Rikastuneet kaverit ja kaveruuden loppu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.

Omasta mielestäni vaurastuminen ei ole vaikuttanut omaan käytökseemme, mutta sen sijaan sukulaisilta on tullut yllättäviä reaktioita. 

Esim. sukulainen on vaatinut yhtäkkiä meiltä kymppintonnien tukea omiin harrastuksiin tai loma-asuntoamme omaan käyttöönsä keskellä kesää, korvauksetta tietenkin.

Näille ihmisille ei tule mieleen että vaurastuminen on vaatinut meiltä suurta työpanosta ja haluamme tietysti itse nauttia työmme hedelmistä. 

Emme ole itsekään koskaaan saaneet ilmaiseksi mitään.

Ja jonkun loma-asunnon ylläpito vaatii myös paljon työtä että todellakin haluamme siitä itse nauttia kesällä emmekä noin vaan luovuttaa sitä jonkun muun sotkettavaksi ja rikottavaksi vaikka emme ihan joka päivä siinä itse olisikaan.

ettekö ole saaneet ilmaiseksi mitään... paitsi osakeosinkoja, alempia veroja, ym. rikkaiden etuja joita köyhemmillä ei ole...

Siis mitä täh? 😄

Eivät osakeosingot ole ilmaisia. Niitä osakkeita pitää ostaa jotta osinkoja saa, ja sitten niistä vielä menee verot päältä. 

Ja mitkä alemmat veroprosentit? Sama veroprosentti osingoissa kuin kaikilla muillakin, ja ansiotuloissa paljon suurempi. 

Katsos, kun tuollaisten herravihaajien mielestä on olemassa vain kaksi ryhmää:

Köyhät, joita rankaistaan ja jotka eivät ikinä saa mitään, mutta joille kuuluisi kaikki koska he ovat Hyviä Ihmisiä 

Rikkaat, jotka ovat saaneet ansionsa epäreilusti ja ilman mitään omaa vaivaa tai ansiota, ja jotka ryöstävät kaiken rahansa köyhiltä. Nämä saavat yritystukia eivätkä maksa veroja ja pitävät lapsisexiorjia, ja ovat Pahoja Ihmisiä. 

Raja näiden kahden välillä menee  aina siinä summassa, jonka herraviihaaja itse tienaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä kyllä ole mitään yhteistä enää joidenkin sellaisten tuttujen kanssa, jotka purjehtii kesät, laskettelee talvet ja kun ovat joskus kotona viikonloppuna, menevät lauantai-iltana teatteriin tai sunnuntaina brunssille. Ja vielä kuvittelevat elävänsä ihan tavallista elämää eikä mitenkään vaurasta. 

No ei laskettelu ja teatterissa käyminen mitään kalliita harrastuksia ole. Mitäs jos joskus itsekin kävisitte ?

Itsekin olin teatterissa pari päivää sitten. Kaveri oli saanut töistä ilmaiset liput.

Ei kai se ole kallista jos ilmaiseksi pääsee. :D

Voi herraisä.

Moniin teattereihin voi ostaa "maksa mitä pystyt" -lippuja. Eli kyllä niissä ilmaiseksikin pääsee käymään, ja vielä aika useinkin. 

Joo, siis johonkin kaveriporukan harrastelijateatteriporukoiden puuhastelunäytöksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"

 

Tai periä niitä

75% suomalaisista saa perintöä. Jos on fiksu, perintörahat voi laittaa rahastoon tai osakkeisiin ja ajan kuluessa säästö kasvaa. 

kuitenkin vain pieni osa suomalaisista näkee sen vaivan että oikeasti alkaa sijoittaa vaikka osakkeisiin ja saa perintöomaisuutensa kasvamaan. 

Ihmiset tulaavat rahojaan tai pitävät niitä nollakorkoisilla tileillä.

