Lue keskustelun säännöt.
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mene naimisiin jonkun toisen kanssa. Katsotaan sitten miten ukko suunsa laittaa.
No ei sitä tuosta noin vain mennä, kai sillä toisellakin osapuolella on jotain osuutta asiaan. Ensin pitäisi löytää se mies.
;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun tulen ketjuusi huutelemaan, mutta minä olen nainen, jota mies toistuvasti kosii ja minä en suostu. Yhteisiä lapsia meillä ei ole eikä tule (on jo ikää).
Minulle tämä suhde on tietynlainen tyytymissuhde. Otin sen parhaan, mitä oli tarjolla. Elämässä on mielestäni muutakin kuin parisuhde, joten suuria kompromisseja en ala tehdä.
Syitä, miksi menisin naimisiin. Leskeneläke. Tosin nyt olisi jo kiire, kun 50v. lähenee. Muita syitä ei ole. Avioliitto ei liity rakkauteen, se on taloudellinen sopimus. Tosin ei tämä nykyinen kumppani mikään elämäni suuri rakkaus ole. Sellainen oli ja meni enkä hänenkään kanssa yhteisistä rahoista haaveillut!
Mies haluaisi naimisiin jostain merkillisestä syystä. Vaatisi avioehdon eli mitä järkeä. Kun hän ei omaisuuttaan halua jakaa, niin miksi vänkää naimisiin. En ymmärrä.
Etkö tajua? Mies vänkää naimisiin, jotta hänestä tuntuisi, että hän on sinun suurin rakkaus ja olet häneen tosissasi sitoutunut. Nyt miehestä ei siltä tunnu. Ja oikeassahan se sun miehesi on. Sun miehesi on samassa asemassa kuin ap. Lue ap:n mietteitä tästä ketjusta, niin ehkä sitten ymmärrät miestäsikin.
Pettämistä luvassa, jos ei jo ole jäänyt kiinni. Miehen logiikka on, että jos ei ole naimisissa on käytännössä vapaa/poikamies.
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton etuja:
- Leskeneläkettä saa 10 v: Avolesken eläke loppuu, kun nuorin yhteinen lapsi täyttää 18 vuotta. Avioliitossa leskeneläke jatkuu, vaikka lapset olisivat täysiikäisiä.
- Henkivakuutus: Aviopuoliso on lähiomainen, ja lähiomaiselle maksettava kuolemantapauskorvaus on perintöveron alaista, ei pääomatuloa. Lapseton avopuoliso ei ole lähiomainen. Aviopuoliso saa puolisovähennyksen perintöverotuksessa, joka on 90 000 €. Yhdessä perintöveron alarajan kanssa tämä mahdollistaa jopa 110 000 € verovapaan osuuden. Ainakaan lapseton avopuoliso ei saa puolisovähennystä perintöverotuksessa.
- Perintöverotus: Aviopuoliso perii, jos ei ole rintaperillisiä. Vaikka olisi lapsia, leskellä on oikeus hallita yhteistä kotia elinikäisesti tai uuden avioliiton solmimiseen asti. Avio-oikeuden vuoksi leski saa osituksessa vähintään tasinko-oikeuden, joka voi olla merkittävä. Avopuoliso ei peri lainkaan, ellei ole testamenttia.
Pieniä kuriositeetteja: jos kuollut puoliso tienasi vähemmän tai oli pienempi eläke kuin eloon jääneellä, eloon jäänyt ei saa leskeneläkettä lainkaan.
Kaikilla ei ole henkivakuutusta lainkaan, sehän on vapaaehtoinen.
Kaikki eivät asu velattomassa omistuskämpässä, joten tuo lesken oikeus asua kuolemaansa saakka heidän kodissaan ei silloin toteudu, jos se on ihan tavallinen vuokrakämppä. Jos on avioehto, puoliso ei saa penniäkään mistään, vaan rahat ja omaisuus menevät lapsille. Se raha ja omaisuus, mitä nyt sattuu jäämään kuolleelta.
Vierailija kirjoitti:
"Kai jokainen ymmärtää jos puhutaan kihloista että se on lupaus avioliitosta. Vai selkosuomenkielelläkö parisuhteissa vain puhutaan?"
Minua mies kosi, mutta sanoin etten mene naimisiin. Sormukset mies halusi silti hankkia. Käytän sormusta, koska se on kaunis. Ollaanko me siis kihloissa? Ei olla, koska olen kieltäytynyt kosinnasta. Ai ollaan, koska teknisesti sormukset on lupaus avioliitosta. No, mikäs rangaistus minulle tästä tulee?
Ei teknisesti sormus ole mikään lupaus avioliitosta. Ette ole kihloissa, koska kieltäydyit, nuo sormukset eivät siis merkitse hevon peetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noin pitkän ajan jälkeen naimisiin kannata edes mennä. Ennen lapsia ois menty jos haluttu ois.
