Rikastuneet kaverit ja kaveruuden loppu

Arvot tuskin ovat muuttuneet, ne ovat ennallaan. Sen sijaan arvojen mukainen toiminta näkyy entistä paremmin.

Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.

Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.

Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.

Ai kamala. En suostuisi tuollaiseen ikinä. Että siis oletetaan että minä maksan. Voin tarjota jos huvittaa, mutta en jos sitä edellytetään.

Joku puhui onnekkuudesta. Kyllä, onnella on vaurastumisessa osansa, mutta onnenpotkuun on valmistauduttava, että sen voi hyödyntää.

Itse olen tuloiltani nykyään ylempää keskiluokkaa. Harrastukset on muuttuneet koko ajan vaatimattomammiksi ja saan iloa ihan tavallisista asioista työn vastapainona. Esim. Mökkeily ja polttopuiden teko alkeellisesti ilman koneita omalla erämökillä on parasta mitä tiedän. En myöskään kehtaa käyttää enää näkyvästi merkkivaatteita. Rahalla leveily tuntuu vain tosi nololta. Ainoa mistä jotain huomaa on se etten kyykkäile Alkossa vaan ostan sitä mikä mun mielestä maistuu hyvältä. Kaveripiiri on pysynyt aika samana vuosien aikana, mut joitain on myös jäänyt pois. Leveilijät ja muiden siivellä elelijät on molemmat ihmistyyppejä, joita en jaksa. Ovat myös epäkohteliaita muille. 

Itae en köyhänä edes pyydä rukkaammilta mitään itse ovat rahansa tienanneet ei ne minulle kuulu. Tokkiinsa rajoittaa vähän mitä minä voin heidän kanssa tehdä koska en voi liittyä kaikkeen mukaan. Mutta sitten en liity heidän mukaansa. Teen jotain muuta sillä aikaa. Sitä voi tehdä silloin heidän kanssa juttuja kun on ilmaista tai halpaa ja itsellä sattuu olemaan sen verta. Joskus tosin on ärsyttävä kuunnella kun joku on että "minä ostin tämän, minä ostin tuon, minä tein tämän, minä tein tuon, minä hommasin, minä sain" kun itse en mitään samanlaista ole saanut aikaiseksi tai tehnyt. Suurin osa tosin älyää jossain välissä olla sanomatta. Kun huomaa että en voi sanoa mitään muelipidettä tai asiaan liittyvää koska ei ole kokemusta eikä tietoa mikä se edes on. Tulee sellainen tarkoituksetta tapahtuva väli ihmisiin. En voi samaistua asioihin heidän kanssaan enään. Esim "ei voi samaistua vanhempien kanssa kun ei itse ole vanhempi.".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.

Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.

Ai kamala. En suostuisi tuollaiseen ikinä. Että siis oletetaan että minä maksan. Voin tarjota jos huvittaa, mutta en jos sitä edellytetään.

Monesti on helpompi maksaa se lasku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.

Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.

Ai kamala. En suostuisi tuollaiseen ikinä. Että siis oletetaan että minä maksan. Voin tarjota jos huvittaa, mutta en jos sitä edellytetään.

Monesti on helpompi maksaa se lasku.

Miksi mennä sinne ravintolaan ensinnäkään heidän kanssaan jos joutuu maksamaan ja ei tykkää maksaa?

Enempi mua harmitti se että mun ongelmat ei olleet ongelmia enkä voinut omia asioita pohtia tai edes kuulumisia kertoa kaverin kanssa kuten ennen. Äitini kuolema oli sitten viimeinen niitti... kun tuli perintöä. 

Siihen asti olin kummipoikaa varustanut ja huvipuistoissa kuskannut, pienituloisena ja opintotuella, silloin kelpasi, työelämässä tienattu raha oli jotenkin saastuneempaa?!

Harrastukset, arvot ja elämäntilanteet muuttuvat ihan yleensäkkin . Ihan harvalla pysyy lapsuusajan, nuoruusajan tai opiskelu aikojen ystäviä. 

Jos ihan oikeasti halutaan joku ystävä pitää kuviossa niin kyllä se varakkaampi sitten keksii sen varattoman kukkarolle sopivan yhteydenpidon tai tarjoaa kahvilakäynnit. 

Kun hoitaa ystävyyssuhteet niin, että kahvitellaan silloin tällöin, niin ei tule tuollaista ongelmaa. Itse ole koskaan tarvinnut ystäviä harrastuksiini tai matkoille mukaan. Teen noita yksin ihan omasta tahdosta. Rasittaa vaan, jos matkoilla pitää koko ajan seurustella ja sopia menemisiä toisten mukaan. 