Loput ihmiset voisivat säästää palkastaan ja sijoittaa vähitellen . Suurimmalla osalla kansasta olisi mahdollisuus vaurastua, jos vain asettaa tavoitteita ja näkee vaivaa asian eteen. 

Sijoittaa ja vaurastua perinnöllä, kun omat vanhemmat kuolevat ja perintöä saa ollessaan 50-70 vuotias? 

 

25% ei saa perintöä silloinkaan. 

Siinä iässä sille rahalle ei enää ole tarvetta, sen voisi hyvin sijoittaa poikimaan. Kasvaneen potin voi jättää sitten lapsilleen perinnöksi. Ehkä joskus köyhyys loppuisi, vai onko ylisukupolvinen ajattelu myrkkyä muualla kuin rikkaiden keskuudessa?

Seitsemänkymppisenä vasta rahalle onkin tarvetta! Attendon ja Esperi Caren tiloihin ei tyhjätasku pääse. Perinnöt menevät niille eikä perheenjäsenille. 

Et ole oikein vielä ymmärtänyt tätä nykysuomalaisten elämää oikein, huomaan. No, tulee se asia sinunkin eteesi vielä. 

Eikö raha kannata antaa ennakkoperintönä ennen kuin pääsee nauttimaan Attendon hoidosta? Hyvän eläkkeen he kyllä niistävät omiin taskuihinsa, sille ei voi mitään.

Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan  vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa. 

Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin". 

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan  vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa. 

Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin". 

Et sinä tarjoa myöhemmin, siinä on se jutun juju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.

Ilmaiset jutut voivat olla niitä parhaita. 

Mikä on rentouttavampaa ja ihanampaa yhdessäoloa kuin pitkä kävelylenkki kaverin kanssa vaikka meren tai järven rannalla niin että on eväät ja retkituolit mukana. Saa valita parhaat maisemapaikat ruokailuun ja keskustelurauha on taattu.

Tai pojilla. joku pilkkiretki kaverin mökille, missä laitetaan itse ongittua kalaa ?

Noinhan se vois mennä, mut mitä kun kaverilla on useampikin mökki, vaan on niin ylimielinen ettei kertaakaan kutsu ystävää jolla ei ole mökkiä kesällä käymään siellä? 

Ei se johdu siitä, että hän olisi ylimielinen, vaan siitä että sinulla on ikävä asenne ja hänellä olisi epämukava olo koko vierailun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan  vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa. 

Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin". 

Toisaalta köyhällä on myös ylpeys. Muuttaa suhteen dynamiikkaa, jos toista tarvitsee vetää perässään. Yleensä se "köyhä" reagoi tähän jotenkin katkerasti. Monen monta kertaa olen saanut näpeilleni anteliaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan  vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa. 

Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin". 

Et sinä tarjoa myöhemmin, siinä on se jutun juju.

Minusta juju ei ole siinä. Hehän eivät voi sitä tietää, koska asiasta ei ole yhtään kokemusta. Ja jos itsellä olisi paljon rahaa, niin joku kymmenen euroa ei yhtään hetkauttaisi, jos sen tarjoaisin ystävälleni siinä tapauksessa, että aloite tapaamiseen tulee minulta. Ja sanoessani noin en edes koskaan olettaisi, että vastavuoroinen tarjoaminen tapahtuisi, sanoisin vaan siksi, että toisen olisi helpompi ottaa tarjous vastaan.

sitten on niitä jotka kehuskelee perityillä rahoilla ja kuvittelee olevansa jotain menestyjiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan  vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa. 

Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin". 

Et sinä tarjoa myöhemmin, siinä on se jutun juju.

Minusta juju ei ole siinä. Hehän eivät voi sitä tietää, koska asiasta ei ole yhtään kokemusta. Ja jos itsellä olisi paljon rahaa, niin joku kymmenen euroa ei yhtään hetkauttaisi, jos sen tarjoaisin ystävälleni siinä tapauksessa, että aloite tapaamiseen tulee minulta. Ja sanoessani noin en edes koskaan olettaisi, että vastavuoroinen tarjoaminen tapahtuisi, sanoisin vaan siksi, että toisen olisi helpompi ottaa tarjous vastaan.

