Lue keskustelun säännöt.
Rikastuneet kaverit ja kaveruuden loppu
08.03.2026 |
On mahdotonta jatkaa kaveruutta vaurastuneiden kaverien kanssa, kun itsellä vaurastumista ei ole tapahtunut. Vapaa-ajan vietto on muuttunut rikastuneilla. Itsellä on kuitenkin vaan ne samat vanhat tulot ja kämppä. Ei ole mahdollisuutta tehdä ja harrastaa samoja asioita. Rikastuminen myös aina muuttaa arvoja hiljalleen ja arvojen muuttuminen myös vaikuttaa kaveruuteen. Ikävää tietysti, kun ennen hyvä kaveruus lopahtaa muuttuneen elämäntilanteen myötä, mutta ei sille oikein mitään voi, ettei yhteisiä asioita enää oikein ole.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"
Tai periä niitä
75% suomalaisista saa perintöä. Jos on fiksu, perintörahat voi laittaa rahastoon tai osakkeisiin ja ajan kuluessa säästö kasvaa.
kuitenkin vain pieni osa suomalaisista näkee sen vaivan että oikeasti alkaa sijoittaa vaikka osakkeisiin ja saa perintöomaisuutensa kasvamaan.
Ihmiset tulaavat rahojaan tai pitävät niitä nollakorkoisilla tileillä.
Loput ihmiset voisivat säästää palkastaan ja sijoittaa vähitellen . Suurimmalla osalla kansasta olisi mahdollisuus vaurastua, jos vain asettaa tavoitteita ja näkee vaivaa asian eteen.
Sijoittaa ja vaurastua perinnöllä, kun omat vanhemmat kuolevat ja perintöä saa ollessaan 50-70 vuotias?
25% ei saa perintöä silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöjen mediaani on varmaan jotain 15 000 sillä ei rikkaaksi tule kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole varaa mennä pelaamaan biljardia tai sulkista?
Mä en pelaisi kumpaakaan, olin sitten köyhä tai rikas.
Usein perittävää on niin vähän, ettei siitä peritä edes veroa. Vain 38 prosenttia kaikista perinnöistä vuosina 20172022 oli VATT:n mukaan verotettavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"
Tai periä niitä
75% suomalaisista saa perintöä. Jos on fiksu, perintörahat voi laittaa rahastoon tai osakkeisiin ja ajan kuluessa säästö kasvaa.
kuitenkin vain pieni osa suomalaisista näkee sen vaivan että oikeasti alkaa sijoittaa vaikka osakkeisiin ja saa perintöomaisuutensa kasvamaan.
Ihmiset tulaavat rahojaan tai pitävät niitä nollakorkoisilla tileillä.
Loput ihmiset voisivat säästää palkastaan ja sijoittaa vähitellen . Suurimmalla osalla kansasta olisi mahdollisuus vaurastua, jos vain asettaa tavoitteita ja näkee vaivaa asian eteen.
Sijoittaa ja vaurastua perinnöllä, kun omat vanhemmat kuolevat ja perintöä saa ollessaan 50-70 vuotias?
25% ei saa perintöä silloinkaan.
Suurin osa tosiaan perii sen verran iäkkäinä, että sijoittamiseen aikajana jää turhan lyhyeksi, ellei sitten tarkoitus ole vain jättää jälkipolville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"
Tai periä niitä
75% suomalaisista saa perintöä. Jos on fiksu, perintörahat voi laittaa rahastoon tai osakkeisiin ja ajan kuluessa säästö kasvaa.
kuitenkin vain pieni osa suomalaisista näkee sen vaivan että oikeasti alkaa sijoittaa vaikka osakkeisiin ja saa perintöomaisuutensa kasvamaan.
Ihmiset tulaavat rahojaan tai pitävät niitä nollakorkoisilla tileillä.
