Lue keskustelun säännöt.
On aivan mahtavaa olla isä
Niin se vaan on. Tulin isäksi vanhemmalla iällä ja jokainen päivä on tuntunut mukavalta, kun on aika pieni lapsi, jolta saa rakkautta ja jolle voi antaa rakkautta.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänä varmaan onkin kivaa. Äitinä vähän toinen juttu.
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, mutta meillä puhutaan kyllä n. kerran kuukaudessa, miten hyvä ja onnellinen perhe meillä on. Kehun vaimoa ja lapsiamme. Vaimokin on selvästi onnellinen äitydestään, kun vähän ujona oli jo pelännyt ettei saa perhettä ja lapsia.
Ja luonnollisesti isyyttä ei voi verrata äitiyteen.
No mäkin oon hirveän ujo, eipä oo miehet lämmenneet pitäis olla ulkonäköä että miehet kiinnostuis, näin jäi perhe ja lapset saamatta, oman ruumuuden takia.
Olin just laivalla ja siellä oli kyllä niin rumia äitejä JA isiä, ettei kyllä ulkonäöstä ole kiinni kenenkään perheellistyminen. Mut luonteesta ja itsetunnosta varmasti voikin olla kiinni. Kotoa ei kukaan tule hakemaan, on pantava itsensä likoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänä varmaan onkin kivaa. Äitinä vähän toinen juttu.
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, mutta meillä puhutaan kyllä n. kerran kuukaudessa, miten hyvä ja onnellinen perhe meillä on. Kehun vaimoa ja lapsiamme. Vaimokin on selvästi onnellinen äitydestään, kun vähän ujona oli jo pelännyt ettei saa perhettä ja lapsia.
Ja luonnollisesti isyyttä ei voi verrata äitiyteen.
No mäkin oon hirveän ujo, eipä oo miehet lämmenneet pitäis olla ulkonäköä että miehet kiinnostuis, näin jäi perhe ja lapset saamatta, oman ruumuuden takia.
Unohda joksikin aikaa oman ulkonäkösi kritisoiminen. Vietä muutama päivä ihan vain tarkkaillen ohikulkijoita ja varsinkin pareja. Muista olla reagoimatta ns. hyvännäköisiin ihmisiin. Huomaat pikkuhiljaa, että suurin osa pareista ovat ns. rumia ja silti löytäneet toisensa. Tsemppiä.
Tulipa hyvä mieli lukiessani kommentteja. En osannut kuvitellakaan, että täällä on näin paljon onnellisia isiä, joiden elämän lapset tai lapsi on mullistanut positiivisella tavalla. Tietysti elämään mahtuu myös vähemmän onnellisia päiviä, mutta ne ovat todella mitätön osa verrattuna siihen, paljonko lasten kanssa vietetyt antavat enemmän.
Minuakin välillä vähän ärsyttää lapsen uteliaisuus ja kyselyikä, mutta olin itse ihan samanlainen. Sain jopa selkäsaunaakin välillä, mutta omaa lastani en halua saattaa kokemaan samaa henkistä ja fyysistä kipua. Se olisi todella väärin. Kehittyvä lapsi ymmärtää kyllä puhetta, kunhan malttaa selittää asian rauhallisesti ja perustellusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänä varmaan onkin kivaa. Äitinä vähän toinen juttu.
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, mutta meillä puhutaan kyllä n. kerran kuukaudessa, miten hyvä ja onnellinen perhe meillä on. Kehun vaimoa ja lapsiamme. Vaimokin on selvästi onnellinen äitydestään, kun vähän ujona oli jo pelännyt ettei saa perhettä ja lapsia.
Ja luonnollisesti isyyttä ei voi verrata äitiyteen.
No mäkin oon hirveän ujo, eipä oo miehet lämmenneet pitäis olla ulkonäköä että miehet kiinnostuis, näin jäi perhe ja lapset saamatta, oman ruumuuden takia.
