Miten määritellään, että onko jollain ihmisellä hyvä resilienssi?

Mulle sanotaan usein, että mulla on hyvä resilienssikyky. Resilienssikyky tarkoittaa kykyä sopeutua, kestää ja päästä yli erilaisista elämän vastoinkäymisistä. Kyse ei tarvitse olla isoista vastoinkäymisistä, vaan resilienssikykyä tarvitaan ihan päivittäisen elämän kuormitustilanteissa. Toki resilienssikyvystä on hyötyä myös isoissa vastoinkäymisissä ja jotkut ovat sanoneet, että keskitysleireiltä selviytyi paremmin ne, joilla oli hyvä resilienssikyky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viestin 53, samoin viestin 59, missä kerroin lisää kokemistani asioista. En tiedä mistä olet saanut päähäsi ajatuksen, että olisin kertonut resilienssini olevan hyvä vaikka elämäni on ollut ihan normaalia.

Kerroin perusturvallisuuteni, sen varhaislapsuudessa koetun, olevan hyvä. Se kuitenkin eri asia kuin koko elämä.

Siis nimenomaan viestissä 53 kerrot miten hyvä resilienssi sinulla näyttäytyy. Jos siis olet numero 53. Samassa viestissä kerrot ahdistuvasi hyvästä resilienssistä huolimatta arkipäiväistä asioista. Eli edelleen ihmettelen miten voi tietää, että resilienssi on hyvä jos on kohdannut normaaleja asioita elämässä. Ja kun tähän tulet kertomaan seuraavaksi, että olet kokenut poikkeuksellisen suuria vastoinkäymisiä niin ihmisten kommentit paljastaa paljon. 

Niin, kerroin näistä asioista myös viestissä 59, mitä et ilmeisesti lukenut. Ainakaan omasta mielestäni ne lapsuudessani kokemani asiat eivät ole mitään niin sanottua normaalia elämää.

Luin toki. Eli sinusta hyvä resilienssi on sitä, että suhtautuu positiivisesti ja luottavaisesti elämään, pystyy elämään aika normaalisti, mutta ahdistuu arkipäiväistä asioista. Tätä määrittelyä kaipasin, koska resilienssi terminä jakaa vahvasti mielipiteet (vaikka ei mielipidekysymys olekaan) joten kiitos näkemyksestä, vaikka se ei varsinaisesti ihmettelemääni asiaan vastannutkaan. 

Ei taida nyt mennä sinulla ihan putkeen, vai huvikseenko yrität vääritellä asioita?

Itselläni hyvä resilienssi näyttäytyy siten, että pystyn edelleen kokemieni vastoinkäymisten, kohtuuttomien syytösten ja vastuuttamisten, turvattomuuden ja pelon kokemisen jälkeen suhtautumaan elämään optimistisesti ja luottavaisesti, vaikka ne tietyt asiat arkipäiväisemmissä tilanteissa, opiskelussa, työelämässä ja ihmissuhteissa toisinaan ahdistaakin. Olen myös huomannut, että läheisten menetysten kohdalla hyvä resilienssi on auttanut, olen pysynyt toimintakykyisenä ja elämä on tuntunut kaikesta huolimatta normaalilta, olen halunnut tehdä mahdollisimman normaaleja asioita.

Kerroit itse nuo aiemmin. En ymmärrä miksi haluat vääntää tästä. Sinä koet, että sinulla on hyvä resilienssi ja koet, että se näkyy noin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanotaan usein, että mulla on hyvä resilienssikyky. Resilienssikyky tarkoittaa kykyä sopeutua, kestää ja päästä yli erilaisista elämän vastoinkäymisistä. Kyse ei tarvitse olla isoista vastoinkäymisistä, vaan resilienssikykyä tarvitaan ihan päivittäisen elämän kuormitustilanteissa. Toki resilienssikyvystä on hyötyä myös isoissa vastoinkäymisissä ja jotkut ovat sanoneet, että keskitysleireiltä selviytyi paremmin ne, joilla oli hyvä resilienssikyky.

