On aivan mahtavaa olla isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velatko täällä alapeukuttaa näitä onnellisten isien kirjoituksia?




Ei vaan realistit.

Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.

Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.



🤭 Mamma/iskä ottaa homman vähän tosissaan.

Ja lapseton ottaa vielä enemmän tosissaan:D

Lapseton  LUULEE tietävänsä millaista pikkulapsiarki on, mutta lapsellinen TIETÄÄ. Ja jos joku sanoo, että on onnellinen lapsistaan ja lapsiperhearjesta niin kyllä kai hän tietää mistä puhuu. Ainakin enemmän, kun se lapseton. 

Lapsettomalla ei koskaan voi olla kokemusta siitä, millaista on elää, kun itsellä on OMA lapsi. Silti täälläkin pädetään ja tullaan kertomaan lapselliselle , millaista on, kun on lapsia. 

Tähän kyllä pätee taas se sanonta, että sellainen jolla ei ole lapsia luulee tietävänsä lapsista ja lasten kasvatuksesta kaiken. 

Niinpä niin 

Ihanasti tulet pätemään kersoilla, mahtaa olla hyvin kasvatettuja kun noin vauhkoot😅😅😅🤪🤪🤪

Miten tuo kommenttisi kuuluu mitenkään tuohon asiaan, että ihminen jolla on lapsia, tietää millaista on, kun on omia lapsia?

Ja ihminen jolla ei ole omia lapsia, ei voi mitenkään tietää mieltä tuntuu, kun on omia lapsia, koska hänellä ei ole niitä lapsia?

Mitä se kasvatus tuohon kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Minustakin se olisi mahtavaa. En haluaisi olla äiti, mutta isä ehdottomasti. 

Lapsi vaan ilmestyy elämään, saa pitää saman kropan kuin ennenkin ja vaan vähän autella äitiä. Voin jatkaa entisiä harrastuksia ja syödä mitä huvittaa. Oisi kiva jos olisi mini-mä kaverina.

 

T. Nainen

Se nyt ei ole miesten syy että he eivät voi hedelmöityä, synnyttää lasta ja imettää. Miksi siis pitää väheksyä heitä jotka ottavat isänä olon tosissaan ja haluavat olla parhaita mahdollisia isiä omille lapsilleen? Luulisi että naiset/äidit olisivat iloisia jos oma mies on kiinnostunut yhteisestä lapsesta ja tosissaan panostaa isyyteen, huom isyyteen, mies kun ei voi olla äiti.

Kyllä minuakin ärsyttää ne vanhemmat jotka antavat lastensa riekkua ja mesota yleisillä paikoilla, ravintoloissa ym. Mutta paljon pahempana pidän niitä tapauksia joista välillä (kaikki ei edes tule yleiseen tietoon) saamme/joudumme lukemaan mediasta joissa lasta on kohdeltu todella kaltoin, kidutettu ja tapettukin.

Miten voi aloittaja ja muut vanhemmat jotka kertovat iloitsevansa lapsestaan ja haluavansa touhuta tämän kanssa ja kasvattaa hyvin yms herättää noin paljon kiukkua ja vihaa?

Onko nykyään oikeasti tavattoman paljon porukkaa jonka ymmärrys on hyvin heikko vai onko kyse tahallisesta trollauksesta? keksitään ihan ihme tulkintoja muutamasta lauseesta, joku kertoo että kun vaimo tulee kotiin on perunat keitettyinä = mies ei koskaan tee muuta ruokaa kuin keittää perunoita, isä on onnellinen isyydestään = ei koskaan reagoi itkevään vauvaansa, ei imetä pullosta ikinä, jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyään oikeasti tavattoman paljon porukkaa jonka ymmärrys on hyvin heikko vai onko kyse tahallisesta trollauksesta? keksitään ihan ihme tulkintoja muutamasta lauseesta, joku kertoo että kun vaimo tulee kotiin on perunat keitettyinä = mies ei koskaan tee muuta ruokaa kuin keittää perunoita, isä on onnellinen isyydestään = ei koskaan reagoi itkevään vauvaansa, ei imetä pullosta ikinä, jne jne.