Iltamenot eikä syömingit eivät kiinnosta enää muutenkaan. 

Olen pienituloinen, hyvät säästöt, joista en puhu. Hyviä ystäviä viisi, joista neljä varakkaita.

No, minun ja ystäväni varallisuus on varmaan aika samaa tasoa, mutta olen huomannut että vaurastuminen ja tietynlainen tason nousu on tehnyt asioista suorittamista ja pätemistä. 
Tämä näkyy esim. matkoissa ja retkillä. Teemme pari retkeä esim. pyörillä vuosittain. Alkuun lainasimme varusteet tutuilta ja retket olivat tosi hauskoja, sisältäen kaikenlaisia kommelluksia, mutta myös onnistumisen kokemuksia ja selviytymisen tunnetta. Nyt ystävälläni viimeisen päälle varusteet ja retkeily muuttunut suorittamiseksi ja pätemiseksi. Sama ulkomailla, ennen oli hostelli syrjästä, jossa sellainen paikallinen elämänmeno, nyt kallis ketjuhotelli turistialueella. Jotenkin minusta kaikesta tullut paljon tylsempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.

Ilmaiset jutut voivat olla niitä parhaita. 

Mikä on rentouttavampaa ja ihanampaa yhdessäoloa kuin pitkä kävelylenkki kaverin kanssa vaikka meren tai järven rannalla niin että on eväät ja retkituolit mukana. Saa valita parhaat maisemapaikat ruokailuun ja keskustelurauha on taattu.

Tai pojilla. joku pilkkiretki kaverin mökille, missä laitetaan itse ongittua kalaa ?

Noinhan se vois mennä, mut mitä kun kaverilla on useampikin mökki, vaan on niin ylimielinen ettei kertaakaan kutsu ystävää jolla ei ole mökkiä kesällä käymään siellä? 

Ihan uskomaton ja törkeä kysymys. Kaverisi ei todellakaan ole ylimielinen jos haluaa viettää lomansa rauhassa.

 Jos hän on vielä työelämässä ja hänellä on se joku 3 viikkoa yhteistä lomaa perheen tai kumppanin kanssa, niin eikö tuo aika keskellä kesää mökillä nomenomaan kuulu pyhittää perheelle ja rauhoittumiseen ? Työikäisen ihmisen velvollisuus on levätä lomalla ja ladata akkuja niin että taas töissä jaksaa. Ja jos on lapsia niin tottakai haluaa viettää aikaa heidän kanssaan kun työviikoilla ei ehdi.

Mitä lomaa se on että pitää jotain ilmaista hotellia kavereille ?

Jatkanpa aiheesta...Tässä en tarkoittanut koko loman ajan oleskelua kaverin mökillä, vaan esim. yhden viikonlopun, tai jopa päivän. Tai jopa ihan piipahtamista kylässä. Ja tiedän että hänen kanssaan mökillä on ollut lapsensa ystäviä mukana eli ei he naattiväsyneitä ole tai he ei ottaisi, eikä siis loma ole "pyhitetty vain omalle perheelle". Eikä sinne tarvitse vaivoiksi mennä, voi kertoa että kuule jos tulet niin tule auttamaan, teet osan mökkitöistä, lasten vahtimisesta jne. Kyllä siellä aikaa on rentoutumiseenkin heille.

Muutenkin koko kirjoituksesi on pelkkää valehtelua. "kun työviikolla ei ehdi viettää aika lapsien kanssa". Kyllä he viettää, tiedän sen, jatkuvasti pallopeleissä, uimassa, harrastuksissa....ettei aikaa jää kenellekkään ystävälle enää. Ja tiedän että mökillä he ei lataa akkuja vaan siellä ne aktiviteetit vasta lisääntyykin, marjanpoimintoineen, kalastuksineen, yms. Mut kun ei köyhemmät  kelpaa, pilaamaan lomaansa, niin toivottavasti iskee nilkkaan kun odottaa vieraita synttäreilleen tai järjestää häitä, joihin ei löydy kaasoja eikä kutsuvieraita. Ei ole ketään tulossa. Eivät kelvanneet jakamaan mitään siitä hyvästä mitä itse sai ansaitsemattomasti (sen tiedän) niin pitäköön tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.

Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.

Ai kamala. En suostuisi tuollaiseen ikinä. Että siis oletetaan että minä maksan. Voin tarjota jos huvittaa, mutta en jos sitä edellytetään.