Loput ihmiset voisivat säästää palkastaan ja sijoittaa vähitellen . Suurimmalla osalla kansasta olisi mahdollisuus vaurastua, jos vain asettaa tavoitteita ja näkee vaivaa asian eteen.
Sijoittaa ja vaurastua perinnöllä, kun omat vanhemmat kuolevat ja perintöä saa ollessaan 50-70 vuotias?
25% ei saa perintöä silloinkaan.
Siinä iässä sille rahalle ei enää ole tarvetta, sen voisi hyvin sijoittaa poikimaan. Kasvaneen potin voi jättää sitten lapsilleen perinnöksi. Ehkä joskus köyhyys loppuisi, vai onko ylisukupolvinen ajattelu myrkkyä muualla kuin rikkaiden keskuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole varakas, mutta täytyy kyllä todeta, että itseni kohdalla ei ole käynyt näin.
Minulla on kaveriporukka, missä osa on todella varakkaita. Yhteydenpitomme on vähentynyt, ja kaveriporukasta ne, joilla on rahaa, tekevät enemmän asioita keskenään. En tosin usko, että se johtuu rahasta, vaan siitä, että olemme kouluajoista kasvaneet eri suuntiin ja meitä kiinnostaa eri asiat. Toki en voi tavatassamme osallistua keskusteluun, miten jossain Karibialla oli sitä ja tätä, niinkuin ei muutama muukaan.
Mutta sitten on taas sellaisia ystäviä, joilla on paljon rahaa, mutta pidämme silti tiiviisti yhteyttä ja teemme asioita yhdessä, niitä, mitkä eivät rahaa niin vaadi, kuten kävelylenkkejä, kahvilatapaamisia, puhelinsoittoja, kyläilyä puolin ja toisin jne. He tekevät asioita, joita minä en voi rahallisesti toteuttaa, sitten oman perheensä ja läheisestensä kanssa.
Vähän ohiksena, mutta työkaveruudesta juttu asiaan liittyen.
Mulla oli rahapulassa oleva työkaveri ja en itsekään ole varakas. Lainasin hänelle pari kertaa rahaa ja hän maksoi kyllä takaisin.
Sitten hän sai pienen perinnön. Yritin mennä hänen työhuoneeseensa ihan asiaa toimittamaan, niin hän löi oven nenäni edestä kiinni sanoen, ettei sulla ole mitään asiaa huoneeseeni.
Sen jälkeen en puhunut hänelle sanaakaan.
Kun hän oli köyhä ja tarvitsi apua, olin tervetullut kaveri, mutta kun avun tarve loppui, loppui kaveruuskin😈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverit ovat pysyneet samoina, mutta raha-asioista en voi heidän kanssaan puhua. Tarjoan myös mielelläni ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka välillä v*tuttaa, koska kukaan ei enää edes kohteliaisuudesta etsi lompakkoaan maksun hetkellä, katsovat vain minua.
Lainaus-keskustelu on käyty jo vuosia sitten eli en ole mikään pankki, en vippaa, takaa tai lainaa. Enkä maksa pöydän piikkiä, jos liityn seuraan myöhemmin. Toisaalta, ihan uskomatonta, että nämäkin keskustelut on joskus pitänyt käydä. En kuulemma laskun maksamisesta köyhdy. Ymmärrän myös vaurastuneita, jotka eivät "jaksa" köyhiä ystäviään, raha pilaa helposti ystävyyden, varsinkin jos on pitkämuistinen, kaikenlaista kommenttia itsekin olen vuosien varrella kuullut. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä, jolloin toisen onnistuminen on itseltä pois.
Ai kamala. En suostuisi tuollaiseen ikinä. Että siis oletetaan että minä maksan. Voin tarjota jos huvittaa, mutta en jos sitä edellytetään.
Monesti on helpompi maksaa se lasku.
Miksi mennä sinne ravintolaan ensinnäkään heidän kanssaan jos joutuu maksamaan ja ei tykkää maksaa?