Olin just laivalla ja siellä oli kyllä niin rumia äitejä JA isiä, ettei kyllä ulkonäöstä ole kiinni kenenkään perheellistyminen. Mut luonteesta ja itsetunnosta varmasti voikin olla kiinni. Kotoa ei kukaan tule hakemaan, on pantava itsensä likoon.
Jos onkin laittanut "itsensä likoon" Mut miehet on olleet hyi stna? Siinä auta mahtava ,värikäs, kupliva persoona jos on ruma ja varsinkin kun ei käytä alkoa tai tupakkaa.
Kyllä on mahtavaa olla isä! Tänäänkin koko päivä puuhataan yhdessä ja mikään ystävyyssuhde ei voita omaa perhettä. Elämää ennen lapsia ja omaa perhettä ei voi millään verrata nykyiseen, niin kivaa kuin sinkkuilu olikin.
Jokainen valitsee oman tiensä, mutta omasta valinnasta olen enemmän kuin tyytyväinen. Jokainen päivä on merkityksellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on mahtavaa olla isä! Tänäänkin koko päivä puuhataan yhdessä ja mikään ystävyyssuhde ei voita omaa perhettä. Elämää ennen lapsia ja omaa perhettä ei voi millään verrata nykyiseen, niin kivaa kuin sinkkuilu olikin.
Jokainen valitsee oman tiensä, mutta omasta valinnasta olen enemmän kuin tyytyväinen. Jokainen päivä on merkityksellinen.
Se että toitottaa kokoajan jotakin asiaa ja pitää ainoaa oikeaa elämäntapana asiaa kertoo vaan siitä ettei asiat ole kunnossa kokoajan kaikki mahtavaa ja ihanaa, sitkun tuleekin oikeasti takapakkia ollaan vetämässä ranteita auki😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänä varmaan onkin kivaa. Äitinä vähän toinen juttu.
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, mutta meillä puhutaan kyllä n. kerran kuukaudessa, miten hyvä ja onnellinen perhe meillä on. Kehun vaimoa ja lapsiamme. Vaimokin on selvästi onnellinen äitydestään, kun vähän ujona oli jo pelännyt ettei saa perhettä ja lapsia.
Ja luonnollisesti isyyttä ei voi verrata äitiyteen.
No mäkin oon hirveän ujo, eipä oo miehet lämmenneet pitäis olla ulkonäköä että miehet kiinnostuis, näin jäi perhe ja lapset saamatta, oman ruumuuden takia.
Olin just laivalla ja siellä oli kyllä niin rumia äitejä JA isiä, ettei kyllä ulkonäöstä ole kiinni kenenkään perheellistyminen. Mut luonteesta ja itsetunnosta varmasti voikin olla kiinni. Kotoa ei kukaan tule hakemaan, on pantava itsensä likoon.
Jos onkin laittanut "itsensä likoon" Mut miehet on olleet hyi stna? Siinä auta mahtava ,värikäs, kupliva persoona jos on ruma ja varsinkin kun ei käytä alkoa tai tupakkaa.
Täällä sama. En kyl usko tuota kirjoittajaa joka sanoi että oli tosi rumia äitejä ja isijä liikenteessä, suurinosa ei ole rumia vaan ihan taviksen näköisiä moni jopa viehättävä, söpö, olen saamaa mieltä siitä että vaikka olis kuinka menevä, kaikille ystävällinen, olis laaja kaveripiiri ja menossa kokoajan muttakun naama on ruma kuin petolinnunperse niin ei siinä luonteetkaan auta, moni mies pitää korkeintaan hyvänä kaverina, vaikka olisikin kyseessä myös ruma mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyys pelasti minut rappiolta ja liki varmalta aikaiselta kuolemalta. Olin ennen päihderiippuvainen ja kaidan tien kulkija. Kun sitten tulin isäksi kolmekymppisenä, tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni. En halunnut, että en olisi lapsen kasvussa mukana ja lapsi näkisi isäänsä vain linnassa. Päihteisiin en ole koskenut lapsen syntymän jälkeen (12v), ja olen tuloni ansainnut rehellisellä työllä. Joidenkin mielestä elän varmaan tylsää ja arkista elämää nykyään, mutta itse kutsun tätä oikeaksi elämäksi.
