Lue keskustelun säännöt.
Lapsi musiikkiluokalle, vaikka musiikki ei hirveästi kiinnostakaan?
10.03.2026 |
Lapseni on nyt ekaluokalla ja kärsii kovasti siitä, että koulussa on rauhatonta ja sellaisia ongelmia, joista puhuminen on tällä palstalla kielletty. Olemme köyhiä eikä meillä ole varaa muuttaa sellaiselle alueelle, jolla lapsemme pääsisi hyvään kouluun. Voisiko musiikkiluokka olla ratkaisu ongelmaan, vaikka lapsi ei ole kovinkaan innostunut musiikista? Musikaalista lahjakkuutta kyllä löytyy, samoin kuin tunnollisuutta ja kova halu päästä parempaan kouluun. Lapsi myös harrastaa musiikkia vanhempien painostuksesta (paikallinen seurakunta tarjoaa ilmaiseksi tasokasta ryhmäopetusta), joten osaaminen tuskin muodostuu esteeksi. Vai olisiko musiikkiluokka painajainen, kun musiikkia tulee joka tuutista ja kaikki luokkakaverit on aivan innoissaan siitä? Mitä asioita kannattaa erityisesti ottaa huomioon sitten kun on aika päättää, hakeeko lapsemme musiikkiluokalle vai ei?
Kommentit (121)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon sen nyt suoraan: Lapsen ei koskaan pitäisi harrastaa mitään vamhempien painostuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla jonkin sortin provo.
Kieltämättä vähän soittivat kelloja etenkin tuo ekaluokkalaisen kova tarve päästä parempaan kouluun ja seurakunnan tasokas musiikinopetus.
Mutta toisaalta olen kuullut ihmisten ihan oikeassakin elämässä esittävän musiikkiluokista ja näiden oppilaista aika erikoisia väitteitä, ja niinpä ajattelin kerrata sen, mitä vuosien varrella on aiheesta tullut opittua.
-musamutsi.
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla jonkin sortin provo.
Jep. Heitetään jopa kaksi täkyä, eli mmuuttajat ja harrastaminen vanhempien painostuksesta, josko edes toiseen joku tarttuisi. Ja varmasti tarttuu, täällä kun keskimääräistä typerämpiä ihmisiä, jotka tappelunhimoissaan eivät tunnista edes alkeellisimpia provoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Keenerilapset ovat luontaisesti musikaalisia, tämän opimme jo aapisesta ja Kake Singers laulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Jep. Ja ovat perin tyttövaltaisia, mikä yleensä vaikuttaa työskentelyrauhaan myönteisesti
Sinuna tekisin mitä tahansa jos se auttaisi saada lapsesi pois multikulttuurihelvetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Tunnen lukuisia musiikkiluokkalaisia, heidän vanhempiaan ja opettajiaan kahdesta eri kaupungista. Voin vakuuttaa, että musiikkiluokkalaiset noin keskimäärin ovat ekstrovertteja, rohkeita ja kouluun myönteisesti suhtautuvia, mutta tunnollisuus tai työrauhan antaminen toisille eivät ole niitä vahvoja puolia.
Rohkeahan sitä täytyy ollakin, että uskaltaa vaikkapa laulaa mikkiin yksin. Ehkä ruokin provoa, mutta toisaalta aika joku näitä täällä lueskelee, ja tosiaankin kehotan työrauhan etsijöitä hakeutumaan jollekin toiselle luokalle. Ennen kaikkea sellaiselle, joka kiinnostaa lasta itseään.
-musamutsi.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna tekisin mitä tahansa jos se auttaisi saada lapsesi pois multikulttuurihelvetistä.
Täytyy tuottaa teille provoilijoille pettymys. Musiikkiluokkien oppilaita ei yhdistä mikään kulttuurinen tausta vaan se, että he ovat kaikki kiinnostuneita musiikista.
-musamutsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Tunnen lukuisia musiikkiluokkalaisia, heidän vanhempiaan ja opettajiaan kahdesta eri kaupungista. Voin vakuuttaa, että musiikkiluokkalaiset noin keskimäärin ovat ekstrovertteja, rohkeita ja kouluun myönteisesti suhtautuvia, mutta tunnollisuus tai työrauhan antaminen toisille eivät ole niitä vahvoja puolia.
Rohkeahan sitä täytyy ollakin, että uskaltaa vaikkapa laulaa mikkiin yksin. Ehkä ruokin provoa, mutta toisaalta aika joku näitä täällä lueskelee, ja tosiaankin kehotan työrauhan etsijöitä hakeutumaan jollekin toiselle luokalle. Ennen kaikkea sellaiselle, joka kiinnostaa lasta itseään.
-musamutsi.
