Mies erosi kirkosta kertomatta minulle
Ihan muussa yhteydessä tuli ilmi, että mies oli eronnut kirkosta ennen vuodenvaihdetta.
Ei ole sinänsä minulle mitenkään iso asia, mutta tuntuu vain oudolta, ettei ole sanonut mitään asiasta, ei silloin erotessaan eikä etukäteen. Luulisi, että olisi kuitenkin miettinyt asiaa ennen eroa.
Kun ihmettelin tätä, niin mies sanoi ettei vaan halunnut tehdä asiasta mitään numeroa. Ei siitä olisi tullut mitään numeroa, en kuulu kirkkoon itsekään, eikä lapsemmekaan.
Olenko ainut kenen mielestä tämä on jotenkin outoa? Vai onko tuo jotenkin sellainen yksityinen asia, josta on vaikeaa puhua? Mielestäni me puhumme kaikesta aika avoimesti, siksi tämä ihmetyttää. Vai luulenko vain, että puhumme...
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen oma asia. Mitä väliä?
Miksi olla parisuhteessa, jos/kun haluaa elää kuin poikamies/nainen?
On oma asia myös ottaa kymmeniä tuhansia velkaa, hankkia kaikenlaista kysymättä, mutta sitten se on yhteinen asiana siitä kerrotaan, kun ulosotto kolkuttelee ovella. Sellaista parisuhde elämää, lähde AP. Menemään kun vielä pääset noin vähällä.
No joo, mies on kyllä kerran ostanut kuorma-auton kysymättä. Jota ei siis tarvitse työssään. Mutta minä olen ostanut hevosen.
Meillä on omat rahat eikä olla kyselty lupia mihinkään käytännön juttuihin tai menoihin tms. koskaan, mutta olen kuvitellut että sellaisista isommista ideologisista tai mieltä vaivaavista tai muuten askarruttavista asioista kyllä keskustellaan.
No jos, ette tuollaistakaan yhdessä keskustele, niin en ihmettele enää yhtään miehesi käytöstä. Elätte omia elämiänne saman katon alla. Miksi siis ihmetellä av-palstalla asiaa.
"Mä oon ateisti ja käyn silti tekemässä vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Nyt oon vähän pinteessä kun mut jostain syystä nimettiin sijaiseksi pitämään aamuhartaus kerran viikossa olevassa tilaisuudessa. Yhden pidin jo. Ei mua häiritse puhua ihmisille sellaista mikä heitä lohduttaa ja mitä he haluavat kuulla, olen perillä kristinuskon ydinasioista ja tunnen Raamatun ja perinteen, mutta mitäs sinä tykkäät ajatuksesta että tällainen syntinen pakana tekee moista?
Arvostan seurakunnan tekemää työtä ja siksi olenkin vapaaehtoinen, vaikken maksa veroja. Olen itseni kanssa kamppaillut mutta tulin siihen tulokseen, että Jeesuksen opetukset on viisaita ja lähimmäisenrakkauden nimissä voin yrittää tehdä heille hyvää vaikkei olekaan jäsenkorttia.
Ja kummallisinta on, että tekee mieli alkaa lukea teologiaa."
Niin sanottuja leipäpappeja on ollut varmaan ainakin yhtä kauan kuin on ollut syvemmän uskonnollsien vakaumusken omaaviakin pappeja, joten en osaa pitää toimeas maallikkonai mitenkään erityisen vääränä tai tuomittavana. - Se, että itse olet mielessäsi pohdiskellut, että onko tällainen oikein vai väärin kertoo minusta vain, että otat asian vakavammin; et niin, että väheksyisit kuulijoitasi ajatellen, että heille nyt voi lässyttää mitä tahansa raamatun tarinoita...
Vanhan sanonnan mukaan teologiisessa tdk.sa uskovaisista tulee ateisiteja ja ateisiteista uskovia. Ottamatta kantaa siihen, miten on tuon vanhan sanonnan paikkansa pitävyys, niin muistutan, että teologian opiskelu ei ole,eikä pidä olla millään tavoin uskonnon harjoittamista, ei minkään uskonnon.
Yliopistoissa teologisissa tidekunnissa tulee jatkuvasti kysyä ja kyseenalaistaa se, mihin uskotaan tai miten ja kuinka uskotaan Kummastella ja ihemtellä sanalla sanoen tutkia erilaisia uskontoja, uskonnollista, historiaa, ajattelua ja käytäntöjä.
