Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
On aivan mahtavaa olla isä
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla ei ole omia lapsia ei voi ymmärtää kuinka mahtava tunne on olla isä. Se rakkaus on erilaista ja syvempää kuin mikään muu rakkaus mitä ikinä voit kokea
Oispa mun isä ajatellut meistä lapsista samalla tavalla, minun isäni oli ihmishirviö, enemmin kohtaan paholaisen kasvoista kasvoihin kuin isäni livenä, toivon vaan sen äkkikuolemaa teki lapsuudesta aina pitkälle aikuisikään saakka elämästä hlvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ylilaudan perusteella kovin moni mies ei mielellään ole isä. Siihen vain ajaudutaan kun nainen painostaa kuin poliitikot rakennustarkastajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktaa jonka Igor yrittää kiistää:
Helsingin Sanomat 💕 Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
Ja samaan aikaa pikkulapsiperheissä eroaminen on todella yleistä, osa ei selviä edes vauvavuodesta eroamatta. Lasu on täysin ylityöllistetty. Jo päiväkoti-ikäisillä on paljon käytösongelmia. Perheissä on yhä enemmän erityislapsia.
Unohtamatta jatkuvaa uusiperhe elämää, vanhemmat himoissaan vaihtavat kumppania lennosta toiseem, lapset valitettavasti vain roikkuu siinä mukana, aha jo kolmas kumppani äiskällä/iskällä vuoden/ parin sisällä vai oliko se jo neljäs....
Siksi suosittelen kaikille miehille valitsemaan todella tarkkaan naisensa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ylilaudan perusteella kovin moni mies ei mielellään ole isä. Siihen vain ajaudutaan kun nainen painostaa kuin poliitikot rakennustarkastajaa.
Tottahan tuo on. Valitettavan moni nainen hätäilee lastenhankinnan kanssa. Osa sitten kuvittelee, että kun suhde vetelee viimeisiään, niin pyöräytänpä muksun, niin saan ukon pidettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktaa jonka Igor yrittää kiistää:
Helsingin Sanomat 💕 Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
Ja samaan aikaa pikkulapsiperheissä eroaminen on todella yleistä, osa ei selviä edes vauvavuodesta eroamatta. Lasu on täysin ylityöllistetty. Jo päiväkoti-ikäisillä on paljon käytösongelmia. Perheissä on yhä enemmän erityislapsia.
Unohtamatta jatkuvaa uusiperhe elämää, vanhemmat himoissaan vaihtavat kumppania lennosta toiseem, lapset valitettavasti vain roikkuu siinä mukana, aha jo kolmas kumppani äiskällä/iskällä vuoden/ parin sisällä vai oliko se jo neljäs....
Siksi suosittelen kaikille miehille valitsemaan todella tarkkaan naisensa.
Niin miehethän ei koskaan petä ja jätä perhettään toisen naisen, yleensä paljon nuoremman takia🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Miehet. Sydäntä
lämmittävää luettavaa.
Avioeroperheen lapsi,
E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä isänä olo ainakin kasvattanut. Itse tulin isäksi 18 vuotiaana nulikkana 2002.
Parhaan mukaani hoidin isän roolia, niillä tiedoilla ja taidoilla mitä silloin oli.
Nyt tuntuu hullulta, että 42 v mulla on jo 24 vuotias aikuinen, omaa elämäänsä hyvin luotaava tyyppi.
Olisin halunnut lisää lapsia myöhemmin, mutta niitä ei tullut. Ehkäpä joskus olen sitten vaari:)
Ei sinulla ole vielä hätää. Tulin isäksi 53-vuotiaana.
Parempi jättää ne hommat nuoremmille. Riski saada vammainen lapsi jo suurempi, on vanha lapsen ollessa vielä kasvuikäinen, ei hyvä
Vierailija kirjoitti:
Omani ovat 4 ja 8 v. Olen lasten myötä kokonaan menettänyt oman elämäniloni. M44
Miksi sitten aloit isäksi? Huijasiko nainen sut isäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sankari-iskä voimaantuu. 💪
Pitäiskö antaa ihan mitalli siitä hyvästä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää ainakin rääkyvä ja huonosti käyttäytyvä jälkikasvu pois kahviloista,ravintoloista,lentokoneista ym.Kaikki eivät tykkää metelistä ja kiukuttelusta.Kaikkea ei pidä sietää.