En lukenut koko ketjua, mutta onko toinen osapuoli perustellut jotenkin kantaansa, siis syitä sille miksi ei avioliittoa?
Liittyykö tähän mahdollisesti jotain hieman taikauskoista ajattelua, että suhde menee pieleen jos se virallistetaan vai onko henkilö vain muuten luonteeltaan sellainen, että henkinen laiskuus vie voiton - tyyliin näin on eletty ihan mukavasti, ei tähän tarvita mitään "paperia". Monille ihmisille henkisesti on vaikeaa lyödä asioita lukkoon siten että se sulkee jonkun hypoteettisen mahdollisuuden. Kumppani ei todennäköisesti ole pettämässä tai lopettamassa suhdetta, mutta silti haluaa pitää tämän takaportin auki. En tiedä saiko nyt kukaan kiinni tästä ajatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan vanhanaikainen, mutta kyllä ihan oletuksena oli, että mies kosii ja mennään naimisiin ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan vanhanaikainen, mutta kyllä ihan oletuksena oli, että mies kosii ja mennään naimisiin ennen lapsia.
Olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos takana on monta vuotta yhteistä matkaa ja yhteinen lapsi ja avioituminen on sinulle tärkeä asia, miksi toinen osapuoli ei sinun mieliksesi voi "uhrautua" ja virallistaa suhdettanne, vaikka se ei hänelle ole yhtä tärkeää?
Jos mies lyö asian aina leikiksi, onko hän myös epärealistinen sen suhteen, että kuvittelee olevansa vielä nuori kuolematon villiori, jolla vielä monenlaista laidunta tarjolla ja life goes on forever?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton etuja:
- Leskeneläkettä saa 10 v: Avolesken eläke loppuu, kun nuorin yhteinen lapsi täyttää 18 vuotta. Avioliitossa leskeneläke jatkuu, vaikka lapset olisivat täysiikäisiä.
- Henkivakuutus: Aviopuoliso on lähiomainen, ja lähiomaiselle maksettava kuolemantapauskorvaus on perintöveron alaista, ei pääomatuloa. Lapseton avopuoliso ei ole lähiomainen. Aviopuoliso saa puolisovähennyksen perintöverotuksessa, joka on 90 000 €. Yhdessä perintöveron alarajan kanssa tämä mahdollistaa jopa 110 000 € verovapaan osuuden. Ainakaan lapseton avopuoliso ei saa puolisovähennystä perintöverotuksessa.
- Perintöverotus: Aviopuoliso perii, jos ei ole rintaperillisiä. Vaikka olisi lapsia, leskellä on oikeus hallita yhteistä kotia elinikäisesti tai uuden avioliiton solmimiseen asti. Avio-oikeuden vuoksi leski saa osituksessa vähintään tasinko-oikeuden, joka voi olla merkittävä. Avopuoliso ei peri lainkaan, ellei ole testamenttia.
Pieniä kuriositeetteja: jos kuollut puoliso tienasi vähemmän tai oli pienempi eläke kuin eloon jääneellä, eloon jäänyt ei saa leskeneläkettä lainkaan.
Kaikilla ei ole henkivakuutusta lainkaan, sehän on vapaaehtoinen.
Kaikki eivät asu velattomassa omistuskämpässä, joten tuo lesken oikeus asua kuolemaansa saakka heidän kodissaan ei silloin toteudu, jos se on ihan tavallinen vuokrakämppä. Jos on avioehto, puoliso ei saa penniäkään mistään, vaan rahat ja omaisuus menevät lapsille. Se raha ja omaisuus, mitä nyt sattuu jäämään kuolleelta.
Vaikka nuo ovatkin yksittäisiä esimerkkejä niin kuitenkin vain aviopuolisot ovat lain edessä "oikea pariskunta". Vaikka paperisodalla pystyisi järjestämään asiat lähes kuten avioliitossa niin kuitenkaan avopuolisoa ei samalla tavalla katsota lähiomaiseksi. Esimerkiksi me emme puolison kanssa edes asu yhdessä tällä hetkellä, mutta olemme menossa naimisiin, koska haluamme olla toistemme lähiomaiset kaikissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun tulen ketjuusi huutelemaan, mutta minä olen nainen, jota mies toistuvasti kosii ja minä en suostu. Yhteisiä lapsia meillä ei ole eikä tule (on jo ikää).
Minulle tämä suhde on tietynlainen tyytymissuhde. Otin sen parhaan, mitä oli tarjolla. Elämässä on mielestäni muutakin kuin parisuhde, joten suuria kompromisseja en ala tehdä.