Lapsen ja lapsen äidin kanssa vietetty yhteinen aika on vain elämän parasta huumetta.
Mulla taas oli aina masennus, ahdistus ja yksinäisyys ennen omaa perhettä. Perhe paransi mut niistä.
Mä taas viihdyn sinkkuna ja ahdistais perhe elämä ja jatkuva kaaos ja se ettei omaa rauhaa olisi, tykkään itse vaan katsella muiden perhe elämää jos olen kylässä nyt tälläinen mä olen:) tunnen myös paljon pareja jotka vuosia ovat olleet yhdessä eikä kumpikaan ole halunnut lapsia. Mut jokaisen oma valinta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin se olisi mahtavaa. En haluaisi olla äiti, mutta isä ehdottomasti.
Lapsi vaan ilmestyy elämään, saa pitää saman kropan kuin ennenkin ja vaan vähän autella äitiä. Voin jatkaa entisiä harrastuksia ja syödä mitä huvittaa. Oisi kiva jos olisi mini-mä kaverina.
T. Nainen
Se nyt ei ole miesten syy että he eivät voi hedelmöityä, synnyttää lasta ja imettää. Miksi siis pitää väheksyä heitä jotka ottavat isänä olon tosissaan ja haluavat olla parhaita mahdollisia isiä omille lapsilleen? Luulisi että naiset/äidit olisivat iloisia jos oma mies on kiinnostunut yhteisestä lapsesta ja tosissaan panostaa isyyteen, huom isyyteen, mies kun ei voi olla äiti.
En edusta kaikkia naisia. Tilastollisesti varmaan 50 prosenttia isistä jättää kotihommat ja lapsenhoidot pitkälti äidille. Ei siis kaikki. On kuitenkin helppoa olla "tyytyväinen isä", jos kantaa perhe-elämän taakasta vain jotain 10-20%, eli ei tee omaa osaansa, vaan ottaa rusinat pullasta. En väitä, että ap on tällainen. Olen iloinen hänen lapsensa puolesta osallistuvasta isästä!
Oman lapsettomuuteni syy tämä miesten asenne ei kuitenkaan ole, enkä lapsettomuutta valinnut, vaan sairaus valitsi puolestani.
Siltikin näillä geeneillä lapseni olisi luultavasti ollut autistinen. Minulla ei olisi ollut henkisiä resursseja kasvattaa edes tervettä lasta ja traumojeni takia olisi ollut lapsella vaikea äiti.
Lisääntykää ihmeessä jos olette tolkuissanne ja terveitä, mutta ymmärtäkää myös heitä, joille lapset ei ole hyvä vaihtoehto elämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä, kun kuitenkin Somesta esim. Täältä AV:lta saa usein lukea juttuja, joissa
- etäisä kieltäytyy ottamasta lasta luokseen sopimuksesta huolimatta
- etäisä ei halua maksaa elareita niin paljon kuin on sovittu
- eronneet isät hoidattavat omat lapsensa uudella naisystävällään
- moni eroaa pikkulapsiaikana. Jos se pikkulapsiarki on niin ihanaa, kuin väitetään, niin miksi moni eroaa tuolloin?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 2 pojan isä. Pojat on nyt 16 ja 13-vuotiaita. Olen kokenut tämän isyyden hyvänä asiana ja en todellakaan kadu sitä. Tietenkään jokainen päivä ei ole herkkua, ei ole lapsettomillakaan. Parasta on ollut opettaa ja kasvattaa lapset, ihan tolkullisia poikia heistä on kasvanut ja kasvamassa. Pojissa näen paljon itseäni saman ikäisinä. Ovat liikunnallisia, pohtivat paljon maailman menoa ja ovat sosiaalisia. Heillä molemmilla on laaja kaveripiiri. Osaavat olla myös todella rasittavia minua ja vaimoa kohtaan välillä, mutta sehän kuuluu asiaan ja kasvukipuihin. Varmaan mekin olemme ihan urpoja heidän mielestään välillä.
