisissa on elatusvelvollisuus, kun ei olla naimisissa niin voi vaan hyväksikäyttää naista 50/50 liitossa.
Avioliitossa elatusvelvollisuus ei tarkoita omien tulojen mukaisen elintason tarjoamista toiselle! Parempituloinen saa matkustella ja ostaa kalliita tavaroita itselleen, vaikka ei suostu maksamaan puolisolle hotelliviikonloppuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Sano sinä mitä haittoja erossa olisi? Avioehto aivan luonnollinen valinta olisi, eikä mikään epäluottamuslause. Olemme tavanneet kuitenkin vähän vanhemmalla iällä, kun kummallakin oli jo omat elämät ja säästöt ja omistusasunnot hankittu ennen tapaamista.
Ap
Vähän vamhemmalla iällä kun olitte 28 v.
Hahahha............
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Yksilötasolla on eroja, mutta varmasti yleisesti eli koko väestön tasolla avioliitoissa ollaan sitoutuneempia, vaikka niistäkin puolet päättyisi eroon. Moni avoliittolainen ehtii vaihtaa "puolisoa" moneen kertaan, mutta niistä ei ole vastaavia tilastoja.
Norjassa on tutkittu, ja avoliitossa eron riski on moninkertainen avioliittoihin verrattuna. Silloinkin, kun on lapsia, niin avoliitto päättyy avioliittoa todennäköisemmin eroon. Kyllä tilastojen mukaan avioliitto kertoo nimenomaan sitoutumisesta, vaikka noin joka toinen avioliitto päättyykin eroon. Siitä voi ap yrittää arvailla avoliittoeron todennäköisyyttä. Ero on todennäköisempi kuin avioituminen, sitäkin tutkittu.
Tuossa tutkimuksessa mukana oli paljon muutaman kuukauden mittaisia avoliittoja, siinä ei verrattu keskenään samanpituisia liittoja, vaan liittoja ylipäätään. Avioliitto ei kerro sitoutumisesta yhtään enempää kun avoliitto, jos samanpituiset liitot laitetaan vertailuun.
Monelle naiselle avioliitto tuntuu edelleen olevan synonyymi oikeudelle elää toisen kustannuksella. Siksi avioehdon allekirjoitus on ongelma.
Veli meni naimisiin 2 vuoden seurustelun/lyhyen avoliiton jälkeen, puoliso ei suostunut avioehtoon, mutta halusi naimisiin. Ero tuli 5 vuotta myöhemmin ja vaimo järkyttyi, kun joutui lähtemään liitosta mukanaan käytännössä vain vaatteensa, muuta jaettavaa ei ollut. Veljen talo ja kesämökki olivat perintöä, josta puolison avio-oikeus oli suljettu pois.
Vaimo haki elatusta jopa oikeuden kautta, siellä ei nähty vaatimukselle mitään syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelee eroa. Kiva sulle. Ei ookkaan enää niin ihastunut. Yllätys, yllätys 15 vuoden jälkeen. No, sait kuitenkin lapsen. Lähde viihteelle kavereiden kanssa ehkä tulee järkiinsä/panee miettimään, kun sä viiletät yössä ilman sormusta.
"ilman sormusta"? Eihän ne ole edes kihloissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Yksilötasolla on eroja, mutta varmasti yleisesti eli koko väestön tasolla avioliitoissa ollaan sitoutuneempia, vaikka niistäkin puolet päättyisi eroon. Moni avoliittolainen ehtii vaihtaa "puolisoa" moneen kertaan, mutta niistä ei ole vastaavia tilastoja.
Norjassa on tutkittu, ja avoliitossa eron riski on moninkertainen avioliittoihin verrattuna. Silloinkin, kun on lapsia, niin avoliitto päättyy avioliittoa todennäköisemmin eroon. Kyllä tilastojen mukaan avioliitto kertoo nimenomaan sitoutumisesta, vaikka noin joka toinen avioliitto päättyykin eroon. Siitä voi ap yrittää arvailla avoliittoeron todennäköisyyttä. Ero on todennäköisempi kuin avioituminen, sitäkin tutkittu.