Kyllä sen tietää, että ihminen jonka täytyy säästää rahaa 1.5 kk jotta pääsee kahvilaan, ei voi tarjota kahvia jatkossakaan.

Muuten olen samaa mieltä, itsekin tarjoaisin odottamatta vastapalvelusta.

Halpa lento Suomeen, varmasti halvempi synnytyskin ja saattaapi tukia siinä samalla saada jos haluaa. 

Rikkaat kikkailee laillisilla veronkierroilla ja ottaa hyödyn muista jotka maksaa veroja, tapatyöttömät samassa kastissa kikkailee hyödyt muttei velvollisuuksia. Keskiluokka maksaa lystin ja sitten ihmetellään miksi niitä lapsia ei synny muutakuin ulkomaalaisille joille tulkit hoitaa kaikki tuet.

Lotto voitto syntyä suomeen, riippuen mikä lusikka suussa.

Vierailija kirjoitti:

"Rikastuminen myös aina muuttaa arvoja hiljalleen" Ei pidä paikkaansa. 

 

Ettet itse olisi kateellinen kavereillesi. Jos näytät sen, he eivät ehkä siksi viihdy kitkerässä seurassasi. 

Muuttaa toki kulutuskäyttäytymistä, mutta niinhän sen pitääkin. Ei kukaan näe vaivaa vaurastumisen eteen, jotta voisi edelleen elää kuin köyhempänä. Ja vaikka tekisi niin, sitten vaan haukuttaisiin itaraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.

Omasta mielestäni vaurastuminen ei ole vaikuttanut omaan käytökseemme, mutta sen sijaan sukulaisilta on tullut yllättäviä reaktioita. 

Esim. sukulainen on vaatinut yhtäkkiä meiltä kymppintonnien tukea omiin harrastuksiin tai loma-asuntoamme omaan käyttöönsä keskellä kesää, korvauksetta tietenkin.

Näille ihmisille ei tule mieleen että vaurastuminen on vaatinut meiltä suurta työpanosta ja haluamme tietysti itse nauttia työmme hedelmistä. 

Emme ole itsekään koskaaan saaneet ilmaiseksi mitään.

Ja jonkun loma-asunnon ylläpito vaatii myös paljon työtä että todellakin haluamme siitä itse nauttia kesällä emmekä noin vaan luovuttaa sitä jonkun muun sotkettavaksi ja rikottavaksi vaikka emme ihan joka päivä siinä itse olisikaan.

Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka samalla tai paljon suuremmalla työpanoksella eivät saavuta edes keskinkertaista elintasoa. Niin että voi ottaa sen sädekehän oman pään päältä pois ja kiittää siitä kaikesta mitä on saanut. Ei pelkästään kovalla työllä, vaan taustalla on myös aina muutakin joka edesauttaa asiaa.

Miksi pitäisi kiittää antamalla mökkinsä sukulaisten käyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Joku puhui onnekkuudesta. Kyllä, onnella on vaurastumisessa osansa, mutta onnenpotkuun on valmistauduttava, että sen voi hyödyntää.

Onnekkuus on tyhmien ihmisten tapa suhtautua todennäköisyyksiin.

Lapseni vaurastui (kovalla työllä, säästämällä ja sijoittamalla). Kun sukulaisille asia selvisi, alkoi rahan "lainaaminen" milloin mihinkin. Ja puheet siitä, että sillä on ollut hyvä onni, sillä on aina ollut helppoa. Eikä se mikään superrikas ole, hyvin toimeentuleva vain. Täältä kotoa se sai solukämppään pari ikean huonekalua, juustohöylän ja vanhoja astioita.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni vaurastui (kovalla työllä, säästämällä ja sijoittamalla). Kun sukulaisille asia selvisi, alkoi rahan "lainaaminen" milloin mihinkin. Ja puheet siitä, että sillä on ollut hyvä onni, sillä on aina ollut helppoa. Eikä se mikään superrikas ole, hyvin toimeentuleva vain. Täältä kotoa se sai solukämppään pari ikean huonekalua, juustohöylän ja vanhoja astioita.