Tuo onkin mielenkiintoinen aihe, että miksi ja miten osa selvisi tosiaan keskitysleiristä tai sodista niin, että pystyi säilyttämään esimerkiksi toimintakyvyn ja optimistisen asenteen, joka heijastui myös lähipiiriin terveenä käytöksenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viestin 53, samoin viestin 59, missä kerroin lisää kokemistani asioista. En tiedä mistä olet saanut päähäsi ajatuksen, että olisin kertonut resilienssini olevan hyvä vaikka elämäni on ollut ihan normaalia.

Kerroin perusturvallisuuteni, sen varhaislapsuudessa koetun, olevan hyvä. Se kuitenkin eri asia kuin koko elämä.

Siis nimenomaan viestissä 53 kerrot miten hyvä resilienssi sinulla näyttäytyy. Jos siis olet numero 53. Samassa viestissä kerrot ahdistuvasi hyvästä resilienssistä huolimatta arkipäiväistä asioista. Eli edelleen ihmettelen miten voi tietää, että resilienssi on hyvä jos on kohdannut normaaleja asioita elämässä. Ja kun tähän tulet kertomaan seuraavaksi, että olet kokenut poikkeuksellisen suuria vastoinkäymisiä niin ihmisten kommentit paljastaa paljon. 

Niin, kerroin näistä asioista myös viestissä 59, mitä et ilmeisesti lukenut. Ainakaan omasta mielestäni ne lapsuudessani kokemani asiat eivät ole mitään niin sanottua normaalia elämää.

Luin toki. Eli sinusta hyvä resilienssi on sitä, että suhtautuu positiivisesti ja luottavaisesti elämään, pystyy elämään aika normaalisti, mutta ahdistuu arkipäiväistä asioista. Tätä määrittelyä kaipasin, koska resilienssi terminä jakaa vahvasti mielipiteet (vaikka ei mielipidekysymys olekaan) joten kiitos näkemyksestä, vaikka se ei varsinaisesti ihmettelemääni asiaan vastannutkaan. 

Ei taida nyt mennä sinulla ihan putkeen, vai huvikseenko yrität vääritellä asioita?

Itselläni hyvä resilienssi näyttäytyy siten, että pystyn edelleen kokemieni vastoinkäymisten, kohtuuttomien syytösten ja vastuuttamisten, turvattomuuden ja pelon kokemisen jälkeen suhtautumaan elämään optimistisesti ja luottavaisesti, vaikka ne tietyt asiat arkipäiväisemmissä tilanteissa, opiskelussa, työelämässä ja ihmissuhteissa toisinaan ahdistaakin. Olen myös huomannut, että läheisten menetysten kohdalla hyvä resilienssi on auttanut, olen pysynyt toimintakykyisenä ja elämä on tuntunut kaikesta huolimatta normaalilta, olen halunnut tehdä mahdollisimman normaaleja asioita.

Kerroit itse nuo aiemmin. En ymmärrä miksi haluat vääntää tästä. Sinä koet, että sinulla on hyvä resilienssi ja koet, että se näkyy noin. 

Kerroin mitä? Minä taas en ymmärrä, miksi tämä tuntuu olevan sinulle niin vaikeaa hyväksyä. Hyvä resilienssi voi toki näkyä monella tavalla, minulla se on näkynyt näin. Ja siihen on varmasti ollut osuutensa ihan siellä varhaislapsuudessani kokemalla hyvällä perusturvallisuudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanotaan usein, että mulla on hyvä resilienssikyky. Resilienssikyky tarkoittaa kykyä sopeutua, kestää ja päästä yli erilaisista elämän vastoinkäymisistä. Kyse ei tarvitse olla isoista vastoinkäymisistä, vaan resilienssikykyä tarvitaan ihan päivittäisen elämän kuormitustilanteissa. Toki resilienssikyvystä on hyötyä myös isoissa vastoinkäymisissä ja jotkut ovat sanoneet, että keskitysleireiltä selviytyi paremmin ne, joilla oli hyvä resilienssikyky.