Ei kai tässä minun tykkäämisestä ole kyse. Mutta olisipa iloinen yllätys, jos joskus tarjottaisiin vastavuoroisesti vaikka ne pullakahvit. Ei ole tapahtunut vuosiin. Ajattelevat, ettei tällä ole merkitystä, koska minulla ei ole pulaa pikkurahasta. On sillä kuitenkin psykologinen merkitys.
Vai ihan psykologinen.
Psykiatria sinä tarvitsisit.
Ehkä näin, mutta mene sinä akuutimpana ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun ja ystäväni varallisuus on varmaan aika samaa tasoa, mutta olen huomannut että vaurastuminen ja tietynlainen tason nousu on tehnyt asioista suorittamista ja pätemistä.
Tämä näkyy esim. matkoissa ja retkillä. Teemme pari retkeä esim. pyörillä vuosittain. Alkuun lainasimme varusteet tutuilta ja retket olivat tosi hauskoja, sisältäen kaikenlaisia kommelluksia, mutta myös onnistumisen kokemuksia ja selviytymisen tunnetta. Nyt ystävälläni viimeisen päälle varusteet ja retkeily muuttunut suorittamiseksi ja pätemiseksi. Sama ulkomailla, ennen oli hostelli syrjästä, jossa sellainen paikallinen elämänmeno, nyt kallis ketjuhotelli turistialueella. Jotenkin minusta kaikesta tullut paljon tylsempää.Ymmärrän, mitä tarkoitat. Itse olen vanhemmiten muuttunut mukavuudenhaluiseksi, etten lähde hostelleihin nukkumaan, vaikka aikanaan niissä ei ollut mitään vikaa. Muistatko, joskus oli myös pieniä 2-3 tähden perhehotelleja, jotka olivat tosi symppiksiä? Niitä ei enää ole, pelkkiä ketjuhotelleja vain. Massaturismi on pilannut paljon sekä hinta- ja huomiokilpailu netissä. Tavaralla päteminen johtuu köyhästä lapsuudesta, jota aikuisiällä kompensoidaan, ystäväsi ei voi itselleen käytännössä mitään.
Että tahdoton nukke tuli kaverista joka rikastui.
Uskokoon ken tahtoo. Minä en.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohiksena, mutta työkaveruudesta juttu asiaan liittyen.
Mulla oli rahapulassa oleva työkaveri ja en itsekään ole varakas. Lainasin hänelle pari kertaa rahaa ja hän maksoi kyllä takaisin.
Sitten hän sai pienen perinnön. Yritin mennä hänen työhuoneeseensa ihan asiaa toimittamaan, niin hän löi oven nenäni edestä kiinni sanoen, ettei sulla ole mitään asiaa huoneeseeni.
Sen jälkeen en puhunut hänelle sanaakaan.
Kun hän oli köyhä ja tarvitsi apua, olin tervetullut kaveri, mutta kun avun tarve loppui, loppui kaveruuskin😈
Tyypillistä nousukkaille.
Mietin, että mikä omalla kohdalla on syynä siihen, että kaikkiin vanhoihin kavereihin ei tule pidettyä yhteyttä. Ainakin kaksi syytä on, alkoholi ja välimatkat. Osa jäi opiskeluaikana iloiseen ryypiskelykierteeseen ja viettää vapaa-aikansa reippaasti alkoholin seurassa, sellaisia humalajuojia ei enää viisikymppisenä jaksa katsella. Osa vain asuu kaukana ja yhteydenpito on sen takia harvaa. En kyllä itse ole huomannut, että raha rajoittaisi. Jos kaveri on köyhä ja asuu kaukana, niin hänellä ei ole varaa matkustaa, mutta minä voin ostaa lennot ja käydä kylässä. Eikä yhteydenpito mitään kallista tekemistä edellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jotta saa osinkoja osakkeista täytyy ensin olla ahkera, tienata ja säästää rahaa jotta voi ostaa osakkeen josta sitä osinkoa maksetaan"
Tai periä niitä
75% suomalaisista saa perintöä. Jos on fiksu, perintörahat voi laittaa rahastoon tai osakkeisiin ja ajan kuluessa säästö kasvaa.
kuitenkin vain pieni osa suomalaisista näkee sen vaivan että oikeasti alkaa sijoittaa vaikka osakkeisiin ja saa perintöomaisuutensa kasvamaan.
