Lue keskustelun säännöt.
Rikastuneet kaverit ja kaveruuden loppu
08.03.2026 |
On mahdotonta jatkaa kaveruutta vaurastuneiden kaverien kanssa, kun itsellä vaurastumista ei ole tapahtunut. Vapaa-ajan vietto on muuttunut rikastuneilla. Itsellä on kuitenkin vaan ne samat vanhat tulot ja kämppä. Ei ole mahdollisuutta tehdä ja harrastaa samoja asioita. Rikastuminen myös aina muuttaa arvoja hiljalleen ja arvojen muuttuminen myös vaikuttaa kaveruuteen. Ikävää tietysti, kun ennen hyvä kaveruus lopahtaa muuttuneen elämäntilanteen myötä, mutta ei sille oikein mitään voi, ettei yhteisiä asioita enää oikein ole.
Kommentit (165)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.
Näin on. Itse kaipaan uusia ystäviä joiden kanssa voisimme tehdä viikonloppumatkoja eri Euroopan kaupunkeihin ym extempore , mennä teatteriin ja fine dine .
Minun ystävvät ovat pihejä eivätkä ole varoissaan, mutta viiniin riittää rahat.
Usein sitä ei suvaita että siitä pahnan pohjimmaisesta tuleekin menestyneimpi. Minäkään en koskaan voinut kertoa kavereilleni matkoistani, esim. kun olimme käyneet Lontoossa ja tätä jossain sivulauseessa kommentoin, sain vastaan taivasteluja ja tölvimistä että enhän minä nyt siellä ole käynyt, miten voi olla mahdollista ym tosi mieltä ylentävää. Niinpä ne kaveruudet sitten jäi. Matkustan ja tapaan siellä uusia tuttavuuksia jotka ei epäile mun tekemisiä. Nämä entiset kaverit voivat keskenään jäädä kotiinsa mököttämään.
Vierailija kirjoitti:
Rikastuneet eivät halua harrastaa pussikaljoittelua ja myymälävarkauksia kanssasi?
Se voisi olla heille hauskaa larppausta aina silloin tällöin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä kyllä ole mitään yhteistä enää joidenkin sellaisten tuttujen kanssa, jotka purjehtii kesät, laskettelee talvet ja kun ovat joskus kotona viikonloppuna, menevät lauantai-iltana teatteriin tai sunnuntaina brunssille. Ja vielä kuvittelevat elävänsä ihan tavallista elämää eikä mitenkään vaurasta.
Mun entisiä kavereita kiinnostaa kaljakuppiloissa jurottaminen. Valitsevat myös baarin sen perusteella missä on halpaa kaljaa.
Itse menisin mieluummin vaikka ravintolaan syömään hyvin. Eikä voi perustella, että ei ole varaa, kun kerran kaljaan sitä massia kuitenkin löytyy. Selvästi priorisointikysymys.
Kyseessä on omassa tapauksessa enemmänkin se, että itse olen kasvanut ihmisenä ja ottanut vastuuta omasta urakehityksestä, opiskellut uusia tutkintoja ja miettinyt, mitkä asiat parantaisi omaa elämänlaatua ja mitä tarvitsee tehdä ne saavuttaakseen. Sitten on nämä, jotka käyttää ne vähäiset rahansa alkoholiin jossain räkälässä. Tekevät samaa kuin aina ennenkin. Ei ole mitään yhteistä enää. Mulla on tuhat muuta käyttöä ajalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on niin kovin vähän kavereita, etten voi samastua. Mutta nyt työttömänä huomaan, miten sitä itse alkaa eristää itseään. Ei huvittaisi lähteä kahville tai syömään, saatika tällein kauempana asuvana olla aina se, joka lähtee autolla ihmisten ilmoille tapaamaan. Jos saisin nyt kutsuja polttareihin, häihin tai babyshowereihin, jättäisin osallistumatta.
No vähän aiheen vierestä, kun en puhu mistään epätavallisen vauraista ihmisistä, mutta olen vaan huomannut että rahatilanne muuttaa sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ne piirtää kenellä on liitua, loput ulisee.
Piirrä yksinäs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.
Ilmaiset jutut voivat olla niitä parhaita.
Mikä on rentouttavampaa ja ihanampaa yhdessäoloa kuin pitkä kävelylenkki kaverin kanssa vaikka meren tai järven rannalla niin että on eväät ja retkituolit mukana. Saa valita parhaat maisemapaikat ruokailuun ja keskustelurauha on taattu.
Tai pojilla. joku pilkkiretki kaverin mökille, missä laitetaan itse ongittua kalaa ?
Noinhan se vois mennä, mut mitä kun kaverilla on useampikin mökki, vaan on niin ylimielinen ettei kertaakaan kutsu ystävää jolla ei ole mökkiä kesällä käymään siellä?
Vierailija kirjoitti:
Köyhää kaveria harmittaa kun ei voikaan pyyhkiä persettään tonnin seteleillä kuten me rikkaat.
Sullako tonnin seteli? Salli mun nauraa XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rikastuminen myös aina muuttaa arvoja hiljalleen" Ei pidä paikkaansa.
