Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.
Jatkuva mölyäminen ei tarkoita musiikillista erityislahjakkuutta 🤭
Ei niin, mutta meillä kyllä jatkuva lauleleminen oli yksi indikaattori.
Musiikillisesti lahjakas lapsi osaa myös kuunnella. Ei musikaalisuus ole koko ajan oman melun tuottamista.
Voi osata tai sitten ei. Ei ole mitään yhdenlaista musikaalista lasta, joka osaisi kuunnella, pesisi hampaansa mukisematta, pukeutuisi mieluiten vihreään ja niin edelleen. Musikaalisetkin ihmiset ovat yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.
Nää mölyapinat kaikki erityislahjakkuuksia.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.
Jatkuva mölyäminen ei tarkoita musiikillista erityislahjakkuutta 🤭
Ei niin, mutta meillä kyllä jatkuva lauleleminen oli yksi indikaattori.
Musiikillisesti lahjakas lapsi osaa myös kuunnella. Ei musikaalisuus ole koko ajan oman melun tuottamista.
Voi osata tai sitten ei. Ei ole mitään yhdenlaista musikaalista lasta, joka osaisi kuunnella, pesisi hampaansa mukisematta, pukeutuisi mieluiten vihreään ja niin edelleen. Musikaalisetkin ihmiset ovat yksilöitä.
Ei oletettu musikaalisuus ole mikään tekosyy olla oppimatta kunnioittamaan myös toisia. Lisäksi se laulaminen (huutaminen) harvemmin miellyttää niin kauheasti muita kuin sitä lapsen äitiä.
Kuulostaa ihanalta, energiseltä ja lahjakkaalta lapselta. Lähde nyt ratkomaan asioita hänen vahvuuksistaan käsin. Hän on hyvä lautapeleissä, pelatkaa siis paljon ja sellaisia pelejä, jotka pistävät aivot rutisemaan.
Myös jatkuva laulelu on hyvä merkki. Ehkäpä voitte aloittaa yhdessä musiikkiharrastuksen. Pitkien hoitopäivien jälkeen keskittymiskyky ei välttämättä riitä muskariin, eikä noin pieni vielä välttämättä jaksa instrumenttiopetusta. Mutta mitä jos kuuntelette musiikkia iltaisin, lapsi saa laulaa mukana.
Ulkoilua teillä kuulostaakin jo olevan riittävästi. Ei ole synti antaa lapselle välillä pädiäkään. Jos hän pitää musiikista ja lautapeleistä, jokin matematiikkapeli voisi olla hänen juttunsa.
Jatkuviin kysymyksiin voi vastata vaikkapa: Mitäs mieltä sinä itse olet?
-veteraanimutsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.
Nää mölyapinat kaikki erityislahjakkuuksia.
Ei ole.
Eivät varmaan kaikki, mutta jotkut ovat. Vaikka miten väittäisit vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ei välttämättä ole kovinkaan kokenutta henkilökuntaa. Lapsia hoitamaanhan kelpaa kuka tahansa! Eikä koulutetut edes pysy kentällä kun se on mennyt niin hirveäksi se homma. Lapselle päiväkotipäivä on ihan todella kuormittava, eikä aikuisten huomio riitä yksilöllisesti. Lapsi hakee huomiota vanhemmilta.
Sinun arkesi on lapsesi lapsuus! Varmaan kiva, kun lapsen hereilläoloajasta vanhemmalla on aikaa piltille muutama hassu tunti sisältäen ruuanlaiton ja iltatoimet. Sääli lasta.
Vanhemmilla pinna kireällä.
Vanhemmat eivät pidä lapsesta.
Lapsi vaistoaa rakkaudettomuuden.
Lapsi oppii olemaan hiljaa taustalla, näkymätön ja kuulumaton.
Hirviövanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.
Jatkuva mölyäminen ei tarkoita musiikillista erityislahjakkuutta 🤭
Ei niin, mutta meillä kyllä jatkuva lauleleminen oli yksi indikaattori.
Musiikillisesti lahjakas lapsi osaa myös kuunnella. Ei musikaalisuus ole koko ajan oman melun tuottamista.
Voi osata tai sitten ei. Ei ole mitään yhdenlaista musikaalista lasta, joka osaisi kuunnella, pesisi hampaansa mukisematta, pukeutuisi mieluiten vihreään ja niin edelleen. Musikaalisetkin ihmiset ovat yksilöitä.