Kaikien kaikkiaan olen sitä mieltä, että omat lapset on olleet siunaus, eikä ne ole rajoittaneet mitenkään merkittävästi "hyvää ja vapaata elämää". Ennen poikien syntymää kuvittelin, että lapset tulevat myös kalliiksi. No eipä ole tulleet.
Oletko edelleen yhdessä lastesi äidin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset ovat nyt jo aikuisia. Ihan hirveää oli olla isänä. Lasten äiti oli mielenterveysongelmainen narsisti ja hänen käytöksensä teki olosta turvatontonta 16 vuoden ajan jonka olin yh-isänä. Äiti hyökkäili sossujen ja lasujen kaa mua vastaan koko tuon ajan. Isänä sain koko tuon ajan pelätä mitä äiti seuraavaksi keksii ja aina...sai sossut lähteen mukaan mitä hulluimpiin juttuihinsa. Ihan turhaa ajanhukkaa joka söi energiaa jonka senkin olisi voinut käyttää lasten hyväksi. Paskan maku jäi suuhun tästä isyydestä. En saanut mitään tukea isyyteen...tosin en sitä tarvinnutkaan. Mut tahallista maton alta viemistä siltä äidiltä en olisi tarvinnut ja en ansainnut Mut välit lapsiini ovat edelleen tiiviit...toisin kui äidillä.
Olisin todella onnellinen, jos nyt teini-ikäisten lasteni isä olisi ollut yhtä iloinen lapsistaan kuin ap. Hän valitsi juomisen perheen sijaan eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin päättää suhde kun lapset oli pieniä. Isä on alkoholisti narsisti ja kääntää kaikki historian tapahtumat päässään päinvastoin. Miten hän valvoi öisin ja vaihtoi vaippoja kun minä sain liipustaa omissa harrastuksissani. Mitään tällaista ei tapahtunut. Lasten kanssa ei ole juuri eron jälkeen ollut tekemisissä ja minulla on ollut rankkaa, sen myönnän. Toisella todella vaikea murrosikä, mutta yksin olen pärjännyt ja uskon, että lapset osaavat arvostaa panostustani, vaikka riitoja on ollut paljon. Lasteni isä on ollut aina kiinnostunut vain itsestään ja nyt hänellä on parisuhde, missä saa olla huomion keskipiste. Naisella kun ei ole lapsia ja toki naiselle on myös valehdeltu kuviot, sillä miten muuten kukaan normaalijärkinen ymmärtäisi miestä, jota ei omat lapset kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on mahtavaa olla isä! Tänäänkin koko päivä puuhataan yhdessä ja mikään ystävyyssuhde ei voita omaa perhettä. Elämää ennen lapsia ja omaa perhettä ei voi millään verrata nykyiseen, niin kivaa kuin sinkkuilu olikin.
Jokainen valitsee oman tiensä, mutta omasta valinnasta olen enemmän kuin tyytyväinen. Jokainen päivä on merkityksellinen.Se että toitottaa kokoajan jotakin asiaa ja pitää ainoaa oikeaa elämäntapana asiaa kertoo vaan siitä ettei asiat ole kunnossa kokoajan kaikki mahtavaa ja ihanaa, sitkun tuleekin oikeasti takapakkia ollaan vetämässä ranteita auki😂
No tuo ei pitänyt omaa valintaansa ainoana oikeana ja tämä ketju koskee isyyttä joten mitä hänen pitäisi mielestäsi täällä kommentoida jos ei omaa suhtautumistaan siihen? Ihan päätä särkee kun lukee näitä kommentteja joista paistaa totaalinen luetun ymmärtämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset ovat nyt jo aikuisia. Ihan hirveää oli olla isänä. Lasten äiti oli mielenterveysongelmainen narsisti ja hänen käytöksensä teki olosta turvatontonta 16 vuoden ajan jonka olin yh-isänä. Äiti hyökkäili sossujen ja lasujen kaa mua vastaan koko tuon ajan. Isänä sain koko tuon ajan pelätä mitä äiti seuraavaksi keksii ja aina...sai sossut lähteen mukaan mitä hulluimpiin juttuihinsa. Ihan turhaa ajanhukkaa joka söi energiaa jonka senkin olisi voinut käyttää lasten hyväksi. Paskan maku jäi suuhun tästä isyydestä. En saanut mitään tukea isyyteen...tosin en sitä tarvinnutkaan. Mut tahallista maton alta viemistä siltä äidiltä en olisi tarvinnut ja en ansainnut Mut välit lapsiini ovat edelleen tiiviit...toisin kui äidillä.
