Lue keskustelun säännöt.
12v yhdessä eikä vieläkään naimisissa?
14.03.2026 |
Turha varmaan toivoa, että enää naimisiin mennään? Lapsikin jo on, eikä muutosta tullut siitäkään.
Kosin itse 5 vuoden seurustelun jälkeen ja kieltätyi, vaikka sitä ennen oli puhunut itse aiheesta aina silloin tällöin ja kutsui minua vaimona ja oli ollut melko positiivinen asian suhteen. Ja silti edelleen välillä saattaa mainita muutaman vuoden välein naimisiinmenosta, että jos joskus mennään. Taisi viimeksi kolme vuotta sitten edellisen puhua näin.
Jos naimisiinmenosta yrittää puhua, lyö leikiksi. Ja nyt kun on lapsi, niin riittää kuulema kun lapsen elämä turvattu, joten puheet kääntyneet siihen, että miksi vaivautua naimisiin.
Itselle olisi naimisiinmeno tärkeää, mutta elän ilman sitäkin, mutta en ymmärrä tuollaista juupas eipäs leikittelyä.
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Yksilötasolla on eroja, mutta varmasti yleisesti eli koko väestön tasolla avioliitoissa ollaan sitoutuneempia, vaikka niistäkin puolet päättyisi eroon. Moni avoliittolainen ehtii vaihtaa "puolisoa" moneen kertaan, mutta niistä ei ole vastaavia tilastoja.
Norjassa on tutkittu, ja avoliitossa eron riski on moninkertainen avioliittoihin verrattuna. Silloinkin, kun on lapsia, niin avoliitto päättyy avioliittoa todennäköisemmin eroon. Kyllä tilastojen mukaan avioliitto kertoo nimenomaan sitoutumisesta, vaikka noin joka toinen avioliitto päättyykin eroon. Siitä voi ap yrittää arvailla avoliittoeron todennäköisyyttä. Ero on todennäköisempi kuin avioituminen, sitäkin tutkittu.
Tuossa tutkimuksessa mukana oli paljon muutaman kuukauden mittaisia avoliittoja, siinä ei verrattu keskenään samanpituisia liittoja, vaan liittoja ylipäätään. Avioliitto ei kerro sitoutumisesta yhtään enempää kun avoliitto, jos samanpituiset liitot laitetaan vertailuun.
Tottakai oli, avoliitothan ovat yleensä nuorten juttu, jolloin parisuhteet on lyhyempiä muutoinkin. Mutta edes lasten saaminen ei tuonut avoliittoja avioliittojen tasolle, vaan avoliitot päättyivät silloinkin useammin eroon kuin avioliitot, joissa lapsia.
Ja kun tarpeeksi pitkään oltu avoliitossa, niin todennäköisyys avioitumiseen laski. Siis hyvin epätodennäistä, että 12 avoliittovuoden jälkeen enää aviouduttaisiin, olisi ns. tilastopoikkeama.
Heh, minä menin parisen kuukautta sitten naimisiin 11.5 vuoden seurustelun jälkeen. :D Onneksi ehdin ennen tuota rajapyykkiä.
Mikä teidät sai menemään naimisiin vasta myöhemmin, tai ylipäätään naimisiin? Mielenkiinnosta kyselen.
Se ei ollut kummallekaan erityisen tärkeää. Meinattiin kuitenkin että käydään maistraatissa hoitamaan homma kuntoon, kun avoliittomme alkoi olla jo koko lähipiirin yleinen vitsin aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Yksilötasolla on eroja, mutta varmasti yleisesti eli koko väestön tasolla avioliitoissa ollaan sitoutuneempia, vaikka niistäkin puolet päättyisi eroon. Moni avoliittolainen ehtii vaihtaa "puolisoa" moneen kertaan, mutta niistä ei ole vastaavia tilastoja.
Norjassa on tutkittu, ja avoliitossa eron riski on moninkertainen avioliittoihin verrattuna. Silloinkin, kun on lapsia, niin avoliitto päättyy avioliittoa todennäköisemmin eroon. Kyllä tilastojen mukaan avioliitto kertoo nimenomaan sitoutumisesta, vaikka noin joka toinen avioliitto päättyykin eroon. Siitä voi ap yrittää arvailla avoliittoeron todennäköisyyttä. Ero on todennäköisempi kuin avioituminen, sitäkin tutkittu.