Ihmiset tulaavat rahojaan tai pitävät niitä nollakorkoisilla tileillä.
Loput ihmiset voisivat säästää palkastaan ja sijoittaa vähitellen . Suurimmalla osalla kansasta olisi mahdollisuus vaurastua, jos vain asettaa tavoitteita ja näkee vaivaa asian eteen.
Sijoittaa ja vaurastua perinnöllä, kun omat vanhemmat kuolevat ja perintöä saa ollessaan 50-70 vuotias?
25% ei saa perintöä silloinkaan.
Siinä iässä sille rahalle ei enää ole tarvetta, sen voisi hyvin sijoittaa poikimaan. Kasvaneen potin voi jättää sitten lapsilleen perinnöksi. Ehkä joskus köyhyys loppuisi, vai onko ylisukupolvinen ajattelu myrkkyä muualla kuin rikkaiden keskuudessa?
Seitsemänkymppisenä vasta rahalle onkin tarvetta! Attendon ja Esperi Caren tiloihin ei tyhjätasku pääse. Perinnöt menevät niille eikä perheenjäsenille.
Et ole oikein vielä ymmärtänyt tätä nykysuomalaisten elämää oikein, huomaan. No, tulee se asia sinunkin eteesi vielä.
Meitä on 5 naisen kaveriporukka ja kaikki muut on vuosien saatossa saavuttaneet ihan hyvän tulotason ja taloudellisen vakauden, paitsi yksi. Ollaan koitettu järkätä yhteistä tekekemistä niin, että kaikki voi osallistua. Vaeltamista, ilmaistapahtumia, ym halpaa. Todella ärsyttää kun menty tämän yhden erityistarpeiden mukaan ja yleensä hän peruu viime tipassa. Me muut oltaisiin voi järjestää jotain ihan muuta, jos olisi jo alusta asti tiedossa, ettei tämä yksi aio osallistua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varakkailla nousee aina kusi hattuun väistämättä. 80-luvun lopullakin äkkirikastuneet jupit olivat yleinen naurunaihe öykkärimäisen ja häiriintyneen käytöksensä vuoksi.
Omasta mielestäni vaurastuminen ei ole vaikuttanut omaan käytökseemme, mutta sen sijaan sukulaisilta on tullut yllättäviä reaktioita.
Esim. sukulainen on vaatinut yhtäkkiä meiltä kymppintonnien tukea omiin harrastuksiin tai loma-asuntoamme omaan käyttöönsä keskellä kesää, korvauksetta tietenkin.
Näille ihmisille ei tule mieleen että vaurastuminen on vaatinut meiltä suurta työpanosta ja haluamme tietysti itse nauttia työmme hedelmistä.
Emme ole itsekään koskaaan saaneet ilmaiseksi mitään.
Ja jonkun loma-asunnon ylläpito vaatii myös paljon työtä että todellakin haluamme siitä itse nauttia kesällä emmekä noin vaan luovuttaa sitä jonkun muun sotkettavaksi ja rikottavaksi vaikka emme ihan joka päivä siinä itse olisikaan.
ettekö ole saaneet ilmaiseksi mitään... paitsi osakeosinkoja, alempia veroja, ym. rikkaiden etuja joita köyhemmillä ei ole...
Siis mitä täh? 😄
Eivät osakeosingot ole ilmaisia. Niitä osakkeita pitää ostaa jotta osinkoja saa, ja sitten niistä vielä menee verot päältä.
