Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kotonani ei asu tuollaista 😨
Ihana rauha.
Yksi parhaita juttuja vanhemmuudessa, mitä lapseni ovat minulle opettaneet, on kyky sietää melua ja erilaisia ihmisiä ja tapoja toimia. Sekä kyky sietää keskeneräisyyttä.
Nykyään pystyn aivan mainiosti sulkemaan korvani ulkopuolen melulta, vaikka olin nuorena kovin ääniherkkä. Ja tämä korvien sulkeminen on mahtava taito nykymaailmassa!
No ette te ainakaan voi olla töissä meluavan joukon keskellä missään . Erakkona vaan toimiston takahuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä puisto on nimenoman hyvä stressin lievitykseen varsinkin fyysisesti aktiiviselle lapselle.
Mutta esim nyky lastenohjelmat, monet ihan kamalia. Päiväkodit stressaavia. Älypelit ym. Vapaata leikkiä nimenomaan ulkona on hyvää vilkkaalle lapselle. Ei mitään erikoista vaan lapsilähtöstä.
Kyllä liikunta nostaa vireystilaa ja sitäkin voi tehdä liikaa. Rauhoittua pitää myös opetella.
Sekään ei tule itsekseen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
No ette te ainakaan voi olla töissä meluavan joukon keskellä missään . Erakkona vaan toimiston takahuoneessa.
Kyllä ollaan. Siksi kotona kaipaa hiljaisuutta.
Tunnetaitojen harjoittelu, myös aikuiset. Sitä kautta lapsi oppii myös hyviä käytöstapoja. Käytöstavat opitaan mallista, päiväkotien leikeissä ym ja opettamalla. 5 vuotiaan on hyvä oppia käytöstapoja ja sitäkautta itsehillintääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommatkaa timer. Siihen laitatte ajan, jonka lapsi käyttää hiljaiseen tekemiseen: piirtämiseen, värittämiseen, muovailuvahalla leikkimiseen ym. Vanhemmat lepää tämän ajan. Lapselta voi ja täytyykin vaatia sitä, ettei aina mennä hänen ehdoillaan.
Vanhemmat menee lepäämään vessaan. Nuss... nuss...
Hyvä ajatus.
Ottakaa surinakoneitakin surraamaan mukaan.
Lapsi saa rääkyä ihan niin paljon kuin jaksaa ja eikun kul.Lia piLluun. Eestaas.
Ulisette Iso O ja surinalaitteet mukana.
Olet oikeilla jäljillä. Lapsen hölötystä jaksaa ihmeesti paremmin kun on aikuisten tarpeet hoidettu. Mutta kun ap:n tapauksessa isovanhemmat hoitavat lasta viikottain, voi nusaisut ajoittaa noille päiville. Ei tarvitse vessassa piilotella.
Kyllä liikunta nostaa vireystilaa ja sitäkin voi tehdä liikaa. Rauhoittua pitää myös opetella.
Sekään ei tule itsekseen kaikille.
-Puistoilu sopivissa määrin ei nosta vireystilaa. Päin vastoin. Nykylapset liikkuvat aivan liian vähän!! Lapsen liikunnan tarve on iso. Toki rauhoittuminen sitten kun perustarpeet on täytetty. Puistoilu ei ole pois mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on siis suurimman osan valveillaillaoloajasta varhaiskasvatuksessa. Niiden vakan työntekijöidenkin pitää jaksaa häntä. Säälin heitä. Lisäksi heillä on "muutama" muukin lapsi varhaiskasvatettavana. Yritä nyt pärjätä marisematta ne pienet hetket OMAN LAPSESI kanssa.
Varhaiskasvatettavana? Tarkoitat kai hoidettavana? Ei kai kukaan vie lastaan tarhaan sen takia, että ajattelisi lapsen olevan jotenkin paremmin kasvatettu sitten kun hänet iltapäivällä haetaan pois.
Niin, nykyään on VARHAISKASVATUS. Päivähoito on historiaa.
Päiväkodin Tädit
Aina ja Edelleen
Ihan Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ette te ainakaan voi olla töissä meluavan joukon keskellä missään . Erakkona vaan toimiston takahuoneessa.
Kyllä ollaan. Siksi kotona kaipaa hiljaisuutta.
Eli töiden vuoksi viitsii tsempata, mutta oman lapsen lapsuuden vuoksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Lapset . YouTube Boney m. Babylon
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä puisto on nimenoman hyvä stressin lievitykseen varsinkin fyysisesti aktiiviselle lapselle.
Mutta esim nyky lastenohjelmat, monet ihan kamalia. Päiväkodit stressaavia. Älypelit ym. Vapaata leikkiä nimenomaan ulkona on hyvää vilkkaalle lapselle. Ei mitään erikoista vaan lapsilähtöstä.
Kyllä liikunta nostaa vireystilaa ja sitäkin voi tehdä liikaa. Rauhoittua pitää myös opetella.