No niin minäkin tunnen musiikkiluokkalaisia koska oma lapsikin sellainen on. En tiedä miten teidän kouluissa oppilaat valitaan mutta ei nämä viulistit, pianistit ym. erityisen ekstroverttejä ole, ja koulumenestys (ts. akateemiset taidot) ratkaisee myös sen pääseekö musiikkiluokalle. Harva mihinkään mikkiin laulaa, enemmän lauletaan kuoroissa, suurin osa harrastaa klassista musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi olla jonkin sortin provo.
Kieltämättä vähän soittivat kelloja etenkin tuo ekaluokkalaisen kova tarve päästä parempaan kouluun ja seurakunnan tasokas musiikinopetus.
Mutta toisaalta olen kuullut ihmisten ihan oikeassakin elämässä esittävän musiikkiluokista ja näiden oppilaista aika erikoisia väitteitä, ja niinpä ajattelin kerrata sen, mitä vuosien varrella on aiheesta tullut opittua.
-musamutsi.
Mikä seurakunnan tarjoamassa ilmaisessa musiikinopetuksessa niin epäilyttää? Kysyn uteliaisuudesta, koska ainakin täällä seurakunnan ilmaista muskaria ja lapsikuoroa vetää musiikkipedagogin koulutuksen omaava kanttori, jolla on myös yksityinen musiikkikoulu. Lisäksi naapurikaupungissa on seurakunnan poikakuoro, joka harjoittelee 2 kertaa viikossa ja lisäksi leirit ja muut päälle. Kuoronjohtaja on osaava kanttori, joka vaikuttaa todella omistautuneelta poikakuorolleen, ja tiedän että maksuista saa vapautuksen jos vanhemmilta loppuu rahat kesken. Vai onko nyt kyse siitä, että musiikkia pitäisi harrastaa 5 päivänä viikossa jotta pärjäisi muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Jep. Ja ovat perin tyttövaltaisia, mikä yleensä vaikuttaa työskentelyrauhaan myönteisesti
Tuokin on vähän vanhentunut käsitys, ainakin meillä on ollut 50/50 ja välillä poikaenemmistökin. Myöskään oppilaat eivät ole olleet vitivalkoisia kaikki.
-musamutsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna tekisin mitä tahansa jos se auttaisi saada lapsesi pois multikulttuurihelvetistä.
Täytyy tuottaa teille provoilijoille pettymys. Musiikkiluokkien oppilaita ei yhdistä mikään kulttuurinen tausta vaan se, että he ovat kaikki kiinnostuneita musiikista.
-musamutsi.
No itse asiassa kyllä jonkin verran yhdistää, ei täällä pääse kovinkaan helposti musiikkiluokalle jollei jo harrasta konservatoriossa tai musiikkiopistossa. Ja ne ketkä näissä harrastaa, on tyypillisesti akateemisista perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Jep. Ja ovat perin tyttövaltaisia, mikä yleensä vaikuttaa työskentelyrauhaan myönteisesti
Tuokin on vähän vanhentunut käsitys, ainakin meillä on ollut 50/50 ja välillä poikaenemmistökin. Myöskään oppilaat eivät ole olleet vitivalkoisia kaikki.
-musamutsi.
Okei, teillä taitaa olla kiintiöt ja muutenkin erilainen karsinta. Täällä on soittokokeet, pitää olla hyvä matematiikassa ja äidinkielessä. Tyttöjä yleensä 70-80 %.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Tunnen lukuisia musiikkiluokkalaisia, heidän vanhempiaan ja opettajiaan kahdesta eri kaupungista. Voin vakuuttaa, että musiikkiluokkalaiset noin keskimäärin ovat ekstrovertteja, rohkeita ja kouluun myönteisesti suhtautuvia, mutta tunnollisuus tai työrauhan antaminen toisille eivät ole niitä vahvoja puolia.
Rohkeahan sitä täytyy ollakin, että uskaltaa vaikkapa laulaa mikkiin yksin. Ehkä ruokin provoa, mutta toisaalta aika joku näitä täällä lueskelee, ja tosiaankin kehotan työrauhan etsijöitä hakeutumaan jollekin toiselle luokalle. Ennen kaikkea sellaiselle, joka kiinnostaa lasta itseään.
-musamutsi.No niin minäkin tunnen musiikkiluokkalaisia koska oma lapsikin sellainen on. En tiedä miten teidän kouluissa oppilaat valitaan mutta ei nämä viulistit, pianistit ym. erityisen ekstroverttejä ole, ja koulumenestys (ts. akateemiset taidot) ratkaisee myös sen pääseekö musiikkiluokalle. Harva mihinkään mikkiin laulaa, enemmän lauletaan kuoroissa, suurin osa harrastaa klassista musiikkia.