Syitä, miksi menisin naimisiin. Leskeneläke. Tosin nyt olisi jo kiire, kun 50v. lähenee. Muita syitä ei ole. Avioliitto ei liity rakkauteen, se on taloudellinen sopimus. Tosin ei tämä nykyinen kumppani mikään elämäni suuri rakkaus ole. Sellainen oli ja meni enkä hänenkään kanssa yhteisistä rahoista haaveillut!
Mies haluaisi naimisiin jostain merkillisestä syystä. Vaatisi avioehdon eli mitä järkeä. Kun hän ei omaisuuttaan halua jakaa, niin miksi vänkää naimisiin. En ymmärrä.
Eli sinä et ole tosissaan miehen kanssa, sinua ei kiinnosta hoitaa miestä vanhaana tai sairaana, etkä edes halua sitoutua siihen, ja vähät välität mitä miehellesi käy kuolemasi jälkeen, etkä tee suhteen ja toisen vuoksi mitään kompromisseja.
Ihan hiton surullista, että sitten roikotat häntä ja pilaat hänen elämänsä ja mahdollisuuden aitoon rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei noin pitkän ajan jälkeen naimisiin kannata edes mennä. Ennen lapsia ois menty jos haluttu ois.
Nimenomaan juuri siksi KANNATTAA mennä naimisiin, jos on oltu jo niin kauan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tyydyt tuohon kieltäytymiseen? On kyllä noloja ikävä tilanne. En olisi pystynyt enää oleen suhteessa.
No mitä pitäisi sitten tehdä? Ottaa ero ja tuhota lapsen yhteinen koti sekä koko elämä vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläke on ihan kiva asia. Jos toinen teistä kuolee, onko lapsen elämä silloin taloudellisesti turvattu? Tai jos toinen joutuu sairaalaan tajuttomana, kuka päättää ja saa tiedot tilanteesta? Lyö nämä faktat pöytään.
Yritin näitä joskus tuoda esille, mutta ei ottanut kuuleviin korviin.. en halua tietenkään pakottaa, mutta itse hän alun alkaen oli se, joka enemmän puhui naimisiin menosta kuin minä, ja sitten kun minä tavallaan innostuin ja olen todennut, että se tuo tietynlaista vakautta elämäämme ja suhteeseen että kosimpa, niin olikin ihan ehdoton ei! Miksi? Ja miksi silti joskus vielä kuitenkin puhui naimisiinmenosta ja sitten se on samaan aikaan ei missään nimessä. Ei joko osaa tai tiedä tai halua ääneen sanoa syytä.
Ap
Mikä konkreettinen hyöty miehelle olisi naimisiin menosta? Mitä haittoja mahdollisessa erotilanteessa? Kummalla teistä on enemmän pääomaa ja kummalla on paremmat tulot muuten?
Miksi ap:ta syyllistät, kun mies itse on tuonut ilmi halunsa mennä naimisiin useammankin kerran? Onhan se mies silloin punninnut hyödyt, kun kerran naimisiinmenosta puhuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Oijoi.
Vaikuttaa siltä, että miehesi kiusoittelee sinua, kun kerta tietää asian olevan sinulle tärkeä ja ja vitsillä tuo asian esille. Pitää sinua itsestäänselvyytenä ja yrittää lytätä itsetuntoasi näyttämällä ns paikkasi, naisystäväksi ja lapsen äidiksi kelpaat muttet vaimoksi, ja yrittää korottaa omaa arvontuntoaan kumppaniaan alentamalla.
Minä vaatisin perusteluita käytökselleen ja avioliitosta kieltäytymiselle ja harkitsisin, haluaisinko olla ylipäätään tuollaisen miehen, joka suhtautuu koko suhteeseen vitsinä.
Lainaukset ei toimi. Allaoleva on vastauksena minulle, ja minä vastaan siihen.
"Etkö tajua? Mies vänkää naimisiin, jotta hänestä tuntuisi, että hän on sinun suurin rakkaus ja olet häneen tosissasi sitoutunut. Nyt miehestä ei siltä tunnu. Ja oikeassahan se sun miehesi on. Sun miehesi on samassa asemassa kuin ap. Lue ap:n mietteitä tästä ketjusta, niin ehkä sitten ymmärrät miestäsikin."
Miksei sitten puhu suoraan? Ehkä puolisoni ei halua kuulla totuutta, näin epäilen. Aivan kuten ap:ään ei halua ymmärtää, vaikka kaikki viittaa siihen, ettei ap:n kumppani tunne ap:ä kohtaan samoin.
Mies voisi vaikka jättää minut, mutta tässä ollaan 10 vuoden jälkeenkin. Ensimmäisestä kosinnasta on 9 vuotta, toisesta kolme.
Se, että ei mene naimisiin on ok, mutta tuollainen kieltäytyminen ei olisi ok ainakaan ilman selityksiä!!