Tuo onkin mielenkiintoinen aihe, että miksi ja miten osa selvisi tosiaan keskitysleiristä tai sodista niin, että pystyi säilyttämään esimerkiksi toimintakyvyn ja optimistisen asenteen, joka heijastui myös lähipiiriin terveenä käytöksenä. 

Sodissa ja keskitysleireilläkään kaikki kokemukset eivät ole samanlaisia. Leirejä oli hyvin erilaisia, missä olevat olivat aika erilaisissa asemissa riippuen taustoista ja myös ihan sattumista. Myös kqikki kokemukset lapsuudesta lähtien vaikuttavat selviytymiseen, hyvän lapsuuden kokeneet selviytyivät toeennäköisesti paremmin kuin ne joilla oli vaikeammat lähtökohdat ja jotka menettivät kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viestin 53, samoin viestin 59, missä kerroin lisää kokemistani asioista. En tiedä mistä olet saanut päähäsi ajatuksen, että olisin kertonut resilienssini olevan hyvä vaikka elämäni on ollut ihan normaalia.

Kerroin perusturvallisuuteni, sen varhaislapsuudessa koetun, olevan hyvä. Se kuitenkin eri asia kuin koko elämä.

Siis nimenomaan viestissä 53 kerrot miten hyvä resilienssi sinulla näyttäytyy. Jos siis olet numero 53. Samassa viestissä kerrot ahdistuvasi hyvästä resilienssistä huolimatta arkipäiväistä asioista. Eli edelleen ihmettelen miten voi tietää, että resilienssi on hyvä jos on kohdannut normaaleja asioita elämässä. Ja kun tähän tulet kertomaan seuraavaksi, että olet kokenut poikkeuksellisen suuria vastoinkäymisiä niin ihmisten kommentit paljastaa paljon. 

Niin, kerroin näistä asioista myös viestissä 59, mitä et ilmeisesti lukenut. Ainakaan omasta mielestäni ne lapsuudessani kokemani asiat eivät ole mitään niin sanottua normaalia elämää.

Luin toki. Eli sinusta hyvä resilienssi on sitä, että suhtautuu positiivisesti ja luottavaisesti elämään, pystyy elämään aika normaalisti, mutta ahdistuu arkipäiväistä asioista. Tätä määrittelyä kaipasin, koska resilienssi terminä jakaa vahvasti mielipiteet (vaikka ei mielipidekysymys olekaan) joten kiitos näkemyksestä, vaikka se ei varsinaisesti ihmettelemääni asiaan vastannutkaan. 

Ei taida nyt mennä sinulla ihan putkeen, vai huvikseenko yrität vääritellä asioita?

Itselläni hyvä resilienssi näyttäytyy siten, että pystyn edelleen kokemieni vastoinkäymisten, kohtuuttomien syytösten ja vastuuttamisten, turvattomuuden ja pelon kokemisen jälkeen suhtautumaan elämään optimistisesti ja luottavaisesti, vaikka ne tietyt asiat arkipäiväisemmissä tilanteissa, opiskelussa, työelämässä ja ihmissuhteissa toisinaan ahdistaakin. Olen myös huomannut, että läheisten menetysten kohdalla hyvä resilienssi on auttanut, olen pysynyt toimintakykyisenä ja elämä on tuntunut kaikesta huolimatta normaalilta, olen halunnut tehdä mahdollisimman normaaleja asioita.

Kerroit itse nuo aiemmin. En ymmärrä miksi haluat vääntää tästä. Sinä koet, että sinulla on hyvä resilienssi ja koet, että se näkyy noin. 

Kerroin mitä? Minä taas en ymmärrä, miksi tämä tuntuu olevan sinulle niin vaikeaa hyväksyä. Hyvä resilienssi voi toki näkyä monella tavalla, minulla se on näkynyt näin. Ja siihen on varmasti ollut osuutensa ihan siellä varhaislapsuudessani kokemalla hyvällä perusturvallisuudella. 