Ei oletettu musikaalisuus ole mikään tekosyy olla oppimatta kunnioittamaan myös toisia. Lisäksi se laulaminen (huutaminen) harvemmin miellyttää niin kauheasti muita kuin sitä lapsen äitiä.
Ei ole mikään tekosyy huonoon käytökseen tietenkään. Mutta jos lapsi laulaa koko ajan, niin ehkä olisi parempi kunnioittaa tuota taipumusta ja mahdollista lahjakkuutta kuin ärjyä, miten ipanan pitää oppia pitämään turpansa tukossa. Varmasti monelta kyllä omasta lapsuudesta kumpuaa tuo jälkimmäinen malli, ja se sitten ilmenee vihana vaikkapa laulelevia lapsia kohtaan. Mutta ei se lapsi ilkeyttään laula.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.
Nää mölyapinat kaikki erityislahjakkuuksia.
Ei ole.
Eivät varmaan kaikki, mutta jotkut ovat. Vaikka miten väittäisit vastaan.
Erityislahjakkuuksia toisten häiritsemisessä.
Olettekohan käyneet adhd testeissä jo?
Aah, teillä taitaa olla siellä ihan oikea timantti. Hölinä on rasittavaa, mutta sun pitää nyt muuttaa omaa ajattelua sen suhteen: hölinä on hyvä. Niin kauan kuin se jatkuu, kaikki on hyvin, lapsi turvassa ja tallessa, hyvä meininki. Tosin tietysti vaikka vieraisilla pitää opetella hillitsemään. Tai teatterissa jne. Siihen auttaa, kun puhutte asiasta etukäteen muutaman kerran ja palkitset hyvästä suorituksesta ja hyvästä yrityksestä. Voit neuvoa miten hölistäön ihan hiljaa vain itselle, ilman ääntä.
Negatiivinen palaute ärsyttää. Eikö mun lapsessa ole mitään hyvää on luonnollinen kysymys. Tärkeintä on, että sanot ja olet lapsesi puolella. Olette siis tyytyväisiä lapsen kehityksestä ja harjoittelette asioita. Lapsen ei kuulukaan olla vielä valmis. Älä anna syyllistää siitä, että ei ollut hoidossa 1 v.!
Minusta lapsi kuulostaa siltä, että kaipaa uusia haasteita. Uusia harrastuksia? Asioita, joissa joutuu vähän miettimään? Voitko ottaa avuksi ruuanlaittoon, siivoamiseen? Teetkö käsitöitä tai muuta, jota lapsi voisi opetella kanssasi?
Olet hyvä vanhempi. Et ole laittamassa älylaitetta lapsen käteen, kuten moni tekisi tilanteessasi.
Niin, ja ala pyytää häntä tekemään aamurutiinit itse ja iltarutiinit. Esim. aamulla pukeutiåuminen, hampaiden pesu, huoneen siistiminen, sängyn petaus. Illalla seuraavan päivän vaatteiden etsiminen valmiiksi jne. Tuo lapselle sellaista oloa, että on iso ja vastuussa omista jutuistaan. Moni lapsi on ylpeä kun näistä suoriutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlaisia haasteita kuin ap:n lapsella, nyt 7v. Oli alunperin haaveita toisesta lapsesta, mutta yhdessäkin niin paljon kestämistä ja stressaavaa ja ainainen hälinä kun ei pysty hiljaa olemaan ja puhuu kovalla äänellä ja usein hölmöilee...ja vetää omaa showta. On todettu Adhd ja lisänä vielä kirsikkana kakunpäällä autismi, tosin lievä sellainen ja aistiyliherkkyys. Että tällainen cocktail, ei mikään helppo elämä. Lapsi enempi kiukkuinen kuin iloinen, joten ainainen valitus päällä.
EIkö noihin voi vaikuttaa ruokavaliolla?
Naudanlihaa
Jauhelihaa
Hirvenlihaa
Siankärsää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut jatkuvasti laulelevia lapsia, ja he ovat paljastuneet näin kliseisesti musikaalisiksi erityislahjakkuuksiksi. Toivottavasti ap:nkin lapsi löytää ympäristön, jossa hänen vahvuutensa huomataan.
