Lue keskustelun säännöt.
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (327)
Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta ja ei olla naimisiin menossa. Miksi pitäisi?? Ollaan tunnettu 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta ja ei olla naimisiin menossa. Miksi pitäisi?? Ollaan tunnettu 15 vuotta.
Onko tällä palstalla oikeasti näin vähä-älyisiä ihmisiä?? Eihän pointti tässä jutussa ollut se, että miksi pitäisi mennä naimisiin.
On niitä täälläkin. Paljon. Vähä-älyisiä.
Idioluutio.
Ap, mitä ajattelet vastauksista?
Mun vanhemmat on olleet yhdessä avioitumatta kohta 40 vuotta. Heillä on ehkä tavallista parempi parisuhde, paljon rakkautta ja naurua, joten ei avioitumatta jättäminen vaikuta lainkaan huonolta vaihtoehdolta, kun katsoo ikätovereitaan, joista iso osa erosi jo 15 vuotta sitten.
En keksi, mitä vihkiminen heidän elämäänsä toisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en pelkkänä tyttöystävänä ainakaan aio järjestää yksiäkään hautajaisia tai ala hoitamaan, jos loukkaantuu. Olenhan pelkkä tyttöystävä, johon ei tarvitse sen ihmeemmin sitoutua. Naimisissa ollessa sitoudun myös näihin koko sydämellä.
Höpöhöpö se vi t tu s i ei vihkien parane.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on olleet yhdessä avioitumatta kohta 40 vuotta. Heillä on ehkä tavallista parempi parisuhde, paljon rakkautta ja naurua, joten ei avioitumatta jättäminen vaikuta lainkaan huonolta vaihtoehdolta, kun katsoo ikätovereitaan, joista iso osa erosi jo 15 vuotta sitten.
En keksi, mitä vihkiminen heidän elämäänsä toisi.
Jos avoliitto on se mitä molemmat haluavat niin mitään ongelmaa ei tietenkään ole.
Aloittaja kuitenkin haluaisi naimisiin kun mieskin on siitä puhunut useampaan kertaan. Pettymys oli suuri kun miehen puheet paljastuivat pelkäksi pilanteoksi kun nainen oikeasti kosi ja mies jyrkästi kieltäytyi. Itselläni olisi suhde mennyt katkolle tuosta, sellainen isku vasten naamaa tuo olisi. Mies halveksii naistaan jos tekee tuollaista
Opetus on siis se että jos avioliitto on oikeasti tärkeä itselle, ei missään nimessä kannata muuttaa yhteen eikä ainakaan tehdä lapsia. Jos seurustelu ei etene parin vuoden sisällä kihlaukseen ja avioliittoon, kannattaa jatkaa matkaa. Mies kyllä tietää nopeasti haluaako naimisiin juuri tämän naisen kanssa vai onko kyseessä pelkkä tyytymissuhde. Monen vuoden vetkuttelu on aina huono merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Yksilötasolla on eroja, mutta varmasti yleisesti eli koko väestön tasolla avioliitoissa ollaan sitoutuneempia, vaikka niistäkin puolet päättyisi eroon. Moni avoliittolainen ehtii vaihtaa "puolisoa" moneen kertaan, mutta niistä ei ole vastaavia tilastoja.
Norjassa on tutkittu, ja avoliitossa eron riski on moninkertainen avioliittoihin verrattuna. Silloinkin, kun on lapsia, niin avoliitto päättyy avioliittoa todennäköisemmin eroon. Kyllä tilastojen mukaan avioliitto kertoo nimenomaan sitoutumisesta, vaikka noin joka toinen avioliitto päättyykin eroon. Siitä voi ap yrittää arvailla avoliittoeron todennäköisyyttä. Ero on todennäköisempi kuin avioituminen, sitäkin tutkittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos avioliitto olisi miehelle jotenkin todella pyhä, niin ei hän olisi tehnyt lasta avoliittoon - tai olisi ainakin korjannut asian pikimmiten.
Teillä on jo yhteinen lapsi ja yhteinen arki. Elätte jo avioliitonomaisessa suhteessa, ainoa mikä uupuu, on sen virallistaminen. Miten hän voi olla epävarma siitä, että onko teillä sama arvomaailma? Joko on tai ei ole, kyllä se on jo yhteisen perhe-elämän myötä tullut esiin. Eikä se miksikään enää muutu.
T. Se samanlaisessa suhteessa elänyt sittemmin eronnut.
No miksi sinä sitten erosit? Jättikö mies?
Jätti, kyllä.
Kertoi samalla epäilleensä meidän suhdettamme koko ajan, vaikka yhdessä olimme vuosia ja saimme lapsia monikossa
. Ei ollut kertonut kertaakaan asiasta minulle suhteemme aikana, oli vain empinyt minulle avioliittoa instituutiona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tyydyt tuohon kieltäytymiseen? On kyllä noloja ikävä tilanne. En olisi pystynyt enää oleen suhteessa.
Jos sattuu ihmistä rakastamaan niin ei se jättäminen ole niin helppoa, tiedän toki etteivät kaikki ole rakastaneet joten eivät ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tyydyt tuohon kieltäytymiseen? On kyllä noloja ikävä tilanne. En olisi pystynyt enää oleen suhteessa.
Jos sattuu ihmistä rakastamaan niin ei se jättäminen ole niin helppoa, tiedän toki etteivät kaikki ole rakastaneet joten eivät ymmärrä.