Oma havaintoni on, että ihmisiä joita kauheasti kismittää kaikenlainen lapsista lähtöisin oleva ääni, yhdistää jonkinlainen yleinen empatiaköyhyys. Ovat monesti muutenkin ärsyttävällä tavalla itsekeskeisiä.
Lapsiperheitä yhdistää se että heillä tuntuu olevan vain oikeuksia eikä koskaan velvollisuuksia ja kaikki sen takia että on sattunut vaan synnyttämään, tottakai ihmisiä kismittää huonosti käyttäytyvät kurittomat lapset, jotka mm varastaa, valehtelevat, potkivat eläimiä, huutavat kirosanoja ja solvauksia tajuamatta edes niitten merkitystä, valtaavat julkiset paikat älämölöllään yms yms. Sit kun näiden lasten vanhemmille sanoo että sun lapsi on tosi kuriton että voitko komentaa ettei noin saa käyttäytyä niin heti ollaan suurinpiirtein kurkussa kiinni.
Silti nämä vanhemmat olettaa että kyllä joku muu mun lapset kasvattaa/hoitaa silti ei sais muka komentaa niitä.
Ja on onneksi olemassa myös hyväkäytöksisiä lapsiakin, ei leikkimisessä yms lasten toiminnassa ole vikaa ja monet lapset osaa myös olla hellyyttäviä ja lutuisia mutta yhä enemmän näitä joille ei opeteta edes alkeellisia käytöstapoja ja miten tulee käyttäytyä julkisissa paikoissa, työni puolesta näihin törmää lähes päivittäin. Eikö näitä vanhempia hävetä että ulkopuolinen joutuu puuttumaan tilanteeseen jossa lapsi on vaaratilanteessa vaarantaen samalla muut esim juoksemalla pitkin kaupan hyllyjen välejä samalla törmäten muihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omani ovat 4 ja 8 v. Olen lasten myötä kokonaan menettänyt oman elämäniloni. M44
Just. Tää on niin surullista. Kaikista ei todellakaan ole vanhemmiksi ja surullisinta se on niiden lasten kannalta jota tilanteeseen ovat täysin syyttömiä.
Miksi tämmösöset isät ei käytä kortsua, jos kerran sitten ei niitä lapsia jakseta.
Elämänilonsa menettänyt ihminen ei ole hyvää seuraa lapselle, eikä kyllä puolisollekaan. Koko perheen elämä on pilalla. '
Voisitko ajatella, että menisit terapiaan? Tiedän, että miehille se on vaikeaa, mutta jos sä nyt edes vähän välität niistä lapsistasi niin se olisi tässä kohtaa oikea teko.
Kohta olet eroisä ja vingut vauvalla miten raskasta see on, kun ei nää lapsiaan, vaikka oikeasti olet vaan onnellinen, kun niistä pääsit eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä tasoittuu aloittajallakin :)
Mutta totta se on, itsekin arvostan isyyttä ja lapsiani parhaaksi asiaksi elämässä. Paljon tuonut elämään. Muistakaa nauttia ajasta, kun lapset ovat pieniä. Myöhemmin ajatellen se on ainakin itselle ollut elämän parasta aikaa. (Katkerat nyt täällä vinkuvat aina ja kaikesta negatiivista; mutta sehän on vaan musiikkia oikeaa elämää elävien korville)
"mutta sehän on vaan musiikkia oikeaa elämää elävien korville"
Huvittaa aina kun joku julistaa oman elämäntapansa ainoaksi oikeaksi.
Tuo lapsijuttu on sellainen, että sitä ei vaan voi ymmärtää, jos ei sitä omaa lasta ole. Ja jokainen, jolla on lapsi, on myös elänyt ajan ilman niitä lapsia ja voi siis vertailla molempia.
Lapsettomalla on kokemus vain ajasta, kun omaa lasta ei ole, joten ei he voi tietää millaista oman lapsen kanssa on. Tuo on asia jota ei voi sivuuttaa.