Tuossa tutkimuksessa mukana oli paljon muutaman kuukauden mittaisia avoliittoja, siinä ei verrattu keskenään samanpituisia liittoja, vaan liittoja ylipäätään. Avioliitto ei kerro sitoutumisesta yhtään enempää kun avoliitto, jos samanpituiset liitot laitetaan vertailuun.
Tottakai oli, avoliitothan ovat yleensä nuorten juttu, jolloin parisuhteet on lyhyempiä muutoinkin. Mutta edes lasten saaminen ei tuonut avoliittoja avioliittojen tasolle, vaan avoliitot päättyivät silloinkin useammin eroon kuin avioliitot, joissa lapsia.
Ja kun tarpeeksi pitkään oltu avoliitossa, niin todennäköisyys avioitumiseen laski. Siis hyvin epätodennäistä, että 12 avoliittovuoden jälkeen enää aviouduttaisiin, olisi ns. tilastopoikkeama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä en suostu tekemään lasta ennen kuin sormus on sormessa. Miehestä kun ei voi tietää onko tosissaan oikeasti vai ei, ne osaavat kyllä ajaa omaa etuaan.
On paljon miehiä ketkä ovat suhteessa naisten kanssa keistä eivät oikeasti edes tykkää. Mun mielestä tuo ettei suostu edes naisen kosintaan on yksi merkki niistä. Suurin osa miehistä ei osaa olla yksin, joten ne "kelpuuttavat" ensimmäisen vastaantulijan, kunhan ei vaan tarvitse olla yksin. Vaihtavat sitten heti jos kohdalle osuu "parempi".
Olisin ottanut kieltävän vastauksen selkeänä vihjeenä ja jättänyt koko äijän. Jossain on kuitenkin se mies joka tekisi mitä vaan, että saisi laittaa sormuksen sormeesi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mene naimisiin jonkun toisen kanssa. Katsotaan sitten miten ukko suunsa laittaa.
No ei sitä tuosta noin vain mennä, kai sillä toisellakin osapuolella on jotain osuutta asiaan. Ensin pitäisi löytää se mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Sano sinä mitä haittoja erossa olisi? Avioehto aivan luonnollinen valinta olisi, eikä mikään epäluottamuslause. Olemme tavanneet kuitenkin vähän vanhemmalla iällä, kun kummallakin oli jo omat elämät ja säästöt ja omistusasunnot hankittu ennen tapaamista.
Ap
Vähän vamhemmalla iällä kun olitte 28 v.
Hahahha............
Tässä varmaan tarkoitettiin sitä, että kyse ei ollut teininä alkaneesta suhteessa jossa on alusta saakka kaikki omaisuus tehty yhdessä, vaan kuten kirjoitettu, kummallakin oli jo oma omaisuus...
Pelkkää pelleilyä tuollainen ei halua sitoutua sun kanssa. Mut pistän paremmaksi: siskoni on seurustellut jopa 15 vuotta mutta eivät ole menneet edes kihloihin, pelkkää pelleilyä sekin, mies alkoholisti kaiken lisäksi ja tilanne on pahentunut tässä 2-3 vuoden sisällä on saanut jopa potkutkin ja ajokortti pitkäksi aikaa hyllyllä liikenneturvallisuuden vaarantamisen takia, ironista on että siskonikin juo vaikkei työaikana mut vapaa aikana ja ottaa kuulemma 2 siideriä ennen nukkumaanmenoa, mies haaveilee lapsista vieläpä!! Musta niiden touhu on ihme farssia, kumpikaan ei haluaisi olla yksin ja vaikuttaa aika väkinäiseltä niiden touhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä1009 kirjoitti:
Tästä syystä en suostu tekemään lasta ennen kuin sormus on sormessa. Miehestä kun ei voi tietää onko tosissaan oikeasti vai ei, ne osaavat kyllä ajaa omaa etuaan.
