Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
On aivan mahtavaa olla isä
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velatko täällä alapeukuttaa näitä onnellisten isien kirjoituksia?
Ei vaan realistit.
Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.
🤭 Mamma/iskä ottaa homman vähän tosissaan.
Ja lapseton ottaa vielä enemmän tosissaan:D
Lapseton LUULEE tietävänsä millaista pikkulapsiarki on, mutta lapsellinen TIETÄÄ. Ja jos joku sanoo, että on onnellinen lapsistaan ja lapsiperhearjesta niin kyllä kai hän tietää mistä puhuu. Ainakin enemmän, kun se lapseton.
Lapsettomalla ei koskaan voi olla kokemusta siitä, millaista on elää, kun itsellä on OMA lapsi. Silti täälläkin pädetään ja tullaan kertomaan lapselliselle , millaista on, kun on lapsia.
Tähän kyllä pätee taas se sanonta, että sellainen jolla ei ole lapsia luulee tietävänsä lapsista ja lasten kasvatuksesta kaiken.
Niinpä niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aivan mahtavaa olla lapseton.
Noin minäkin ajattelin aina 30 ikävuoteen. Sen jälkeen en enää ollut ihan varma ja kun vihdoin sain lapsen 33 vuotiaana oli se parasta elämässä ja on edelleen.
Mutta ymmärrän niitä, jotka ajattelee, että elämä ilman lapsia on parasta, koska itsekin niin joskus uskoin/luulin.
Nyt tiedän paremmin.
Mutta kuten sanottua vanhemmuus ei sovi kaikille, olkoon ne onnellisia lapsettomina, me lapselliset ollaan onnellisia niiden lasten kanssa.
Eikö se ole silloin parasta kaikille?
Tarviiko tästäkään asiasta riidellä.
On tosiaan aivan mahtavaa olla isä, mutta ihan yhtä mahtavaa on katsoa äidin ja lapsen yhtä läheistä kanssakäymistä. Meillä perhe on hyvin tiivis ja joka päivä näytämme toinen toisillemme, miten rakas oma perheenjäsen on. Lapseton jää tuosta kaikesta paitsi ja kaikkein ikävin tilanne on sellaisella, jolla ei ole edes kumppania joka rakastaisi ja jota saisi rakastaa.
Uskon, että jos kotona vanhemmat eivät osoita hellyyttä ja rakkautta toisilleen lasten nähden, nämäkään eivät välttämättä opi rakastamaan kunnolla ja näyttämään sitä omille lapsilleen ja kumppanilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velatko täällä alapeukuttaa näitä onnellisten isien kirjoituksia?
Ei vaan realistit.
Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.
🤭 Mamma/iskä ottaa homman vähän tosissaan.Ja lapseton ottaa vielä enemmän tosissaan:D
Lapseton LUULEE tietävänsä millaista pikkulapsiarki on, mutta lapsellinen TIETÄÄ. Ja jos joku sanoo, että on onnellinen lapsistaan ja lapsiperhearjesta niin kyllä kai hän tietää mistä puhuu. Ainakin enemmän, kun se lapseton.
Lapsettomalla ei koskaan voi olla kokemusta siitä, millaista on elää, kun itsellä on OMA lapsi. Silti täälläkin pädetään ja tullaan kertomaan lapselliselle , millaista on, kun on lapsia.
Tähän kyllä pätee taas se sanonta, että sellainen jolla ei ole lapsia luulee tietävänsä lapsista ja lasten kasvatuksesta kaiken.
Niinpä niin
Ihanasti tulet pätemään kersoilla, mahtaa olla hyvin kasvatettuja kun noin vauhkoot😅😅😅🤪🤪🤪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velatko täällä alapeukuttaa näitä onnellisten isien kirjoituksia?
Ei vaan realistit.
Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.
🤭 Mamma/iskä ottaa homman vähän tosissaan.Ja lapseton ottaa vielä enemmän tosissaan:D
Lapseton LUULEE tietävänsä millaista pikkulapsiarki on, mutta lapsellinen TIETÄÄ. Ja jos joku sanoo, että on onnellinen lapsistaan ja lapsiperhearjesta niin kyllä kai hän tietää mistä puhuu. Ainakin enemmän, kun se lapseton.
Lapsettomalla ei koskaan voi olla kokemusta siitä, millaista on elää, kun itsellä on OMA lapsi. Silti täälläkin pädetään ja tullaan kertomaan lapselliselle , millaista on, kun on lapsia.
Tähän kyllä pätee taas se sanonta, että sellainen jolla ei ole lapsia luulee tietävänsä lapsista ja lasten kasvatuksesta kaiken.
