Tabu murtui: Yli sata naista kertoi Ylelle synnytysvaurioistaan uutisoinnin jälkeen

Itse olen nyt esikoisesta raskaana viidennellä kuulla ja todellakin vaadin saada sektion. Sektion riskeillä ja pidemmällä toipumisajalla jaksetaan pelotella, mutta ihan sama mulle. En todellakaan ota sitä riskiä, että saan koko loppuelämää haittaavat vauriot kaikkein herkimmälle alueelle, menetän pidätyskyvyn ja kyvyn nauttia seksistä tai edes paskantaa normaalisti. Ja paljon mieluummin otan sen haavan ja tikit vatsaan kuin välilihaan, jonka päällä pitää istua ja jonka vierestä pitää virtsata ja ulostaa. Vaikka kuinka pitäisi pidempään parannella sitä haavaa ja kuntoutua.

Ei ole mikään pakko suostua tuohon teurastukseen, kun helpompikin vaihtoehto on olemassa. Jokaisella on vain yksi elämä, niin miksi ottaa se riski että olet juuri se epäonninen, jonka kohdalle ne pahat vauriot sattuu. Kukaan ei voi luvata, ettei niin kävisi.

Se on sitä, kun naama ja perse vaihtavat paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Raskaus itsessään vaikuttaa emättimeen ja lantionpohjaan. Raskauden aikana vapautuvat hormonit (kuten relaksiini) voivat löysyttää niveliä ja lihaksia, mikä saattaa muuttaa emättimen joustavuutta. Lantionpohjalihakset kantavat sikiön painon ja voivat löystyä. Vaikka keisarileikkaus ei kuljeta lasta synnytyskanavan kautta, lantionpohja voi silti joutua alttiiksi lisääntyneelle vatsaontelon paineelle ja raskauden aikana kertyneelle painolle, mikä voi johtaa lievään lihasten löystymiseen tai virtsankarkailuun. Lisäksi keisarileikkauksessa on leikkausriskejä; kohtuun ja vatsan seinämään tehdyt viillot tarvitsevat paranemista ja voivat aiheuttaa arpia, jotka vaikuttavat tuleviin raskauksiin.

 

Jos ensimmäinen synnytyksesi oli keisarileikkaus, on parasta, että sinulla on vain yksi lapsi.

 

Ensisynnyttäjä yritti alatiesynnytystä, mutta sikiön sydämen sykkeessä havaittiin poikkeavuuksia, joten jouduttiin kiireellisesti tekemä

Mulla kolme keisarileikkausta eikä ole jäänyt mitään vaivoja, kaikista toipuminen meni hienosti. Ja seksielämä edelleen kukoistaa, ei ole ollut ongelmia sillä saralla kun alakerta jäi ennalleen eikä ole kärsinyt tunto- tai kipuongelmista synnytyksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Raskaus itsessään vaikuttaa emättimeen ja lantionpohjaan. Raskauden aikana vapautuvat hormonit (kuten relaksiini) voivat löysyttää niveliä ja lihaksia, mikä saattaa muuttaa emättimen joustavuutta. Lantionpohjalihakset kantavat sikiön painon ja voivat löystyä. Vaikka keisarileikkaus ei kuljeta lasta synnytyskanavan kautta, lantionpohja voi silti joutua alttiiksi lisääntyneelle vatsaontelon paineelle ja raskauden aikana kertyneelle painolle, mikä voi johtaa lievään lihasten löystymiseen tai virtsankarkailuun. Lisäksi keisarileikkauksessa on leikkausriskejä; kohtuun ja vatsan seinämään tehdyt viillot tarvitsevat paranemista ja voivat aiheuttaa arpia, jotka vaikuttavat tuleviin raskauksiin.

 

Jos ensimmäinen synnytyksesi oli keisarileikkaus, on parasta, että sinulla on vain yksi lapsi.

 

Ensisynnyttäjä yritti alatiesynnytystä, mutta sikiön sydämen sykkeessä havaittiin poikkeavuuksia, joten jouduttiin kiireellisesti tekemä

Keisarinleikkausten ei kuitenkaan vie alapään tuntoa tai tee ko. paikasta silvotun näköistä. Häntäluu ei murru eikä peräsuoli ratkea. Voi nauraa, ulostaa ja hyppiä trampoliinilla normaalisti.

Olen todella iloinen kuullessani, ettei synnytys eikä keisarileikkaus vaikuttanut hänen seksielämäänsä tai kyvyttömyyteensä löytää miestä. :=)

Terveydenhuollossa halutaan vähätellä alatiesynnytyksen riskejä ja kauheutta, etteivät äidit tajuaisi vaatia sektiota. Ja tietenkin ihan sen takia, koska sektio on yhteiskunnalle paljon kalliimpi ja vaatii aina lääkärin ja useamman hoitajan paikalle. Äitiä ei siinä ajatella oikeasti ollenkaan.