Tuossa tutkimuksessa mukana oli paljon muutaman kuukauden mittaisia avoliittoja, siinä ei verrattu keskenään samanpituisia liittoja, vaan liittoja ylipäätään. Avioliitto ei kerro sitoutumisesta yhtään enempää kun avoliitto, jos samanpituiset liitot laitetaan vertailuun.
Tottakai oli, avoliitothan ovat yleensä nuorten juttu, jolloin parisuhteet on lyhyempiä muutoinkin. Mutta edes lasten saaminen ei tuonut avoliittoja avioliittojen tasolle, vaan avoliitot päättyivät silloinkin useammin eroon kuin avioliitot, joissa lapsia.
Ja kun tarpeeksi pitkään oltu avoliitossa, niin todennäköisyys avioitumiseen laski. Siis hyvin epätodennäistä, että 12 avoliittovuoden jälkeen enää aviouduttaisiin, olisi ns. tilastopoikkeama.
Heh, minä menin parisen kuukautta sitten naimisiin 11.5 vuoden seurustelun jälkeen. :D Onneksi ehdin ennen tuota rajapyykkiä.
Mikä teidät sai menemään naimisiin vasta myöhemmin, tai ylipäätään naimisiin? Mielenkiinnosta kyselen.
Se ei ollut kummallekaan erityisen tärkeää. Meinattiin kuitenkin että käydään maistraatissa hoitamaan homma kuntoon, kun avoliittomme alkoi olla jo koko lähipiirin yleinen vitsin aihe.
Okei, eli lähinnä muiden painostuksesta tavallaan? Ajattelitteko ennen sitä esim että se on juridisesti ehkä järkevämpää olla naimisissa kuin vain avoliitossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin oli just sellainen ajatus, että jos suhde on hyvä - silloin mennään naimisiin. Jos ei naimisiin mennä niin voi aivan hyvin erota, koska eihän huonossa suhteessa kannata olla.
Ehkä jonkun mielestä noinkin. Me kyllä olemme olleet onnellisesti avoparina yli 20 vuotta ja sinä aikana on useampikin naimisiin mennyt kaveripariskunta eronnut. Ehkä se suhde ei sitten ollutkaan niin hyvä.
Yksilötasolla on eroja, mutta varmasti yleisesti eli koko väestön tasolla avioliitoissa ollaan sitoutuneempia, vaikka niistäkin puolet päättyisi eroon. Moni avoliittolainen ehtii vaihtaa "puolisoa" moneen kertaan, mutta niistä ei ole vastaavia tilastoja.
Norjassa on tutkittu, ja avoliitossa eron riski on moninkertainen avioliittoihin verrattuna. Silloinkin, kun on lapsia, niin avoliitto päättyy avioliittoa todennäköisemmin eroon. Kyllä tilastojen mukaan avioliitto kertoo nimenomaan sitoutumisesta, vaikka noin joka toinen avioliitto päättyykin eroon. Siitä voi ap yrittää arvailla avoliittoeron todennäköisyyttä. Ero on todennäköisempi kuin avioituminen, sitäkin tutkittu.
Tuossa tutkimuksessa mukana oli paljon muutaman kuukauden mittaisia avoliittoja, siinä ei verrattu keskenään samanpituisia liittoja, vaan liittoja ylipäätään. Avioliitto ei kerro sitoutumisesta yhtään enempää kun avoliitto, jos samanpituiset liitot laitetaan vertailuun.
Tottakai oli, avoliitothan ovat yleensä nuorten juttu, jolloin parisuhteet on lyhyempiä muutoinkin. Mutta edes lasten saaminen ei tuonut avoliittoja avioliittojen tasolle, vaan avoliitot päättyivät silloinkin useammin eroon kuin avioliitot, joissa lapsia.
Ja kun tarpeeksi pitkään oltu avoliitossa, niin todennäköisyys avioitumiseen laski. Siis hyvin epätodennäistä, että 12 avoliittovuoden jälkeen enää aviouduttaisiin, olisi ns. tilastopoikkeama.