Monesti on helpompi maksaa se lasku.

Miksi mennä sinne ravintolaan ensinnäkään heidän kanssaan jos joutuu maksamaan ja ei tykkää maksaa?

Ei kai tässä minun tykkäämisestä ole kyse. Mutta olisipa iloinen yllätys, jos joskus tarjottaisiin vastavuoroisesti vaikka ne pullakahvit. Ei ole tapahtunut vuosiin. Ajattelevat, ettei tällä ole merkitystä, koska minulla ei ole pulaa pikkurahasta. On sillä kuitenkin psykologinen merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Ne piirtää kenellä on liitua, loput ulisee. 

Pelkästä liidusta ei ole kovin paljon iloa, jos korvien välissä ei ole tuon enempää. 

Vierailija kirjoitti:

varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.

Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.

Ai kamala. En suostuisi tuollaiseen ikinä. Että siis oletetaan että minä maksan. Voin tarjota jos huvittaa, mutta en jos sitä edellytetään.

Monesti on helpompi maksaa se lasku.

Miksi mennä sinne ravintolaan ensinnäkään heidän kanssaan jos joutuu maksamaan ja ei tykkää maksaa?

Ei kai tässä minun tykkäämisestä ole kyse. Mutta olisipa iloinen yllätys, jos joskus tarjottaisiin vastavuoroisesti vaikka ne pullakahvit. Ei ole tapahtunut vuosiin. Ajattelevat, ettei tällä ole merkitystä, koska minulla ei ole pulaa pikkurahasta. On sillä kuitenkin psykologinen merkitys.

Vai ihan psykologinen. 

Psykiatria sinä tarvitsisit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.

Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.

Ai kamala. En suostuisi tuollaiseen ikinä. Että siis oletetaan että minä maksan. Voin tarjota jos huvittaa, mutta en jos sitä edellytetään.

Monesti on helpompi maksaa se lasku.

Miksi mennä sinne ravintolaan ensinnäkään heidän kanssaan jos joutuu maksamaan ja ei tykkää maksaa?

Ei kai tässä minun tykkäämisestä ole kyse. Mutta olisipa iloinen yllätys, jos joskus tarjottaisiin vastavuoroisesti vaikka ne pullakahvit. Ei ole tapahtunut vuosiin. Ajattelevat, ettei tällä ole merkitystä, koska minulla ei ole pulaa pikkurahasta. On sillä kuitenkin psykologinen merkitys.

Vai ihan psykologinen. 

Psykiatria sinä tarvitsisit. 

Ohis, mutta miksi?

Itse olen huomannut että köyhänä ollut parempi kun ei ole ollut oikeastaan missään tekemisissä ihmisten kanssa anoastaan kun on pakko. Aina tulee jotain saikkaa rahasta tai omaisuudesta tai jostain turhan päiväisestä. Syyttelyt ja veetuilutkin saa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

No, minun ja ystäväni varallisuus on varmaan aika samaa tasoa, mutta olen huomannut että vaurastuminen ja tietynlainen tason nousu on tehnyt asioista suorittamista ja pätemistä. 
Tämä näkyy esim. matkoissa ja retkillä. Teemme pari retkeä esim. pyörillä vuosittain. Alkuun lainasimme varusteet tutuilta ja retket olivat tosi hauskoja, sisältäen kaikenlaisia kommelluksia, mutta myös onnistumisen kokemuksia ja selviytymisen tunnetta. Nyt ystävälläni viimeisen päälle varusteet ja retkeily muuttunut suorittamiseksi ja pätemiseksi. Sama ulkomailla, ennen oli hostelli syrjästä, jossa sellainen paikallinen elämänmeno, nyt kallis ketjuhotelli turistialueella. Jotenkin minusta kaikesta tullut paljon tylsempää. 

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Itse olen vanhemmiten muuttunut mukavuudenhaluiseksi, etten lähde hostelleihin nukkumaan, vaikka aikanaan niissä ei ollut mitään vikaa. Muistatko, joskus oli myös pieniä 2-3 tähden perhehotelleja, jotka olivat tosi symppiksiä? Niitä ei enää ole, pelkkiä ketjuhotelleja vain. Massaturismi on pilannut paljon sekä hinta- ja huomiokilpailu netissä. Tavaralla päteminen johtuu köyhästä lapsuudesta, jota aikuisiällä kompensoidaan, ystäväsi ei voi itselleen käytännössä mitään.