Kannattaa huomioida, että suomalaisista naisista 77% kantaa mukanaan mielenterveysongelmadiagnoosia koko loppuelämänsä. Tällä foorumilla mt-häiriöisten naisten määrä lähentelee varmasti sataa prosenttia ja kommentointi on sen mukaista. 

Kyllä on mahtavaa olla lapseton 🥰🥰

Minä olisin halunnut lapsia mutta johtuen geneettisestä sairaudestani niin en voi tulla raskaaksi koska riski sille että lapsi perisi tämän sairauden on liian suuri ja luultavasti saisin keskenmenon, surun myötä oppinut hyväksymään ettei lapsia tule, onneksi sisaruksen lapset tuoneet iloa elämään. 

Onnittelut isyydestä. Ja mahtavaa, jos nautit siitä.

Isänä varmaan onkin kivaa. Äitinä vähän toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Isänä varmaan onkin kivaa. Äitinä vähän toinen juttu.

Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, mutta meillä puhutaan kyllä n. kerran kuukaudessa, miten hyvä ja onnellinen perhe meillä on. Kehun vaimoa ja lapsiamme. Vaimokin on selvästi onnellinen äitydestään, kun vähän ujona oli jo pelännyt ettei saa perhettä ja lapsia.

Ja luonnollisesti isyyttä ei voi verrata äitiyteen.

Jännä, kuinka eri tavalla itse isänä koen asiat. Omasta mielestäni lapsiperhe on loppumaton ikävä työmaa. Äärimmäisen vähän on aikaa omille mielenkiintoisille asioille; käytännössä vain viikonloppuöisin. Jatkuvasti on vain tehtävä lasten eteen asioita. Koti on jatkuvasti sekaisin ja aina olisi siivottavaa. Vaikka kuinka perehdyin lapsiperhe-elämään ennen lapsia, niin silti työn määrä oli kymmenkertainen todellisuuteen nähden. Omasta mielestäni lapset eivät myöskään "anna" samoissa määrin mitä "ottavat". Olen vanhentunut, usein närkästynyt ja joutunut laskemaan merkittävästi elintasoa. Lisäksi luopumaan kymmenistä loistavasta aiemman elämän mahtavasta asiasta, mutta en koe saaneeni vastineeksi läheskään yhtä hienoja asioita.

Varsinkin ihan pienet lapset ovat niin ihania. Joka päivä löytyy ilonaiheita. Kaikki menee koko ajan todella hyvin. 😊

Vierailija kirjoitti:

Isänä varmaan onkin kivaa. Äitinä vähän toinen juttu.

Äitinä se vasta onnellista on. Mitä enemmän lapsia sitä enemmän onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänä varmaan onkin kivaa. Äitinä vähän toinen juttu.

Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, mutta meillä puhutaan kyllä n. kerran kuukaudessa, miten hyvä ja onnellinen perhe meillä on. Kehun vaimoa ja lapsiamme. Vaimokin on selvästi onnellinen äitydestään, kun vähän ujona oli jo pelännyt ettei saa perhettä ja lapsia.

Ja luonnollisesti isyyttä ei voi verrata äitiyteen.

No mäkin oon hirveän ujo, eipä oo miehet lämmenneet pitäis olla ulkonäköä että miehet kiinnostuis, näin jäi perhe ja lapset saamatta, oman ruumuuden takia. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä, kuinka eri tavalla itse isänä koen asiat. Omasta mielestäni lapsiperhe on loppumaton ikävä työmaa. Äärimmäisen vähän on aikaa omille mielenkiintoisille asioille; käytännössä vain viikonloppuöisin. Jatkuvasti on vain tehtävä lasten eteen asioita. Koti on jatkuvasti sekaisin ja aina olisi siivottavaa. Vaikka kuinka perehdyin lapsiperhe-elämään ennen lapsia, niin silti työn määrä oli kymmenkertainen todellisuuteen nähden. Omasta mielestäni lapset eivät myöskään "anna" samoissa määrin mitä "ottavat". Olen vanhentunut, usein närkästynyt ja joutunut laskemaan merkittävästi elintasoa. Lisäksi luopumaan kymmenistä loistavasta aiemman elämän mahtavasta asiasta, mutta en koe saaneeni vastineeksi läheskään yhtä hienoja asioita.