Mutta kun koko ajan jankataan, että lisää lapsia pitäisi syntyä ja että syntyvyys on liian alhaalla, niin mun mielestä kuuluisi kyllä ihan nurisematta suostua sektioihinkin. Mikä nyt sen tärkeämpi rahankäyttökohde muka olisi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni noita vaurioita myös ylikorostetaan. Olen synnyttänyt useamman lapsen. Tietysti alussa menee aikaa toipumiseen, mutta ei minulle ainakaan mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Ihan voin elää ja liikkua kuten ennenkin. Eikä tullut edes mitään suurempia raskausarpia. Mielestäni tämä on myös tabu. Ikinä ei saa sanoa, että kaikki meni hyvin ja kroppa palautui entiselleen. 

En ymmärrä miksi näihin ketjuihin pesiytyy aina joku empatiakyvytön synnytyssankari. Niin, sinulle ei ainakaan jäänyt. Varmasti elämää haittaavat synnytysvauriot on paljon harvinaisempia, kuin se, että vaurioita ei tule tai että niistä toipuu hyvin. Mutta se ei poista sitä, että niitä elämää haittaavia vaurioita joillekkin tulee ja ne pitää hoitaa! Asian vähättely ei kauheasti auta niitä, jotka asiasta kärsii.

^
^
Sama, 3x sektio. Ja toipuminen todella nopeaa; jalkeilla leikkauspäivän iltana. Kivut vähäisiä; Buranaa kahtena päivänä toimenpiteen jälkeen. Sitten ei juuri enää tuntunut, että olisi missään leikkauksessa ollutkaan. Vauvaa sai nostella normaalisti heti sen jälkeen kun oli jalkeilla.

Hirveästi sektioilla peloitellaan, mutta syy lienee yrityksessä saada naiset synnyttämään alateitse. Se kun nähdään halvempana synnytystapana, mutta huomiotta jätetään alatiesynnytyksesssä tulleiden vaurioiden korjaamisen hinta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei elettäisi tämmöisessä ankeassa sosialistimaassa mitä Suomi on, niin näihin saisi hoitoa. Valitettavasti Suomi valitsi sosialismin ja kansa kärsii.

No ei saisi, kun ihmisillä ei olisi varaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni noita vaurioita myös ylikorostetaan. Olen synnyttänyt useamman lapsen. Tietysti alussa menee aikaa toipumiseen, mutta ei minulle ainakaan mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Ihan voin elää ja liikkua kuten ennenkin. Eikä tullut edes mitään suurempia raskausarpia. Mielestäni tämä on myös tabu. Ikinä ei saa sanoa, että kaikki meni hyvin ja kroppa palautui entiselleen. 

 

En ymmärrä miksi näihin ketjuihin pesiytyy aina joku empatiakyvytön synnytyssankari. Niin, sinulle ei ainakaan jäänyt. Varmasti elämää haittaavat synnytysvauriot on paljon harvinaisempia, kuin se, että vaurioita ei tule tai että niistä toipuu hyvin. Mutta se ei poista sitä, että niitä elämää haittaavia vaurioita joillekkin tulee ja ne pitää hoitaa! Asian vähättely ei kauheasti auta niitä, jotka asiasta kärsii.

Keskustelemme kyllä vakavasta repeytymisestä, jota esiintyy synnytyksen aikana, mutta synnytys ei välttämättä tarkoita repeytymistä, eikä se automaattisesti tarkoita virtsankarkailua tai ulostamisvaikeuksia.

Naisille, jotka eivät ole koskaan synnyttäneet tai eivät pysty päättämään omasta laulutekniikastaan, tämä vain lisää heidän pelkoaan raskautta ja synnytystä kohtaan.

Jaa, itse tein istumatyötä ja raskaudesta jäi 5 kipeää peräpukamaa, joiden hoitamiseen julkisella olisi mennyt vuosia. Työt toki jatkuivat koska misogynistinen lainsäädäntö, että mieskin on nykyään äiti ja hänen pitää saada äitiyslomaa vauvan kanssa. 

Pharma r aiskasi minut, tuhosi ja silpoi värkkini, jonka lisäksi rikkoi minun ja vauvan ihmisoikeuksia miestä miellyttääkseen. 

Vauriot on nyt korjattu (muualla kuin suomen lääketieteellisissä palveluissa, jotka ne aiheuttivat), mutta ei tulisi kyllä mieleenkään synnyttää yhtään mitään tälle absoluuttiselle hirviökansalle. Hautaan ansaitsee mennä lapsetta ja ne vähäiset lapset jotka täällä naisista r aiskataan näiden hirviöiden kanssa saman kohtalon.