Niinpä niin
Ihanasti tulet pätemään kersoilla, mahtaa olla hyvin kasvatettuja kun noin vauhkoot😅😅😅🤪🤪🤪
Ei hän ole pätenyt mitenkään, vaan puhui täyttä faktaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli alusta asti selvää, että kun tulen isäksi, haluan olla läsnä lapselle 100% panoksella. Näin olen myös molempien lasteni kohdalla toiminut. Mun mielestä isänä on kiva olla. Se on loputon "työmaa", mutta hyvällä tavalla. Isyys on kasvattanut minua henkisesti paljon ja opettanut myös pitkää pinnaa. Olen onnellinen isyydestä ja siitä, että en jäänyt jahkailemaan vuosikausiksi asian kanssa. Hyvän puolison osuessa kohdalle ei tarvinnut jahkailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktaa jonka Igor yrittää kiistää:
Helsingin Sanomat 💕 Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
Ja samaan aikaa pikkulapsiperheissä eroaminen on todella yleistä, osa ei selviä edes vauvavuodesta eroamatta. Lasu on täysin ylityöllistetty. Jo päiväkoti-ikäisillä on paljon käytösongelmia. Perheissä on yhä enemmän erityislapsia.
Unohtamatta jatkuvaa uusiperhe elämää, vanhemmat himoissaan vaihtavat kumppania lennosta toiseem, lapset valitettavasti vain roikkuu siinä mukana, aha jo kolmas kumppani äiskällä/iskällä vuoden/ parin sisällä vai oliko se jo neljäs....
Siksi suosittelen kaikille miehille valitsemaan todella tarkkaan naisensa.
Niin miehethän ei koskaan petä ja jätä perhettään toisen naisen, yleensä paljon nuoremman takia🙄
Etkö ymmärrä lukemaasi?
Tuo tarkkaan valitseminen tarkoittaa juuri sitä, että valitsee niin hyvän naisen, jota voi oikeasti rakastaa, eikä tarvitse ketään toista naista. Vaikka rakkaus välillä laimenisikin, niin ei silti etsi muuta seuraa, vaan uskoo, että rakkaus alkaa loimuta kuin aiemminkin. Niin minä ajattelen ja tiedän, ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Etkö itse ymmärrä? Moni mies jättää raskaana olevan naisen/vauvan syntymän jälkeen myös moni perheellinen mies hyppää lennosta suhteesta suhteeseen,miehet eivät tule koskaan ymmärtämään sitä vastuuta mikä naiselle automaattisesti lankeaa äitiyden myötä,miehet pitää itseään sankareina kun peräti kerran viikossa päivällä tuttpullolla syöttää vauvaa samalla kun nainen joutuu joka yö valvomaan ja imettämään ja kärsimään jatkuvasta univelasta siihen päälle vielä kotityöt koska miestä ei haittaa sotku,käy harrastamassa ja elää kuin poikamies,sit ihmettelee naisen kiukkua ja väsymystä ja kun halut naisella nolla.
Eli vauvan lisäksi täytyy huolehtia toisesta vauvasta!!
Ja ei kaikki miehet mutta onhan näitä nähty, nainen on psyykkisesti todella lujilla ensimmäiset viikot ja kuukaudet ja sit vielä kun vauva oppii uusia asioita,katsottava jatkuvasti perään ettei mitään epämääräistä lattialta napsi ja ei tule vaaratilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velatko täällä alapeukuttaa näitä onnellisten isien kirjoituksia?
Ei vaan realistit.
Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.Ei, vaan elämälle katkerat ihmisrauniot.
🤭 Mamma/iskä ottaa homman vähän tosissaan.Ja lapseton ottaa vielä enemmän tosissaan:D
Lapseton LUULEE tietävänsä millaista pikkulapsiarki on, mutta lapsellinen TIETÄÄ. Ja jos joku sanoo, että on onnellinen lapsistaan ja lapsiperhearjesta niin kyllä kai hän tietää mistä puhuu. Ainakin enemmän, kun se lapseton.
Lapsettomalla ei koskaan voi olla kokemusta siitä, millaista on elää, kun itsellä on OMA lapsi. Silti täälläkin pädetään ja tullaan kertomaan lapselliselle , millaista on, kun on lapsia.
Tähän kyllä pätee taas se sanonta, että sellainen jolla ei ole lapsia luulee tietävänsä lapsista ja lasten kasvatuksesta kaiken.
Niinpä niin
Minä ainakin olen iloinen omasta lapsettomasta elämästäni ja lapsuustraumojen takia en ole halunnut hankkiutua raskaaksi, tietäisin ettei olisi hyvä vanhempi lapselle liian paljon traumataustaa. Hyvä että on huolehtivia ja rakastavia isijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktaa jonka Igor yrittää kiistää:
Helsingin Sanomat 💕 Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä
Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1800 samanikäistä aikuista.
Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.
Ja samaan aikaa pikkulapsiperheissä eroaminen on todella yleistä, osa ei selviä edes vauvavuodesta eroamatta. Lasu on täysin ylityöllistetty. Jo päiväkoti-ikäisillä on paljon käytösongelmia. Perheissä on yhä enemmän erityislapsia.
Unohtamatta jatkuvaa uusiperhe elämää, vanhemmat himoissaan vaihtavat kumppania lennosta toiseem, lapset valitettavasti vain roikkuu siinä mukana, aha jo kolmas kumppani äiskällä/iskällä vuoden/ parin sisällä vai oliko se jo neljäs....
Siksi suosittelen kaikille miehille valitsemaan todella tarkkaan naisensa.
Niin miehethän ei koskaan petä ja jätä perhettään toisen naisen, yleensä paljon nuoremman takia🙄
Etkö ymmärrä lukemaasi?
Tuo tarkkaan valitseminen tarkoittaa juuri sitä, että valitsee niin hyvän naisen, jota voi oikeasti rakastaa, eikä tarvitse ketään toista naista. Vaikka rakkaus välillä laimenisikin, niin ei silti etsi muuta seuraa, vaan uskoo, että rakkaus alkaa loimuta kuin aiemminkin. Niin minä ajattelen ja tiedän, ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Etkö itse ymmärrä? Moni mies jättää raskaana olevan naisen/vauvan syntymän jälkeen myös moni perheellinen mies hyppää lennosta suhteesta suhteeseen,miehet eivät tule koskaan ymmärtämään sitä vastuuta mikä naiselle automaattisesti lankeaa äitiyden myötä,miehet pitää itseään sankareina kun peräti kerran viikossa päivällä tuttpullolla syöttää vauvaa samalla kun nainen joutuu joka yö valvomaan ja imettämään ja kärsimään jatkuvasta univelasta siihen päälle vielä kotityöt koska miestä ei haittaa sotku,käy harrastamassa ja elää kuin poikamies,sit ihmettelee naisen kiukkua ja väsymystä ja kun halut naisella nolla.
Eli vauvan lisäksi täytyy huolehtia toisesta vauvasta!!
Ja ei kaikki miehet mutta onhan näitä nähty, nainen on psyykkisesti todella lujilla ensimmäiset viikot ja kuukaudet ja sit vielä kun vauva oppii uusia asioita,katsottava jatkuvasti perään ettei mitään epämääräistä lattialta napsi ja ei tule vaaratilanteita.
Ahaa, okei. No, sinun tapauksessa oma tasosi on ollut rajoittavana tekijänä miestä valittaessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omani ovat 4 ja 8 v. Olen lasten myötä kokonaan menettänyt oman elämäniloni. M44
Just. Tää on niin surullista. Kaikista ei todellakaan ole vanhemmiksi ja surullisinta se on niiden lasten kannalta jota tilanteeseen ovat täysin syyttömiä.
Miksi tämmösöset isät ei käytä kortsua, jos kerran sitten ei niitä lapsia jakseta.
Elämänilonsa menettänyt ihminen ei ole hyvää seuraa lapselle, eikä kyllä puolisollekaan. Koko perheen elämä on pilalla. '
Voisitko ajatella, että menisit terapiaan? Tiedän, että miehille se on vaikeaa, mutta jos sä nyt edes vähän välität niistä lapsistasi niin se olisi tässä kohtaa oikea teko.
Kohta olet eroisä ja vingut vauvalla miten raskasta see on, kun ei nää lapsiaan, vaikka oikeasti olet vaan onnellinen, kun niistä pääsit eroon.
Lapset itsessään eivät ole syy elämänilon menettämiseen vaan parisuhteen kuoleminen ja se että elämässä ei ole nykyisin juuri mitään omia juttuja. On aina vaan lapset ja tasapaksu arki. Nekin vähät harrastukset mitä aiemmin oli, ovat jääneet pois. Yhden lapsen kanssa kaikki oli vielä hyvin ja olin jyrkästi toista lasta vastaan. Vaimo kuitenkin sitä vuosikausia mankui joten lopulta suostuin toiseen lapseen. Olemme 45 vuoden molemmin puolin ja ennen toisen lapsen hankkimista vaimo vakuutteli että kyllä hän vielä jaksaa! Todellisuudessa hän on tilanteeseen väsähtänyt vielä pahemmin kuin minä ja minä vietänkin lasten kanssa aikaa enemmän kuin hän. Tällä viikolla vaimo ja lapset ovat hiihtolomalla ja minä töissä. Silti eivät ole työpäiväni aikana edes ulkoilleet vaan minun on sinne lasten kanssa töiden jälkeen lähdettävä. Esim. viikonloppuaamuisin lähes poikkeuksetta minä herään lasten kanssa ja syödään aamupala ja annetaan äidin nukkua 10-11 asti. Silti ei jaksa/halua minun kanssani aikaa viettää illalla lasten mentyä nukkumaan. Lievää masennusta olivat kuulemma työterveydessä epäilleet. Isovanhempia ei ole. Pari kertaa vuodessa saamme molemmat lapset yhtäaikaa yökylään. Silloin yleensä käydään ulkona syömässä ja loppuillan rouva katseleekin televisiota yömyöhään. Jippii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä isänä olo ainakin kasvattanut. Itse tulin isäksi 18 vuotiaana nulikkana 2002.