Heh, minä menin parisen kuukautta sitten naimisiin 11.5 vuoden seurustelun jälkeen. :D Onneksi ehdin ennen tuota rajapyykkiä.
Mikä teidät sai menemään naimisiin vasta myöhemmin, tai ylipäätään naimisiin? Mielenkiinnosta kyselen.
Se ei ollut kummallekaan erityisen tärkeää. Meinattiin kuitenkin että käydään maistraatissa hoitamaan homma kuntoon, kun avoliittomme alkoi olla jo koko lähipiirin yleinen vitsin aihe.
Okei, eli lähinnä muiden painostuksesta tavallaan? Ajattelitteko ennen sitä esim että se on juridisesti ehkä järkevämpää olla naimisissa kuin vain avoliitossa?
Ei oikeastaan painostuksesta, mutta kyllä muiden mielipiteet saivat miettimään että miksi ei mentäisi naimisiin kun aiotaan hautaan asti olla yhdessä kuitenkin.
Ei mietitty juridisia seikkoja juurikaan. Meillä ei ole omaisuutta emmekä aio sellaista kerryttääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Kysyitkö naimisiin vai kihloihin? En minäkään olisi suostunut kihloihin.
Mulla on vähän samankaltainen ongelma kuin ap:lla, olemme olleet 10v yhdessä josta 2v avoliitossa. Avioliitto sinänsä ei ole tärkeää, mutta meillä on lapsi, jonka vuoksi yhteinen koti tuli ajankohtaiseksi. Jos nyt puoliso kupsahtaa vaikka auto-onnettomuudessa, niin minä vain käytännössä olisin joku random ihminen, kelle ei tarvitse periaatteessa kenenkään kertoa mitään, koska minua ei ole edes lähiomaiseksi vielä merkattu. Miehen mielestä tilanne olisi hauska (ah niin raivoatuttava huumorintaju joskus), mutta minua on alkanut kauhistuttamaan se jälkipyykki. Hänen omaisuus on ehdottomasti lapsellemme enkä ole sen perään, mutta jään kyllä todella yksin tilanteeseen koska olen lain silmissä "vieras". Niinpä olen miettinyt naimisiinmenoa. Miehestä ei saa mitään irti, ei tavallaan ole sitä vastaan muttei kuitenkaan ymmärrä ottaa ajatuksesta mitään koppia ja pohtia asiaa oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Kysyitkö naimisiin vai kihloihin? En minäkään olisi suostunut kihloihin.
Kai jokainen ymmärtää jos puhutaan kihloista että se on lupaus avioliitosta. Vai selkosuomenkielelläkö parisuhteissa vain puhutaan?
Avioliiton etuja:
- Leskeneläkettä saa 10 v: Avolesken eläke loppuu, kun nuorin yhteinen lapsi täyttää 18 vuotta. Avioliitossa leskeneläke jatkuu, vaikka lapset olisivat täysiikäisiä.
- Henkivakuutus: Aviopuoliso on lähiomainen, ja lähiomaiselle maksettava kuolemantapauskorvaus on perintöveron alaista, ei pääomatuloa. Lapseton avopuoliso ei ole lähiomainen. Aviopuoliso saa puolisovähennyksen perintöverotuksessa, joka on 90 000 €. Yhdessä perintöveron alarajan kanssa tämä mahdollistaa jopa 110 000 € verovapaan osuuden. Ainakaan lapseton avopuoliso ei saa puolisovähennystä perintöverotuksessa.
- Perintöverotus: Aviopuoliso perii, jos ei ole rintaperillisiä. Vaikka olisi lapsia, leskellä on oikeus hallita yhteistä kotia elinikäisesti tai uuden avioliiton solmimiseen asti. Avio-oikeuden vuoksi leski saa osituksessa vähintään tasinko-oikeuden, joka voi olla merkittävä. Avopuoliso ei peri lainkaan, ellei ole testamenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi kun tulen ketjuusi huutelemaan, mutta minä olen nainen, jota mies toistuvasti kosii ja minä en suostu. Yhteisiä lapsia meillä ei ole eikä tule (on jo ikää).