Miksi isän ei pitäisi saada vanhempainvapaata vauvan kanssa? Kai hänkin on vanhempi? Mikä yksinoikeus äidillä on siihen vauvaan?

Mikä tabu tämä muka on? Aina on tiedetty, että synnytyksestä voi tulla pysyviä vaurioita.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, itse tein istumatyötä ja raskaudesta jäi 5 kipeää peräpukamaa, joiden hoitamiseen julkisella olisi mennyt vuosia. Työt toki jatkuivat koska misogynistinen lainsäädäntö, että mieskin on nykyään äiti ja hänen pitää saada äitiyslomaa vauvan kanssa. 

Pharma r aiskasi minut, tuhosi ja silpoi värkkini, jonka lisäksi rikkoi minun ja vauvan ihmisoikeuksia miestä miellyttääkseen. 

Vauriot on nyt korjattu (muualla kuin suomen lääketieteellisissä palveluissa, jotka ne aiheuttivat), mutta ei tulisi kyllä mieleenkään synnyttää yhtään mitään tälle absoluuttiselle hirviökansalle. Hautaan ansaitsee mennä lapsetta ja ne vähäiset lapset jotka täällä naisista r aiskataan näiden hirviöiden kanssa saman kohtalon.

 

Miksi isän ei pitäisi saada vanhempainvapaata vauvan kanssa? Kai hänkin on vanhempi? Mikä yksinoikeus äidillä on siihen vauvaan?

Pitää toki saada jonkin aikaa, mutta itsekin olen sitä mieltä että äidin vanhempainvapaa on ihan liian lyhyt, kun kuitenkin suositellaan imetystä ties miten pitkälle asti. Mites tulet sieltä töistä imettämään kesken päivän? Ja kotihoidontuki on niin naurettava summa, ettei sillä kukaan elä. Jos ei ole paljon rahaa säästössä tai miehellä niin kova palkka että voi yksin elättää perhettä, niin vauva joutuu päiväkotiin pahimillaan alle vuoden ikäisenä. Aivan liian nuorena, ei ole mitenkään luonnollista erottaa noin pientä pitkiksi ajoiksi äidistä.

Kaikkien naisten, joille on tullut synnytysvaurioita, pitää tehdä tapauksesta potilasvahinkoilmoitus. Ehdottomasti.

Tärkeää asiasta puhua, mutta ehdottomasti myös korjata vääryys. Miksi nämä epäkohdat aina liittyy jotenkin naisten biologiaan ja miten yhteiskunta ignooraa koko asian?

Mä en ole edes täysin kartalla siitä mitä omassa alakerrassani on meneillään kun lääkäriin ei pääse/eivät suostu kertomaan, tiedän vain että jokin muuttui synnytyksen jälkeen vaikka suurempia repeymiä ei raportoitu, ja että se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Kerroin gynelle ohimennen synnytysvaurio epäilystäni joka sanoi ettei mitään vikaa, mutta sitten kuitenkin muita perustutkimuksia oli vaikea toteuttaa koska kohdunsuuta ei meinannut löytyä, toimenpide sattui, ja sitten selvisi että koko kohtu on epätyypillisessä asennossa, kallistunut taaksepäin, toisin kuin ennen raskautta. Taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa kuukautis-, selkä- ja yhdyntäkipuja.

Tuntuu että koko emätin olisi jotenkin kasassa, pullistunut painaen peräsuolta ja vaikeuttaen ulostamista. Toisaalta taas pidätyskyky (virtsa ja ripuli) on heikentynyt huomattavasti. Kuukautisten aikana kohtu painaa ja tuntuu kuin kaikki sisuskalut olisi valumassa ulos, mutta entistä runsaampi kuukautisveri ei pääse poistumaan kunnolla. Lisäksi kummallisia eritteitä. Mietin liittyykö asia myös lantion seudun määrittämättömään kiputilaani. Koita tässä sitten elää normaalia elämää, kivun, kodin ja vessan vankina. Mihinkään Ruotsiin tai yksityiselle ei ole varaa mennä korjaamaan. 11 vuotta tätä helvettiä jo. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Mikä tabu tämä muka on? Aina on tiedetty, että synnytyksestä voi tulla pysyviä vaurioita.

Vaikka vaurio olisi pysyvä, miten se on vaikuttanut jokapäiväiseen elämääsi ja seksielämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää asiasta puhua, mutta ehdottomasti myös korjata vääryys. Miksi nämä epäkohdat aina liittyy jotenkin naisten biologiaan ja miten yhteiskunta ignooraa koko asian?