Ettet itse olisi kateellinen kavereillesi. Jos näytät sen, he eivät ehkä siksi viihdy kitkerässä seurassasi.
Ei nyt ihan täysin mene noin, mutta joskus kyllä. Siksi kannattaakin nauttia omasta seurasta ja löytää merkitystä myös muualta kuin toisista ihmisistä. Tällöin ei ole niin pahasti vaaraksi, vaikka varallisuuserot alkaisivatkin syödä sosiaalista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on helppoa kun vaurastuminen ei näy mitenkään.
Mä oon lähtöisin ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä, olen elänyt hyvinkin pienillä rahoilla opiskeluaikana ja ollut nuorena aikuisena keskituloinen ja nyt 50 vuotiaana olen erittäin varakas. Mun ystävät ovat kyllä pysyneet samoina. Toki uusiakin ystäviä on tullut. Suurin osa mun vanhoista kavereista ei edes tiedä mun varallisuudesta. Asun nykyisin ulkomailla ja näen heitä harvoin. Mun paras ystävä tietää, että mulla on paljon enemmän rahaa kuin hänellä, ja jos haluan tehdä jotain kalliimpaa hänen kanssaan kun harvoin satutaan olemaan samaan aikaan Suomessa, maksan joka kerta myös hänen kulunsa. Mielummin teen hänen kanssaan jotain kivaa ja maksan siitä aiheutuvat kulut kuin jätän tekemättä koska hänellä ei olisi siihen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.
Ilmaiset jutut voivat olla niitä parhaita.
Mikä on rentouttavampaa ja ihanampaa yhdessäoloa kuin pitkä kävelylenkki kaverin kanssa vaikka meren tai järven rannalla niin että on eväät ja retkituolit mukana. Saa valita parhaat maisemapaikat ruokailuun ja keskustelurauha on taattu.
Tai pojilla. joku pilkkiretki kaverin mökille, missä laitetaan itse ongittua kalaa ?
Noinhan se vois mennä, mut mitä kun kaverilla on useampikin mökki, vaan on niin ylimielinen ettei kertaakaan kutsu ystävää jolla ei ole mökkiä kesällä käymään siellä?
Ihan uskomaton ja törkeä kysymys. Kaverisi ei todellakaan ole ylimielinen jos haluaa viettää lomansa rauhassa.
Jos hän on vielä työelämässä ja hänellä on se joku 3 viikkoa yhteistä lomaa perheen tai kumppanin kanssa, niin eikö tuo aika keskellä kesää mökillä nomenomaan kuulu pyhittää perheelle ja rauhoittumiseen ? Työikäisen ihmisen velvollisuus on levätä lomalla ja ladata akkuja niin että taas töissä jaksaa. Ja jos on lapsia niin tottakai haluaa viettää aikaa heidän kanssaan kun työviikoilla ei ehdi.
Mitä lomaa se on että pitää jotain ilmaista hotellia kavereille ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.
Kyllä se on se kateus mikä ihmisten päähän nousee, jos joku vaurastuu.
Harvemmin noin päin. Kyllä sinne päähän se keltainen aine useamnin nousee, jos vaurastuu paljon. Rikkaat kuvittelevat voivansa tehdä mitä haluavat ja kohdella muita miten haluavat seurauksitta. Näkeehän sen nyt vaikka epstein kohussakin. Kadehdinko moisia öykkäreitä ja sadisteja? En todellakaan, eikä taatusti moni muukaan. Rikkaiden on helppo selittää oma muuttunut huono käytös laittamalla se muiden kateuden syyksi, siitä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä kyllä ole mitään yhteistä enää joidenkin sellaisten tuttujen kanssa, jotka purjehtii kesät, laskettelee talvet ja kun ovat joskus kotona viikonloppuna, menevät lauantai-iltana teatteriin tai sunnuntaina brunssille. Ja vielä kuvittelevat elävänsä ihan tavallista elämää eikä mitenkään vaurasta.
No ei laskettelu ja teatterissa käyminen mitään kalliita harrastuksia ole. Mitäs jos joskus itsekin kävisitte ?
Itsekin olin teatterissa pari päivää sitten. Kaveri oli saanut töistä ilmaiset liput.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut yläasteelta lähtien tiivis ystäväporukka. Nyt ollaan jo yli viisikymppisiä, joten elämäntilanteet ovat kulkeneet eri suuntiin. Yksi kaverimme joutui jo nuorena sairaseläkkeelle. Olemme halunneet pitää hänet porukassa mukana, joten tarjoamme aina hänelle ruuat ja juomat illanistujaisissamme.
Arvostan. Todellista ystävyyttä. Kiitos. T: samahomma ystävien kanssa.
Ihminen joka on elänyt normaalin lapsuuden ja tavanomaisen rahattoman opiskeluajan ja sekä 90-luvun laman, muistaa kyllä loppuelämän minkälaista se on ollut vaikka myöhemmin rahaa on kertynytkin.
Ei siihen tarvita kateellisia kanssaihmisiä ruikuttamaan ja muistuttamaan.