Minulle tämä suhde on tietynlainen tyytymissuhde. Otin sen parhaan, mitä oli tarjolla. Elämässä on mielestäni muutakin kuin parisuhde, joten suuria kompromisseja en ala tehdä.
Syitä, miksi menisin naimisiin. Leskeneläke. Tosin nyt olisi jo kiire, kun 50v. lähenee. Muita syitä ei ole. Avioliitto ei liity rakkauteen, se on taloudellinen sopimus. Tosin ei tämä nykyinen kumppani mikään elämäni suuri rakkaus ole. Sellainen oli ja meni enkä hänenkään kanssa yhteisistä rahoista haaveillut!
Mies haluaisi naimisiin jostain merkillisestä syystä. Vaatisi avioehdon eli mitä järkeä. Kun hän ei omaisuuttaan halua jakaa, niin miksi vänkää naimisiin. En ymmärrä.
Ap, ehkä voisit kysyä mieheltäsi, mitä hän tuntee sinua kohtaan nyt, ja miltä hänelle tuntuisi ajatus avioliitosta. Jos hän ei halua mennä naimisiin, olisi tärkeää ymmärtää mitä hän siinä pelkää tai välttelee, jotta tiedät missä oikeasti mennään. Kysy selkeästi ja suoraan ja vaadi perusteltu vastaus - pelkkä "Avioliitto on turha" ei riitä.
Kerro miehelle, miltä tilanne sinusta tuntuu. Kerro myös, mitä avioliitto sinulle merkitsee.
Jos mies on vähän yksinkertainen, avioliitto voi tarkoittaa isoja häitä ja vankilaa.
Koittakaa jutella avoimesti ja rehellisesti. Kun keskustelu on käyty, voit päättää, mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies kosi 12 vuoden jälkeen. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä. Olin miettinyt, että seuraavana karkauspäivänä kosin itse mutta mies ehti ensin. Ja hyvä niin. Sitä kautta oli myös itselleni täysin selvää, että mies haluaa perustaa perheen ja on siihen valmis.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kosi 12 vuoden jälkeen. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä. Olin miettinyt, että seuraavana karkauspäivänä kosin itse mutta mies ehti ensin. Ja hyvä niin. Sitä kautta oli myös itselleni täysin selvää, että mies haluaa perustaa perheen ja on siihen valmis.
Muuttuiko mikään? Siis suhteessa. Täällämies joka ei halua naimisiin "koska miksi muuttaa hyvää suhdetta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kai jokainen ymmärtää jos puhutaan kihloista että se on lupaus avioliitosta. Vai selkosuomenkielelläkö parisuhteissa vain puhutaan?"
Minua mies kosi, mutta sanoin etten mene naimisiin. Sormukset mies halusi silti hankkia. Käytän sormusta, koska se on kaunis. Ollaanko me siis kihloissa? Ei olla, koska olen kieltäytynyt kosinnasta. Ai ollaan, koska teknisesti sormukset on lupaus avioliitosta. No, mikäs rangaistus minulle tästä tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi torjui kosintasi? Olitko ihan tosissasi ja selvin päin, vai oliko se vain arkinen heitto, jota mies ei ottanut tosissaan?
Illalla otin puheeksi sängyssä kun olimme kumpikin, ihan selvänä ja rento tunnelma, että olen miettinyt suhdettamme ja kun sinäkin vaimoksi aina puhuttelet, niin mitä olet mieltä, jos menisimme kihloihin? Jotenkin näin. Vasti heti jämäkästi, EI, tunnelma muuttui tyystin, ja sano että ei halua edes keskustella aiheesta?!
Ap
Omalla kohdalla suhde olisi päättynyt tuohon.
En vaan pystyisi jatkamaan suhdetta tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kai jokainen ymmärtää jos puhutaan kihloista että se on lupaus avioliitosta. Vai selkosuomenkielelläkö parisuhteissa vain puhutaan?"
Minua mies kosi, mutta sanoin etten mene naimisiin. Sormukset mies halusi silti hankkia. Käytän sormusta, koska se on kaunis. Ollaanko me siis kihloissa? Ei olla, koska olen kieltäytynyt kosinnasta. Ai ollaan, koska teknisesti sormukset on lupaus avioliitosta. No, mikäs rangaistus minulle tästä tulee?