Jatkuva mölyäminen ei tarkoita musiikillista erityislahjakkuutta 🤭
Ei niin, mutta meillä kyllä jatkuva lauleleminen oli yksi indikaattori.
Musiikillisesti lahjakas lapsi osaa myös kuunnella. Ei musikaalisuus ole koko ajan oman melun tuottamista.
Voi osata tai sitten ei. Ei ole mitään yhdenlaista musikaalista lasta, joka osaisi kuunnella, pesisi hampaansa mukisematta, pukeutuisi mieluiten vihreään ja niin edelleen. Musikaalisetkin ihmiset ovat yksilöitä.
Ei oletettu musikaalisuus ole mikään tekosyy olla oppimatta kunnioittamaan myös toisia. Lisäksi se laulaminen (huutaminen) harvemmin miellyttää niin kauheasti muita kuin sitä lapsen äitiä.
Ei ole mikään tekosyy huonoon käytökseen tietenkään. Mutta jos lapsi laulaa koko ajan, niin ehkä olisi parempi kunnioittaa tuota taipumusta ja mahdollista lahjakkuutta kuin ärjyä, miten ipanan pitää oppia pitämään turpansa tukossa. Varmasti monelta kyllä omasta lapsuudesta kumpuaa tuo jälkimmäinen malli, ja se sitten ilmenee vihana vaikkapa laulelevia lapsia kohtaan. Mutta ei se lapsi ilkeyttään laula.
Tartut nyt tuohon laulamiseen. Lue vielä aloitus ajatuksella läpi. Kyse on aika paljon muustakin, mm. kovaan ääneen puhumisesta ja jatkuvasta levottomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Olettekohan käyneet adhd testeissä jo?
Siis vanhemman ADHD-testeissä? Lapsi kuulostaa tavalliselta vilkkaalta viisivuotiaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlaisia haasteita kuin ap:n lapsella, nyt 7v. Oli alunperin haaveita toisesta lapsesta, mutta yhdessäkin niin paljon kestämistä ja stressaavaa ja ainainen hälinä kun ei pysty hiljaa olemaan ja puhuu kovalla äänellä ja usein hölmöilee...ja vetää omaa showta. On todettu Adhd ja lisänä vielä kirsikkana kakunpäällä autismi, tosin lievä sellainen ja aistiyliherkkyys. Että tällainen cocktail, ei mikään helppo elämä. Lapsi enempi kiukkuinen kuin iloinen, joten ainainen valitus päällä.
EIkö noihin voi vaikuttaa ruokavaliolla?
Naudanlihaa
Jauhelihaa
Hirvenlihaa
Siankärsää
Älä jaksa. Ääliö!
Ihmettelen kun täälä tyrkytetään lisää virikkeitä vaikka vaikuttaa että niitä tulee aivan liikaa ja lapso on sen takia levoton.
Rauhoittakaa ensin arki. Rauhallista puuhaa hoidon jälkeen, eli lisäaktiviteettia.
Kovaan ääneen puhuminen ja levottomuus kuulostaa aivan viisivuotiaalta. Diagnosoin hänellä oikopäätä keskivakavan keskilapsuuden.
Pystyykö lapsi kuitenkin keskittymään yhteen tekemiseen kerrallaan järkevän ajan? Jos pystyy, helpotus saattaa hyvinkin olla jo nurkan takana.
Meillä oli tuon ikäisenä hyvin vastaavan kuuloinen lapsi, motorisesti levoton ja jatkuvasti äänessä, mutta taitava sekä älyllisissä ja liikunnallisissa asioissa. Meillä alkoi juuri tuossa iässä pahin intensiivisyys helpottaa, kun lapsi kiinnostui enemmän älyllisistä puuhista ja toisaalta alkoi myös viettää aikaa kavereiden kanssa. Tämä lapsi ei ikinä oikein osannut leikkiä mielikuvitusleikkejä itsekseen, mutta alkoi innostua esim. isojen, monen sadan tai tuhannen palan palapelien kokoamisesta, legojen rakentamisesta ohjeen mukaan ja näitä jaksoi puuhailla myös itsekseen. Iso helpotus oli kun oppi lukemaan ja alkoi pikkuhiljaa lukea myös itsenäisesti. Keskustelut lapsen kanssa myös alkoivat olla oikeasti mielenkiintoisia. Edelleen 11v tämä lapsi tarvitsee enemmän aikuisen huomiota kuin pikkusiskonsa, mutta nykyään hänen kanssaan on kiva jutella ja puuhailla yhteisiä puuhia, ja viettää myös aikaa itsekseen ja kavereiden kanssa.