On paljon miehiä ketkä ovat suhteessa naisten kanssa keistä eivät oikeasti edes tykkää. Mun mielestä tuo ettei suostu edes naisen kosintaan on yksi merkki niistä. Suurin osa miehistä ei osaa olla yksin, joten ne "kelpuuttavat" ensimmäisen vastaantulijan, kunhan ei vaan tarvitse olla yksin. Vaihtavat sitten heti jos kohdalle osuu "parempi".
Olisin ottanut kieltävän vastauksen selkeänä vihjeenä ja jättänyt koko äijän. Jossain on kuitenkin se mies joka tekisi mitä vaan, että saisi laittaa sormuksen sormeesi.
Juurikin tämä ja itsekin nähnyt lähipiirissä tälläistä touhua miesten osalta, naiset on tosissaan olleet miehen kanssa ja valmiina menemään naimisiin mut mies jarruttelee ja sit äkkirakastuvat johonkin toiseen, yleensä ulkonäön perusteella, sitten heivaavat sen ihanan, hyvän naisen koska ei ole "se oikea" ( huom ulkonäöllisesti se parempi kuin tämä uusi ihastus) sit äkkirakastuttuaan se alkuhuuma katoaa ja jotkut ovat kinuamassa takaisin sitä edellistä.
Vierailija kirjoitti:
Pitää sua itsestäänselvyytenä. Et ole vielä edes vanha, kyllä sä helposti uuden miehen vielä löytäisit. Mies uskoo, että vierelle jäät olitte sitten naimisissa tai ette. Pitäiskö sun tehdä siitä mustis. Kehut jotain työkaveria kovasti.
Minä miehenä en sekaantuisi noihin akkoihin, joilla kakara jonkun toisen ukon kanssa. Ei ei ja ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Yksilötasolla on eroja, mutta varmasti yleisesti eli koko väestön tasolla avioliitoissa ollaan sitoutuneempia, vaikka niistäkin puolet päättyisi eroon. Moni avoliittolainen ehtii vaihtaa "puolisoa" moneen kertaan, mutta niistä ei ole vastaavia tilastoja.
Norjassa on tutkittu, ja avoliitossa eron riski on moninkertainen avioliittoihin verrattuna. Silloinkin, kun on lapsia, niin avoliitto päättyy avioliittoa todennäköisemmin eroon. Kyllä tilastojen mukaan avioliitto kertoo nimenomaan sitoutumisesta, vaikka noin joka toinen avioliitto päättyykin eroon. Siitä voi ap yrittää arvailla avoliittoeron todennäköisyyttä. Ero on todennäköisempi kuin avioituminen, sitäkin tutkittu.
Tuossa tutkimuksessa mukana oli paljon muutaman kuukauden mittaisia avoliittoja, siinä ei verrattu keskenään samanpituisia liittoja, vaan liittoja ylipäätään. Avioliitto ei kerro sitoutumisesta yhtään enempää kun avoliitto, jos samanpituiset liitot laitetaan vertailuun.
Tottakai oli, avoliitothan ovat yleensä nuorten juttu, jolloin parisuhteet on lyhyempiä muutoinkin. Mutta edes lasten saaminen ei tuonut avoliittoja avioliittojen tasolle, vaan avoliitot päättyivät silloinkin useammin eroon kuin avioliitot, joissa lapsia.
Ja kun tarpeeksi pitkään oltu avoliitossa, niin todennäköisyys avioitumiseen laski. Siis hyvin epätodennäistä, että 12 avoliittovuoden jälkeen enää aviouduttaisiin, olisi ns. tilastopoikkeama.
Heh, minä menin parisen kuukautta sitten naimisiin 11.5 vuoden seurustelun jälkeen. :D Onneksi ehdin ennen tuota rajapyykkiä.