Silloin ette ole kihloissa. Teillä on sormukset ja se siitä.
Aika paskantaa tai nousta potalta. Jos ette mene naimisiin niin erotkaa! Voit sanoa tämän ukollesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 22 vuotta yhdessä ja ei olla nähty naimisiin menossa mitään lisäarvoa suhteelle. Kirkollista paskaa.
Valtaosa koko maapallon väestöstä on eri mieltä. Avioliitto ei ole paskaa. Kirkollinen ei ole paskaa. Se on vain sinun mielipiteesi.
Oletko keskustellut koko maapallon väen kanssa vai perustuuko tuo sinun omaan mielipiteeseen ja mutu tuntumaan minkä olet rakentanut hyvin pienen lähipiirin keskuudessa?
Länsimaiden ulkopuolella ei ole ainuttakaan kulttuuria missä avioituminen ei olisi elämän suurimpia odotettavia asioita ja missä enemmistö nuorista haluaisi jäädä lapsettomiksi ja naimattomiksi.
Tolle yhelle kaikki kirkkoon yms liittyvä on paskaa, oma mielipiteeni on et tää kirjoittaja on paska tyyppi joka ei siedä eriäviä arvoja.
Sinä et kuitenkaan ole paska tyyppi vaikka et tykkää maailman ylivoimaisen enemmistön arvoista mitä tulee avioliittoon ja ydinperheeseen, lol:-)
Vierailija kirjoitti:
Onko suhteenne muuten hyvä? Onko hellyyttää ja kommunikointia? Hyvä seksielämä ja yhteiset näkemykset? Voihan sitä yhdessä olla ilman avioliittoa jos kaikki muu natsaa?
Itse en koskaan halunnut naimisiin, mutta tuli vastaan mies, jonka kanssa näin pysyvän loppuelämän. Hän sitten kosi ja ajattelin, no mikä ettei, en olis vaihtamassa. Olisin hänen kanssaan ilmankin avioliittoa, mutta toisaalta, nyt kun tuo sormus on sormessa niin on kyllä kiva sanoa, että tuo on minun aviomies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies kosi 12 vuoden jälkeen. Naimisiin mentiin seuraavana kesänä. Olin miettinyt, että seuraavana karkauspäivänä kosin itse mutta mies ehti ensin. Ja hyvä niin. Sitä kautta oli myös itselleni täysin selvää, että mies haluaa perustaa perheen ja on siihen valmis.
Muuttuiko mikään? Siis suhteessa. Täällämies joka ei halua naimisiin "koska miksi muuttaa hyvää suhdetta".
Pidemmän päälle ei muuttunut. Toisaalta siihen tuli sellainen uusi kuherruskuukausi, mikä oli varsin mukava. Enemmän suhde muuttui sitten, kun esikoinen syntyi pari vuotta häiden jälkeen. Siinä kohtaa meille tuli tuplaroolit, kun pitäisi osata olla sekä mies ja vaimo että isä ja äiti.
Juridisesti se avioliitto selkeyttää asioita. Kuten tuossa jo käytiin läpikin. Koska aviopari on lainsilmissä yhteinäinen yksikkö josta on etuja. Tarvittaessa jos haluaa suojata omaisuuttaan niin siitä voi sopia erikseen avioehdon muodossa ja testamentilla. Mutta kyllähän avioliitto on rakennettu palvelemaan OY Perhe AB:n etuja.
Moni lykkää naimisiinmenoja kun haluaa samaan syssyyn ne unelmahäät. Ne ovat iso ja kallis projekti joka lähinnä stressaa. Niille ei pitäisi antaa niin suurta roolia asian suhteen mitä nykyään on. Ja uskonnolliset vaikuttimetkaan eivät saisi asiaan mielestäni vaikuttaa. Kyseessä on perheen parhaaksi rakennettu juridinen sopimus. Joka on iso sitoumuksen osoitus molemmilta osapuolilta.
Mikä teidät sai menemään naimisiin vasta myöhemmin, tai ylipäätään naimisiin? Mielenkiinnosta kyselen.