Parhaan mukaani hoidin isän roolia, niillä tiedoilla ja taidoilla mitä silloin oli.
Nyt tuntuu hullulta, että 42 v mulla on jo 24 vuotias aikuinen, omaa elämäänsä hyvin luotaava tyyppi.
Olisin halunnut lisää lapsia myöhemmin, mutta niitä ei tullut. Ehkäpä joskus olen sitten vaari:)
Ei sinulla ole vielä hätää. Tulin isäksi 53-vuotiaana.
Parempi jättää ne hommat nuoremmille. Riski saada vammainen lapsi jo suurempi, on vanha lapsen ollessa vielä kasvuikäinen, ei hyvä
Vammainen lapsi voi tulla kenelle tahansa, turha tuota ikäjuttuaon aina tuoda esiin. Ehkä olet itse jotenkin vammainen, mutta haluat yleistää.
Älä vänkytä vastaan, tutkittu juttu .😁
Äitini oli alle 25 kun minut sai, oma esikoiseni syntyi kun olin 20 v. Olemme terveitä ja normaaleja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin se olisi mahtavaa. En haluaisi olla äiti, mutta isä ehdottomasti.
Lapsi vaan ilmestyy elämään, saa pitää saman kropan kuin ennenkin ja vaan vähän autella äitiä. Voin jatkaa entisiä harrastuksia ja syödä mitä huvittaa. Oisi kiva jos olisi mini-mä kaverina.
T. Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa teistä on sellaisia akkoja, että Suomi olisi parempi paikka ilman teidän geenejänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä isänä olo ainakin kasvattanut. Itse tulin isäksi 18 vuotiaana nulikkana 2002.
Parhaan mukaani hoidin isän roolia, niillä tiedoilla ja taidoilla mitä silloin oli.
Nyt tuntuu hullulta, että 42 v mulla on jo 24 vuotias aikuinen, omaa elämäänsä hyvin luotaava tyyppi.
Olisin halunnut lisää lapsia myöhemmin, mutta niitä ei tullut. Ehkäpä joskus olen sitten vaari:)
Ei sinulla ole vielä hätää. Tulin isäksi 53-vuotiaana.
Parempi jättää ne hommat nuoremmille. Riski saada vammainen lapsi jo suurempi, on vanha lapsen ollessa vielä kasvuikäinen, ei hyvä
Vammainen lapsi voi tulla kenelle tahansa, turha tuota ikäjuttuaon aina tuoda esiin. Ehkä olet itse jotenkin vammainen, mutta haluat yleistää.
Älä vänkytä vastaan, tutkittu juttu .😁
Äitini oli alle 25 kun minut sai, oma esikoiseni syntyi kun olin 20 v. Olemme terveitä ja normaaleja
"Vammaisten lasten syntymäriski kasvaa vanhempien iän myötä. Tutkimusten mukaan kehitysvammojen, kuten autismikirjon häiriöiden ja kromosomipoikkeavuuksien (esim. Downin syndrooma), todennäköisyys on korkeimmillaan, kun äiti on yli 35-vuotias."
"Absoluuttisesti eniten tapauksia voi esiintyä 3034-vuotiailla vanhemmilla."
"Esimerkiksi äidin iän noustessa yli 35 vuoden autismiriski kasvaa noin 3050 % verrattuna 2029-vuotiaisiin äiteihin."
Se onkin naisen ikä, mikä vaikuttaa riskiin saada vammainen lapsi. Eli sitä suuremmalla syyllä miesten kannattaa hommata paljon nuorempi nainen, jos lapsia meinaa vielä hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan lapsi dna -testattu?
Tiedä kenen lapsen "isä" olet...
Sinulla ei ainakaan sitä huolta ole. :P
Alue: Aihe vapaa
On aivan mahtavaa olla lapseton.