Lue keskustelun säännöt.
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (327)
"Ei teknisesti sormus ole mikään lupaus avioliitosta. Ette ole kihloissa, koska kieltäydyit, nuo sormukset eivät siis merkitse hevon peetä."
Näin minäkin asian näen. Olen vaan lukemattomat kerrat kuullut vastaväitteitä sekä oikeassa elämässä että palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Koska sinulla on ollut onnellinen avosuhde yli 20 vuotta niin kukaan toinen ei saa avioliittoa toivoa? Vai mikä oli viestisi tarkoitus?
Pointti oli, että suhteen hyvyys tai pysyvyys ei ole automaattisesti kytköksissä siihen onko pari naimisissa vai ei. Ainakin naimisiinmenon perusteleminen sillä, että ollaan rakastuneita ja halutaan olla loppuelämä yhdessä ontuu kun ei siihen tarvita avioliittoa.
Niin sä voit puhua omasta puolestasi, et kenenkään muun.
Mulle se taas on niin, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos naimisiin meno puuttuu - ei suhde voi olla hyvä.
Se, että oltaisiin vuosia yhdessä ja mies ei haluaisi naimisiin, ilmentää mulle ihan suoraan sitä, että mies ei ole tyytyväinen suhteeseen tai muhun.
Silloin on erottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jaksanut aina miettiä, että mikä siinä naimisiinmenossa on se isoin peikko? Mikä tekee siitä niin peruuttamattoman, että kuolemakin on helpompi kuin mennä joillakin naimisiin? Ja eikö lapsi ole paljon isompi sitoutuminen toiseen halusipa tai ei, kuin naimisiin meneminen?
Naisviha. Naimisissa on elatusvelvollisuus, kun ei olla naimisissa niin voi vaan hyväksikäyttää naista 50/50 liitossa.
Raha-asioita ei avioliiton myötä ole mikään pakko muuttaa millään lailla. Olet ymmärtänyt elatusvelvollisuuden väärin.
Itse asiassa aiempi kirjoittaja on oikeassa. Avioliittolain 46 :n mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta puolisoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että miehesi kiusoittelee sinua, kun kerta tietää asian olevan sinulle tärkeä ja ja vitsillä tuo asian esille. Pitää sinua itsestäänselvyytenä ja yrittää lytätä itsetuntoasi näyttämällä ns paikkasi, naisystäväksi ja lapsen äidiksi kelpaat muttet vaimoksi, ja yrittää korottaa omaa arvontuntoaan kumppaniaan alentamalla.
Minä vaatisin perusteluita käytökselleen ja avioliitosta kieltäytymiselle ja harkitsisin, haluaisinko olla ylipäätään tuollaisen miehen, joka suhtautuu koko suhteeseen vitsinä.
Nyt kun on lapsi, niin kannaattaa jatkaa kunnes lapsi on muuttanut pois kotoa. Jos suhde on muuten hyvä eikä siinä esiinny väkivaltaa, niin miksi erota ja pilata lapsen lapsuus?
Vierailija kirjoitti:
Aika paskantaa tai nousta potalta. Jos ette mene naimisiin niin erotkaa! Voit sanoa tämän ukollesi.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa molemmat osallistuvat yhteisen talouden hoitoon kykyjensä mukaan. Jos mies maksaa menoista 70%, tekee nainen kotitöistä 70% eikä valita. Tätäkö haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jaksanut aina miettiä, että mikä siinä naimisiinmenossa on se isoin peikko? Mikä tekee siitä niin peruuttamattoman, että kuolemakin on helpompi kuin mennä joillakin naimisiin? Ja eikö lapsi ole paljon isompi sitoutuminen toiseen halusipa tai ei, kuin naimisiin meneminen?
Naisviha. Naimisissa on elatusvelvollisuus, kun ei olla naimisissa niin voi vaan hyväksikäyttää naista 50/50 liitossa.
Raha-asioita ei avioliiton myötä ole mikään pakko muuttaa millään lailla. Olet ymmärtänyt elatusvelvollisuuden väärin.
Itse asiassa aiempi kirjoittaja on oikeassa. Avioliittolain 46 :n mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta puolisoa kohtaan.
Elatusvelvollisuus avioliitossa ei tarkoita sitä, että pitää tarjota toiselle tämän haluama elintaso tai hyväksyä se, että toinen ei halua käydä töissä. Molempien pitää osallistua kykejensä mukaan, ei sen mukaan, paljonko viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Kysyitkö naimisiin vai kihloihin? En minäkään olisi suostunut kihloihin.
Kai jokainen ymmärtää jos puhutaan kihloista että se on lupaus avioliitosta. Vai selkosuomenkielelläkö parisuhteissa vain puhutaan?
Minä voisin mennä puolisoni kanssa naimisiin, mutta en kihloihin. Mikä ihmeen välivaihe se kihlaus tässä kohtaa (15v yhdessä, 2 lasta, yhteinen omistusasunto) enää on? Sitä joko mennään naimisiin tai ei mennä. Ei meinata.
Kiitokset vastauksista ja mielipiteistä
Aina kun mies on puhunut naimisiinmenosta, se on alkanut sillä tapaa vakavasti ne puheet, että pohtii ääneen milloin olisi hyvä hetki olla mennä naimisiin ja missä, tai sanoo ihan minulle pitäisikö mennä ensi vuonna naimisiin tms.