En ole koskaan kuullut, että koulumenestys vaikuttaisi musiikkiluokalle pääsyyn. Tuossahan tipahtaa pohja koko painotusopetuksen idealta, ja muodostetaan tasoryhmiä painotusopetukseksi naamioituna. Miten tokaluokkalaisilta edes mitataan koulumenestystä, eiväthän he ole edes saaneet ensimmäisiäkään todistuksiaan.
-musamutsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Jep. Ja ovat perin tyttövaltaisia, mikä yleensä vaikuttaa työskentelyrauhaan myönteisesti
Tuokin on vähän vanhentunut käsitys, ainakin meillä on ollut 50/50 ja välillä poikaenemmistökin. Myöskään oppilaat eivät ole olleet vitivalkoisia kaikki.
-musamutsi.
Okei, teillä taitaa olla kiintiöt ja muutenkin erilainen karsinta. Täällä on soittokokeet, pitää olla hyvä matematiikassa ja äidinkielessä. Tyttöjä yleensä 70-80 %.
Ja juu, on täälläkin muita kuin vitivalkoisia, mutta tausta näillä muilla yleensä (itä) aasialainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.
Mitä ihmettä? Meluisia? Eihän niissä tietenkään meluta sen enempää esimerkiksi äidinkielen tai matematiikan tunneilla. Usein päinvastoin, koska musiikkiluokilla on tyypillisesti tunnollisia ja opiskelumyönteisiä oppilaita. Musiikkia on enemmän koska musiikintunteja on vähän enemmän.
Tunnen lukuisia musiikkiluokkalaisia, heidän vanhempiaan ja opettajiaan kahdesta eri kaupungista. Voin vakuuttaa, että musiikkiluokkalaiset noin keskimäärin ovat ekstrovertteja, rohkeita ja kouluun myönteisesti suhtautuvia, mutta tunnollisuus tai työrauhan antaminen toisille eivät ole niitä vahvoja puolia.
Rohkeahan sitä täytyy ollakin, että uskaltaa vaikkapa laulaa mikkiin yksin. Ehkä ruokin provoa, mutta toisaalta aika joku näitä täällä lueskelee, ja tosiaankin kehotan työrauhan etsijöitä hakeutumaan jollekin toiselle luokalle. Ennen kaikkea sellaiselle, joka kiinnostaa lasta itseään.
-musamutsi.No niin minäkin tunnen musiikkiluokkalaisia koska oma lapsikin sellainen on. En tiedä miten teidän kouluissa oppilaat valitaan mutta ei nämä viulistit, pianistit ym. erityisen ekstroverttejä ole, ja koulumenestys (ts. akateemiset taidot) ratkaisee myös sen pääseekö musiikkiluokalle. Harva mihinkään mikkiin laulaa, enemmän lauletaan kuoroissa, suurin osa harrastaa klassista musiikkia.
En ole koskaan kuullut, että koulumenestys vaikuttaisi musiikkiluokalle pääsyyn. Tuossahan tipahtaa pohja koko painotusopetuksen idealta, ja muodostetaan tasoryhmiä painotusopetukseksi naamioituna. Miten tokaluokkalaisilta edes mitataan koulumenestystä, eiväthän he ole edes saaneet ensimmäisiäkään todistuksiaan.
-musamutsi.
Täällä on aina, koska musiikki syö niitä muita tunteja, eikä mielellään oteta sellaista jolla on hankaluuksia oppimisessa. Kakkosluokan ope tekee arvion osaamisesta, seiskalle ja lukioon sitten pisteytetään suoraan keskiarvon perusteella.
Ihme ettet ole edes kuullut, onhan nuo pääsyvaatimukset netissäkin.
Yksi asia, mikä teidän kannattaa ottaa huomioon, on se, että musiikkiluokat usein ovat ihania ympäristöjä, mutta varsin meluisia. Eli jos lapsi kärsii nimenomaan hälystä, ei musiikkiluokka ole välttämättä ratkaisu. Matemaattis-luonnontieteellisillä luokilla yleensä on parempi työskentelyrauha.
Toinen asia on, että yleensä haastatteluosiossa pyritään valitsemaan lapset, joilla motivaatio lähtee itsestä, ei vanhemmista. Eli vaikka taidot olisivat hyvät, ei lapsi pääse luokalle ellei onnistu osoittamaan aitoa kiinnostusta musiikkiin. Tämä tietenkin riippuu paljolti myös siitä, miten paljon hakijoita luokalle on. Jos hakijoita on hädin tuskin sama määrä kuin paikkoja, täytyy ottaa keitä saa.
Kolmanneksi kannattaa olla varsin varovainen siinä, miten paljon painostaa lasta harrastuksiin. Vaikka se nyt tuntuisi hyvältä idealta, se ei välttämättä ole sitä vuosien päästä.
-musamutsi.