Lapsellisella ON kokemus molemmista elintavoista, lapsettomalla ei. Joten kyllä se jolla lapsia on, on enemmän asiantuntija siinä, onko lapseton elämä parempaa, vai elämä lasten kanssa. Hänellä on siitä ihan oikea kokemus.
Ja yleensä se elämä lapsen kanssa on parempaa.
Mutta kaikista ei todellakaan ole vanhemmiksi, joten parempi, ettei kaikki lisäännyt, mutta silti on väärin ajatella, että lapsellinen ei muka tiedä millaista elämä ilman lapsia on ja siksi pitää elämää lasten kanssa parempana.
Kyllähän meistä moni on elänyt lapsetonta aikuiselämää monet jopa kymmeniä vuosia ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
On se varmasti erikoista tulla isäksi. Kukaan muu ei milloinkaan ole siinä onnistunut, vai mikä on motiivisi, ap?
Olipa typerä kommentti. Jokaiselle vanhemmalle se oma isyys/äitiys on ainutlaatuinen kokemus (kaikki vanhemmat valitettavasti eivät ole hyviä eivätkä ole "ansainneet" lapsiansa mutta aphan on aivan ihana tuossa onnessaan ja rakkaudessaan lastansa kohtaan), miksi pitää olla negatiivinen ja ylimielinen ja aukoa päätään, ihan turhaan?
T: Lapseton jolle tuli hyvä mieli aloituksesta
Ihailen miestäni, lapseni isää. Hän kärsivällisesti ohjaa, opettaa ja touhuaa pojan kanssa.
Juuri talvilomalla aivan pakahduin onnesta katsellessani kuinka mies ohjasi ja auttoi poikaa laskettelurinteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktaa jonka Igor yrittää kiistää:
Helsingin Sanomat 💕 Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
Ja samaan aikaa pikkulapsiperheissä eroaminen on todella yleistä, osa ei selviä edes vauvavuodesta eroamatta. Lasu on täysin ylityöllistetty. Jo päiväkoti-ikäisillä on paljon käytösongelmia. Perheissä on yhä enemmän erityislapsia.
Unohtamatta jatkuvaa uusiperhe elämää, vanhemmat himoissaan vaihtavat kumppania lennosta toiseem, lapset valitettavasti vain roikkuu siinä mukana, aha jo kolmas kumppani äiskällä/iskällä vuoden/ parin sisällä vai oliko se jo neljäs....
Siksi suosittelen kaikille miehille valitsemaan todella tarkkaan naisensa.
Niin miehethän ei koskaan petä ja jätä perhettään toisen naisen, yleensä paljon nuoremman takia🙄
Etkö ymmärrä lukemaasi?
Tuo tarkkaan valitseminen tarkoittaa juuri sitä, että valitsee niin hyvän naisen, jota voi oikeasti rakastaa, eikä tarvitse ketään toista naista. Vaikka rakkaus välillä laimenisikin, niin ei silti etsi muuta seuraa, vaan uskoo, että rakkaus alkaa loimuta kuin aiemminkin. Niin minä ajattelen ja tiedän, ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä isänä olo ainakin kasvattanut. Itse tulin isäksi 18 vuotiaana nulikkana 2002.
Parhaan mukaani hoidin isän roolia, niillä tiedoilla ja taidoilla mitä silloin oli.
Nyt tuntuu hullulta, että 42 v mulla on jo 24 vuotias aikuinen, omaa elämäänsä hyvin luotaava tyyppi.
Olisin halunnut lisää lapsia myöhemmin, mutta niitä ei tullut. Ehkäpä joskus olen sitten vaari:)
Ei sinulla ole vielä hätää. Tulin isäksi 53-vuotiaana.
Parempi jättää ne hommat nuoremmille. Riski saada vammainen lapsi jo suurempi, on vanha lapsen ollessa vielä kasvuikäinen, ei hyvä
Vammainen lapsi voi tulla kenelle tahansa, turha tuota ikäjuttuaon aina tuoda esiin. Ehkä olet itse jotenkin vammainen, mutta haluat yleistää.
Alue: Aihe vapaa
Omani ovat 4 ja 8 v. Olen lasten myötä kokonaan menettänyt oman elämäniloni. M44