Mä en ole edes täysin kartalla siitä mitä omassa alakerrassani on meneillään kun lääkäriin ei pääse/eivät suostu kertomaan, tiedän vain että jokin muuttui synnytyksen jälkeen vaikka suurempia repeymiä ei raportoitu, ja että se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Kerroin gynelle ohimennen synnytysvaurio epäilystäni joka sanoi ettei mitään vikaa, mutta sitten kuitenkin muita perustutkimuksia oli vaikea toteuttaa koska kohdunsuuta ei meinannut löytyä, toimenpide sattui, ja sitten selvisi että koko kohtu on epätyypillisessä asennossa, kallistunut taaksepäin, toisin kuin ennen raskautta. Taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa kuukautis-, selkä- ja yhdyntäkipuja.

Tuntuu että koko emätin olisi jotenkin kasassa, pullistunut painaen peräsuolta ja vaikeuttaen

Tuossa ylen dokkarissahan kerrottin, että noihin Ruotsissa tehtäviin korjausleikkauksiin voi hakea ja saada kelalta korvausta. Ainakin yksi juuri oli niitä hakemassa siinä ohjelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää asiasta puhua, mutta ehdottomasti myös korjata vääryys. Miksi nämä epäkohdat aina liittyy jotenkin naisten biologiaan ja miten yhteiskunta ignooraa koko asian?

Mä en ole edes täysin kartalla siitä mitä omassa alakerrassani on meneillään kun lääkäriin ei pääse/eivät suostu kertomaan, tiedän vain että jokin muuttui synnytyksen jälkeen vaikka suurempia repeymiä ei raportoitu, ja että se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Kerroin gynelle ohimennen synnytysvaurio epäilystäni joka sanoi ettei mitään vikaa, mutta sitten kuitenkin muita perustutkimuksia oli vaikea toteuttaa koska kohdunsuuta ei meinannut löytyä, toimenpide sattui, ja sitten selvisi että koko kohtu on epätyypillisessä asennossa, kallistunut taaksepäin, toisin kuin ennen raskautta. Taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa kuukautis-, selkä- ja yhdyntäkipuja.

Tuntuu että koko emätin olisi jotenkin kasassa, pullistunut painaen peräsuolta ja vaikeuttaen

 

Voimme varmasti antaa esimerkkejä siitä, ettemme ole yksittäistapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni noita vaurioita myös ylikorostetaan. Olen synnyttänyt useamman lapsen. Tietysti alussa menee aikaa toipumiseen, mutta ei minulle ainakaan mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Ihan voin elää ja liikkua kuten ennenkin. Eikä tullut edes mitään suurempia raskausarpia. Mielestäni tämä on myös tabu. Ikinä ei saa sanoa, että kaikki meni hyvin ja kroppa palautui entiselleen. 

 

 

No se on hyvä. Itse en voi enää kakata ilman kipua.

Pahoittelut siitä. Ei ole tarkoitus väheksyä asiaa, vaan kertoa nuorille naisille, että se synnytys voi mennä hyvinkin ja aika moni siitä palautuu täysin.

En aio IKINÄ synnyttää.

N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan synnyttäminen aika luonnollista suurimmalle osalle naisista, itseäni hirvittää kun kysyivät haluani sektioon jos synnytys pelkoja, peloko tuli siitä että vatsa leikataan auki, en todellakaan suostu sektioon ilman vakavasti painavaa syytä. T. Äippä kolme lasta.

 

 

Kaikki ei kuitenkaan ole kuin sinä tai se toinen, on paljon naisia jotka eivät ole synnyttäneet eivätkä haluakaan enkä ihmettele kun kuuntelee synnyttäneiden naisten tarinoita, harvalla mitään hyvää sanottavaa itse synnytyksestä ja suurimmalla osalla tullut mm raskausmyrkytys yms oireita odotusaikana,  pienellä osalla taas sujunut hyvin odotusaika mutta itse synnytys ei, suurimmalla osalla lapsenteko jäänyt yhteen ja sit on nämä osa empatiakyvyttömistä  miehistä jotka huuli pyöreenå toteavat  ettei toi voi noin paljon sattua ja hänelläkin kerran sattui todella paljon palle

Kannattaa varmaan vastapainoksi kuunnella myös niiden naisten tarinoita, joilla kaikki on mennyt ihan hyvin.

Synnyttäjien keski-iän nousu vaikuttaa synnytysvaurioiden esiintyvyyteen ja riski kasvaa, mitä vanhempi synnyttäjä on. Myös ylipaino vaikuttaa riskiä kasvattavasti, koska lapsi on tilastollisesti isompi ja synnytys voi pitkittyä. Eli sanoisin, että vaurion riskiin voi myös itse vaikuttaa. Tämä ei sitten tarkoita sitä, että jos vaurioita tulee niitä ei pitäisi myös hoitaa kuntoon!