Siis etkö muista enää itse mitä olet kirjoittanut? Minä taas en ymmärrä sitä, että miksi koet jotain ihmeellistä tarvetta tuoda esille sitä, että sinulla on hyvä resilienssi vastoinkäymisistä huolimatta. Haetko jotain hyväksyntää ulkopuolisilta vai miksi jatkat vääntämistä tästä aiheesta? En minä hyväksy tai ole hyväksymättä kenenkään vastauksia. Kuten jo monta kertaa sanoin, minua kiinnostaa miten ihmiset määrittelevät resilienssin ja mistä tietävät sen olevan hyvä. Siihen ei varmaan kuulu jumittuminen vänkäämään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viestin 53, samoin viestin 59, missä kerroin lisää kokemistani asioista. En tiedä mistä olet saanut päähäsi ajatuksen, että olisin kertonut resilienssini olevan hyvä vaikka elämäni on ollut ihan normaalia.

Kerroin perusturvallisuuteni, sen varhaislapsuudessa koetun, olevan hyvä. Se kuitenkin eri asia kuin koko elämä.

Siis nimenomaan viestissä 53 kerrot miten hyvä resilienssi sinulla näyttäytyy. Jos siis olet numero 53. Samassa viestissä kerrot ahdistuvasi hyvästä resilienssistä huolimatta arkipäiväistä asioista. Eli edelleen ihmettelen miten voi tietää, että resilienssi on hyvä jos on kohdannut normaaleja asioita elämässä. Ja kun tähän tulet kertomaan seuraavaksi, että olet kokenut poikkeuksellisen suuria vastoinkäymisiä niin ihmisten kommentit paljastaa paljon. 

Niin, kerroin näistä asioista myös viestissä 59, mitä et ilmeisesti lukenut. Ainakaan omasta mielestäni ne lapsuudessani kokemani asiat eivät ole mitään niin sanottua normaalia elämää.

Luin toki. Eli sinusta hyvä resilienssi on sitä, että suhtautuu positiivisesti ja luottavaisesti elämään, pystyy elämään aika normaalisti, mutta ahdistuu arkipäiväistä asioista. Tätä määrittelyä kaipasin, koska resilienssi terminä jakaa vahvasti mielipiteet (vaikka ei mielipidekysymys olekaan) joten kiitos näkemyksestä, vaikka se ei varsinaisesti ihmettelemääni asiaan vastannutkaan. 

Ei taida nyt mennä sinulla ihan putkeen, vai huvikseenko yrität vääritellä asioita?

Itselläni hyvä resilienssi näyttäytyy siten, että pystyn edelleen kokemieni vastoinkäymisten, kohtuuttomien syytösten ja vastuuttamisten, turvattomuuden ja pelon kokemisen jälkeen suhtautumaan elämään optimistisesti ja luottavaisesti, vaikka ne tietyt asiat arkipäiväisemmissä tilanteissa, opiskelussa, työelämässä ja ihmissuhteissa toisinaan ahdistaakin. Olen myös huomannut, että läheisten menetysten kohdalla hyvä resilienssi on auttanut, olen pysynyt toimintakykyisenä ja elämä on tuntunut kaikesta huolimatta normaalilta, olen halunnut tehdä mahdollisimman normaaleja asioita.

Kerroit itse nuo aiemmin. En ymmärrä miksi haluat vääntää tästä. Sinä koet, että sinulla on hyvä resilienssi ja koet, että se näkyy noin. 

Kerroin mitä? Minä taas en ymmärrä, miksi tämä tuntuu olevan sinulle niin vaikeaa hyväksyä. Hyvä resilienssi voi toki näkyä monella tavalla, minulla se on näkynyt näin. Ja siihen on varmasti ollut osuutensa ihan siellä varhaislapsuudessani kokemalla hyvällä perusturvallisuudella. 