Sekään ei tule itsekseen kaikille.
Lämpimät kylvyt tai sauna illalla rauhoittaa.
Ei virittäviä aktiviteetteja enää illalla.
Valot himmeälle ja älylaitteet pois, RAUHOITTAVAA, ei aktivoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuollaisen käytöksen takaa paljastui ruoka-aine allergiat. Levottomuutta ja raivaamista aiheutti esim pähkinät, E472C lisäaine, kanamuna jne.
Vasta 8 vuoden iässä poika oppi sanomaan että allergiahuono olo. Siihen asti pidin tarvittaessa ruoka/oirepäiväkirjaa ja sen avulla löysin sopivan ruokavalion jolla lapsi oli helppo ja hänellä oli hyvä olo.
Kävitkö töissä?
Positiivinen vahvistaminen, leikkimielisyys ja lapsen haastaminen. Teillä on tosi paljon kieltämistä, rankaisemista ja ylipäänsä kaikkea negatiivista. Lapsen motivaatio kokeilla toisenlaista toimintatapaa laskee, kun saa jatkuvasti negatiivista palautetta. Miksi edes yrittää, kun kuitenkin tulee lunta tupaan.
Kun lapsi osaa olla hetken hiljaa, kuten itsekin totesit, tämä tehdään näkyväksi ja lasta kehutaan. Leikit kuten kumpi on pidempään hiljaa, sitten tietenkin häviät ja taas kehut. Haasteet kuten mä en usko, että pystyt olemaan hiljaa esim. lastenohjelman loppuun saakka (aluksi toki hyvin lyhyt aika). Vähän kuin esim. ulkovaatteiden pukemista vihaavalle lapselle sanoisi en usko että pystyt pukeutumaan äitiä nopeammin niin kas kumma, lapsi on ulkovaatteet päällä eteisessä valmiina lähtöön.
Hölötyksen ja äänten sietämisen vaikeuteen toteaisin ap:lle, että itselläni on vähän samaa. Lasteni pölötys tuntuu välillä tosi rasittavalta. Saan muistuttaa itselleni, että heidän pulinansa ja itsepuhelunsa on aivan normaalia, mutta minulta itseltäni kiellettiin ja karsittiin kaikki tällainen käytös ja sen vuoksi se aiheuttaa itsellä hälytysreaktion että pahapahapaha, vaikka olen asiaa työstänyt. Toki aina ja joka paikassa ei saa kukaan höpöttää.
Vierailija kirjoitti:
Jälkikäteen ajateltuna en ole saanut kasvatettua lastani juuri ollenkaan. Mikää lahjonta, uhkailu, puhe, kiristys, rakkaus, mikään ei ole koskaan tehonnut kuin enintään hetkellisesti - mitään pitkäjänteistä tai johdonmukaista vaikutusta ei ole ollut millään. Lapsi on aina ollut impulsiivinen ja juuri ap:n kaltainen hölöttäjä. Olen tullut tulokseen, että hän oppii asioita ja suhtautumista vasta sitten kun on omillaan ja siperia opettaa. Rankkaa hänellä tulee olemaan. Ap: jos tekisin jotain toisin, niin "lakkaisin yrittämästä". Jotkut lapset ovat vaan mahdottomia kasvattaa, tai kasvatusyrityksestä tulee vain riitoja ja konflikteja. Antaisin enemmän rakkautta ja ymmärrystä ja pitäisin korvatulppia tai luureja koko päivän.
T. Se jonka lapsi lentää kohta pesästä
Eihän se lapsi lennä yhtään mihinkään, ellei itseään satu huvittamaan.
Sinä katsot. Sitä katsot.
Mikä ihme on että ohjeeksi annetaan lisää virikkeitä kun lapsi jo niihin hukkuu. Ei hyvää päivää..
Toki aina ja joka paikassa ei saa kukaan höpöttää.
Eiköhän tätä tässä juuri haeta. Ei sitä, etteikö saisi ollenkaan puhua/äännellä.
Meillä lapsi sai puheripuleita juurikin väsyneenä. Vain tuolloin. Onko unta tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuollaisen käytöksen takaa paljastui ruoka-aine allergiat. Levottomuutta ja raivaamista aiheutti esim pähkinät, E472C lisäaine, kanamuna jne.
Vasta 8 vuoden iässä poika oppi sanomaan että allergiahuono olo. Siihen asti pidin tarvittaessa ruoka/oirepäiväkirjaa ja sen avulla löysin sopivan ruokavalion jolla lapsi oli helppo ja hänellä oli hyvä olo.Kävitkö töissä?
Ei täällä kukaan noista lapsilleen elävistä mammoista käy töissä.
Kai nyt juottaa kofeiinia ja ollut päivädissa päiväunilla ei silloin nukuta vaan tarvii harrastuksen .