Ja mitkä alemmat veroprosentit? Sama veroprosentti osingoissa kuin kaikilla muillakin, ja ansiotuloissa paljon suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minun ja ystäväni varallisuus on varmaan aika samaa tasoa, mutta olen huomannut että vaurastuminen ja tietynlainen tason nousu on tehnyt asioista suorittamista ja pätemistä.
Tämä näkyy esim. matkoissa ja retkillä. Teemme pari retkeä esim. pyörillä vuosittain. Alkuun lainasimme varusteet tutuilta ja retket olivat tosi hauskoja, sisältäen kaikenlaisia kommelluksia, mutta myös onnistumisen kokemuksia ja selviytymisen tunnetta. Nyt ystävälläni viimeisen päälle varusteet ja retkeily muuttunut suorittamiseksi ja pätemiseksi. Sama ulkomailla, ennen oli hostelli syrjästä, jossa sellainen paikallinen elämänmeno, nyt kallis ketjuhotelli turistialueella. Jotenkin minusta kaikesta tullut paljon tylsempää.Ymmärrän, mitä tarkoitat. Itse olen vanhemmiten muuttunut mukavuudenhaluiseksi, etten lähde hostelleihin nukkumaan, vaikka aikanaan niissä ei ollut mitään vikaa. Muistatko, joskus oli myös pieniä 2-3 tähden perhehotelleja, jotka olivat tosi symppiksiä? Niitä ei enää ole, pelkkiä ketjuhotelleja vain. Massaturismi on pilannut paljon sekä hinta- ja huomiokilpailu netissä. Tavaralla päteminen johtuu köyhästä lapsuudesta, jota aikuisiällä kompensoidaan, ystäväsi ei voi itselleen käytännössä mitään.
Että tahdoton nukke tuli kaverista joka rikastui.
Uskokoon ken tahtoo. Minä en.
Eri
Ei tullut tahdotonta, mutta valitettavasti näille tavaralla pätemisille ei voi mitään, vaikka sen itse tiedostaisikin. Köyhästä lapsuudesta ponnistaneet ihmiset ostavat tavaraa näyttääkseen itselleen ja ympäristölleen, että on menestytty ja köyhyydestä on päästy. Eikä tässä ole mitään pahaa. Materia tuo heille aitoa iloa, kun lapsuudessa on ollut vain tiukka pipo ja puiset lelut.
Raamattu lohduttaa, siellä lukee että kamelin on helpompi päästä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivasten valtakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä kyllä ole mitään yhteistä enää joidenkin sellaisten tuttujen kanssa, jotka purjehtii kesät, laskettelee talvet ja kun ovat joskus kotona viikonloppuna, menevät lauantai-iltana teatteriin tai sunnuntaina brunssille. Ja vielä kuvittelevat elävänsä ihan tavallista elämää eikä mitenkään vaurasta.
No ei laskettelu ja teatterissa käyminen mitään kalliita harrastuksia ole. Mitäs jos joskus itsekin kävisitte ?
Itsekin olin teatterissa pari päivää sitten. Kaveri oli saanut töistä ilmaiset liput.
Ei kai se ole kallista jos ilmaiseksi pääsee. :D
Voi herraisä.
Moniin teattereihin voi ostaa "maksa mitä pystyt" -lippuja. Eli kyllä niissä ilmaiseksikin pääsee käymään, ja vielä aika useinkin.
Oiskohan rikkaiden vihaajilla yhtään parempia esimerkkejä kuin maailman 0.0000001% rikkain epstein tai jupit 40 vuoden takaa? Taitavat molemmat olla tapauksia joita ei yhdenkään vauvvalaisen elämässä tule vastaan.
"Naapurin akateeminen pariskunta on pahoja koska epstein" kun kuulostaa aika hiton tyhmältä.