Siis etkö muista enää itse mitä olet kirjoittanut? Minä taas en ymmärrä sitä, että miksi koet jotain ihmeellistä tarvetta tuoda esille sitä, että sinulla on hyvä resilienssi vastoinkäymisistä huolimatta. Haetko jotain hyväksyntää ulkopuolisilta vai miksi jatkat vääntämistä tästä aiheesta? En minä hyväksy tai ole hyväksymättä kenenkään vastauksia. Kuten jo monta kertaa sanoin, minua kiinnostaa miten ihmiset määrittelevät resilienssin ja mistä tietävät sen olevan hyvä. Siihen ei varmaan kuulu jumittuminen vänkäämään? 

Itsehän sinä aloit jankata tästä jotain ihan omia tulkintojasi ja yritit vääristellä sitä mitä olin kirjoittanut. Ihmettelen, miksi. Varsinkin, kun olen alunperinkin vastannut tämän keskustelun aiheeseen, miten hyvä resilienssi voi näkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viestin 53, samoin viestin 59, missä kerroin lisää kokemistani asioista. En tiedä mistä olet saanut päähäsi ajatuksen, että olisin kertonut resilienssini olevan hyvä vaikka elämäni on ollut ihan normaalia.

Kerroin perusturvallisuuteni, sen varhaislapsuudessa koetun, olevan hyvä. Se kuitenkin eri asia kuin koko elämä.

Siis nimenomaan viestissä 53 kerrot miten hyvä resilienssi sinulla näyttäytyy. Jos siis olet numero 53. Samassa viestissä kerrot ahdistuvasi hyvästä resilienssistä huolimatta arkipäiväistä asioista. Eli edelleen ihmettelen miten voi tietää, että resilienssi on hyvä jos on kohdannut normaaleja asioita elämässä. Ja kun tähän tulet kertomaan seuraavaksi, että olet kokenut poikkeuksellisen suuria vastoinkäymisiä niin ihmisten kommentit paljastaa paljon. 

Niin, kerroin näistä asioista myös viestissä 59, mitä et ilmeisesti lukenut. Ainakaan omasta mielestäni ne lapsuudessani kokemani asiat eivät ole mitään niin sanottua normaalia elämää.

Luin toki. Eli sinusta hyvä resilienssi on sitä, että suhtautuu positiivisesti ja luottavaisesti elämään, pystyy elämään aika normaalisti, mutta ahdistuu arkipäiväistä asioista. Tätä määrittelyä kaipasin, koska resilienssi terminä jakaa vahvasti mielipiteet (vaikka ei mielipidekysymys olekaan) joten kiitos näkemyksestä, vaikka se ei varsinaisesti ihmettelemääni asiaan vastannutkaan. 

Ei taida nyt mennä sinulla ihan putkeen, vai huvikseenko yrität vääritellä asioita?

Itselläni hyvä resilienssi näyttäytyy siten, että pystyn edelleen kokemieni vastoinkäymisten, kohtuuttomien syytösten ja vastuuttamisten, turvattomuuden ja pelon kokemisen jälkeen suhtautumaan elämään optimistisesti ja luottavaisesti, vaikka ne tietyt asiat arkipäiväisemmissä tilanteissa, opiskelussa, työelämässä ja ihmissuhteissa toisinaan ahdistaakin. Olen myös huomannut, että läheisten menetysten kohdalla hyvä resilienssi on auttanut, olen pysynyt toimintakykyisenä ja elämä on tuntunut kaikesta huolimatta normaalilta, olen halunnut tehdä mahdollisimman normaaleja asioita.

Kerroit itse nuo aiemmin. En ymmärrä miksi haluat vääntää tästä. Sinä koet, että sinulla on hyvä resilienssi ja koet, että se näkyy noin. 

Kerroin mitä? Minä taas en ymmärrä, miksi tämä tuntuu olevan sinulle niin vaikeaa hyväksyä. Hyvä resilienssi voi toki näkyä monella tavalla, minulla se on näkynyt näin. Ja siihen on varmasti ollut osuutensa ihan siellä varhaislapsuudessani kokemalla hyvällä perusturvallisuudella. 