Tämä. 

Mieheni opiskeli ahkerasti ja eteni töissään ylemmäs kehittämällä itseään ja hakemalla aktiivisesti uusia töitä. Sen lisäksi elää melko säästäväisesti ja sijoittaa rahojaan. 

Veljensä on syrjäytymässä oleva peliongelmainen ja pahasti velkaantunut alkoholisti. Ruinaa jatkuvasti rahaa mieheltäni, kun "sulla sitä rahaa on niin hyvin voit lainata/antaa." Suhtautuu siis niihin rahoihin kuin ne kuuluisivat hänelle itselleen, kun on vaan niin surkeasti pääsyt käymään että toisella on paljon ja toiselta loppuu aina kesken. Itsellään jäi koulu kesken, jumittui surkeapalkkaiseen duunarihommaan ja pelaa ja ryyppää kaikki ulosotosta jäävät rahat heti. Yhtään ei tunnu näkevän syy-seuraussuhteita tai oman käytöksensä vaikutusta talouteensa. Toiset vaan saavat paljon ja toiset eivät mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku puhui onnekkuudesta. Kyllä, onnella on vaurastumisessa osansa, mutta onnenpotkuun on valmistauduttava, että sen voi hyödyntää.

Onnekkuus on tyhmien ihmisten tapa suhtautua todennäköisyyksiin.

Jep. Mitä kovemmin tekee töitä, kouluttautuu, harjoittelee, verkostoituu, säästää ja suunnittelee. Sitä onnekkaampi on. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan  vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa. 

Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin". 

Tämä vielä menisi, mutta minulla on ollut aikanaan uhriutuvia köyhiä ystäviä, jotka ovat tarjoamisehditukseen todenneet, että mulla ei ole ehkä koskaan varaa tarjota takaisin. Tuohan on täytyyä shittiä; ihmisellä ei ole halua tarjota takaisin, koska röyhkeyksissään ajattelee, ettei hänen köyhänä tarvitse. Siksi en enää tarjoudu. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se pidemmän päälle käy raskaaksi, jos jonkun kanssa ei voi tehdä kuin ilmaisia juttuja, vaikka muilla olisi pätäkkää.

Paras kaveri on sellainen, jonka kanssa ei ole väliä mitä tehdään. Parasta ja hauskinta parhaan kaverin kanssa on vaan kun tehdään jotain yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampikin kommentoi, että ärsyttää rikkaampana se, että köyhemmät olettavat tarjoavan  vaikka kahvilassa, kun se lasku ei tunnu kuitenkaan kukkarossa. 

Itse olen elänyt tiukassa rahatilanteessa jo vuosikymmeniä, ja minua taas ihmetyttää se, että kukaan rikkaammista ei tarjoa koskaan mitään. Minulla on pari oikeasti rikasta ystävää, ja kun he ehdottavat tapaamista kahvilassa tai lounaalla, ja joudun sanomaan, että se on rahallisesti mahdollista vaikka puolentoista kuukauden päästä, niin odottavat sitten siihen saakka harmitellen, että en pääse aikaisemmin, eikä tule mieleen sanoa "nähdään vaan jo ensi viikolla, minä tarjoan silloin, tarjoa sinä sitten joskus myöhemmin". 

No ei ne sitten ole oikeasti rikkaita ystäviä. Minä olen tarjonnut jopa ulkomaan matkoja, illallisista nyt puhumattakaan. Enkä tietysti odota mitään vastapalvelusta.

Ainoastaan silloin pistää vihaksi, jos joku pitää sitä itsestään selvänä ja vaatii ilmaisia etuja.