Ihan hirveää ja valitettavasti tapauksesi ei ole kauhean ainutlaatuinen. Mutta ongelmana ei kai ollut isyys itsessään, ts et ollut pettynyt lapsiisi ja siihen että sinä heidät sait?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on mahtavaa olla isä! Tänäänkin koko päivä puuhataan yhdessä ja mikään ystävyyssuhde ei voita omaa perhettä. Elämää ennen lapsia ja omaa perhettä ei voi millään verrata nykyiseen, niin kivaa kuin sinkkuilu olikin.
Jokainen valitsee oman tiensä, mutta omasta valinnasta olen enemmän kuin tyytyväinen. Jokainen päivä on merkityksellinen.Se että toitottaa kokoajan jotakin asiaa ja pitää ainoaa oikeaa elämäntapana asiaa kertoo vaan siitä ettei asiat ole kunnossa kokoajan kaikki mahtavaa ja ihanaa, sitkun tuleekin oikeasti takapakkia ollaan vetämässä ranteita auki😂
No tuo ei pitänyt omaa valintaansa ainoana oikeana ja tämä ketju koskee isyyttä joten mitä hänen pitäisi mielestäsi täällä kommentoida jos ei omaa suhtautumistaan siihen? Ihan päätä särkee kun lukee näitä kommentteja joista paistaa totaalinen luetun ymmärtämättömyys.
Jep moni ei tunnu omaavan lukutaitoa ja sisäistämistä.
Nykyaikana, jos onnistuu saamaan kakarat täysi-ikäisiksi ilman rikosrekisteriä,
niin voi onnitella itseään.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, kun kuitenkin Somesta esim. Täältä AV:lta saa usein lukea juttuja, joissa
- etäisä kieltäytyy ottamasta lasta luokseen sopimuksesta huolimatta
- etäisä ei halua maksaa elareita niin paljon kuin on sovittu
- eronneet isät hoidattavat omat lapsensa uudella naisystävällään
- moni eroaa pikkulapsiaikana. Jos se pikkulapsiarki on niin ihanaa, kuin väitetään, niin miksi moni eroaa tuolloin?
Palstalla on paljon epäonnistuneita jämänaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on mahtavaa olla isä! Tänäänkin koko päivä puuhataan yhdessä ja mikään ystävyyssuhde ei voita omaa perhettä. Elämää ennen lapsia ja omaa perhettä ei voi millään verrata nykyiseen, niin kivaa kuin sinkkuilu olikin.
Jokainen valitsee oman tiensä, mutta omasta valinnasta olen enemmän kuin tyytyväinen. Jokainen päivä on merkityksellinen.Se että toitottaa kokoajan jotakin asiaa ja pitää ainoaa oikeaa elämäntapana asiaa kertoo vaan siitä ettei asiat ole kunnossa kokoajan kaikki mahtavaa ja ihanaa, sitkun tuleekin oikeasti takapakkia ollaan vetämässä ranteita auki😂
Ainoa oikea minulle ja olen elänyt molemmat.
Mulla taas oli aina masennus, ahdistus ja yksinäisyys ennen omaa perhettä. Perhe paransi mut niistä.