Siis etkö muista enää itse mitä olet kirjoittanut? Minä taas en ymmärrä sitä, että miksi koet jotain ihmeellistä tarvetta tuoda esille sitä, että sinulla on hyvä resilienssi vastoinkäymisistä huolimatta. Haetko jotain hyväksyntää ulkopuolisilta vai miksi jatkat vääntämistä tästä aiheesta? En minä hyväksy tai ole hyväksymättä kenenkään vastauksia. Kuten jo monta kertaa sanoin, minua kiinnostaa miten ihmiset määrittelevät resilienssin ja mistä tietävät sen olevan hyvä. Siihen ei varmaan kuulu jumittuminen vänkäämään? 

Itsehän sinä aloit jankata tästä jotain ihan omia tulkintojasi ja yritit vääristellä sitä mitä olin kirjoittanut. Ihmettelen, miksi. Varsinkin, kun olen alunperinkin vastannut tämän keskustelun aiheeseen, miten hyvä resilienssi voi näkyä.

Minä jankkaan, mutta sinun on kuitenkin pakko jatkaa jankkaamista. Tätä ketjua on ihan turha täyttää tällä asialla tämän enempää, joten hyvää illan jatkoa. 

Voisin sanoa, että nykypäivänä melko hyvä resilienssi on ihmisellä, joka ottaa vastuun omista tunteista. Mieli ei pahoitu jokaisesta kriittisestä sanasta, eikä varsinkaan muiden puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin viestin 53, samoin viestin 59, missä kerroin lisää kokemistani asioista. En tiedä mistä olet saanut päähäsi ajatuksen, että olisin kertonut resilienssini olevan hyvä vaikka elämäni on ollut ihan normaalia.

Kerroin perusturvallisuuteni, sen varhaislapsuudessa koetun, olevan hyvä. Se kuitenkin eri asia kuin koko elämä.

Siis nimenomaan viestissä 53 kerrot miten hyvä resilienssi sinulla näyttäytyy. Jos siis olet numero 53. Samassa viestissä kerrot ahdistuvasi hyvästä resilienssistä huolimatta arkipäiväistä asioista. Eli edelleen ihmettelen miten voi tietää, että resilienssi on hyvä jos on kohdannut normaaleja asioita elämässä. Ja kun tähän tulet kertomaan seuraavaksi, että olet kokenut poikkeuksellisen suuria vastoinkäymisiä niin ihmisten kommentit paljastaa paljon. 

Onko sinun mielestäsi lapsuudessa koettu henkinen väkivalta, ja fyysisen sellaisen uhka, normaaleja asioita elämässä? Entä se, että 6v lasta syytetään esimerkiksi tämän pikkusisarukselle sattuneesta tapaturmasta, koska aikuisen mielestä 6v olisi pitänyt hoitaa ja vahtia pikkusisarusta? Tai raivokohtaukset lapsen nähden ja kuullen sekä viikkojen mykkäkoulut ja aggressiivinen käytös lasta kohtaan?

Ihan typerää että joku ulkopuolinen asettuisi sitä määrittelemään. Resilienssi ei ole mikään valmistavara joka joko on tai ei ole.

Eihän vastoinkäymiset ole välttämättä mikään joko tai. Yksi on elänyt hyvää ja onnellista lapsuutta tasaista vaniljaa ensimmäiset 11 vuotta ja sitten jää orvoksi, mutta sijoitetaan sukulaisperheeseen. Toinen lapsi taas on kärsinyt kodin turvattomasta ja epävakaasta ilmapiiristä 5v alkaen ja tilanne jatkuu vuosikausia. Ja kaikki tapaukset siltä väliltä. Näissä kaikissa on hyvin erilaiset olosuhteet, mutta lapsuus yleisesti ei välttämättä ole vain mikään joko kamala ja vaikea tai helppo ja ihana. Aivan turhaa yrittää vertailla, kenellä ln ollut vaikein lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Ihan typerää että joku ulkopuolinen asettuisi sitä määrittelemään. Resilienssi ei ole mikään valmistavara joka joko on tai ei ole.