Naimisiin tai ei niin enemmän itselleni merkkaisi tuo, että kumppani ei selvästi osaa/halua keskustella tärkeistä asioista. Kertoo kyllä paljon. En jatkaisi suhdetaa vaan etsisin kypsään suhteeseen kykenevän kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Valtaosa koko maapallon väestöstä on eri mieltä. Avioliitto ei ole paskaa. Kirkollinen ei ole paskaa. Se on vain sinun mielipiteesi.
Oletko keskustellut koko maapallon väen kanssa vai perustuuko tuo sinun omaan mielipiteeseen ja mutu tuntumaan minkä olet rakentanut hyvin pienen lähipiirin keskuudessa?
Länsimaiden ulkopuolella ei ole ainuttakaan kulttuuria missä avioituminen ei olisi elämän suurimpia odotettavia asioita ja missä enemmistö nuorista haluaisi jäädä lapsettomiksi ja naimattomiksi.
Onko suhteenne muuten hyvä? Onko hellyyttää ja kommunikointia? Hyvä seksielämä ja yhteiset näkemykset? Voihan sitä yhdessä olla ilman avioliittoa jos kaikki muu natsaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai naiset haluaa naimisiin kun avioliitosta ero tulee aina todella kalliiksi miehelle niin avioliitto on naille vain keino varmistaa että saa tehdä mitä itse haluaa ja saa olla kuinka kauhea tahansa miestä kohtaan kun mies ei voi erota. Naimisiin meno on naisille vain valtaväline
Avioehto. Kummankin omaisuus pysyy täysin omana ja voidaan myös sopia, että tasingonmaksuakaan ei tule. Se miksi ero voi tuntua "kalliille" johtuu siitä, että on yhteinen asuntolaina, pitää ettiä omat kämpät, saattaa jäädä vielä lainaa maksettavaksi yhteisen kämpän myynnin jälkeen, tottakai kaikki kulut lisääntyy kun ei ole toista maksavaa osapuolta, esim. sinkut vs parisuhteessa olevat. Avioliitto on siis itseasiassa HALVEMPI ratkaisu kuin olla pelkästään avoliitossa!
En mene naimisiin, jos mies vaatii avioehtoa.
Juu, nämä lompakkoliset kyllä tiedetään, Toivottavasti kukaan mies ei haluaisi kanssasi naimisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Valtaosa koko maapallon väestöstä on eri mieltä. Avioliitto ei ole paskaa. Kirkollinen ei ole paskaa. Se on vain sinun mielipiteesi.
Oletko keskustellut koko maapallon väen kanssa vai perustuuko tuo sinun omaan mielipiteeseen ja mutu tuntumaan minkä olet rakentanut hyvin pienen lähipiirin keskuudessa?
Länsimaiden ulkopuolella ei ole ainuttakaan kulttuuria missä avioituminen ei olisi elämän suurimpia odotettavia asioita ja missä enemmistö nuorista haluaisi jäädä lapsettomiksi ja naimattomiksi.
Tolle yhelle kaikki kirkkoon yms liittyvä on paskaa, oma mielipiteeni on et tää kirjoittaja on paska tyyppi joka ei siedä eriäviä arvoja.
Kumman sinä haluat: hyvän suhteen vai avioliiton? Voit saada molemmat, mutta hyvät suhteet eivät pääty eroon, yhä useammat avioliitot päättyvät.
Jos avioliitto on itselle tärkeä, pitää hyväksyä poissulkeva avioehto ja se, että avioliitossa yhteistä on vain se omaisuus, joka on yhdessä maksettu. On edelleen minun autoni ja sinun puhelimesi laskuineen. Avioliittolaki ei takaa molemmille samanlaista elintasoa, paremmintienaavaa ei voi vaatia maksamaa kuluista enemmän jne.
Jos uskoo rakkauteen, niin oikeastiko se pitää kahlita sormuksella?