Hänkin sai päiväkodista paljon negatiivista palautetta, mutta sitten koulusta on saanut voittopuolisesti positiivista, ja mitä isommaksi on kasvanut, kaikenlainen sekoilu ja huono käytös on vähentynyt, kun on oppinut myös rauhoittumaan.
Mun vinkkejä olisi:
- Paljon liikuntaa, nyt voisi olla hyvä aika aloittaa joku liikuntaharrastus.
- Opeta lapselle älyllisiä puuhia, joita voi pikkuhiljaa kiinnostua tekemään myös itse. Meillä tällaisia olivat esim. palapelit, tehtäväkirjat, sudokut ja ristikot, shakki.
-Keskustele lapsen kanssa paljon ja ohjaa keskustelua asioihin, jotka kiinnostavat myös itseäsi.
-Vedä rajoja käytöksen ja huomion haun suhteen, kun on puuhia joita lapsi osaa tehdä itsekseen, vaadi myös viihdyttämään välillä itseään.
-Anna mahdollisuus myös taiteellisiin ja älyllisiin puuhiin. Ohjattuna harrastuksena nämä eivät ehkä ole kovin hyviä levottomalle lapselle ennen kuin oppii vähän rauhoittumaan, mutta sitten isompana voivat olla hyvinkin antoisia. Meillä joku muskari leikki-ikäisenä ei toiminut yhtään, mutta nykyään soittaa pianoa ja harjoittelee oma-aloitteisesti vaikeitakin kappaleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi.
vanhempien jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.
Ap
Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.
Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?
"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?"
Mistä sitä lasta tarvitsee noin paljon rankaista? Siitäkö, ettet jaksa häntä, hän mölyää mielestäsi liikaa ja SINÄ haluaisit hiljaisuutta?
Minun lapseni ovat jo teinejä, mutteivät he koskaan tarvinneet rankaisuksi vaikkapa lelujen pois ottoa. Ihan hölmö ajatuskin, lapsella on tylsää, hän kaipaa pitkän hoitoääivän jälkeen huomiotasi, ja sen sijaan, että antaisit sitä, käsket hänen möllöttää hiljaa ja otat vielä lelutkin pois
Miksi et ohjaa lasra tekemään jotain? Laita leikkejä alulle, leiki hetken ja sitten palaat omiin hommiisi. Ota lapsi mukaan kotitöihin ja ruuanlaittoon.
Mikä sinulla edes on niin tärkeää, ettet edes illalla voi olla pienen lapsesi kanssa.
Komppaan tätä 💯 Jos äiti on noin meluherkkä eikä siedä lapsellaan negatiivisten tunteiden ilmaisemista, on hänellä joku pielessä, ei lapsessa.
Meluherkkuudelle ei voi mitään. Jos lapsi mölyää lähes koko ajan, on se raskasta korville, aivoille ja hermostolle. Sinä et selvästikään ole sellaista kokenut, joten ole hiljaa asiasta.
En ymmärrä miksei lapsen isä silloin voi tehdä kahdestaan asioita lapsen kanssa ja anna äidin parannella ylikuormitustaan
Miten ihmeessä osata olla vanhemmat monelle lapselle?
Rakastaa lasta ja rakastaa jokaista lasta erikseen ja yhdessä. Tämä on vastaus.
Ap:tä ei kiinnosta olla vanhempi. Hän ja miehensä katuvat lapsensaantiaan aivan selvästi. Ap ei rakasta ladtaan ollenkaan.
Onneksi kotonani ei asu tuollaista 😨
Ihana rauha.
Vanhemmille tarvitaan tutkimuksia ja testejä.
Yhden lapsen hoitoa ja käytettävissä hoitoon
- kaksi vanhempaa
- isovanhemmat
Lapsi kasvi joka vuosi vuoden.
Sinä parjaat vauviksella lastasi.
Pian hän kasvaa isoksi. Unohtaa Sinut, mikäli et rakasta häntä.