Eikä resilienssi ole mikään vakio.

Minusta isovanhemman kuolema voi olla ihan oikea vastoinkäyminen siinä missä vaikka vanhemman tai muun lähisukulaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle sanotaan usein, että mulla on hyvä resilienssikyky. Resilienssikyky tarkoittaa kykyä sopeutua, kestää ja päästä yli erilaisista elämän vastoinkäymisistä. Kyse ei tarvitse olla isoista vastoinkäymisistä, vaan resilienssikykyä tarvitaan ihan päivittäisen elämän kuormitustilanteissa. Toki resilienssikyvystä on hyötyä myös isoissa vastoinkäymisissä ja jotkut ovat sanoneet, että keskitysleireiltä selviytyi paremmin ne, joilla oli hyvä resilienssikyky.

Tuo onkin mielenkiintoinen aihe, että miksi ja miten osa selvisi tosiaan keskitysleiristä tai sodista niin, että pystyi säilyttämään esimerkiksi toimintakyvyn ja optimistisen asenteen, joka heijastui myös lähipiiriin terveenä käytöksenä. 

Siitä on kehitetty yksi ratkaisukeskeisen terapian malleista. Victor Frankl.

Resilienssi on varmaan sitä, että vastoinköymisistä huolimatta kykenee näkemään elämässään positiivisia asioita ja tekemään mielekkäitä asioita eikä ajattele kaikkea aina niiden vastoinkäymisten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta isovanhemman kuolema voi olla ihan oikea vastoinkäyminen siinä missä vaikka vanhemman tai muun lähisukulaisen.

Niinpä

Resilienssi on myöa sidoksissa olosuhteisiin. Tottakai on helpompaa olla onnellinen ja nähdä maailmassa mahdollisuuksia, kun perusasiat on kunnossa.

Ai että läheisten kuolemat kuuluu elämään mutta koko perheen menettäminen on vasta se oikea vastoinkäyminen? Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psyykkisesti vahvalla ihmisellä on hyvä resilienssi. Ei ahdistu, ei masennu, ei hermostu joka ikisestä asiasta vaan pää pysyy kasassa ja ymmärtää, että elämässä on vaikeitakin asioita/hetkiä ja niiden yli kyllä ajallaan pääsee. Elämä on. 

Ahdistun toisinaan, mutta silti koen että resilienssini on aika hyvä. Ahdistuksenaiheeni taas on enemmänkin arkipäiväisiä juttuja.

Ihan mielenkiinnosta. Jos resilienssi on omasta mielestä hyvä, mutta ahdistuu arkipäiväisistä asioista niin puuttuuko silloin oikeat vastoinkäymiset vai onko resilienssi kuitenkin heikompi?

En toki voi tietää, mitä tarkoitat oikeilla vastoinkäymisillä. Mutta itselläni hyvä resilienssi näyttäytyy siten, että kykenen suhtautumaan positiivisesti ja luottavaisesti elämään ja tulevaisuuteen, vaikka on ollut läheisten menetyksiä ja uhkaavia tilanteita. Pystyn elämään aika normaalia elämää näistä huolimatta. Sen sijaan ahdistus liittyy esimerkiksi opiskeluun, työelämään ja ihmissuhteisiin.

Esimerkiksi traumaattista lapsuutta, sodan jalkoihin jäämistä, perheen menetystä, lapsen menetystä tms. Mistä voi tietää että on hyvä resilienssi, jos ei ole kohdannut (oikeita) vastoinkäymisiä? Kaikillahan varmasti on läheisten menettämisiä, mutta ei se kerro oikeastaan mitään noin ilmaistuna. Voihan joku kokea, että kaukaise  serkunkin kuolema on läheisen menetys. 

Eihän tuossa ole mitään ideaa. Kun alettaisiin määrittämään mitkä olisivat oikeita vastoinkäymisiä, niin aina tulisi eteen niitä tapauksia mitkä ei kuuluisi selkeästi kumpaankaan, koska tilanteita on niin erilaisia.