Jep. Jos se olisi helppoa, niin meillähän ei olisi lainkaan parisuhdeväkivaltaa, manipulointia, sairaalloista mustasukkaisuutta, narskuja puolisoina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jaksanut aina miettiä, että mikä siinä naimisiinmenossa on se isoin peikko? Mikä tekee siitä niin peruuttamattoman, että kuolemakin on helpompi kuin mennä joillakin naimisiin? Ja eikö lapsi ole paljon isompi sitoutuminen toiseen halusipa tai ei, kuin naimisiin meneminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisistahan yli puolet syntyy avoliittoihin, ilmeisesti myös jo yli puolet kaikista syntyvistä vauvoista. Jäisi puolet vauvoista syntymättä, jos pitäisi kiinni siitä, että vasta avioliittoon. En syyllistäisi ap:ta; nykyään on vaikeaa löytää sellaista kumppania, joka ylipäätään haluaa lapsia. Ja kun monet menee naimisiin vasta vauvan synnyttyä, siitä on tullut uusi normaali. Tottakai sitä luottaa omaan kumppaniinsa, jos on kuitenkin puhuttu naimisiinmenosta.
Kuitenkin loppujen lopuksi teot ratkaisevat, tyhjän puhuminen on helppoa.
No miksi mies menisi kun annat kaikki vaimopalvelut ilmaiseksikin? Ihan oma vika. Hanki itsearvostus ja selkäranka.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisistahan yli puolet syntyy avoliittoihin, ilmeisesti myös jo yli puolet kaikista syntyvistä vauvoista. Jäisi puolet vauvoista syntymättä, jos pitäisi kiinni siitä, että vasta avioliittoon. En syyllistäisi ap:ta; nykyään on vaikeaa löytää sellaista kumppania, joka ylipäätään haluaa lapsia. Ja kun monet menee naimisiin vasta vauvan synnyttyä, siitä on tullut uusi normaali. Tottakai sitä luottaa omaan kumppaniinsa, jos on kuitenkin puhuttu naimisiinmenosta.
Kuitenkin loppujen lopuksi teot ratkaisevat, tyhjän puhuminen on helppoa.
Niin ja tuollainen on petos, että johdattelee uskottelee ja lupailee, käyttää hyväkseen ja sitten pettää lupauksensa.
Älkää hyväksykö tällaista. Lähtekää ja eläkää omaa elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jaksanut aina miettiä, että mikä siinä naimisiinmenossa on se isoin peikko? Mikä tekee siitä niin peruuttamattoman, että kuolemakin on helpompi kuin mennä joillakin naimisiin? Ja eikö lapsi ole paljon isompi sitoutuminen toiseen halusipa tai ei, kuin naimisiin meneminen?
Naisviha. Naimisissa on elatusvelvollisuus, kun ei olla naimisissa niin voi vaan hyväksikäyttää naista 50/50 liitossa.
Jos sattuu ihmistä rakastamaan niin ei se jättäminen ole niin helppoa, tiedän toki etteivät kaikki ole rakastaneet joten eivät ymmärrä.
Kyllä kaikki ovat kokeneet läheisriippuvuutta vähintäänkin vanhempiinsa, jotka ovat usein myös väkivaltaisia. Siitä eroon pääsee ihan eroon lähtemällä ja opeteelemalla olemaan erossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on olleet yhdessä avioitumatta kohta 40 vuotta. Heillä on ehkä tavallista parempi parisuhde, paljon rakkautta ja naurua, joten ei avioitumatta jättäminen vaikuta lainkaan huonolta vaihtoehdolta, kun katsoo ikätovereitaan, joista iso osa erosi jo 15 vuotta sitten.
En keksi, mitä vihkiminen heidän elämäänsä toisi.
Jos avoliitto on se mitä molemmat haluavat niin mitään ongelmaa ei tietenkään ole.
Aloittaja kuitenkin haluaisi naimisiin kun mieskin on siitä puhunut useampaan kertaan. Pettymys oli suuri kun miehen puheet paljastuivat pelkäksi pilanteoksi kun nainen oikeasti kosi ja mies jyrkästi kieltäytyi. Itselläni olisi suhde mennyt katkolle tuosta, sellainen isku vasten naamaa tuo olisi. Mies halveksii naistaan jos tekee tuollaista
Opetus on siis se että jos avioliitto on oikeasti tärkeä itselle, ei missään nimessä kannata muuttaa yhteen eikä ainakaan tehdä lapsia. Jos seurustelu ei etene parin vuoden sisällä kihlaukseen ja avioliittoon, kannattaa jatkaa matkaa. Mies kyllä tietää nopeasti haluaako naimisiin juuri tämän naisen kanssa vai onko kyseessä pelkkä tyytymissuhde. Monen vuoden vetkuttelu on aina huono merkki.
Juuri näin, hyväksikäyttää ja pitää pilkkanaan, häpäisee jopa. Kimpsut ja kampsut kasaan ja ulos. Lapsi kannattaa jättää miehelle, sillä naisella ei ole syytä takertua huonon miehen ä pärään.
Itse en pelkkänä tyttöystävänä ainakaan aio järjestää yksiäkään hautajaisia tai ala hoitamaan, jos loukkaantuu. Olenhan pelkkä tyttöystävä, johon ei tarvitse sen ihmeemmin sitoutua. Naimisissa ollessa sitoudun myös näihin koko sydämellä.