Ja kertoo, miten häntä inhottaa ihmiset jotka menevät naimisiin ja heti eroavat, eivätkä anna naimisissa olemiselle mitään arvoa enää.
Hän on todella stressiherkkä ja esimerkiksi nyt globaali maailmantilanne stressaa häntä ihan älyttömästi.
Olen tästä syystä uskonut, että hän juupas eipäs taistelee sen naimisiinmenon kanssa ihan oikeasti eikä vain vitsillä. Siis että se on niin iso askel, ja haluaa olla varma, että mulla on samat arvot. En tiedä sitten miten voisin itse enää varmemmin esittää, että olen tosissani, kun itse kosin.
Ap
Jos on ollut yhdessä 12 vuotta, ei voi perustella kieltäytymistä tämänhetkisellä globaalilla tilanteella, lisääntymistäkään ei ole kumminkaan haitannut. Ja kyllä tuossa ajassa tulee selväksi, että onko yhteisiä arvoja. Ja vetoaminen omaan stressiherkkyyteen ... joudutko sinä ap muutenkin kannattelemaan häntä henkisesti? Vähän haiskahtaa k*settamiselta ja mies ap:ta hyväuskoisena tossukkana. Tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihanaa olla naimisissa ja ihanaa olla se vaimo, jota petetään?
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä luvassa, jos ei jo ole jäänyt kiinni. Miehen logiikka on, että jos ei ole naimisissa on käytännössä vapaa/poikamies.
En kyllä menisi naimisiin miehen kanssa joka ajattelee noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mennä naimisiin, kun ap antaa kaiken ilman sormusta? On helpompi lähteä avoliitosta, sitten kun se tosirakkaus viimein tulee kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Ei ole vain sitä. Naiselle tuo turvaa oikeuksista. Miehet ( jotkut ) tietenkin ovat vastaan
Miten tuo turvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Kysyitkö naimisiin vai kihloihin? En minäkään olisi suostunut kihloihin.
Kai jokainen ymmärtää jos puhutaan kihloista että se on lupaus avioliitosta. Vai selkosuomenkielelläkö parisuhteissa vain puhutaan?
Minä voisin mennä puolisoni kanssa naimisiin, mutta en kihloihin. Mikä ihmeen välivaihe se kihlaus tässä kohtaa (15v yhdessä, 2 lasta, yhteinen omistusasunto) enää on? Sitä joko mennään naimisiin tai ei mennä. Ei meinata.
Kihlaus astuu voimaan siinä vaiheessa kun sovitte menevänne naimisiin. Ainakin esteiden tutkintaan menevän ajan pitää olla kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämistä luvassa, jos ei jo ole jäänyt kiinni. Miehen logiikka on, että jos ei ole naimisissa on käytännössä vapaa/poikamies.
En kyllä menisi naimisiin miehen kanssa joka ajattelee noin.
No eihän kukaan mies tuota ajatustaan paljasta sille muijalle
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä naimisiin, kun ap antaa kaiken ilman sormusta? On helpompi lähteä avoliitosta, sitten kun se tosirakkaus viimein tulee kohdalle.
Mutta toisaalta - kyse on jo nelikymppisistä, joten kyllä pitää pikku hiljaa alkaa tehdä se päätös, että aikovatko olla yhdessä koko loppuelämän, jolloin myös naimisiinmeno kuuluu siihen, ja jos se tuntuu mahdottomalta ajatukselta ja haluaa maistella ruohoa aidan toiselta puolen, nyt alkaa olla viime hetket lähteä eikä katua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Kysyitkö naimisiin vai kihloihin? En minäkään olisi suostunut kihloihin.
Kai jokainen ymmärtää jos puhutaan kihloista että se on lupaus avioliitosta. Vai selkosuomenkielelläkö parisuhteissa vain puhutaan?
Minä voisin mennä puolisoni kanssa naimisiin, mutta en kihloihin. Mikä ihmeen välivaihe se kihlaus tässä kohtaa (15v yhdessä, 2 lasta, yhteinen omistusasunto) enää on? Sitä joko mennään naimisiin tai ei mennä. Ei meinata.
Kihlaus astuu voimaan siinä vaiheessa kun sovitte menevänne naimisiin. Ainakin esteiden tutkintaan menevän ajan pitää olla kihloissa.
"Ainakin esteiden tutkintaan menevän ajan pitää olla kihloissa."
Höpöhöpö.
:D :D
Kihlaus siis tosiaan tarkoittaa sitä aikaa, joka menee sopimuksesta avioliiton solmimiseen. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Kysyitkö naimisiin vai kihloihin? En minäkään olisi suostunut kihloihin.
Kai jokainen ymmärtää jos puhutaan kihloista että se on lupaus avioliitosta. Vai selkosuomenkielelläkö parisuhteissa vain puhutaan?
Ihmisillä on eri käsityksiä asioista. Eräs tuntemani mies oli sitä mieltä, että kihloihin pitää mennä vuoden sisällä seurustelun aloittamisesta ja se on merkki rakkaudesta. Naimisiin ei halunnut.
Isäni meni heti kihloihin naisystävänsä kanssa. Avioliitto ei kuulemma ole suunnitelmissa, kun sitä kysyin.
Että kyllä sitä aikuisetkin menevät teinikihloihin ilman ajatusta avioliitosta.
Ei ole vain sitä. Naiselle tuo turvaa oikeuksista. Miehet ( jotkut ) tietenkin ovat vastaan