Tätä todellisuutta täällä vaivapalstan isit/äiskät ei elä, kaikki tuntuu olevan jatkuvasti mahtavaa ja hyvää eli lopputulos? Niillä ei ole siis yhtään huonoa hetkeä, koti kuin sisustuslehdestä, robotti varman hoitaa vielä kotityötkin, oma ulkonäkö on kuin mallienkuvastossa, vauvakin ihan mallia täydellisyys: ei puklaa, vaippoja ei tartte vaihtaa juuri ollenkaan, jatkuvasti nukkuu hyvin, nauraa ja jokeltelee. Eli aivan mahtavaa kaikki:D

Mä olen 2 pojan isä. Pojat on nyt 16 ja 13-vuotiaita. Olen kokenut tämän isyyden hyvänä asiana ja en todellakaan kadu sitä. Tietenkään jokainen päivä ei ole herkkua, ei ole lapsettomillakaan. Parasta on ollut opettaa ja kasvattaa lapset, ihan tolkullisia poikia heistä on kasvanut ja kasvamassa. Pojissa näen paljon itseäni saman ikäisinä. Ovat liikunnallisia, pohtivat paljon maailman menoa ja ovat sosiaalisia. Heillä molemmilla on laaja kaveripiiri. Osaavat olla myös todella rasittavia minua ja vaimoa kohtaan välillä, mutta sehän kuuluu asiaan ja kasvukipuihin. Varmaan mekin olemme ihan urpoja heidän mielestään välillä. 

Kaikien kaikkiaan olen sitä mieltä, että omat lapset on olleet siunaus, eikä ne ole rajoittaneet mitenkään merkittävästi "hyvää ja vapaata elämää". Ennen poikien syntymää kuvittelin, että lapset tulevat myös kalliiksi. No eipä ole tulleet. 

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ja itse haluan olla se isä lapselleni joka katkaisee sen pahoinpitelyn yms. kulttuurin jonka itse sain kuspää isältäni.

Toi on hyvä tavoite, pidä siitä kiinni. Isyys on myös kokopäivätyötä kuten äitiyskin. Ei sen ole tarkoituskaan olla helppoa ja aina hauskaa. 

Niin siis siittäjä vai synnyttäjän puoliso joka kasvattaa käenpoikasta kotonaan.

Kaksi eri asiaa.

Isyys pelasti minut rappiolta ja liki varmalta aikaiselta kuolemalta. Olin ennen päihderiippuvainen ja kaidan tien kulkija. Kun sitten tulin isäksi kolmekymppisenä, tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni. En halunnut, että en olisi lapsen kasvussa mukana ja lapsi näkisi isäänsä vain linnassa. Päihteisiin en ole koskenut lapsen syntymän jälkeen (12v), ja olen tuloni ansainnut rehellisellä työllä. Joidenkin mielestä elän varmaan tylsää ja arkista elämää nykyään, mutta itse kutsun tätä oikeaksi elämäksi. 

Lapsen ja lapsen äidin kanssa vietetty yhteinen aika on vain elämän parasta huumetta. 

En oo koskaan ollut erityisen lapsirakas, vauvakuumeinen tai mitään. Mutta kyllä silti aina tiennyt et haluaisin oman perheen. Ja vihdoin lähempänä 40v sen sain, kun oli löytynyt sopiva puoliso jolla sama toive. Olin tyytyväinen ilmankin lapsia, elämässä oli sisältöä mutta kyllä on silti elämän parasta aikaa kun on 2 omaa pientä lasta. Vanhemmuus ei ole ollut kevyttä, eikä helppoa, mut en silti vaihtais <3