On hirvittävä ajatus jos teologisessa opiskelevalta tai sieltä valmistuvalta vaadittaisiin jotain määrättyä vakaumusta ja tai "oikeaa arvomaailmaa". - Jos näin tehtäsiin se ei olisi enää teologiaa.
Ei läheskään kaikista teologiaa opiskelleista tule välttämättä koskaan pappeja tai muita kirkontyöntekijöitä. Minusta ei ole myöskään kovin kummallista jos pohdiskelee, että jospa lähtisi opiskelemaan teologiaa onhan teologiisessa tdk.ssa mahdollsita saada tutustua ja oppia monta sellaista asiaa, jotka auttavat hahmottamaan ja jäsentämään ympäröivää maailmaa ja on verraten yleissivistävä monessakin mielessä.
Uskovainen mies
Erosiko hän koska kirkko ei seuraa enää Raamatun sanaa? Vai koska on junalaton ja joutuu kuoltuaan helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Erosiko hän koska kirkko ei seuraa enää Raamatun sanaa? Vai koska on junalaton ja joutuu kuoltuaan helvettiin.
Jumalattomat ei joudu helvettiin. Uskovaiset vain, sehän on heidän keksintönsä.
Ehkä ei pitänyt sitä tärkeänä, kun muutkaan ei kuulu kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko ja uskominen ovat perimmältään yksilön omia valintoja ja päätöksiä mutta kyllä tuo silti on asia, jonka toivoisi, jotenkin haluavansa kuulla. Vähän ontuvana vertauksena, että kuten vaikkaxsen, jos kumppani käy lääkärissä, eikä kerro sitä lainkaan.
On kenties äkkiseltään helppo ohittaa asia toteamalla, että mies nyt vain vahvisti sen, mikä ehkä painosanalla ehkä oli jo muutenkin nähtävissä ja havaittavissa; kirkko ei merkiinyt hänelle mitään.
- En malta olla toteamatta itsedtäänselvyyttä lopuksi: Kirkkoon kuuluminen on kuitenkin eri asia kuin kysymys siitä -yksinkertaistaen- onko uskovainen vai ei.
Uskovainen mies
Mä oon ateisti ja käyn silti tekemässä vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Nyt oon vähän pinteessä kun mut jostain syystä nimettiin sijaiseksi pitämään aamuhartaus kerran viikossa olevassa tilaisuudess
Kerron minäkin lapsilleni satuja, vaikka ajattelen, että ne eivät ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei pitänyt sitä tärkeänä, kun muutkaan ei kuulu kirkkoon.
Ehkä se kirkosta eroaminen oli miehelle yhtä iso juttu kuin työmatkavähennyksen ilmoittaminen verottajalle?
Miten ja milloin se nainen kertoi sitten miehelleen eronneensa kirkosta? Nythän he molemmat ovat vain samassa tilanteessa. Monet kuuluvat ev.lut. kirkkoon automaattisesti lapsikasteen kautta ilman että se edellyttäisi mitään aktiivisuutta kuten edes rippikoulun käymistä. Myöhemmin osalle tärkein syy kuuluu kirkkoon taitaa olla ne perinteiset seremoniat häiden ja hautajaisten osalta. Kirkosta eroaminen on myös helppo tapa keventää omaa verotusta etenkin jos pappien puheet synnistä ja muista kummallisuuksista tuntuvat vierailta.
"Mutta miksi joku kirkkoon kuulumaton ei-uskovainen haluaisi osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen?"
Minä käyn joulun alla ihan vain tunnelmoimassa, paikkakuntani pääkirkko on todella kaunis. Onpa siellä myös hyvä akustiikka konserteille :D
Voisin käydä myös ei-kristillisissä "kirkoissa", jos sellaisia olisi lähempänä ja järjestäisivät kaikille avointa ohjelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se on hänen oma asia. En muutenkaan ole mikään kovin suuri uskontojen kannattaja. Ihan sama sinänsä, että erosi.
Se mitä ihmettelen on, että minusta tuo on kuitenkin aika iso päätös, johon luulisi liittyvän mietittävää, joten on vain outoa ettei kertonut. Olen luullut, että tiedämme toisen elämässä tapahtuvat isommat mullistukset.
Mitä mietittävää siinä on?
Aikanaan erojalla oli ns.katumuskuukausi. Piti käydä vielä papin puheilla joka kyseli oletko kommunisti.
Erosin kirkosta demarinpalvonnan takia. K&K -lehti, pelkkää demarisanoman tuputusta ja demaripaskapolitiikkaa.